324

Se olisi sitten tässä, puoli tuntia ja lähdemme poikien & perheen äidin kanssa ajelemaan lentokentälle - tällä kertaa ilman tietoa paluustani. 324 päivää siitä, kun lentokoneeni nousi Helsinki-Vantaalta kohti Qataria ja Lähi-Itää. Olo on yhtä aikaa äärimmäisen helpottunut ja odottava; en malta odottaa Suomen kesää, kaikkien ystävien näkemistä ja nurmikon tuoksua. Mutta yhtä lailla fiilis on jotenkin sekavan haikea enkä tiedä miten päin olisi.

Kaiken kaikkiaan tämä lähes vuosi on ollut aivan mahtava ja tulen vielä useasti muistelemaan kyynel silmässä monia hienoja hetkiä ja ihmisiä. Olen oppinut niin paljon sekä hyvässä kuin huonossakin, olen nähnyt upeita hiekkadyynejä, kuunnellut meren kohinaa, poltellut vesipiippua ja kolaroinut auton. Olen tanssinut hiekkarannalla, uinut meduusojen seassa, polttanut näppini silitysrautaan useammin kuin kerran ja väitellyt intialaisten kanssa. Olen tavannut hienoja ihmisiä, keskustellut kulttuurieroista ja hymyillyt tuntemattomille. Olen ajanut mönkijällä aavikolla, kironnut torakoita, uinut uima-altaassa kyllästymiseen saakka ja kuunnellut minareettien laulua. Niin paljon kaikkea muistettavaa, ettei levytila riitä. Suurin asia, minkä olen oppinut on se, että ihmiset ovat yllättävän samanlaisia riippumatta kansallisuudesta, kulttuurista tai uskonnosta. Meillä on samat toiveet ja unelmat - toisilla pienemmät kuin toisilla, mutta yhtä kaikki olemme samanlaisia. Ja vaikka näen asian näin on maailmassa vielä monen monta epäkohtaa ihmisyyteen liittyen eikä orjuuskaan kuulu vain jonnekin muinaishistoriaan.

En osaa nyt muuta tähän väliin sanoa kuin matkustakaa, nähkää ja oppikaa. Ehkä silloin ymmärtää paremmin sanonnan on onni syntyä Suomeen.

Kirjoittelen vielä myöhemmin Suomesta käsin muutamia juttuja, mitä en tässä jäähyväis-fiilingeissä jaksa tänne laittaa.

Auto starttaa kohta, joten se on moro! Suomessa nähdään ihmiset rakkaat. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea :)

"U rock Katri!"

Viimeinen viikonloppu täällä Qatarissa lähenee loppuaan. Huomenna alkaa vielä 4 päivän arki, jonka jälkeen kotimatka alkaa. Laukut alkavat olla pakattuina, kaapit siivottuna ja henkinen olotila heittelee jossain haikeuden ja ilon rajamailla. Ihanaa päästä lähtemään, mutta samalla mieltä kalvaa ikävä tänne jääviin ihmisiin, paikkoihin ja tapoihin. Hirveän lopullista, mutta aika aikansa kutakin. Onneksi on lentokoneet ja Internet. Enkä vielä muutama kuukausi sitten olisi voinut kuvitellakaan, miten ikävä miulla näitä pikkupoikia vielä tulee! Mutta näköjään sitä lähes vuodessa tottuu siihen, että saman katon alla asustelee myös pari hurjan söpöä riiviötä ;)

Tänään illalla tosiaan vietettiin perheen kanssa miun läksiäisiä ja yleensäkin tämän vuoden loppumista Ramada - hotellin Sakura - ravintolassa. Ja kuten ruokapaikan nimestäkin voi jo hoksata, kyseessä oli sushi-baari. Ja kaiken lisäksi tarjolla oli buffet. Silmäni varmaan loistivat ilosta ja vatsani tulevista nautinnon riemuista, kun istuuduimme tiskille. Pari tuntia vierähtäkin hirvittävän nopeasti noutaessamme monta kierrosta sushia, sashimia, maki-rullia, tempuraa ja ties mitä japanilandian herkkuja. Kivaa oli ja sainpa pojilta myös kiitos - lahjan: kehystetyn valokuvan meistä ja hopeisia, arabi-tyylisiä rannekoruja sekä poikien itse kirjoittaman kortin. Tippakin tuli linssiin sitä lukiessa, vanhempi pojista oli kirjoittanut muun muassa, että "life was cool with her here."

Itse annoin pojille muistoksi über-hienot Star Wars - t-paidat ja Smarties-rakeita :D Tosiaan tämän vuoden aikan olen oppinut Tähtien Sodasta enemmän kuin koskaan aiemmin, ja about 15 kertaa Star Wars - The Clone Wars'in katsoneena, voin ylpeänä toistella elokuvan repliikkejä ulkoa ;)

Tällä erää ei muuta. Seuraavat päivät tulevat menemään vauhdilla, kun kuskaan poikia jalkapalloleirille ja takaisin sekä hyvästelen ihmisiä. Toivotaan, ettei naamani ole täysin turpea kaikista kyyneleistä, kuhan Suomeen tupsahdan!

Kerro uivatko mun luokseni näin lapsuudesta laivat?

Hieman jäljessä, mutta hyvää Juhannusta kaikille! Kuuntelen tässä Junnu Vainion ja Baddingin biisejä (mitä ihmettä... olen joko tullut vanhaksi tai sitten vuosi ilman Pohjois-Karjalan radiota alkaa vaikuttamaan huolesuttavalla tavalla! :D) ja antaisin melkein mitä vain, että saisin saunoa Nostamon lauteilla ja nukkua aitassa raikkaiden peittojen alla. Toki tiedän, että miulla menisi ennen pitkää hermot itikoihin ja aitan takana rääkyviin räksiin, mutta voih kun on tällainen suomi-kesä - haikeus!

Anyways. Viimeiset puolitoista viikkoa käynnistyy huomenna. En voi uskoa, että vuosi on jo lopuillaan. Jouduin myös hankkimaan toisen matkalaukun *klunks*, mutta onneksi tulen matkustamaan poikien kanssa, joten ylimääräistä ei tarvitse maksaa. Jännittää kaikesta huolimatta ja olo on muutenkin hiukan sekava, en tiedä miten päin olisi. Palan halusta palata, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että tässäkö tämä vuosi oli ja olisiko vielä jotain, mitä en olisi tehnyt? Haluaisin myös viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta toisaalta tahtoisin vain erakoitua ja olla näkemättä ketään, ettei lähteminen olisi niin vaikeaa. Outo tunne tämä olla valmis palaamaan, muttei valmis lähtemään. Phuuh.

Juhannus kului täällä ihan normaaleissa merkeissä. Paistoin tosin pizzaa ja nyt onkin sitten ollut vatsa aivan sekaisin ja turvoksissa eilisestä asti. Ilmeisesti miun ei todellakaan pitäisi niitä vehnäjauhoja pistää massuuni ollenkaan. Parempi olisi olla ilman viljoja... Illalla lähdin vielä katsastamaan leffan The Killers, mikä oli ihan tarpeeksi viihdyttävä aivot-narikkaan - pätkä. Jotenkin täällä on niin helppo ja kiva mennä elokuviin. Lippuja kun ei tarvitse hankkia etukäteen, leffaa pääsee katsomaan vielä kesken näytöksen, teatterissa pyörii kaikki uutuudet ja liput liikkuvat 5e tietämillä per elokuva. Tuolla City Centerin elokuvateatterissa on kaiken kaikkiaan 14 salia, joten koskaan ei edes tarvise pelätä, etteikö paikkaa löytyisi... Ja minä jaksoin joskus hehkuttaa kuinka Joensuun Tapiossa on VIISI salia ;)

Juhannusaattona näin pikaisesti myös Alaata. Hän oli lähdössä Etelä-Afrikkaan katsomaan jalkapallon World Cupia voitettuaan musiikki/leffakauppa Virginin kilpailun pääpalkinnon, missä voittajalle kustannetaan 4 päivää Etelä-Afrikassa loistohotellissa ja kisapassilla pääsee katsomaan kaikkia pelejä! Ja miksi mainitsen tästä on se, että Alaa olisi ottanut miut mukaan tuolle reissulle, mutta Qatarin lakien puitteissa järjestäjät eivät olisi sallinut tyttöä ja poikaa matkustavan kahdestaan ilman, että he ovat naimisissa. Alaan selittelyt kaveruudesta olivat kuulemma menneet kuin kuuroille korville ja hän joutui sitten hylkäämään idean. Olisi kyllä ollut huisia päästä! Sai taas huomata, että missä päin maailmaa sitä oikein asutaankaan ;)

Tänään sitten ajelin taas Al Fuwairitin biitsille tokaviimeistä kertaa. Sää oli muuten mitä mainioin, mutta puhaltavan hiekan takia jouduin peittämään pääni huivilla... Suomeen tulee siis kasvoista kalpea kokovartalopapu... Joka tapauksessa tässä parit kuvat rannalta.

Hyvää huomenta anyone?

Tänä aamuna sänkyni jalkopäässä minua oli tervehtimässä tällainen otus:

"GOOOD MORNING!"

Raukka ei päässyt selältään pyörähtämään ympäri, joten raa'asti iskin kimppuun hiuslakan avulla jähmettäen otuksen niin, että sain kuljetettua sen alakertaan ja vetäistyä vessanpöntöstä alas. Omaa kylppäriä en moiseen tarkoitukseen halunnut käyttää - tiedä vaikka öttiäinen mönkisi ensi yönä uudestaan viemäristä...

Kerroinko jo, että inhoan torakoita? Tällä yksilöllä oli pituuttakin kiitettävät 6cm plus tuntosarvet.

Huh hellettä!

Uskomatonta, että tasan kolmen viikon päästä on miun viimeinen päivä täällä! Mihin nämä kuukaudet katosivat? Jollain tapaa tuntuu, etten ole tehnyt täällä ollessani mitään ihmeellistä tai tehnyt & nähnyt niin paljoa kuin "olisi pitänyt", ja kuitenkin valokuvia selaillessa ja menneitä pohtiessa tuntuu välillä siltä kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Maa on nähty jo aikoja sitten, samoin kulttuuri, ihmisten tavat ja arkielämä. Kaikin puolin olen jo valmis palaamaan kotiin hyvillä mielin. Kaiken lisäksi olen kavereistani se, joka lähtee viimeisenä. Joten mitään hirveitä nyyhkimis-jäähyväisiä ei ainakaan ole tiedossa ;) Päin vastoin, mitä lähempänä take off on, sitä malttamattomampana olen palaamassa takaisin. Sääkin on täällä muuttunut tuskastuttavan kuumaksi eikä ulkona huvita olla edes öiseen aikaan. Tänäänkin jeepin sisälämpötila ilmastoinnista huolimatta oli sellaiset "lempeä" +46 astetta!

Nyt kuitenkin olen vielä täällä ja vietän "lomaa" poikien kanssa, mikä tosin tarkoittaa mulle enemmän hommia. Päivärytmini on myös muuttunut kohtuullisesti. Nyt herään 6:45 joka aamu, että ehdin salille vetämään reilun puolen tunnin juoksulenkin ennen kuin miun tulee olla keittämässä puuroa about 8 aikaan. Siitä hetkestä lähtien olen sitten ipanoiden kanssa aina lähemmäs 16:30, jolloin perheen äiti viimeistään saapuu paikalle. Tämän jälkeen mie kaappaankin taas salivaatteet ja painun pyöräilemään/uimaan. Iltakahdeksan maissa olen takaisin sisällä ja tällä viikolla uni on tullut jo heti yhdeksän jälkeen... Eipähän tarvitse hirveästi pohtia päiväksi tekemistä! ;)

Tänään meidän piti lähteä poikien kanssa keilaamaan, mutta paikalle saavuttuamme ystävällinen virkailija totesi paikan olevan yksityiskäytössä seuraavan tunnin ajan. Mehän emme tietenkään jaksaneet jäädä odottamaan, joten suunnistimme sitten City Center - ostarilla olevaan Fun Zone - huvipuistoon, missä pojat viihtyivätkin sitten puolitoista tuntia juosten, hyppien ja pehmopalloilla toisiaan (MINUA) ampuen. Puoli kahden maissa oltiin takas kotosalla ja rupesin vääntämään pinaattilettuja :D Näyttivät uppoavan poikiin vallan mainiosti muhaha.

Täällä päin maailmaa ei muuta. Jännä oli tosin huomata, että paikallislehdessä on ollut ihan isoja uutisia tästä Suomen pääministerin vaihdoksesta jne. Täällä päin kun monet eivät edes tiedä, missä tai mikä FINLAND on. Monesti se sekoitetaan Englantiin, Hollantiin (kuten tänään), johonkin Ruotsin/Saksan kaupunkiin, ja kartalla maamme sijoittuu jonnekin Puolan alapuolelle tai vaihtoehtoisesti Kreikan yläpuolelle... Nokian puhelimet sentään kaikki tietävät ;)

Not afraid to take a step

Minä ja pojat IMAX-teatterissa! (itse perhe ehdotti tämän lisäämistä! terkut vain ;>)

Suomesta tultuani pojat - etenkin vanhempi veljeksistä - ovat käyttäytyneet äärimmäisen mukavasti ja kiltisti. Liekkö poikiin iskenyt jonkin sortin ikävä jo tai sitten he ovat olleet vain niin innoissaan tulevasta kesälomasta. 4 viikkoa Katrin kanssa kolmestaan, voisiko olla hauskempaa! ehehe. Joka tapaukessa tämä viimeinen kouluviikko oli leppoisa ja erittäin helppo. Aamuisin ei tarvinnut väitellä hampaiden pesusta, mitä olemme varmasti tehneet 99% kaikista kouluaamuista viime elokuusta lähtien... Vaatteiden vaihto, puuron syönti ja autoon pakkautuminenkin sujui nassikoilta ennätysvauhdilla!

Eilen, eli viimeisenä koulupäivänä koulu loppui jo 11:30 ja päätin viedä pojat juhlistamaan kesäloman alkua ensin syömään ja siitä leffaan katsomaan Shrek "Forever After" IMAXina. Pakko vielä hehkuttaa tätä "food court" - systeemiä näissä isoissa ostoskeskuksissa. Yleensä alueet ovat isoja, ympäränmuotoisia paikkoja. Alueen keskellä on tuoleja/pöytiä ja niiden ympärillä kymmeniä eri mini-ravintoloita Pizza Huteista KFC:hen, erilaisiin sushi-mestoihin, kiinalaisiin, italialaisiin pastapaikkoihin jne. Eli jokainen ruokailija voi marssia sinne tiskille, mitä haluaakaan syödä ja lopulta kokoontua saman pöydän ääreen mussuttamaan tilaamaansa sapuskaa. Näin ollen ei tule ainakaan kinaa siitä, mitä kukin haluaa syödä ;)

Itse elokuva oli tarpeeksi viihdyttävä miullekin. Jotenkin näissä animaatioissa huumori tehdään myös aikuisille sopivaksi niin sanotusti piilotettuna, ja ainakin miulla oli hauskaa :D Eikä kersoillakaan sen puolin näyttänyt olevan tylsää... Toisaalta heidän mielestään varmaan, mikä tahasa elokuva on mahtava, kuhan vain kädestä löytyy pahvitötteröllinen suolaisaa popcornia.

Muutoin miun vapaa-aika on mennyt aika pitkälti kuntosalilla ja uima-altaalla. Joskin suuressa uima-altaassa on taas jotain häikkää puhdistusmekenismeissa ja kukaan ei osaa sanoa, milloin korjaus on tehty. Inshallah vain ja tätä tyttöä ottaa päähän! Voisin purkautua tähän kaikkien intialaisten/sri lankalaisten/pakistanilaisten ja muiden sieltä päin maailmaa tulleiden ihmisten hitaudesta ja ymmärtämättömyydestä (esim heidän mielestään uintitreenin voi ihan hyvin tehdä lasten pulikointialtaassa... että mitä?!). Samaiseen joukkoon voisin vielä lisätä sudanilaiset, jotka ovat ehkä maailman hitain & laiskin kansa. Unohtamatta tietenkään näitä arabeja, joilla ei myöskään ole aikakäsitystä... (heidän tavoilleen opittuani olen auttamatta joka paikasta myöhässä jo itsekin!) MUTTA säästääkseni teidän ja itseni hermoja jätän nämä ranttaamiset jonnekin sinne viimeiseen päivitykseen, mihin voin rauhassa purkaa vuoden tuntojani ;)

Tällä erää ei muuta. Ihan normi viikonloppu tiedossa, tosin huomenna meinasin mennä ehkä uhmaamaan taas meduusoja. Jos ne vaikka olisivat hävinneet maisemista. Seuraavat viimeiset viikot menevätkin sitten töitä huhkimalla aamusta iltaan. Kaiken lisäksi missio on alkaa herätä jo kuudelta, että ehdin kuntosalille ennen päivän töiden aloittamista. Saas nähdä miten käy!

Niin ja eilen sitten innoistuin ostelemaan maustesäkkejä & teetä Suomeen. Kassista löytyy ainakin punaisia linssejä, kanelia, chilijauhetta, kokonaisia kuivattuja chilejä, currya, biriyani/shawarma -mausteseoksia, zataaria, korianteria, jeeraa, inkivääriä... Sekä tietenkin teetä ja vähän lisää teetä. Pakko myöntää, että olo on kuin hamsterilla ;)

Ja jos ette ole miun hehkutusta vielä kuulleet, niin kuunnelkaa ihmeessä Eminemin uusin single Not Afraid. Aivan ihana! Uutta albumia siis odotellessa, pitäisi tulla kauppohin siinä 20pv. Great!

Rakkautta ilmassa.

Eilen rakastuin. Nimittäin yhteen kauppaan, mitä en ole koskaan ennen bongannut! Mikä kyllä on vain erittäin hyvä asia, sillä muuten voisi tilini olla miinuksella. Kyseinen kauppa löytyi City Center - mall'n pohjakerroksesta. Kyseessä on siis arabialaista/itämaista tavaraa myyvä eräänlainen sisustusputiikki. On mattoja, tyynyjä, peittoja, nojatuoleja, satoja erilaisia kynttilälyhtyjä, koriste-esineitä, kattovalaisimia, peilejä ja kaikenlaista söpöä pikkutavaraa taskupeileistä kukkaroihin ja sellaisiin vanhan aikaisiin hajuvesipulloihin jne. Värimaailma oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista eli minä olin taivaassa :D Pahaksi onnekseni tuolla oli myös alennusmyynnit menossa... Lähes kaikki tavara puoleen hintaan! Hulluhan minä olisin ollut, jos en olisi jotain kivaa muistoksi itselleni ostanut. Tajusin nimittäin, ettei miulla ole mitään konkreettista muistoesinettä tms maasta, ainoastaan kaappi täynnä mausteita lastattavaksi ;)

Niinpä sitten löysin aivan ihania koristetyynynpäällisiä, irtoteen keittoon sopivia "tea balls" - teräshäkkyröitä ja parit suuret kaulaketjut. Olisin halunnut ostaa vielä muutamat kynttilänjalat ja itämaistyyppisen shaalin & verhot, mutta jokin raja.. Tyhjentäisin koko liikkeen kuitenkin :D Että jos joku siellä diggailee sisustustavaroista, niin ei kuin vain viestiä tulemaan ;> Joudun joka tapauksessa hankkimaan toisen matkalaukun, kun ei miun elämä mahdu enää yhteen... HUPS.

Muutenkin viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Perjantaina lähdin yksikseni Al Fuwairitin rannalle uiskentelemaan/nukkumaan. Merivesi oli taas kylpyvettä, mutta onneksi rannalla tuuli eikä ilma näin ollen tuntunut niin hirvittävän kuumalta. Päivän saldona onnistuin kuitenkin jotenkin polttamaan kasvoni ja vatsani kaikesta rasvasta huolimatta. Iltapäivällä ennen kotiinpaluuta käppäillessäni rantahietikolla huomasin kauhukseni rannan olevan täynnä aaltojen huuhtomia meduusoja. Ihmettelin aluksi mitä kumman läpinäkyviä muovi/lasipalloja rantahietikkoon on painunut, kunnes kivellä yhtä kokeillessani huomasin niiden olevankin limaisia palluroita, joiden sisällä oli eläimen "sisäelimet". Toisin sanoen siis meduusoja. Suurin mitä löysin oli kahden kämmenen kokoinen! Eipä hirveästi enää tuon löydön jälkeen huvittanut lähteä uimaan... Mieleeni tuli myös puistattava ajatus, että olin uiskennellut onnesta soikeena noiden otuksien keskellä, mutta jostain syystä vältyin pistoksilta - onneksi. Lähimpään lääkäriinkin olisi ollut tunnin ajomatka!

Illalla kokkailin broilerin tähteistä kanasalaattia ja lähdin moikkaamaan Alaata jääteen merkeissä (kerrankin tarjoilija totteli minua eikä lisännyt juomaan sokeria! mahtavaa!). Olin ostanut hänelle varmaan kaksi kiloa salmiakkia :D Päivitettiin kuulumisia varmaan kolme tuntia kahvilassa istuksien ja kuvia näytellen. Suomi näytti pojan silmiin sokaisevan vihreeltä ja kuvaamani videopätkä Vasaraniemen lenkiltä linnunlauluineen sai Alaan ihmetyksen valtaan! Hän kun ei ollut koskaan kuullut luonnon linnunlaulua.

Eilen sitten vedin super-liikuntapäivän. 3 tuntia meni juosten, pyöräillen ja uiden! Mustahan tulee vielä triathlonisti hah ;) Illalla sitten vielä suuntasin kulkuni City Centeriin tarkoituksenani löytää t-paitoja Ollille (terveiset vaan), mutta alennuksien takia kaupat olivat täynnä populaa enkä sitten jaksanut penkoa hyllyjä... Kunnes sitten vessaa etsiessäni sattumalta ajauduin tuohon alussa mainitsemaani sisustusliikkeeseen.

Ei kait muuta ihmeellistä auringon alla. Tein kana-kookos-riisi - vuokaa uuniin ipanoille, pesin pyykkiä ja nyt meinasin lähteä tekemään juoksulenkin matolla sekä käväistä uimassa. Normipäivä siis. Enää 31 päivää jäljellä!

EDIT//: ainiin unohdin ihan mainita, vaikkei tämä tosiaan mainitsemisen arvoista ole... Mutta tosiaan matkasin silloin Helsingistä Istanbuliin meidän ulkoministeri Stubbin seurassa :DD Mie tosin yritin koomata, joten se siitä juttelusta ;>

Sen vertaista koskaan en mistaan ma saa...

Suomi oli Suomi, ei kai siitä sen enempää. Häät olivat ihastuttavat ja hääpari niin kaunis, että kirkossa laulujen soidessa meikä alkoi kyynelehtimään ;) Kiitos Saara & Jarmo vielä kutsusta, nähdään sitten kesällä! :) Olisin kyllä mielelläni viipynyt Suomessa vielä tämän loppuviikon, mutta no can do, kun työt kutsuu. Enää viisi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen melkein 11 kuukautta on täällä tullut pyörittyä! Hassua oli kyllä silti huomata, että viime yönä Dohan lentokentän passport controllissa huikatessani salam-alay-kum:it vastaanottovirkailijalle tuntui siltä, että tulin kotiin - sama fiilis oli myös Helsinki-Vantaan päässä. JÄNNÄÄ. Mahtavalta tuntui myös tänään se, miten innoissaan pojat olivat siitä, että "Katri on taas kotona". Iltapäivällä katsoessamme erästä luonto-ohjelmaa telkkarista pojat kiipeilivät syliin ja tahtoivat olla mahdollisimman lähellä. Vanhemman pojan mielestä tässä päivässä kivointa oli vielä kuulemma se, että olin häntä koululla vastassa.. En mie ehkä sitten ihan karmea olekaan... ;)

Tunnit matelee...

About 10 tunnin päästä lähtee kone kohti Istanbulia ja jos tulivuorista tai avaruusolioista ei ole haittaa, niin toivottavasti olen Helsinki-Vantaalla huomenna yhden aikaan päivällä! Tällä erää ei muuta, seuraavan kerran päivitystä sitten Suomi -reissun jälkeen.

Niin ja tosiaan matkalaukku painaa kuin synti ja vielä pitäisi pystyä ahtamaan sinne ainakin juoksukengät & hiustenkuivain! Yritän myös salakuljettaa vesipulloja matkustamoon, sillä elokuinen reissuni nestehukkineen on vieläkin liian tuoreessa muistissa... Saa nähdä onnistuuko, pitää vissiin hymyillä ;)

Yeooosh, se ois sitten noin 21h matkustusaikaa venailuineen kaikkineen. Nyt tarvii hermoja ja unta!

Kohta nähhään <3

I'm coming home again

Tasan viikko... ei täl kertaa muuta miulla! hypehypehype.

Eikä muuten toivoakaan, että suurin osa kamoista mahtuisi tulemaan Suomeen yhdellä kertaa. Tuliaiset vei jo yli puolet matkalaukusta, kun tänään tylsyyttäni (pojat kaverinsa synttäreillä) aloitin jo pakkaamaan... (ai miten niin innoissani tulossa käymään?) ;) Onneksi palaan takaisin vain pakatakseni 6 viikon päästä uudestaan!

Yritän tosin tänään vielä juoksulenkille. Mittari näyttää enää vain +35 astetta eli auringon laskettua se ehkä olisi siinä +30 tietämillä... Haluan päästä testaamaan uusia juoksukenkiä - taas, sillä syksyllä ostamistani tossuista vähän-niin-kuin suli pohjat tuossa eräänä päivänä... Ilmeisesti auringossa asfaltti kuumuu hiukan liikaa... krhm.

Ukonilma

Juttelin joku aika sitten äidin kanssa kuinka täällä ollessa oloni on muuttunut aina käsittämättömän huonovointiseksi ukkosmyrskyjen aikaan. Pienestä asti olen tuntenut oloni aina levottomaksi ennen ukkosta, mutta tuo olotila ei ole ollut mitään verrattuna siihen, mitä olen täällä ollessani kokenut. Aiempina kertoina oloni on ollut hirvittävän voimaton ja päänsärky on lähennellyt migreeniä. Tänään oireet kuitenkin pahenivat kymmenkertaisesti, ja todellakin toivon, ettei miun tarvitse enää toiste näitä myrskyjä kokea täällä.

Päivä alkoi siis ihan normaalisti, mutta aamulenkillä aloin tuntea itseni huonovointiseksi. Ajattelin sen johtuvan auringosta ja +39 asteen helteestä. Kotona kuitenkin olotila paheni, päätä tuntui kiristävän ja tunsin itseni hirvittävän voimattomaksi. Yritin tehdä ruokaa, mutta aikaa tuntui, että pyörryn minä hetkenä hyvänsä. Aivan kuin en saisi tarpeeksi happea! Ihmettelin jo kauhuissani, että minkä taudin olen onnistunut saamaan, kunnes syy lopulta selvisi. Kesken ruoanlaiton yhtäkkiä ulkona alkoi pimetä ja taivas muuttua oranssin sävyiseksi. Samoin tuuli yltyi myrskyisästi ja hiekkaa ropisi ikkunoihin sekä jostain kaukaa alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Paine pääni sisällä kasvoi ihan käsittämättömiin mittoihin, minua alkoi huimata sekä oksettaa, eikä edes pitkällään oleminen auttanut vaivoihin. Lopulta ukkosmyrsky iski suoraan päälle hirvittävän rankkasateen säestämänä ja vanne pääni ympärillä sen kuin kiristyi. Pari tuntia kärsittyäni sade alkoi vähitellen laantua ja ukkospilvikin jatkoi matkaansa. Samoin yhtäkkiä oloni alkoi piristyä, tuo outo paine-olo katosi myös ruumistaani ja yllättäen olin taas hengissä. Huono-olo hävisi täysin seuraavan viiden minuutin aikana ja kroppakin sai jostain voimansa takaisin eikä minua enää väsyttänyt pätkääkään. Ja tosiaan tuo palautuminen tapahtui jossain kymmenessä minuutissa!

En tiedä miten tällainen on edes mahdollista, vissiin ilmanpaine jotenkin vaikuttaa aivoihini tms, mutta enpä halua kokea enää mitään tämän kaltaista! Ilmeisesti täällä päin maailmaa nuo paineen vaihtelut tai ilman sähköisyys tai jokin on niin valtaisa, että se saa miut ihan pöpiksi :D Oli mitä oli, niin salamoista en enää pysty nauttimaan, kun ukkonen näköjään vaikuttaa minuun samalla tavalla kuin kryptoniitti Supermieheen! Huh.

Rannalle sannalle...

Hullua että enää 10 päivää ja olen lentämässä Suomeen! Toki vain väliaikaisesti, mutta takana on kuitenkin jo hurjat 9 kuukautta täysin erilaisessa ympäristössä. Ja jos totta puhutaan en uskonut, että tulisin pärjäämään näin hyvin ilman koti-ikävää tai kyllästymistä elämään täällä ;) Nyt on kuitenkin aivan mielettömän kiva fiilis päästä käymään välillä siellä päin. Olo on koko ajan levoton ja hymyilen ihan vaan hymyilemisen ilosta :D En malttaisi millään odottaa lähtöä, päivät vain matelee. Mutta enää yksi täysi viikko ja viikonloppu, whii.

Matkustan taas tosiaan tällaisen kivan rupeaman Doha-Bahrain-Istanbul-Hki. Lähtö klo 00:40, Istanbulissa 06:40. Sieltä Helsinkiä kohti 09:30 ja jos turkkilaiset eivät myöhästele pitäisi miun rantautua Suomeen klo 12:55. Hirveästi ei tuo yli 12 tunnin reissu huvita, etenkin kun tiedän, että olen ehkä surkein nukkumaan lentokoneessa, mutta ehkä selviän jotenkin... Mielessä on vain tämä elokuinen matka, jolloin pääni tuntui räjähtävän ja sisuskaluni lentävän pihalle. Pitää tällä kertaa aloittaa nesteytys jo päivää aiemmin, ettei samanlainen nestehukka & migreeni pääsisi yllättämään. Hoppas så.

Lopullinen kotimatka sinne Suomeen onkin sitten astetta mielenkiintoisempi. Lennän siis poikien kanssa KLM:llä Amsterdamiin, jossa sitten vaihdamme konetta Helsinkiin. Välilaskun teemme vielä Saudi-Arabiassa, josta otamme lisää populaa kyytiin...

Anyways. Edellinen viikko meni taas nopeasti arkirutiinilla. Kesä on tullut tänne yllättäen ja varjossa on ollut vähintään sen +40 astetta eli taas hikoillaan kaiken aikaa. Onneksi ilmankosteus on vielä ihan normilukemissa. Iltaisin olen käynyt myös juoksemassa, ja enpä olisi vielä viime kesänä uskonut, että jonain päivänä juoksisin klo 7 aikaan illalla +35 asteen helteessä pitkissä housuissa :D Mutta niin vain on kroppa tottunut jo lämpöön, että yli tunnin lenkki sujuu suurempia ongelmia tässäkin säässä. Toki hikoilu on jotain niin käsittämätöntä, että lenkin jälkeen vaatteista ja hiuksista saisi varmasti puristettua litran verran nestettä ;)

Torstai-ilta meni sitten metsästäessä hiukan tuliaisia, kun nyt vielä pystyy shoppailemaan ulkona... Tosin suurimman osan raahaan mukanani vasta sitten heinäkuussa, sillä nyt roudaan pääasiassa Suomeen kaiken, mitä en enää tarvitse - ja se tavarakuorma on jo VALTAVA.

Torstaina yritin myös puhua porukkaa perjantaiksi mukaan rannalle, mutta monen mielestä oli/on aivan liian aikaista lähteä vapaapäivänä liikenteeseen jo aamukymmeneltä! (mie kävin jo juoksemassakin kasilta haha) Lopulta meitä oli lähdössä Deni, Zeiko ja Zack, mutta aamukahdeksan aikaan sain viestiä Deniltä, etteivät hän & Zeiko tulisikaan kiitos edellisillan juhlinnan ;) Joten lopulta lähdettiin sitten Al Fuwairitiin vain Zachin kanssa. Mutta se ei menoa haitannut! Ranta oli taas ihanan rauhallinen lukuunottamatta kitesurffaajia, joita biitsillä näkyi ennätysmäärä. Merivesi oli taas kuin kylpyvettä ja tuulessa lenteli simpukankuoria, mutta kaiken kaikkiaan oli mahtavaa vain lillua aalloissa ja kuunnella meren kohinaa.

Kotiin palasin jo joskus neljän jälkeen, sillä tuuli voimistui niin, että aavikolta "pyryttävä" hiekka alkoi tunkeutua korviin ja sieraimiin sekä hakkaamaan ihoa sellaisella voimalla, että oli pakko liueta paikalta. Myöhemmin illalla lähdettiin vielä katsomaan tuota Suomessakin mainostettua IAAF:n Diamond League:n kisoja eräälle ulkoilmastadionille. Pari tuntia hiostavassa helteessä vierähti nopsaan (kuka fiksui laittoi villatakin hartioille...) ja näimme muun muassa miesten 100metrin finaalin Powellin johtamana ;) Mietittiin myös mistä ihmeestä nämä pitkänmatkan kenialais-juoksijat saavat oikein voimansa, sillä joukkio muistutti rakenteeltaan enemmänkin eläviä luurankoja kuin huippu-urheilijoita! Niin tai näin vauhti oli jotain käsittämätöntä!

Nauttikaa tekin "helteistä" ;) mie lähden salille & uimaan. Kohta nähdään~~

Under the sun

Tiedän, ettei tätä pitäisi tehdä, mutta laskin juuri mielessäni (oikeasti lunttasin kalenterista), että 17 päivän päästä olen Suomessa! Tuntuu jotenkin ihan hullulta, mutta onneksi paluu sinne on vain viiden päivän mittainen. Kuten eräs kaverikin sanoi, että saanpahan ainakin siedätyshoitoa heinäkuussa koittavaan shokkiin ;) Toisaalta odotan jo aivan innoissani tätä lyhyttä reissua sinne. En tiedä johtuuko se siitä, että pääsen näkemään taas kaikkia rakkaita ja tuoksuttelemaan raitista ilmaa (ja siitepölyä yh) ja talsimaan paljain varpain keväisellä nurmella. Vai ihan vain siitä, että on mahtavaa päästä taas reissun päälle! Siinä on jotain taikaa, kun löytää itsensä lentokentältä lippujen kera odottamassa oman koneensa lähtöä. Muutenkin tuntuu, että on hyvä päästä välillä pois tästä maasta. On tämä sen verran stressaava paikka, kun aivojakaan ei voi kytkeä pois päältä, vaan kaikki, mitä näkee ja kuulee myös pysyy mielessä aina yön pikkutunteinakin.

Mutta tosiaan Vappu tuli ja meni täälläkin. Sitä tosin ei täällä juhlita, eikä meidän perheessäkään vappuna puhalleltu ilmapalloja tai juotu simaa. Torstai-iltana tosin lähes kaikki maan suomalaiset kokoontuivat erään tuttavaperheen luo juhlistamaan vappua. Kävin itsekin pyörähtämässä paikan päällä reilun tunnin, kun kutsuttiin ja meno oli suht vappumaista. Tosin itse laskin vain sekunteja päästäkseni pois, kun tunnelma oli jotenkin lässähtänyt ja ihmiset puhuivat bisneksistään... Mutta noh tuli ainakin syötyä ihan samanmakuisia mansikoita kuin kesällä Suomessa! ;)

Tänne on myös "vihdoin" saapunut kesä ilman hurjia ilmankosteuslukemia. Nyt on viikon verran ollut järestään +35-38 astetta varjossa, ja ihmeekseni huomasin, että olen taas päässyt ruskettumaan :D En edes tiennyt, että se olisi enää mahdollista... Kahvipavuksi tässä kai vielä kesän aikana sit muuttuu!

Vapun jälkeinen viikko meni taas pikakelauksella; aamulla pojat kouluun, lenkille Aspiren puistoon, sapuskan laittoa, pyykinpesua, lukemista auringossa, poikien haku koulusta, läksyjen tekoa & leikkimistä sekä illalla vielä salille. Pääpiirteittäin näin, lukuunottamatta iltaa kun käväisin Alaan kanssa katsastamassa Iron Man 2:n, mikä oli erittäin viihdyttävä pätkä. Tosin en tiedä oliko hyvä idea mennä klo 23:30 näytökseen, mutta ei unikaan tullut ja leffateatteri on kilometrin päässä :D

Nyt torstai-iltana olin sitten eräissä tutun tutun kotibileissä Zachin, Ahmedin, B:n, Adinin, Hollyn ja Jasminen kanssa (jee tyttöseuraa!), josta sitten mukaan tarttui pari muutakin ihmistä ja jatkettiin matkaamme Crystal Lounge - klubille W-hotelliin. Enkä ole koskaan klubia varmaan noin täytenä nähnyt, ja törmäsinpä siellä vielä joukkoon suomalaisnaisia (sieltä Vappu-juhlista). Oli kuitenkin kivaa tanssia pitkästä aikaa. Mutta koska olen aina autolla liikenteessä tarkoitukseni oli lähteä kotiin nukkumaan jo yhden jälkeen, mutta sainkin kutsun kaveriltani Deniltä tulla hänen kaverinsa kämpille viettämään iltaa yhdessä 4 muun kaverin kanssa; pelamaan pleikkaa ja ihan vain oleileimaan. Hauskaa oli ja lopulta olin kotona vasta aamuneljän aikaan! Taisi tulla uusi valvomis-ennätys täällä ollessa :D

Eilinen menikin sitten zombiena. Käväisin vain juoksemassa ja päivän makoilin uima-altaalla hyvän kirjan ja iPodin kera. Illalla kävin vielä etsimässä lisää lukemista Jaririn Bookstoresta (paras kirjakauppa kaupungissa ja kaiken lisäksi 10 minuutin ajomatkan päässä). Oli pakko myös käydä ostamassa uudet bikinit, kun meri- ja kloorivesi oli kuluttanut TAAS yhdet bikinit epäkelvottomiksi. Ehkä nyt pärjäisin näillä samoilla loppuajan ;)

Tänään tarkoitus on sitten käväistä salilla & uimassa. Sekä yritän puhua porukkaa mukaan rannalle. Haluaisin pitkästä aikaa ajella Al Fuwairittiin tai Dukhaniin, kun viimeksi pohjoisessa tuli käytyä helmikuussa Annin kanssa! Katsotaan siis miten käy.

Keväistä lauantaita!

Lähdössä pois housepartyista. Vasemmalta Zack, Ahmed, mie, Holly, Jasmine, Sonam, AD & joku tutun tuttu. Kameran takana B :)

Testing...

Kokeilin huvikseni testata sattuisiko bloggeri jopa lataamaan kuvia päivityksiin, ja mitä ihmettä! Sehän toimi! Enkä yrittänytkään saada tätä toimimaan kuin puoli vuotta, jonka jälkeen luovutin. Loisto ajoitus, kun kuukaudetkin ovat melkein lopussa, pah!

Mutta yllä siis testimielessä yksi monista kuvista tuolta Compass Beat 2010 - partyista. Loput löytyy edelleen Picasasta ;) Nyt lähden ottaa makaronilaatikon uunista ja hakee ipanat koulusta. Näkyilemisiin~

Compass Beat Party

Torstai-illan toimin siis lastenvahtina, ja koskaan ei ole nukkumaanmeno mennyt pojilta näin helposti. Kävimme illalla tenniskentällä heittelemässä palloja sekä polskimassa uima-altaalla (ja oli muuten kylmää vettä!). Iltapalaksi tekaisin vielä pannaria, ja lapset mussuttivat sitä silmät ristissä :D Ei siis tarvinnut ketään edes kehoittaa nukkumaan, kun molemmat nukahtivat sohvalle jo kahdeksan jälkeen ;>

Eilen perjantaina päätin sittenkin lähteä niihin Red Bullin järkkäämiin "secret partyihin" kauaksi merelle eräälle saarelle. Yksin en tietenkään halunnut mennä, mutta kukaan kavereistani ei ollut saanut kutsua partyihin, eivätkä he näin ollen olleet vieraslistalla. Itse kuitenkin tunnen jostain Joen - yhden tapahtuman organisaattoreista ja Red Bullin "pomon", joten pyysin sitten viestillä häntä lisäilemään Alaan myös listalle. En ollut ehtinyt nähdä häntä lähes kolmeen viikkoon, joten oli mahtavaa, että suunnitelmat onnistui :) Niinpä puoli yhdeksän aikaan aamulla olin jo hakemassa Alaata kohti Marriott - hotellin satamaa.

Ilma oli täysin tyyni, pilvinen ja uskomattoman hiostava. Puoli kymmenen aikaan meidät sitten tsekattiin näihin vanhoihin puuveneisiin, jotka siis toimivat ennen helmenkalastajien paatteina, ja kymmenen maissa päästiin lähtemään. Matka saarelle kesti about 40 minuuttia ja perillä meitä odottivat Dohan parhaat progressiivista trancea ja housea soittavat DJ:t, ilmaiset Red Bull - kojut, useat jahdit ja pienemmän moottoriveneet, joiden omistajat olivat jo saapuneet paikalle. Ranta oli isketty täyteen speakereita ja volyymitaso oli sen mukainen! Hetkesssä tuli sellainen olo, etten enää Qatarissa olekaan.

Päivä kuluikin sitten hyvin tanssiessa, jalkapalloa pelatessa, uidessa ja uimahyppyjä tehdessä. Enkä olisi koskaan uskonut, että pääsisin vielä hyppäämään noista "merirosvolaivoista" avomereen :D Tapasin taas mielettömän paljon uusia ihmisiä ja sainpa kerrankin nauttia myös tyttöseurasta! Eräskin tyttö tuli innoissaan selittämään, että olenko mahdollisesti Suomesta, ja että hänen äitinsä on suomalainen ja hän käy Helsingissä joka kesä lomailemassa kuukauden verran :D Muutenkin moni tuli ihan vain kyselemään, että mikä pohjoismaalaisen tänne kauaksi tuo. Näköjään tämä vaalea hiusväri ja sinivihreät silmät yhdistetään heti Skandinaviaan ;)

Illalla viiden aikaan veneet sitten lähtivät takaisin Dohaan päin ja lopulta seitsemän aikaan olin takaisin kotona vatsan kurniessa tyhjyyttään. Hölmöjä kun Alaan kanssa olimme emme vaivautuneet ottaamaan eväitä mukaan ollenkaan :D Eli kivat 12 tuntia syömättä! huh! Onneksi sentään mukana oli litroittain vettä sekä tarpeen tullen ilmaiskojuista sai Red Bullia, millä ei tosin nälkä lähtenyt, mutta eipähän alkanut heikottaa. Sinänsä siis onni, että päivä oli pilvinen auringossa energiantarve olisi ollut jotain paljon suurempaa. Ensi kerralla olemme sitten fiksumpia ;) Mut eipähän ole omatekemät lihapullat maistuneet koskaan niin hyvältä kuin eilen kotiin tullessa :D

Tänään ei olekaan sitten muuta tiedossa kuin perus urheilua/uintia ja saa nähä jos myöhemmin jaksaisi vaikka kammeta itsensä leffaan. Huomen taas koittaa arki, ja arvatkaas kuka on siellä jo kuukauden päästä! Minne nämä päivät oikein menevät?!

Linkki toimii jälleen

Nyt tuli korjattua tuo "oma web-sivu" tuolta profiilista eli tällä kertaa Picasan linkki toimii suoraan sitä kautta. Joten kaikki vain kuvia katsomaan! ;)

Viisumi-hässäkkä

Tämän päivän ilouutisen tarjosi jo aamutuimaan Gulf Times (meidän ns Hesari/Karjalainen) etusivullaan, ettei uusi viisumilaki astukaan 1.5 voimaan, vaan valtio pysyttelee vanhassa järjestelmässään ainakin toistaiseksi. Hyviä uutisia siis! Tämä tietää sitä, että tulen olemaan täällä Qatarissa aina sinne heinäkuun toiselle viikolle asti. Toki viiden viikon päästä pyörähdän Pohjolassa sen ~5 päivää, mutta sen jälkeen voin turvallisin mielin palata takaisin "kotiin" turistiviisumilla :) Ei siis pelkoa, etten enää maahan pääsisi. Taisi olla vain taas valtiolta tällainen "herätellään kansalaisia" who's the boss?! -meiningillä. Eli ei hätiä enää, elämä jatkuu taas normaalisti ilman ylimääräistä jännitystä ;)

Tänään pyörähdin jo kahdeksan aikaan juoksulenkillä Aspiressa ja taisi kyllä olla viimeinen aamulenkki miun osalta. Aivan hullua, miten kuuma jo tuohon aikaan voi olla! Mittari näytti +34 varjossa, ettei ihmekään, kun jalat eivät meinanneet totella :D Jotenkin kuitenkin ähelsin 45min lenkin, mutta sai olla vika kerta. Täytyy katsoa jos viikonloppuna lähtisi ennen auringonnousua siinä puoli 6 aikaan... ;) Tai sitten juoksen vain ja ainoastaan iltaisin, toimisi ehkä paremmin hehe.

Tällä viikolla ei vielä tiedossa ihmeitä. Torstai-illan olen ainakin lapsenvahtina. Perjantaina olisi tiedossa eräänlaiset paatti/jahti-partyt merellä, jonne suunnistetaan syöttämällä salaiset koordinaatit GPS:ään :D Kuulostaa ainakin hauskalta! Omaa venettähän miulla nyt ei tietenkään ole, mutta perjantai aamuna klo 9 lähtee muutama secret yacht kohti ulappaa erään hotellin rannalta. Saa siis nähdä eksynkö tuonne vai keksinkö jotain muuta. Pohjoiseen Al Fuwairitin biitsille olisi mahti lähteä taas pitkästä aikaa, mutta kuulin Deniltä ikävän uutisen, että kyseinen ranta on muutettu turisteille sopivammaksi niin, että ranta on blokattu betoniporsain eli autoilla ei ole enää mitään asiaa rannalle...

Tällä erää ei muuta. Nauttikaa keväästä! Mie yritän edelleen epätoivoisesti etsiä sopivaa mekkoa kevään juhliin, mutta vaikuttaa aika mahdottomalta. En edes Dubaista löytänyt mitään kivaa - tai sitten vain vaihtoehtoja & hintaa oli aivan liikaa... ;)

WIC celebration party

Eilen illalla oli siis nämä Worl Indoor Championships celebration partyt kaikille vapaaehtoisille, sponsoreille ja medialle tuolla Grand Hyatt hotellilla West Bayssa. Hiukan ennen kuutta lähdin ajamaan hotellille päin ja jumituin sitten Al Waab - tiellä pahasti ruuhkaan eli olin sitten myöhässä juhlan aloituksesta - tai niin luulin, mutta pitäisihän miun jo tietää, että täällä ajalla ei ole niin suurta merkitystä kuin Suomessa ja lopulta virallinen juhla alkoi vasta hieman ennen kahdeksaa :D Meidät istutettiin hienoihin pyöreisiin, 8-hengen pöytiin kristallikruunujen alle. Paikalla oli pukuherroja sekä tietenkin qatareja abayoissaan ja valkoisissa "kaavuissaan". Onneksi olin itsekin tajunnut laittaa ylleni juhlatamineet korkokenkineen ja väkertänyt hiukseni nutturalle, etten kovin pahasti erottunut juhlaväestä ;) Sain seurakseni pöytään etelä-afrikkalaiset Steven ja jonkun vanhemman herran (jonka isovanhemmista toinen oli kuulemma suomalainen!) sekä erään sudanilaisen herran sekä liudan joitain tärkeitä pukuherroja. Stevenin olin tavannut jo aiemmin vapaaehtoistyön merkeissä Holiday Villassa. Nyt hän oli lähdössä takaisin Afrikkaan vaeltamaan kolmeksi kuukaudeksi kohteenaan muun muassa Kilimanjaro! Tämän seurauksena alkoi itsellekin iskeä hirvittävä matkakuume.. että miten olisi Trans-Siberia junareissu Mongoliaan/Kiinaan parin vuoden kuluttua ja aiemmin esim ruskaretkelle Lappiin käppäilee tai vaikkapa Espanjaan vetämään tämä kuuluisia pyhiinvaellusreitti ihan kuntoilumielessä...? ;)

Seuraava tunti sujuikin sitten kuunnellessa erilaisia puheita, Koraanin lausuntaa ja katsellessa videoklippejä itse kisoista. Samaan aikaan meille tarjoiltiin tuoretta leipää, hummusta, eräänlaista avokadotahnaa, salaattia, marinoituja kikherneitä ym pientä. Yhdeksän jälkeen meille sitten tarjoiltiin illallinen seisovasta pöydästä ja ei voi muuta sanoa kuin, etten ole koskaan varmaan nähnyt niin paljoa ruokaa missään kerralla tarjoiltavana. Oli yrttimarinoituja mereneläviä, erilaisia pasta/riisi/paella - tyyppisiä salaatteja, höyrytettyä kasviksia, inkivääri-kanaa ja muita thaimaalaisia makuja, erilaisia lihapatoja ja ties mitä kastikkeita. Unohtamatta tietenkään erilaisia riisi vaihtoehtoja ja suurta leipävuorta :D Kaikkea en olisi millään edes pystynyt maistamaan, vaikka yritin ottaa lusikallisen vähän jokaista lajia. Jälkiruokapöytä tai pikemminkin linjasto oli kenties vielä mahtavampi. Yritä siinä sitten päättää, mitä herkkua haluaisit maistella, kun tarjottavana on kaikenlaisia tuoreita hedelmiä, erilaisia juustokakkuja, mustikkamoussea, suklaavaahtoa, tiramisua, tosca-piirakkaa, hedelmäkakkua... Tuntui, ettei pöytä lopu koskaan... Mutta tämä tyttö sai ainakin vatsan täyteen ja sen marjaisan juustokakun ohjeen olisin voinut napata vielä itselleni ;)

Lähtiessä saimme vielä työtodistukset, eräänlaisen lahjasäkin, mistä paljastui tuo WIC:n pehmolelumaskotti Qatar-lippuineen, pinssiä ym sälää. Kaikkien yllätykseksi jokainen vapaaehtoinen sai kiitokseksi työstään vielä Canonin Ixus 95 IS - kameran, jonka saa henkilökohtaista lipuketta vastaan Salam Storesta! Ei mikään huono kamera ollenkaan... Huomaa kyllä, ettei tämä valtio ole sieltä köyhimmästä päästä ;)

Niin ja sinänsä hauska juttu, että työskennellessäni siellä Holiday Villa hotellilla huomasin siellä pyörivän jonkun tärkeän kaapuherran, joka sitten jutteli minullekin. En tosin tiennyt kuka hän oli ennen sitten eilistä tilaisuutta... Paljastui nimittäin, että hän oli itse sheikin Al-Thani suvusta oleva Olympiakomitean puheenjohtaja Saoud Bin Abdulrahman Al-Thani, jota eilisessä juhlassa suorastaan palvottiin! Aloin sitten eilen miettimään, että olinkohan käyttäytynyt tarpeeksi korrektisti häntä kohtaan aiemmin hotellilla :D Mutta noh, ehkä parempi näin etten hänen arvoaan tiennyt ;) Mutta nyt on hänen allekirjoituksillaan varustetut työtodistukset taskussa eli eiköhän CV ala näyttämään taas astetta paremmalta.

Tapasin tuolla tilaisuudessa myös erään pojan, jonka nimeä en nyt millään muista. Hän sitten kyseli josko olisin kiinnostunut tulemaan ensi viikolla vapaaehtoistöihin eri kouluihin. Tarkoituksena olisi lukea kirjoja lapsille aamupäivisin liittyen maailman kirjaviikkoon. Kyseinen viikko sitten huipentuisi torstaina suureen lastenjuhlaan Villaggion Kid Zonessa, missä me vetäisimme lapsille erilaisia pelejä, kasvomaalausta ja tietenkin kirjojen lukua. Kuulosti mielenkiintoiselta työltä - tosin hiukan nopealla varoitusajalla, mutta saa nähdä jos noihin hommiin eksyn. Tuskin siitä haittakaan olisi, jos hiukan extra-juttuja täällä ollessani tekisin :)

Rain rain

Erikoista tähän vuodenaikaan, mutta viime yönä saimme nauttia ukkosmyrkystä! Koko päivän jatkunut kostean hiostava ilma sai eilen illalla niin ahdistavat mittasuhteet (oli muuten harvinaisen hikinen ja hapeton juoksulenkki...), että yö kolmen aikaan koko taivas repesi ja salamat ulottuivat taivaasta maahan kuin parhaissa luonto-ohjelmissa! Olisin mielelläni töllöttänyt näkyä yläkerran ikkunastani pidempääkin, mutta uni vei lopulta voiton. Tänä aamuna sitten ajattelin ilman olevan raikas ja kutakuinkin puhdas yöllisten sateiden jälkeen, mutta aamulla lähtiessäni viemään nuorimmaista kouluun osoittautui luuloni vääräksi; ilmankosteus 68% ja lämpötila varjossa +32'C. Se siitä raikkaudesta! Tänään on muutenkin pilvinen päivä, aivan kuin taivaan ja maan välillä olisi jokin harmaa jättimäinen lautta, joka huokuu höyryä ja hiekkaa. Ei siis tee hirveästi mieli mennä ulos ja täyttää keuhkojaan aavikon tomulla ;)

Viime viikolla oli tosiaan David Guettan keikka Intercontinental hotellin biitsillä West Bayssa. Hirveästi ihmisiä ja jopa alkoholitarjoilua, mikä on ennenkuulumatonta uusien säännösten takia. Jostain syystä porukka ei kuitenkaan ollut niin mukana kuin kuvittelin. Itse herra soitti aivan älyttömän hauskaa housea, mutta paikalle tulleet eivät tuntuneet nauttivan biiteistä ja harva uskaltautua tanssimaan - tai sitten olin valinnut täysin väärän paikan.. Kenties siellä eturivissä olisi ollut se oikea meininki, mutta parempi onni ensi kerralla, jos sellaista sattuu tulemaan :) Muutenkin itselläni oli kyseisenä iltana hiukan apea tunnelma, kun kukaan kavereistani ei sitten lopulta päässyt paikalle. Alaa yms ovat vielä alaikäisiä, kun konserttien ikäraja on +21 ja pojilla on vielä muutama kuukaus tuohon "täysi-ikäisyyteen". Tällä kertaa aitojen yli ei edes voinut pomppia ;) Toiset kaverit taasen eivät ehtineet paikalle kuin vasta yhden aikaan yöllä eli heidän seurastaan ei paljon iloa ollut. Onnekseni sentään törmäsin itävaltalaisten kavereideni pomoon Christianiin vesipisteellä :D Sentään joitain tuttuja naamoja! Myöhemmin yöllä joku poika tuli koputtamaan selkääni ja aloitti puhumaan ruotsia! Meni siinä miulla hetki tajuta, että mitä kieltä se tyyppi oikein puhuu :D Pari sanaa taisin osata ruotsia ruotsalaiselle höpöttää, kunnes keskustelu vaihtui englanniksi. Mukaan liittyi sitten pojan kavereita Norjasta ja Alankomaista! Oli kyllä todella kiva viettää aikaa välillä eurooppalaisten ja pohjoismaalaisten kanssa. Tuli sellainen kotoisa-fiilis :) Porukka kutsui miut vielä seuraavana päivänä Sealineen pelaamaan rantalenttistä ja ajelemaan autoilla aavikolle, mutta tämän huvin jätin välistä tällä kertaa. Koko viikon jatkunut väsymys oli saanut sellaiset mittakaavat, että fiksuna miun olisi pakko vain nukkua koko perjantai.

Tällä viikolla sitten vanhempi pojista on ollut kuumessa koko viikon. Eli miulla tuppaa olevan hiukan tylsää päivisin, kun joudun olemaan sisällä eikä täällä ole oikeastaan mitään tekemistä. Olemme tosin katselleet Pixarin elokuvia yms, mutta ei sitä montaa leffaa päivässä jaksa katsoa, vaikka kuinka yrittäisi. Etenkin kun olen nähnyt kaikki hyllyssä olevat elokuvat jo n+5 kertaa :D

Sitten hiukan jänniä uutisia, jotka eivät toivottavasti toteudu! Nimittäin hallituksella on ilmeisesti esitteillä uusi viisumilaki, jonka mukaan 1.5 lähtien turistiviisumilla ei enää maahan pääsisi, vaan pysyvämpää viisumia tulisi hakea aina 2kk ennen lähtöä oman maan suurlähetystöltä. Aluksi uusi viisumilaki näytti koskevan vain USA:n, Iso-Britannian ja Ranskan kansalaisia, mutta nyt huhun mukaan tämä koskisi kaikkia eurooppalaisia. Minuun tämä uusi laki vaikuttaisi niinkin synkällä tavalla, että työni täällä loppuisivat pakolla jo toukokuussa, jolloin nykyinen turistiviisumini menee seuraavan kerran vanhaksi. Ja tarkoitushan miun on olla täällä heinäkuun toiselle viikolle asti ainakin. Vielä emme uskalla maalata piruja seinille, sillä mitään ei ole vielä varmistunut ja kuulemma tällaisia "lakeja" on julistettu aiemminkin... Saa siis nähdä miten käy, me koitamme pitää peukkuja, ettei tämä viisumisäännös tulisi voimaan. En ole vielä valmis lähtemään täältä eikä perhekään haluaisi vielä luopua miusta! :)

Pari päivää sitten sain taas viestä tuolta Qatarin Olympiakomitealta, että tänään puoli seiskalta Grand Hyatt - hotellilla on jonkinlainen kiitos-juhla meille vapaaehtoisille. Ilmeisesti tiedossa puheita ja ilmaista ruokaa ainakin :D Siitä sitten myöhemmin ehkä jotain tänne, jos jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu ;)

Ps. En tiedä mikä minuun on mennyt, mutta olen viime aikoina lueskellut aivan hurmiossa sotakirjallisuutta, jota perheen kirjahylly on väärällään :D Jotenkin aivan äärimmäisen mielenkiintoista! Huh.

Suomi calling

Ajoissa olen tämän asian kanssa liikkeellä, mutta lyhyestä virsi kaunis eli mie palloilen sinne pohjoiseen "lomille" keskiviikkona 26.5 - jos THY ei kovin pahasti myöhästele tarkoitus on rantautua Suomeen about klo 13 ko. päivänä. Lähden siis matkaan ti-ke yönä täältä... Tämän jälkeen olisi tarkoitus nuokkua pöhnää pois Helsingissä Annin nurkissa torstaihin asti, josta sitten matka jatkuu Joensuuhun ja edelleen Poltsille :) Paluulento on jo heti 31.5 ja Qatarissa olen taas 1.6. Aikaa ei siis ole tosiaan paljon eli meinasin ihan lepäillä kotinurkilla. Enkä varmaan puhelinliittymääkään vielä tuolloin aio hankkia, eli jos miut haluaa nähdä tuolloin niin tervetuloa Roopentielle! ;)

Ei muuta tällä erää. Tänään tosin tuntui pitkästä aikaa kesältä! +35 varjossa eli enää ei oo kylmä ;) Ilmankosteus oli myös taas normaalia suurempi ja illan juoksulenkillä pitkät housut liimautuivat erittäin ihanasti kiinni raajoihini... Mutta en valita, pitkästä aikaa pystyn taas juoksemaan sen puolitoista tuntia yhteen mittaan, joten oloni on mahtava!

Niin ja kesäkuussa tohon viereiselle Salwa Roadille avataan jokin suuri vesipuisto jeij! Tietää missä Katri ja pojat viettävät tulevan kesän :D

Hyvää pääsiäistä! Täällä me ei sitä tosin vietelty kulttuurisista syistä... Syökää mämmiä miunkin puolesta ;>

Happy news for some people~~

Kuten osalle varmaan olen jo maininnutkin, niin hyvä ystäväni viettää häitään toukokuun lopulla ja olen tässä yrittänyt sitten saada jonkinlaista lomaa tuohon väliin, että pääsisin piipahtamaan Suomessa. Tähän asti lähteminen on ollut vielä täysin epävarmaa johtuen perheen töistä, poikien koulusta yms, mutta nyt asia varmistui, että olen tosiaan tulossa käymään Suomessa vastoin kaikkia odotuksia! :) Eli olen luultavasti lentämässä sinne 25-26.5 ja palailen takaisin tänne 31.5-1.6 välisenä aikana. Ilmoitusluontoista asiaa tämä onkin siis siinä mielessä, että aikani tulee olemaan hyvinhyvin rajallinen enkä tahtoisi juosta paikasta A paikkaan B noita muutamaa päivää. Eli pahoittelut jo nyt - parin kuukauden varoitusajalla -, etten millään ehdi näkemään teitä kaikkia, vaikka haluaisin, insh'Allah! ;D Luultavasti tulen oleilemaan vain ja ainoastaan Polvijärvi-Joensuu -akselilla (ja tietty kierrän Annin kautta Helsingistä... ;>), mutta tarkoituksenani on vain tuoda jo osa kamoistani sinne sekä rauhoittua kotosalla unohtamatta tietenkään juhlia ystävääni :) Ja joka tapauksessahan mie rantaudun Suomeen pysyvämmin jo heinäkuun loppupuolella, että no worries mates ;)

Tällä erää ei muuta. Perhe palasi lomiltaan eilen illalla ja miun arki jatkuu normaalisti. Huomenna poikien kanssa elokuviin katsomaan How to train your dragon, ja ensi viikolla David Guettaa katsomaan sekä piipahtamaan vaihteeksi Arabiemiraateissa visa-runilla. Liian nopeasti menee tämä aika, argh argh. Mutta surraan vasta sitten, kun on sen aika ;) Nyt lähden vetämään juoksulenkin Aspireen. Eli ei muuta kuin hyvää pääsiäistä! ...mistä muuten tulikin mieleeni taas eräs ristiriita, nimittäin kaupoissa myydään pääsiäiskoristeita sekä suklaamunia... kuka väitti, että täällä päin maailmaa ollaan suvaitsemattomia? taitaa ne ennakkoluuloisimmat ihmiset löytyä sieltä Euroopan ja Suomen suunnalta ;>

Sunnuntai-olo

Sunnuntai aamupäivä, ulkona sataa vettä & paistaa aurinko (!), ja mie dataan Dj Tiëston - in Search of Sunrise 7:n soidessa taustalla. Ei vois enää parempaa fiilistä melkein ollakaan! Tosin olotilaa häiritsee jossain takaraivossa ajatus salille & uimaan menosta. Mutta toisaalta mulla on koko päivä aikaa ;) Tosiaan viime torstaista lähtien olen ollut yksin kotona perheen lähdettyä matkoille poikien Spring Breakin alettua. Eli tämä tiesi minullekin viiden päivän lomaa. Ah ihana rauha 5 viikon jälkeen, jolloin meillä asui jatkuvasti 6-10 henkeä. Tyhjä talo tuntuu uskomattoman rauhalliselta. Mutta toisaalta näin 4 päivän jälkeen alan jo kaivata seuraa, kaikkeen sitä tottuukin!

MM-kisojen jälkeen elämä palasi taas takaisin normaaliin arkeen. Tosin meillä oli edelleen se 9 henkeä talossa, mikä tietysti asetti tiettyjä rajoja esimerkiksi auton käytön ja ruokailujen suhteen. Nilkkatuen ansiosta olen pystynyt käymään jopa pidemmillä juoksu/hölkkälenkeillä Aspiressa. Viime aikoina kaverinani juoksemassa on ollut vielä iranilainen Alio, joka siis kuului tiimiini noissa vapaaehtoistöissä. Yksin puistossa ei huvittaisi puoltatoista tuntia hölkkäillä, mutta ihmeen hyvin senkin näin pitkän tauon jälkeen jaksaa painaa, kun kaiken aikaa ei tarvitse miettiä jalan kipuja :) Tosin täällä kelit alkavat olla taas sellaiset, ettei juoksemaan viitsi lähteä kuin aikaisintaan 5 aikaan illalla tai sitten kuuden maissa aamulla, mikä nyt ei ole miulle mahdollista kuin viikonloppuisin.

Viime perjantaina ja lauantaina täällä sitten oli ilmainen Red Bullin ja Coronan järkkäämä beachparty Intercontinental - hotellin rannalla. Partyihin kuului myös eräänlainen jalkapalloturnaus, missä rannalle oli rajattu kaksi pientä jalkapallokenttää, niin että pelaamaan mahtui kerrallaan 6 henkeä (1 maalivahti + 2 pelaajaa per joukkue) ja maaleiksi hyväksyttiin vain double kickein tehdyt maalit eli onkohan ne nyt suomeksi näitä saksipotkuja? Voittaja joukkue tienasi 50 000 rialia eli lähes 9000 euroa! Kaverini Alaan tiimi pääsi 96 joukkueen sakista 6 parhaan joukkoon, mutta iltapäivän auringossa he hävisivät viimeisen ottelunsa, kun jäljellä olisi ollut enää 3 peliä finaaliin! Mutta oli hieno turnaus ja kaikilla näytti olevan hauskaa :D

Pelien jälkeen lähdin Zachin, Ahmedin, Ahmedin, B:n ja Jayn kanssa rannan toiselle puolelle Corona - partyihin, missä chillailtiin aina sitten ilta seitsemään asti hyvän musiikin ja juoman parissa. Oli kivaa ja hetken aikaa tuntui siltä, ettei olisi Qatarissa ollutkaan vaan jossain Välimeren auringon alla. Tosiaan kun ensimmäistä kertaa julkisella paikalla sai luvan kanssa pukea ylleen lyhkäisemmät shortsit ja olkapäät paljastavan paidan sekä nauttia jopa jotain alkoholipitoista! Hassua kyllä mulla oli aika ajoin jopa alaston fiilis ja tuntui siltä, että pitäisi jostain hakea jotain peittävämpää päälle... Kaikkeen sitä ihminen tottuukin ;) Perjantai-illan auringonlasku rannalla oli myös hieno - niitä hienoja hetkiä, kun taivas värjäytyy pastellin sävyihin ja hiekka muuttuu kullankeltaiseksi...

Lauantaina ei sitten tullutkaan tehtyä oikeastaan mitään. Käväisin vain päivällä uimassa ja yritin makoilla hetken auringossa, kunnes alkoi ripeksiä vettä ja jouduin hipsimään sisälle. Loppupäivä menikin sitten jumittaessa koneella ja myöhemmin illalla katsoin elokuvan Blind Side eli leffan, mistä Sandra Bullock (karsee näyttelijä imho) nappasi tänä vuonna Oscarin. Ihan jees tositapahtumiin perustuva tarina valkoisesta rikkaasta perheestä, joka ottaa huostaansa tumman, kodittoman pojan, josta sitten myöhemmin tulee tunnettu baseball-pelaaja. Odotin tarinan tosin olevan hieman synkempi, mutta jotenkin elokuva muuttui loppua kohden yhä kliseisemmäksi, happy end - tyyliseksi Hollywood-kamaksi. Mutta noh kyllä sen katsoi. Vielä pitäisi jaksaa raahautua leffateatteriin katsastamaan ainakin Hurt Locker, Alice in Wonderland ja Shutter Island. Tällä viikolla meinasin vielä lähteä poikien kanssa katsastamaan Dreamworksin uutuuden How to train your dragonin tohon läheiseen IMAX-teatteriin ;) ..Jos totta puhutaan, niin olen tässä 7 kuukauden aikana käynyt elokuvissa enemmän kuin Suomessa koskaan :D Täällä vain tämä on halvempaa ja kaikki uutuuselokuvat näytetään samaan aikaan kuin ne ilmestyy Jenkeissä.

Täällä vain elokuvissa käymisessä on myös ne varjopuolensa, kun porukkaa päästetään sisään koko esityksen ajan. Samoin salissa on koko ajan hälinää, kun harva jaksaa istua vain paikoillaan. Ikärajoja ei ole ja vauvojakin näkee esimerkiksi kauhuelokuvien katsomoissa itkemässä... Myös puhelimet soivat ja ihmiset puhuvat, mutta toisaalta ihmiset ovat myös vapautuneempia ja he myös nauravat, taputtavat vitseille ja kiljuvat leffan aikana, jos jotain hauskaa/pelottavaa tapahtuu :D

Että näin... Mutta enää ei sada, joten mie lähden hipsimään salille ja uimaan. Tuli nukuttua liian pitkään (9 tuntia!!) ja nyt tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään. Joten ehkä sitä piristyy urheillessa. Leppoissaa sunnuntaita!

WIC

Yleisurheilun MM-sisähallikisat tulivat päätökseen sunnuntaina ja minunkin vapaaehtoistyöt loppuivat samaisena päivänä. Kaiken kaikkiaan hieno ja hauska kokemus huolimatta niistä lukuisista tylsistä hetkistä, jolloin - tiimiläistäni Alia lainatakseni - "you can feel every minute!" . Työni urheilijoiden parissa, akkreditointi-tiimissä alkoi siis kahdeksas päivä Holiday Villa - hotellissa, mikä toimi urheilijoiden kotina kisojen ajan. Saavuin paikalle puoli yhdeksältä aamulla ja viiden minuutin "tuutoroinnin" jälkeen minulle tehtiin kulkulupakortti ja näytettiin "oma pöytä" tietokoneineen & kameroineen. Siinä sitten hölmistyneenä istahdin oman työpöytäni ääreen miettien kauhistuneena kuinka koskaan tulen selviämään urakasta :D Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa mitään hajua, mitä minun pitäisi tehdä, ainoastaan hatara käsitys urheilijoiden passien & ID-korttien tarkastamisesta, tietojen syöttämisestä koneelle ja valokuvan ottamisesta. Huomasin vielä olevani ainoa länsimaalainen ja nainen koko joukossa; 6 henkinen ryhmämme koostui kolmesta qatariherrasta valkoisine kaapuineen, parista paikallisesta arabista ja minusta :D Alussa minua suoraan sanottuna kammotti, että näinköhän täällä joudun nyt kumartelemaan kollegoilleni, eikä supervisorinani toiminut qatari Hamad auttanut yhtään asiaa - hän kun oli ehkä yksi pelottavimman näköisistä ihmisistä mustassa parrasssaan, mitä olen koskaan nähnyt! :DD

Onnekseni vierustoverini sattui olemaan yltiösosiaalinen tapaus Ali, joka on asunut Qatarissa koko ikänsä ja käy nyt Qatarin kanadalaista collegea. Niinpä kielimuuriakaan ei ollut, kun poika pulputti amerikkalaisella aksentillaan ;>

Viikon ensimmäiset päivät olivat hirvittävän tylsiä, mikä toisaalta oli hyväkin, niin sai opeteltua kulkukorttien teon kaikessa rauhassa. Tiimiimme tuli myös lisää porukkaa, ainakin Pakistanista, Intiasta, Sudanista, Bosniasta, Libanonista, Filippiineiltä ja Iranista. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat aivan älyttömän kivoja ja viikko meni jopa liiankin nopeaan :) Uusia kavereitakin tarttui siinä samalla matkaan ja nyt olenkin sitten käynyt iranilaisen Alion ja hänen bosnialaisen kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa juoksulenkillä!

Itse urheilijat olivat myös mukavia, mitä nyt jenkkeihin tuppasi mennä välillä hermot, he kun tuntuivat olevan enempi vähempi liikenteessä asenteella "mulle kaikki heti, koska olen paras!" jne. Mutta hyvin siitäkin sitten huumorilla selvittiin. Kisojen vikana iltana olisin vielä päässyt muiden tiimiläisteni kera britannian joukkueen mukana ulos juhlimaan, kun he meidät voitosta riemuissaan mukaansa kutsuivat, mutta olin sitten lopulta liian väsynyt lähteäkseni urheilijoiden matkaan ja painuin kotiin nukkumaan :D

Kisojen aikana huomasi kyllä taas, miten paljon maalla oikeasti on rahaa. Esimerkiksi oletin meidän vapaaehtoisten asujen olevan tyyliin yksi t-paita & housut jotain halppiskamaa jne, mutta päinvastoin! Pakettiin kuului Adidaksen 2 t-paitaa, tuulihousut, pitkähihainen, lippahattu, upouudet juoksukengät, kaikkea pientä tilpehööriä kisatunnuksin sekä 2 reppua; isompi treenikassin tyyppinen sekä pienempi "uintikassi" ;) ...näin vain Qatarissa... Muutenkin kisoja on ylistetty vähän joka puolella ja me vapaaehtoiset olemme saaneet hurjana kiitosta ulkopuolisilta, mikä tietysti tuntuu aivan älyttömän hyvälle! Kivaa oli ja toivottavasti CV:ni näyttää nyt vielä pikkasen paremmalle ;)

Muutoin ei elään sen erikoisempaa. Jalka jaksaa vaivata, mutta nilkkatuella sekin näyttäisi paranevan. Talvi on muuttunut yllättäen lähes kesäksi, kun mittari paukuttaa varjossa jo +35 päiväsaikaan ja muutenkin elämä luistaa. Ensi viikolla miulla onkin sitten 5 päivän loma, kun perhe lähtee matkoille. Ihanaa saada pieni hengähdystauko!

Näillä näkymin myös vaikuttaa siltä, että Suomeen palailen heinäkuun puolen välin jälkeen. Hui kun aika menee nopeaan, melkein voisi jo alkaa ahdistaa Suomen pimenevä syksy ;) Miulla ei siis kiirettä vielä sinne, toivottavasti ette tekään minua vielä liiaksi kaipaile :D

ps. kuvia uppaan myöhemmin picasaan. Tiedossa paljon materiaalia ajalta, kun Anni oli täällä yms.

Ajan tappamista

Niin siinä sitten kävi, että jokun virus rantautui meidän taloomme ja nyt on pojat sekä vieraiden lapset kuumeessa. Toisin sanoen joudun olemaan sisällä päivät tylsistymässä, vaikka ulkona paistaakin aurinko (niin kuin aina...). Siispä miulla onkin aikaa blogin päivittämiseen, vaikkei mitään olennaista kerrottavaa ole.

Joka tapauksessa. Meillä siis majailee tai on majaillutkin jo viikon ajan nelihenkinen ystäväperhe Suomesta. Meteliä ja kiljumista siis riittää, kun paikalla on 9 henkeä ja niistäkin neljä lapsia (9-, 7-, 5- ja 3-vuotiaat ipanat). Ja vaikka luulin jo tottuneeni lasten ääniin, niin tällainen aamukuudelta alkava yleinen kiljuminen on jo hieman liikaa ja päiväni eli olen aloittanut jokaisen päivän enemmän ja vähemmän ärtyneenä.

Huolimatta siitä, että talossa on tällainen hotelli-meininki on Annin lähdön jälkeen sattunut iloisiakin asioita. Olen taas onnistunut ystävystymään uusiin ihmisiin tai itse asiassa suureen kaveriporukkaan, mikä on vähintääkin värikäs, kun taustoja löytyy aina USA:sta Sudaniin, Belgiasta Palestiinaan, Saksaan ja Somaliaan! Viime viikonloppu olikin sitten vauhdikas, kun minua vietiin keilaamaan, elokuviin, syömään, shiishalle, über hienoille klubeille ja random autokruisailuille. Älyttömän mukavaa porukkaa ja kerrankin mukana on myös muitakin tyttöjä! Samalla porukalla olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan tulevana perjantai-aamuna jet ski:llä ajelua merelle ja tämän jälkeen Intercontinental hotellin Corona - beachpartyihin, mitkä kestävät puolesta päivästä iltakahdeksaan. Ja kuten nimestä voi jo päätellä, niin tarjolla on yllätys yllätys ilmaista Coronaa ;) ...ja kyseessähän on urheilutapahtuma, wakeboardingia, beachvolleyta ja -socceria sekä maan parhaat house-DJ:t! :D

Viime viikolla kävin poikien kanssa Jungle Zone - huvipuistossa ja sattumalta juttelin siellä sitten kolmelle qatari-tytölle. Tai he tulivat juttelemaan minulle, koska "sulla on niin kauniit hiukset!!" ehem ;) Ensimmäistä kertaa siis pääsin juttelemaan qatareille aivan kunnolla ja tytöt osoittautuivat kaiken lisäksi älyttömän hauskoiksi tapauksiksi! Ohikulkijat tosin tuijottivat meitä sitten ihmeissään; mahtoi olla näky kun yksi vaalea skandinaavi nauraa räkättää kolmen mustaan abayaan pukeutuneen tytön kanssa! (heiltä siis näkyvissä olivat vain silmät). Täällä kun harvemmmin näkee qatareiden tai ylipäänsä musliminaisten kulkevan länsimaalaisten kanssa missään. Harmittaa vain, ettei tullut vaihdettua tyttöjen kanssa vaikka puhelinnumeroita. Olisi voinut olla hauska lähteä heidän kanssaan vaikka shoppailemaan tai elokuviin joskus - sikäli mikäli tyttöjen perheet olisivat tavanneet miut ja pitäneet minua ihan järkeävänä seurana. Yksi tytöistä nimittäin sanoi jo heti aluksi, ettei hänen isänsä pidä siitä, että hän juttelee ulkomaalaisille, mutta hän tekee sitä silti, koska haluaa oppia tuntemaan muita ihmisiä... Että näin ne kulttuurit vaan törmää ;)

These are the days of my life

Pitkästä aikaa olisi aivan hirveän paljon kerrottavaa, mutta jostain syystä en saa yhtään otetta tähän kirjoittamiseen. Siispä lyhyestä virsi kaunis. Eli Anni tuli ja meni. 10 päivää kuluivat aivan liian nopeaan ja olisin mielelläni pitänyt hänet täällä pidempään. Koettiin aivan älyttömästi asioita, näin uusia paikkoja ja ihmisiäkin. Sepitimme itsemme sisään irkkupubiin ja tehtiin loman aikana makumatka maailmalle; söimme ainakin paikallista munakas-asiaa Soukissa ja Fish Marketin kalaa, lisäksi mussutimme irakilaista, thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista ja ainakin turkkilaista safkaa. Naurettiin hysteerisesti varmaan päivittäin sekä nautittiin auringosta, kun Anni toi mukanansa helleaallon :D Al Fuwairitin biitsillä pohjoisessa grillailtiin Annin ja Alaan kanssa kanaa ghettomeiningeissä. Vikana iltana löydettiin vielä varmasti paras turkkilainen kebula-mesta ikinä *-* Grillattu kana oli täydellistä ja kuten Anni tokaisikin, ettei enää koskaan suostu syömään mitään suomi-kebulaa ;) Muuta en osaa sanoa kuin, että oli aivan mahtavat päivät ja ikävä jäi. Eiköhän reissusta kerro paljoa se, että pelkästään Anni räpsi lähes 350 kuvaa ;)

Nyt painaa taas arki päälle. Tosin "hotellissamme" on edelleen kuhinaa, sillä samaisena yönä, kun Anni lähti tänne saapui eräs perhe, joka majailee kanssamme kaksi viikkoa! Niinpä meitä on nyt täällä yhteensä 9 henkeä ja volyymitaso sen mukainen... Onneksi kaikkeen tottuu - jopa lasten kiljumiseen :D

Tänään sitten sain tuolta WIC:stä sähköpostia, missä kerrottiin, että miut on valittu työskentelemään noiden MM-kisojen aikaan hotelli Holiday Villassa, minne kaikki huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa majoittuvat... Pääsen siis tekemisiin maailman parhaimpien yleisurheilijoiden kanssa, kun tehtäväni on toivottaa heidät tervetulleeksi ja ojennella läpikulkukortteja sekä tsekata heidän passejaan/ID-korttejaan. Huh! En olisi kyllä hakiessani uskonut, että pääsen näin viralliseen ja hienoon hommaan. Mutta mikäs siinä, kelpaa näyttää taas tuleville työnantajille CV:tä ;)

Niin ja tosiaan ilmat täällä ovat lämmenneet sillä 10 asteella Annin tulon aikana. Tänäänkin meillä oli leppoisat +32 varjossa ja aamukahdeksalta tekemäni juoksulenkki Aspiren maastossa mustassa t-paidassa oli hikisin moneen kuukauteen. Naamakin on sen värinen kuin rapuja olisi keitelty, eikä iltapäivällä aurinkoon nukahtaminen auttanut asiaa... ;) En kuitenkaan valita, kun siellä Suomessa talvi vaan näyttäisi jatkuvan yhä kylmänä.

Pysytelkää terveinä, alle viiden kuukauden päästä nähdään ja miun Suomi-ahdistus tekee sen myötä jo tuloaan!

WIC here I come!

Tuli sitten käytyä siellä World Indoor Championships volunteer-infossa sunnuntaina. Tietenkin myöhästyin paikalta reilu viisi minuuttia, kun en meinannut millään löytää tätä Olympic Tower-rakennusta, vaikka pilvenpiirtäjä onkin. Jouduin kysymään neuvoa pariinkiin otteeseen, mutta eipä kukaan tuntunut tietävän tornin tarkkaa sijaintia... Mikä nyt oli jokseenkin huvittavaa, kun ei täällä nyt noita pilvenpiirtäjiä niin hirvittävästi ole kuin vertaa esim. naapurimaahan. Joka tapauksessa onnekseni kukaan ei kuitenkaan tuntunut noteeraavan myöhästymistäni millään lailla ja porukkaa valui vielä myöhemminkin sisään. Kai miun pitäisi jo olla tottunut tähän, ettei mikään tässä maassa ala ajallaan, vaan kaikki - niin ihmiset kuin tilaisuudetkin - ovat aina myöhässä. Mutta ei se vaan miun suomalaiseen päähän mahdu, että virallisista tilaisuuksista voi myöhästyä, kun eivät nekään ole ajallaan :D

Salissa sitten meitä odotti penkkirivistöt ja paperilappuset, joihin tuli kirjoittaa päivämäärät, jolloin pystyisi työskentelemään yms. Samalla jokin Accreditation - tiimin puheenjohtaja tms kertoi meille yleistä tulevasta työstämme. Selvisi, että tulen toimimaan jonkinlaisessa tervetulo-komiteassa, jonka päätehtävänä on hymyillä (heh) sekä jakaa kulkulupia ja ns. tervetuliaislahjoja sekä hoitaa kirjautumisia. Tehtäviini kuuluu myös yleinen oppaana toimiminen pisteelläni. Työpaikkani tulee sijaitsemaan joko Aspire Stadionilla, hotelli Holiday Villassa, minne urheilijat majoittuvat (eli työskentelisin urheilijoiden/managerien kanssa :O) tai sitten Hyatt Plaza -hotellissa, minne kaikki korkea-arvoiset herrat ja VIP:t majoittuvat :D

Naikkosen jälkeen meille tuli puhumaan ilmeisesti WIC:n puheenjohtaja. Hän sitten puhui pitkään kilpailujen protokollasta ja muista virallisista asioista näyttäen PowerPoint kaavioita ja ties mitä karttoja. Oli siinä pää pyörällä :D Hän tosin aloitti puheensa fiksusti käyttämällä hyvää icebreakingia (tuli niin Niittylahden Opisto mieleen tästäkin...) ja siellä me tuntemattomat toisillemme sitten leikittiin peikkoja, taikureita ja ties mitä ölliäisiä sihisten ja mölisten hetken aikaa... :D Mutta tosiaan saas nähdä mitä tästä tulee.. Vähän kammottaa, mutta noh. Kokemus se tämäkin! Nyt vain odottelen viestiä koulutuksen alkamispäivästä.

Sitten johonkin ihan muuhun. Olin nimittäin eilen poikien kanssa läheisessä leikkipuistossa ja juttelin sitten eräälle maidille (näitä ns. "kodinhoitajia"). Olen rupatellut hänen kanssaan melko useastikin, hän kun tekee töitä erään poikien kaverin perheelle. Hän sitten kertoi miulle työstään ja kyseli miten "vaikeaa" miun työni tässä perheessä on yms. Hänen siinä puhuessaan alkoi itseäni jo hävettää, kun tajusin miten vähällä oikeasti pääsen. Olen suorastaan vuoden lomalla! Tämä filippiiniläinen nainen siis työskentelee 6 päivänä viikossa, mutta perjantait ovat kokonaan vapaita, mikä on harvinaista. Yleisesti nämä "kotiapulaiset" tekevät töitä seitsemänä päivänä viikossa... Joka tapauksessa nainen kertoi, että hän herää joka aamu 5:15 ja pikaisen suihkun jälkeen hän tekee töitä aina ilta yhdeksään asti. Hänen tehtäviinsä kuuluu ruoanlaitto kahdesti päivässä sekä tietenkin aamupalan ja välipalojen laitto, pyykinpesu/imurointi/siivous yms kotityöt joka päivä sekä lastenhoito/heidän kanssaan leikkiminen jne. Eli hän on se, joka pitää koko talouden pystyssä. Hän naureskelikin aasialaiseen tapaansa, että joka ilta hän ei edes jaksa käydä suihkussa, kun hän on niin "exhausted" ja vapaapäivänsä hän kuulemma käyttää vain nukkumiseen. Joskus hän tosin lähtee miehensä kanssa (joka onnekkaasti asuu myös täällä!) käymään syömässä tai kävelemässä. Mietin sitten itse siinä, että tosiaan minä pesen pyykkiä ja teen ison satsin safkaa kahdesti viikossa. Siivota miun ei tarvitse ollenkaan. Pääasiassa hoidan vain poikien läksyt ja yleisen hengailun heidän kanssaan sekä hoidan kouluun viennin & tuonnin. Töitä teen ehkä sen 4-5 tuntia päivässä ja palkkani kuussa on jopa kolme kertaa suurempi.

Sai taas pistää arvojaan uuteen uskoon ja päätin olla valittamatta jalkakivustani, kun "voi itku, kun en pääse taaskaan juoksemaan!!".. voisi ne asiat olla PALJON huonomminkin :)

Ensi viikon keskiviikkona lähden sitten taas käymään Arabiemiraateissa visa-runilla. Ei kyllä paljoa huvittaisi, kun joutuu taas herämään aamuyöllä, mutta pakkohan se on. Bahrainiin en nyt ainakaan tahdo enää mennä, kun vaikutti niin tylsältä maalta... Katsotaan jos sitten huhtikuussa - jos tarve vaatii taas - lähtisi vaikka käymään Kuwaitin tai Omanin puolella. Näkisi vähän maailmaa ;)

Ps. Annia odotellaan täällä jo ihan hurjana!

Loistoviikko ja melkein 6kk takana!

Mulla oli olevinaan jotain päivitettävän arvoista mielessä - ollut jo pari päivää - mutta jostain syystä en nyt millään muotoa saa päähäni, mitä kummaa se mahtoi olla!

Kerrotakoon nyt ainakin sen verran, että sain tänään "congratulation" - viestin Qatarin Olympiakomitealta, että pääsen vapaaehtoistöihin noihin yleisurheilun MM-kisoihin, siis sisäkisoihin, jotka pidetään täällä Dohassa maaliskuussa. En tiedä asiasta vielä muuta kuin, että jonkinlainen info pidetään nyt tulevana sunnuntaina klo 16:30 "Qatar Olympic Committee Buildingissa" Al-Dafnassa ja miut on nimetty "Accreditation"-tiimiin, josta ei niin mitään hajua. Reittikin tuonne olympiakomitean buildingiin täytyy vielä googlata. Eiköhän tiedossa ole kuitenkin ihan loistohomma, vessoja kun miun ei kuitenkaan oleteta siivoavan ;) Kaiken lisäksi saan tuosta 3-päiväisestä tommasta tietenkin työtodistuksen ja "uniformun" eli jotain pusakkaa, housua, takkia, hattua tiedossa :) Pääasia kuitenkin, että pääsee tekemään ja näkemään taas jotain erilaista!

Menneestä viikosta ainakin sen verran, että käväisin ipanoiden kanssa leffassa katsastamassa Princess & the Frogin. Ehkä enemmän "tyttöjen elokuva", mutta pojat halusivat ehdottomasti nähdä kyseisen pätkän. Ajattelin myös päässeeni yli tästä vanhasta Disneyn elokuvien kammosta, kun pienenä ja vähän vanhempanakin se jatkuva hoilotus kaikissa filmeissä ärsytti aivan vietävästi. Kuinka ollakaan olin sittenkin väärässä! En edelleenkään siedä sitä kailotusta, vaikka kuinka yritin. Onneksi pojilla sattui tulemaan aina sopivassa kohdassa vessahätä ja pääsin pakenemaan salista ;)

Yksi suuri ilouutinen mahtuu myös tähän viikkoon. Nimittäin selkäkipuni on kaikonnut tai sitten olen jo niin tottunut siihen... Joka tapauksessa kokeilin eilen juoksemista ja kuinka ollakaan myös outo lonkkakipuni oli hellittänyt sen verran, että pystyin nauttimaan juoksusta täysin siemauksin. Lopulta tulikin sitten huhkittua 80 minuuttia, kun kelikin oli mitä mainion; +18 ja pitkähihainen päällä. Sai kivan punan taas poskille ja leveän virneen huulille :D On se endorfiini-humala kiva asia! heh.

Niin ja löysinpä eilen jo pitkään kadoksissa olleen thaimaalaisen ravintolan, jolla on niinkin "houkutteleva" nimi kuin "Thai Snack". Olen siis tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta jo ties kuinka kauan, mutta paikka on hieman syrjässä ja piilossa, ettei sitä ole millään meinannut löytää. Eilen päivällä otin sitten missioksi löytää kyseinen rafla, vaikka siihen kuluisi monta tuntia. Siispä tankki täyteen bensaa ja menoksi.

Ajoin ensin aivan oikeaan suuntaan, kunnes oli pakko pysähtyä kysymään neuvoa. Onnekseni tien varrella sattui olemaan thaihierontapaikka ja niinpä marssin sisälle kysäisemään ravintolan sijaintia. Thaimaalainen nainen sitten neuvoi miulle hassusti murtaen jonkinlaisen oikopolun, jota pitkin sitten lähdin seikkailemaan. Tähän kuului mm. ajoa jonkin työmaan ja kasvi-sairaalan pihan läpi (kyseinen sairaala siis tosiaan hoitaa KASVEJA :D Katsoin ensin, että onpa nuhjuisen näköinen sairaala ja etten sinne ikinä jalallani astuisi, kunnes kylttejä katsoessani tajusin kyseessä olevan kasvien hoitopaikka... tuli vähän sellainen fiilis, että nyt olen nähnyt kaiken!).

Onnistuneesta kuitenkin puikkelehdin villojen välissä ja ihmeekseni löysin thaikkuravintolan alle tunnissa! Marssin sitten sisään ja päätin nauttia lounaaksi ankka-nuudeli-soppaa. Iso annos, jossa järkyttävän suuri määrä ankanlihaa ja hinta n. 3,5euroa, ja liemi oli mitä parhainta NAM. Paikka siis kaikkien paikallisten kehuma, koska paikassa saa vatsan täyteen alta 2 eurolla ja normaalit (suuret) annokset huitelevat siinä 4 euron kieppeillä. Ravintolaa pyörittää siis thaimaalainen perhe/suku. Tiskin takana heilui todella vanha äijä, joka ei englantia puhunut sekä liuta nuoria poikia, joista osa toimii kokkeina ja osa ns. tarjoilijoina/siivoojina. Naiset sitten hoitavat seinän takana yllätys yllätys thaihierontapaikkaa. Ehdottomasti menen tuonne jatkossakin ja varmaan viikoittain! Sen verran hyvää palvelua ja kotoista tunnelmaa, jopa kissat tulivat keittiöön... Tiedä sitten siitä hygieniasta, mutta kaikkeen tottuu ;>

Niin ja joudunpa vielä ainakin kerran lähtemään visa-runille tuossa helmikuun alussa ennen kuin Anni saapuu maahan. En ole siis vieläkään saanut pidempiaikaista viisumia, koska "ammattiani" ei tunneta täällä, vaan minua verrataan "nannyyn" eli näihin maideihin, joita rikkailla on, ja maidien tulee olla vain tietyistä maista; Filippiinit, Sri Lanka yms. Hirveän monimutkaista, mutta katsotaan josko sen viisumin saisin vielä ennen kesää. Toivon ainakin parasta, alkaa passista tyhjät sivut loppumaan ;) Joka tapauksessa tämä tietää taas reissua maasta pois ja taidan lähteä taas Arabiemiraatteihin pyörimään päiväksi, kun sinne lentää edestakas n. 40 eurolla FlyDubai -yhtiöllä. Harmi, että viisumini menee vanhaksi jo 12 pv, jolloin Anni on täällä ja olisimme voineet esimerkiksi yhdessä lähteä käymään Dubaissa, mutta viisumin täytyy olla leimattu jo ennen "eräpäivää"... Tästä syystä lähden luultavasti tekemään runin jo 10 päivä. Tällä kertaa tosin aion suunnitella reissua jo etukäteen, voisin esimerkiksi käydä nyt katsastamassa sen maailman korkeimman tornin :D Viimeksi meni vähän heikoilla tuo päivän matka, kun en mistään muusta kuin metroreitistä ottanut selvää...

Nyt sitten jatkamaan iltaa poikien kanssa, kun olen iltavahtina pitkästä aikaa. Lupasin vielä paistella köyhiä ritareita näin viikonlopun kunniaksi... kaikkeen sitä ihminen joutuukin :D

ps. picasassa taas muutama uusi kuva pari viikkoa sitten tehdyltä aavikkoreissulta perheen ja perheenäidin työkavereiden kera.

Huvipuistoja ja rantaelämää

Itseni ja luultavasti kaikkien muidenkin iloksi päätin sitten viimein uskaltautua kampaajalle, jotta pääsisin eroon hirvittävästä hampputukastani. Olin leikkauttanut hiukseni kunnolla viimeksi viime toukokuussa... aivan, eli voitte kuvitella millainen se jo oli! Joka tapauksessa yritin etsiä netistä suht huokeaa, mutta hyvää kampaamoa ja yllätyksekseni pitkän etsinnän jälkeen löysin erään keskustelufoorumin, jolla kehuttiin tätä Glow - nimitä kampaamoa Salwa Roadilla eli lähes meidän naapurissa! (me asumme Al Waabilla ja nämä kaksi valtatietä kulkevat vieretysten) Omistajakin sattui vielä olemaan amerikkalainen, Hillary, joten uskoin voivani luottaa hänen taitoihin.

Niinpä pyörähdin villassa tekemässä varauksen ja toissapäivänä poljin pyörällä paikalle (miten kivalta tuntuikaan polkea pyörää ulkoilmassa ja liikkua ilman autoa *-* Suomessa varmaan ekana lähden vain kävelemään/pyöräilemään/juoksemaan onnesta soikeena ja haistelemaan ruohon & puiden tuoksua :D)

Paikalle päästyäni yritin sitten selittää Hillarylle, mitä halusin hiuksilleni tehtävän ja tuntui siltä, ettei kampaaja tajunnut selityksistäni mitään... Mutta kuinkas kävikään! Sain kivannäköiset, paljon lyhkäisemmät hiukset kuin ennen 250rialilla (sen n.45e). Hintaan kuului vielä kaikki hiustökötit sekä "blowdry", joka normaalisti maksaa about 200rialia lisää kulutetun sähkön takia... Odotellessa sai myös juoda kupposen teetä/kahvia, jos tahtoi :) Palvelu oli muutenkin ystävällistä. Huvittavaa oli kyllä taas se, että itse kampaaja ei tietenkään pessyt tai kuivannut saati stailannut tukkaani, vaan tämän "raskaan työn" teki tietenkin filippiinotyttö :D Kuten yleensäkin kaikki "duunarit" ovat lähinnä filippiinoja.

Samaisena päivänä lähdin illalla vielä yksin leffaan katsomaan Sherlock Holmesin (ranskalaisen kaverini Bertin kamulla olisi ollut tosin jonkin sortin partyt eräässä pilvenpiirtäjässä, mutta jostain syystä hirveä sosiaalisoituminen ei jaksanut innostaa. Ainahan ei voi jaksaa vai kuinka? vaikka tuolla olisinkin mahdollisesti tavannut taas uusia kasvoja...), kun olin siitä kehuja kuullut. Jostain syystä en kuitenkaan saanut elokuvasta mitään irti. Liekö "vaikea englanti" yhdistettynä väsymykseen aiheuttanut jonkin sortin tylsyyden tilan, mutta en saanut leffasta oikein mitään irti. Lähinnä ärsyynnyin ympärillä tapahtuneesta hyörinästä. Täällä kun leffaan voi tulla kesken näytöksen, joten porukkaa saattaa lapata edes takaisin salista ulos ja sisään miten sattuu. Samoin ihmiset puhuvat elokuvien aikana, vaikka tämä on olevinaan kiellettyä. Samoin harva sulkee puhelintakaan ja tulipa taas kuunneltua Nokian soittoääntä pariin otteeseen.

Eilen eli lauantaina heräsin sitten taas jo kahdeksan maissa, täällä kun en osaa nukkua pitkään, vaikka kuinka yrittäisin. Päätin sitten lähteä pohjoiseen Al Fuwairitin biitsille katsomaan, josko merivesi alkaisi olla uintikelpoista. Pyörähdin Carrefourin (paikallinen citymarket) kautta hakemassa vettä ja tuoreita egyptiläisiä mansikoita evääksi! Ja oli muuten hyviä NAM.

Rannalle saavuttani huomasin sitten pari omanikäistä poikaa, jotka yrittivät epätoivoisesti saada autoaan irti hiekasta. Päätin sitten hyvää hyvyyttäni kysyä heiltä tarvitsivatko he apua. Kävi ilmi, ettei poikien auto ollut neliveto (kuka lähtee ajamaan dyyneille ilman nelivetoa :DD voi pojat pojat...) ja auttava käteni oli enemmän kuin tarpeen. Niinpä sitten työnsimme/kiskoimme autoa ja kaivoimme hiekkaa pyörien edestä/takaa pois kunnes kaikkien ihmeeksi saimme auton ylös kuopastaan. Tämän seurauksena sitten nämä aussipojat Will ja joku-jonka-nimeä-en-muista pyysivät minua liittymään seuraansa rannalle hengailemaan ja kokeilemaan kitessurfingia. Vesi nyt oli ihan pirun kylmää, joten jätin surffauksen väliin ja tyydyin suojautumaan puhaltavalta hiekalta hupparini sisälle :D Myöhemmin joukkoomme liittyi vielä poikien kaverit Dave ja Natalie. Lähtöä tehdessä vaihdettiin sitten vielä joukon kanssa numeroita, ja saa nähä jos heidän kanssaan vielä jonnekin eksyn :)

Illalla olin sitten aivan mielettömän väsynyt, mutta jotenkin Alaa onnistui houkuttelemaan miut ulos kävelemään/kahville. Pihalla oli kuitenkin hirvittävän kolea (suomessa hypittäisiin t-paidassa ja shortseissa samassa lämpötilassa...) ja kävelyn sijaan päätimme lähteä moikkaamaan Alaan kaveria Villaggion sisälle rakennettuun huvipuistoon. Kyseinen paikka on vielä osittain kesken ja tosiaan se on tavaratalon sisällä :D Sieltä löytyy mm. carting-rata, keilahalli, maailmanpyörä, pieni vuoristorata yms. Ja koska Alaan kaveri toimii supervisorina (mikä se sana nyt taas on suomeks ehm) puistossa pääsimme sitten ilmaiseksi laitteeseen kuin laitteeseen :D Normaalisti laitteelta joutuisi maksamaan 50rialia eli jopa 10euroa! Pyörähdimme sitten vuoristoradassa ja jossain ihme kieputtimessa, mikä oli kyllä ihan kauhea kokemus D: Nimittäin seatbeltissäni oli jotain vikaa ja se lonksui pahasti. Turvamiehet kävivät jopa tsekkaamassa penkkiäni pariin otteeseen, mutta lopulta kohauttivat vain olkiaan, että kyllä se tuoli kestää :D Mikäs siinä sitten, poiskaan en enää päässyt. Ajattelin vain, että kuolenkohan nyt onnellisena vai en :D Kaikki kuitenkin toimi kuten pitikin, sormeni vain kipeytyivät liiallisesta kahvojen puristamisesta ja pääalaspäin kieppuminen korkeuksissa nojaten rikkonaiseen turvaistuimeen aiheutti kaiken aikaa pientä pelkoa pääkopassani. Mutta kaikkea piti taas kokeilla ;)

Kymmenen aikaan illalla ajoimme sitten vielä Coffee Beaneryyn nauttimaan kuumaa kaakaota terassille. Siinä sitten istuin ulkona uhmakkaasti t-paidassa palellen, höyryävä kaakaokuppi kädessä ja unelmoiden lämpimästä saunasta ;) Oli myös puhetta, että lähtisin ensi kesänä ennen koulun alkua reiluksi viikoksi Tunisiaan, kun Alaa sekä Freeko Suomesta ja Hasso Saksasta palaavat kesäksi kotimaahansa. Saisin asua ilmaiseksi kavereiden nurkissa ja paistatella auringossa. Että jos jotakuta siellä Suomessa kiinnostaa lähteä kanssani reissuun moikkaamaan kamujani, nii sanokoon vain hep! :D

(ps picasassa on sitten kuva tukasta, nopeasti repäisty kun tein lähtöä altaalle)

Jamoca (paikallista kahvijäätelöä)

Hyvää uutta vuotta! En ole taaskaan saanut aikaiseksi päivittää, mutta mitään ihmeellistä täällä päin ei ole sattunut. Elämä rullaa eteenpäin niin kuin missä tahansa :)

Uusi vuosi vaihtui siis täälläkin. Tosin täällä sen vaihtumista ei huomannut missään. Kyseessä oli aivan tavallinen torstai-ilta, mikä ihmetty minua, sillä uskoin jokaisen jollain lailla juhlistavan vuoden vaihtumista, millä on monessakin kulttuurissa tietynlainen symbolinen arvo. Kysyin sitten asiasta ystävältäni Alaalta, hän siis muslimi, että miksi täällä päin maailmaa uutta vuotta ei juhlisteta kuin hotelleissa ja niissäkin pääasiassa länsimaisten pyynnöistä. Alaa sitten selitti, että Uusi Vuosi on liian lähellä heidän pyhää Eidiään (marraskuun lopulla/joulukuun alussa oleva viikon mittainen juhlapyhä, riippuu kuun asennoista...) ja juhlien välillä tulee olla tietty määrä päiviä/viikkoja. Uuden Vuoden juhlinta on myös kuulemma enemmän "kristittyjen juhla, kun se on lähellä heidän jouluaan". Itse kuitenkin vietin uutta vuotta pienimuotoisesti. Meille kerääntyi kaikki Qatarin suomalaiset juhlatamineissaan syömään intialaista ruokaa ja tietenkin suomalaisia perinteitä kunnioittaen siemailemaan alkoholia. Itsekin pukeuduin hienommin mekkoon ja viitsin jopa laittaa juhlameikin & hiuksetkin! Perheen isä totesikin miut nähdessään, että taitaa olla eka kerta kun hän näkee mulla meikkiä naamassa :D Harvoin täällä siis tulee meikattua tai hiuksiaan laitettua (tällä hetkellä tukka on kyllä sellainen hamppu-pesäke, että kohta on pakko ajella päänsä kaljuksi, kun näyttää niin kamalalta!).

Joka tapauksessa muiden suomalaisten jäädessä laulaaan Singstaria olohuoneeseen minä hipsin ovesta ulos ja lähdimme Alaan kanssa katsastamaan erään Alaan kaverin kaverin kaverin yksityisiä juhlia. Juhlat osoittaituivat kuitenkin paikallisten libanonilaisten ryyppyjuhliksi, missä +40-vuotiaat limaiset miehet heiluivat tanssilattialla ja uhkeat naiset piikkikoroissaan seisoskelivat tanssilattian laitamilla. Siispä lähdimme paikalta nopeasti ja lähdimme katsastamaan olisiko kaupungin baareissa edes jotain elämää. Suuntasime kulkumme Sheraton hotellin irkkupubiin, sillä kyseisen paikan nyt luulisi ainakin olevan täynnä uutta vuotta juhlistavia länskäreitä. Paikalle päästyämme päätimme kuitenkin kääntyä takaisin, sillä liput sisään maksoivat 250 rialia eli lähes 50 euroa! Kauhistuneena tästä lähdimme kiertämään muita paikkoja tuloksetta. Intercontinental hotellin Lava-klubi oli täynnä vain poikia/miehiä ja W-hotellin Crystal Loungeen pääsi vain mustissa. Uusi vuosi vaihtui siis lopulta autossa liikennevaloissa törröttäen :D Lopulta päätimme luovuttaa yöelämän suhteen ja ajoimme Souk Waqifiin nauttimaan sheeshasta ja tuoreesta Lemon-Mint -mehusta. Istuimme kahvilassa yökahteen jutellen niitä näitä ja kolmen aikaan palasin kotiin. Missä sitten bileet olivat edelleen täydessä vauhdissa! :D Istuin sitten vielä hetken suomalaisten kanssa keittiössä maistellen jamacalaista rommia, kunnes painuin pehkuihin. Juhlat olivat kuulemma jatkuneet aamukahdeksaan asti... Että näin meillä!

Nyt olemme viimein saanet Jeepin myös takaisin. Eli pääsen nyt taas parin viikon jälkeen compoundin ulkopuolellekin. Kyllä alkoihin jo ahdistaa nämä muurit huh. Mutta eipä mennyt kuin pari päivää kolmella autolla, kun joku arabialainen nainen törmäsi perheen isän työautoon eräällä parkkipaikalla sellaisella voimalla, että työautosta laukesi ilmatyynyt ja kori painui kasaan kuin rusina... Tiedä miten joku voi olla niin tohelo, että osuu parkkeerattuun autoon. Ei kai auta muu kuin yrittää ymmärtää :D Mutta huh, onneksi kukaan ei ollut auton kyydissä. Tämä nainen itse joutui tosin sairaalahoitoon sekä joutuu tietenkin korvaamaan aiheutuvat kulut.

Pari päivää sitten kävimme sitten aavikolla pelailemassa beachvolleyta perheen äidin työkavereiden kanssa. Kivaa oli, vaikkakin hiekkaa sai taas kaivella silmistään vielä seuraavavankin päivänä.

Niin ja itävaltalaiset kaverini palailivat myös tänne tammikuun ekalla viikolla ja ovat täällä helmikuun puolelle saakka. Sitten koittaa lopullinen lähtö heille ja kukakin lähtee ties minne. Osalla odottaa työt Hollannissa ja osalla Kiinassa...

Ei tänne muuta. Arki jatkuu "työntäyteisenä". Tein viime viikolla jopa kaalilaatikkoa :D ja poikien vastaustahan oli, että "Yök, en syö!" ;)

Kesää ja kuumuuttaa odotellessa! Niin ja Annihan saapu tänne jo reilun 3 viikon kuluttua! Maltan tuskin odottaa <3