Jamoca (paikallista kahvijäätelöä)

Hyvää uutta vuotta! En ole taaskaan saanut aikaiseksi päivittää, mutta mitään ihmeellistä täällä päin ei ole sattunut. Elämä rullaa eteenpäin niin kuin missä tahansa :)

Uusi vuosi vaihtui siis täälläkin. Tosin täällä sen vaihtumista ei huomannut missään. Kyseessä oli aivan tavallinen torstai-ilta, mikä ihmetty minua, sillä uskoin jokaisen jollain lailla juhlistavan vuoden vaihtumista, millä on monessakin kulttuurissa tietynlainen symbolinen arvo. Kysyin sitten asiasta ystävältäni Alaalta, hän siis muslimi, että miksi täällä päin maailmaa uutta vuotta ei juhlisteta kuin hotelleissa ja niissäkin pääasiassa länsimaisten pyynnöistä. Alaa sitten selitti, että Uusi Vuosi on liian lähellä heidän pyhää Eidiään (marraskuun lopulla/joulukuun alussa oleva viikon mittainen juhlapyhä, riippuu kuun asennoista...) ja juhlien välillä tulee olla tietty määrä päiviä/viikkoja. Uuden Vuoden juhlinta on myös kuulemma enemmän "kristittyjen juhla, kun se on lähellä heidän jouluaan". Itse kuitenkin vietin uutta vuotta pienimuotoisesti. Meille kerääntyi kaikki Qatarin suomalaiset juhlatamineissaan syömään intialaista ruokaa ja tietenkin suomalaisia perinteitä kunnioittaen siemailemaan alkoholia. Itsekin pukeuduin hienommin mekkoon ja viitsin jopa laittaa juhlameikin & hiuksetkin! Perheen isä totesikin miut nähdessään, että taitaa olla eka kerta kun hän näkee mulla meikkiä naamassa :D Harvoin täällä siis tulee meikattua tai hiuksiaan laitettua (tällä hetkellä tukka on kyllä sellainen hamppu-pesäke, että kohta on pakko ajella päänsä kaljuksi, kun näyttää niin kamalalta!).

Joka tapauksessa muiden suomalaisten jäädessä laulaaan Singstaria olohuoneeseen minä hipsin ovesta ulos ja lähdimme Alaan kanssa katsastamaan erään Alaan kaverin kaverin kaverin yksityisiä juhlia. Juhlat osoittaituivat kuitenkin paikallisten libanonilaisten ryyppyjuhliksi, missä +40-vuotiaat limaiset miehet heiluivat tanssilattialla ja uhkeat naiset piikkikoroissaan seisoskelivat tanssilattian laitamilla. Siispä lähdimme paikalta nopeasti ja lähdimme katsastamaan olisiko kaupungin baareissa edes jotain elämää. Suuntasime kulkumme Sheraton hotellin irkkupubiin, sillä kyseisen paikan nyt luulisi ainakin olevan täynnä uutta vuotta juhlistavia länskäreitä. Paikalle päästyämme päätimme kuitenkin kääntyä takaisin, sillä liput sisään maksoivat 250 rialia eli lähes 50 euroa! Kauhistuneena tästä lähdimme kiertämään muita paikkoja tuloksetta. Intercontinental hotellin Lava-klubi oli täynnä vain poikia/miehiä ja W-hotellin Crystal Loungeen pääsi vain mustissa. Uusi vuosi vaihtui siis lopulta autossa liikennevaloissa törröttäen :D Lopulta päätimme luovuttaa yöelämän suhteen ja ajoimme Souk Waqifiin nauttimaan sheeshasta ja tuoreesta Lemon-Mint -mehusta. Istuimme kahvilassa yökahteen jutellen niitä näitä ja kolmen aikaan palasin kotiin. Missä sitten bileet olivat edelleen täydessä vauhdissa! :D Istuin sitten vielä hetken suomalaisten kanssa keittiössä maistellen jamacalaista rommia, kunnes painuin pehkuihin. Juhlat olivat kuulemma jatkuneet aamukahdeksaan asti... Että näin meillä!

Nyt olemme viimein saanet Jeepin myös takaisin. Eli pääsen nyt taas parin viikon jälkeen compoundin ulkopuolellekin. Kyllä alkoihin jo ahdistaa nämä muurit huh. Mutta eipä mennyt kuin pari päivää kolmella autolla, kun joku arabialainen nainen törmäsi perheen isän työautoon eräällä parkkipaikalla sellaisella voimalla, että työautosta laukesi ilmatyynyt ja kori painui kasaan kuin rusina... Tiedä miten joku voi olla niin tohelo, että osuu parkkeerattuun autoon. Ei kai auta muu kuin yrittää ymmärtää :D Mutta huh, onneksi kukaan ei ollut auton kyydissä. Tämä nainen itse joutui tosin sairaalahoitoon sekä joutuu tietenkin korvaamaan aiheutuvat kulut.

Pari päivää sitten kävimme sitten aavikolla pelailemassa beachvolleyta perheen äidin työkavereiden kanssa. Kivaa oli, vaikkakin hiekkaa sai taas kaivella silmistään vielä seuraavavankin päivänä.

Niin ja itävaltalaiset kaverini palailivat myös tänne tammikuun ekalla viikolla ja ovat täällä helmikuun puolelle saakka. Sitten koittaa lopullinen lähtö heille ja kukakin lähtee ties minne. Osalla odottaa työt Hollannissa ja osalla Kiinassa...

Ei tänne muuta. Arki jatkuu "työntäyteisenä". Tein viime viikolla jopa kaalilaatikkoa :D ja poikien vastaustahan oli, että "Yök, en syö!" ;)

Kesää ja kuumuuttaa odotellessa! Niin ja Annihan saapu tänne jo reilun 3 viikon kuluttua! Maltan tuskin odottaa <3