Kuten osalle varmaan olen jo maininnutkin, niin hyvä ystäväni viettää häitään toukokuun lopulla ja olen tässä yrittänyt sitten saada jonkinlaista lomaa tuohon väliin, että pääsisin piipahtamaan Suomessa. Tähän asti lähteminen on ollut vielä täysin epävarmaa johtuen perheen töistä, poikien koulusta yms, mutta nyt asia varmistui, että olen tosiaan tulossa käymään Suomessa vastoin kaikkia odotuksia! :) Eli olen luultavasti lentämässä sinne 25-26.5 ja palailen takaisin tänne 31.5-1.6 välisenä aikana. Ilmoitusluontoista asiaa tämä onkin siis siinä mielessä, että aikani tulee olemaan hyvinhyvin rajallinen enkä tahtoisi juosta paikasta A paikkaan B noita muutamaa päivää. Eli pahoittelut jo nyt - parin kuukauden varoitusajalla -, etten millään ehdi näkemään teitä kaikkia, vaikka haluaisin, insh'Allah! ;D Luultavasti tulen oleilemaan vain ja ainoastaan Polvijärvi-Joensuu -akselilla (ja tietty kierrän Annin kautta Helsingistä... ;>), mutta tarkoituksenani on vain tuoda jo osa kamoistani sinne sekä rauhoittua kotosalla unohtamatta tietenkään juhlia ystävääni :) Ja joka tapauksessahan mie rantaudun Suomeen pysyvämmin jo heinäkuun loppupuolella, että no worries mates ;)
Tällä erää ei muuta. Perhe palasi lomiltaan eilen illalla ja miun arki jatkuu normaalisti. Huomenna poikien kanssa elokuviin katsomaan How to train your dragon, ja ensi viikolla David Guettaa katsomaan sekä piipahtamaan vaihteeksi Arabiemiraateissa visa-runilla. Liian nopeasti menee tämä aika, argh argh. Mutta surraan vasta sitten, kun on sen aika ;) Nyt lähden vetämään juoksulenkin Aspireen. Eli ei muuta kuin hyvää pääsiäistä! ...mistä muuten tulikin mieleeni taas eräs ristiriita, nimittäin kaupoissa myydään pääsiäiskoristeita sekä suklaamunia... kuka väitti, että täällä päin maailmaa ollaan suvaitsemattomia? taitaa ne ennakkoluuloisimmat ihmiset löytyä sieltä Euroopan ja Suomen suunnalta ;>
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Sunnuntai-olo
Sunnuntai aamupäivä, ulkona sataa vettä & paistaa aurinko (!), ja mie dataan Dj Tiëston - in Search of Sunrise 7:n soidessa taustalla. Ei vois enää parempaa fiilistä melkein ollakaan! Tosin olotilaa häiritsee jossain takaraivossa ajatus salille & uimaan menosta. Mutta toisaalta mulla on koko päivä aikaa ;) Tosiaan viime torstaista lähtien olen ollut yksin kotona perheen lähdettyä matkoille poikien Spring Breakin alettua. Eli tämä tiesi minullekin viiden päivän lomaa. Ah ihana rauha 5 viikon jälkeen, jolloin meillä asui jatkuvasti 6-10 henkeä. Tyhjä talo tuntuu uskomattoman rauhalliselta. Mutta toisaalta näin 4 päivän jälkeen alan jo kaivata seuraa, kaikkeen sitä tottuukin!
MM-kisojen jälkeen elämä palasi taas takaisin normaaliin arkeen. Tosin meillä oli edelleen se 9 henkeä talossa, mikä tietysti asetti tiettyjä rajoja esimerkiksi auton käytön ja ruokailujen suhteen. Nilkkatuen ansiosta olen pystynyt käymään jopa pidemmillä juoksu/hölkkälenkeillä Aspiressa. Viime aikoina kaverinani juoksemassa on ollut vielä iranilainen Alio, joka siis kuului tiimiini noissa vapaaehtoistöissä. Yksin puistossa ei huvittaisi puoltatoista tuntia hölkkäillä, mutta ihmeen hyvin senkin näin pitkän tauon jälkeen jaksaa painaa, kun kaiken aikaa ei tarvitse miettiä jalan kipuja :) Tosin täällä kelit alkavat olla taas sellaiset, ettei juoksemaan viitsi lähteä kuin aikaisintaan 5 aikaan illalla tai sitten kuuden maissa aamulla, mikä nyt ei ole miulle mahdollista kuin viikonloppuisin.
Viime perjantaina ja lauantaina täällä sitten oli ilmainen Red Bullin ja Coronan järkkäämä beachparty Intercontinental - hotellin rannalla. Partyihin kuului myös eräänlainen jalkapalloturnaus, missä rannalle oli rajattu kaksi pientä jalkapallokenttää, niin että pelaamaan mahtui kerrallaan 6 henkeä (1 maalivahti + 2 pelaajaa per joukkue) ja maaleiksi hyväksyttiin vain double kickein tehdyt maalit eli onkohan ne nyt suomeksi näitä saksipotkuja? Voittaja joukkue tienasi 50 000 rialia eli lähes 9000 euroa! Kaverini Alaan tiimi pääsi 96 joukkueen sakista 6 parhaan joukkoon, mutta iltapäivän auringossa he hävisivät viimeisen ottelunsa, kun jäljellä olisi ollut enää 3 peliä finaaliin! Mutta oli hieno turnaus ja kaikilla näytti olevan hauskaa :D
Pelien jälkeen lähdin Zachin, Ahmedin, Ahmedin, B:n ja Jayn kanssa rannan toiselle puolelle Corona - partyihin, missä chillailtiin aina sitten ilta seitsemään asti hyvän musiikin ja juoman parissa. Oli kivaa ja hetken aikaa tuntui siltä, ettei olisi Qatarissa ollutkaan vaan jossain Välimeren auringon alla. Tosiaan kun ensimmäistä kertaa julkisella paikalla sai luvan kanssa pukea ylleen lyhkäisemmät shortsit ja olkapäät paljastavan paidan sekä nauttia jopa jotain alkoholipitoista! Hassua kyllä mulla oli aika ajoin jopa alaston fiilis ja tuntui siltä, että pitäisi jostain hakea jotain peittävämpää päälle... Kaikkeen sitä ihminen tottuukin ;) Perjantai-illan auringonlasku rannalla oli myös hieno - niitä hienoja hetkiä, kun taivas värjäytyy pastellin sävyihin ja hiekka muuttuu kullankeltaiseksi...
Lauantaina ei sitten tullutkaan tehtyä oikeastaan mitään. Käväisin vain päivällä uimassa ja yritin makoilla hetken auringossa, kunnes alkoi ripeksiä vettä ja jouduin hipsimään sisälle. Loppupäivä menikin sitten jumittaessa koneella ja myöhemmin illalla katsoin elokuvan Blind Side eli leffan, mistä Sandra Bullock (karsee näyttelijä imho) nappasi tänä vuonna Oscarin. Ihan jees tositapahtumiin perustuva tarina valkoisesta rikkaasta perheestä, joka ottaa huostaansa tumman, kodittoman pojan, josta sitten myöhemmin tulee tunnettu baseball-pelaaja. Odotin tarinan tosin olevan hieman synkempi, mutta jotenkin elokuva muuttui loppua kohden yhä kliseisemmäksi, happy end - tyyliseksi Hollywood-kamaksi. Mutta noh kyllä sen katsoi. Vielä pitäisi jaksaa raahautua leffateatteriin katsastamaan ainakin Hurt Locker, Alice in Wonderland ja Shutter Island. Tällä viikolla meinasin vielä lähteä poikien kanssa katsastamaan Dreamworksin uutuuden How to train your dragonin tohon läheiseen IMAX-teatteriin ;) ..Jos totta puhutaan, niin olen tässä 7 kuukauden aikana käynyt elokuvissa enemmän kuin Suomessa koskaan :D Täällä vain tämä on halvempaa ja kaikki uutuuselokuvat näytetään samaan aikaan kuin ne ilmestyy Jenkeissä.
Täällä vain elokuvissa käymisessä on myös ne varjopuolensa, kun porukkaa päästetään sisään koko esityksen ajan. Samoin salissa on koko ajan hälinää, kun harva jaksaa istua vain paikoillaan. Ikärajoja ei ole ja vauvojakin näkee esimerkiksi kauhuelokuvien katsomoissa itkemässä... Myös puhelimet soivat ja ihmiset puhuvat, mutta toisaalta ihmiset ovat myös vapautuneempia ja he myös nauravat, taputtavat vitseille ja kiljuvat leffan aikana, jos jotain hauskaa/pelottavaa tapahtuu :D
Että näin... Mutta enää ei sada, joten mie lähden hipsimään salille ja uimaan. Tuli nukuttua liian pitkään (9 tuntia!!) ja nyt tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään. Joten ehkä sitä piristyy urheillessa. Leppoissaa sunnuntaita!
MM-kisojen jälkeen elämä palasi taas takaisin normaaliin arkeen. Tosin meillä oli edelleen se 9 henkeä talossa, mikä tietysti asetti tiettyjä rajoja esimerkiksi auton käytön ja ruokailujen suhteen. Nilkkatuen ansiosta olen pystynyt käymään jopa pidemmillä juoksu/hölkkälenkeillä Aspiressa. Viime aikoina kaverinani juoksemassa on ollut vielä iranilainen Alio, joka siis kuului tiimiini noissa vapaaehtoistöissä. Yksin puistossa ei huvittaisi puoltatoista tuntia hölkkäillä, mutta ihmeen hyvin senkin näin pitkän tauon jälkeen jaksaa painaa, kun kaiken aikaa ei tarvitse miettiä jalan kipuja :) Tosin täällä kelit alkavat olla taas sellaiset, ettei juoksemaan viitsi lähteä kuin aikaisintaan 5 aikaan illalla tai sitten kuuden maissa aamulla, mikä nyt ei ole miulle mahdollista kuin viikonloppuisin.
Viime perjantaina ja lauantaina täällä sitten oli ilmainen Red Bullin ja Coronan järkkäämä beachparty Intercontinental - hotellin rannalla. Partyihin kuului myös eräänlainen jalkapalloturnaus, missä rannalle oli rajattu kaksi pientä jalkapallokenttää, niin että pelaamaan mahtui kerrallaan 6 henkeä (1 maalivahti + 2 pelaajaa per joukkue) ja maaleiksi hyväksyttiin vain double kickein tehdyt maalit eli onkohan ne nyt suomeksi näitä saksipotkuja? Voittaja joukkue tienasi 50 000 rialia eli lähes 9000 euroa! Kaverini Alaan tiimi pääsi 96 joukkueen sakista 6 parhaan joukkoon, mutta iltapäivän auringossa he hävisivät viimeisen ottelunsa, kun jäljellä olisi ollut enää 3 peliä finaaliin! Mutta oli hieno turnaus ja kaikilla näytti olevan hauskaa :D
Pelien jälkeen lähdin Zachin, Ahmedin, Ahmedin, B:n ja Jayn kanssa rannan toiselle puolelle Corona - partyihin, missä chillailtiin aina sitten ilta seitsemään asti hyvän musiikin ja juoman parissa. Oli kivaa ja hetken aikaa tuntui siltä, ettei olisi Qatarissa ollutkaan vaan jossain Välimeren auringon alla. Tosiaan kun ensimmäistä kertaa julkisella paikalla sai luvan kanssa pukea ylleen lyhkäisemmät shortsit ja olkapäät paljastavan paidan sekä nauttia jopa jotain alkoholipitoista! Hassua kyllä mulla oli aika ajoin jopa alaston fiilis ja tuntui siltä, että pitäisi jostain hakea jotain peittävämpää päälle... Kaikkeen sitä ihminen tottuukin ;) Perjantai-illan auringonlasku rannalla oli myös hieno - niitä hienoja hetkiä, kun taivas värjäytyy pastellin sävyihin ja hiekka muuttuu kullankeltaiseksi...
Lauantaina ei sitten tullutkaan tehtyä oikeastaan mitään. Käväisin vain päivällä uimassa ja yritin makoilla hetken auringossa, kunnes alkoi ripeksiä vettä ja jouduin hipsimään sisälle. Loppupäivä menikin sitten jumittaessa koneella ja myöhemmin illalla katsoin elokuvan Blind Side eli leffan, mistä Sandra Bullock (karsee näyttelijä imho) nappasi tänä vuonna Oscarin. Ihan jees tositapahtumiin perustuva tarina valkoisesta rikkaasta perheestä, joka ottaa huostaansa tumman, kodittoman pojan, josta sitten myöhemmin tulee tunnettu baseball-pelaaja. Odotin tarinan tosin olevan hieman synkempi, mutta jotenkin elokuva muuttui loppua kohden yhä kliseisemmäksi, happy end - tyyliseksi Hollywood-kamaksi. Mutta noh kyllä sen katsoi. Vielä pitäisi jaksaa raahautua leffateatteriin katsastamaan ainakin Hurt Locker, Alice in Wonderland ja Shutter Island. Tällä viikolla meinasin vielä lähteä poikien kanssa katsastamaan Dreamworksin uutuuden How to train your dragonin tohon läheiseen IMAX-teatteriin ;) ..Jos totta puhutaan, niin olen tässä 7 kuukauden aikana käynyt elokuvissa enemmän kuin Suomessa koskaan :D Täällä vain tämä on halvempaa ja kaikki uutuuselokuvat näytetään samaan aikaan kuin ne ilmestyy Jenkeissä.
Täällä vain elokuvissa käymisessä on myös ne varjopuolensa, kun porukkaa päästetään sisään koko esityksen ajan. Samoin salissa on koko ajan hälinää, kun harva jaksaa istua vain paikoillaan. Ikärajoja ei ole ja vauvojakin näkee esimerkiksi kauhuelokuvien katsomoissa itkemässä... Myös puhelimet soivat ja ihmiset puhuvat, mutta toisaalta ihmiset ovat myös vapautuneempia ja he myös nauravat, taputtavat vitseille ja kiljuvat leffan aikana, jos jotain hauskaa/pelottavaa tapahtuu :D
Että näin... Mutta enää ei sada, joten mie lähden hipsimään salille ja uimaan. Tuli nukuttua liian pitkään (9 tuntia!!) ja nyt tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään. Joten ehkä sitä piristyy urheillessa. Leppoissaa sunnuntaita!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
WIC
Yleisurheilun MM-sisähallikisat tulivat päätökseen sunnuntaina ja minunkin vapaaehtoistyöt loppuivat samaisena päivänä. Kaiken kaikkiaan hieno ja hauska kokemus huolimatta niistä lukuisista tylsistä hetkistä, jolloin - tiimiläistäni Alia lainatakseni - "you can feel every minute!" . Työni urheilijoiden parissa, akkreditointi-tiimissä alkoi siis kahdeksas päivä Holiday Villa - hotellissa, mikä toimi urheilijoiden kotina kisojen ajan. Saavuin paikalle puoli yhdeksältä aamulla ja viiden minuutin "tuutoroinnin" jälkeen minulle tehtiin kulkulupakortti ja näytettiin "oma pöytä" tietokoneineen & kameroineen. Siinä sitten hölmistyneenä istahdin oman työpöytäni ääreen miettien kauhistuneena kuinka koskaan tulen selviämään urakasta :D Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa mitään hajua, mitä minun pitäisi tehdä, ainoastaan hatara käsitys urheilijoiden passien & ID-korttien tarkastamisesta, tietojen syöttämisestä koneelle ja valokuvan ottamisesta. Huomasin vielä olevani ainoa länsimaalainen ja nainen koko joukossa; 6 henkinen ryhmämme koostui kolmesta qatariherrasta valkoisine kaapuineen, parista paikallisesta arabista ja minusta :D Alussa minua suoraan sanottuna kammotti, että näinköhän täällä joudun nyt kumartelemaan kollegoilleni, eikä supervisorinani toiminut qatari Hamad auttanut yhtään asiaa - hän kun oli ehkä yksi pelottavimman näköisistä ihmisistä mustassa parrasssaan, mitä olen koskaan nähnyt! :DD
Onnekseni vierustoverini sattui olemaan yltiösosiaalinen tapaus Ali, joka on asunut Qatarissa koko ikänsä ja käy nyt Qatarin kanadalaista collegea. Niinpä kielimuuriakaan ei ollut, kun poika pulputti amerikkalaisella aksentillaan ;>
Viikon ensimmäiset päivät olivat hirvittävän tylsiä, mikä toisaalta oli hyväkin, niin sai opeteltua kulkukorttien teon kaikessa rauhassa. Tiimiimme tuli myös lisää porukkaa, ainakin Pakistanista, Intiasta, Sudanista, Bosniasta, Libanonista, Filippiineiltä ja Iranista. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat aivan älyttömän kivoja ja viikko meni jopa liiankin nopeaan :) Uusia kavereitakin tarttui siinä samalla matkaan ja nyt olenkin sitten käynyt iranilaisen Alion ja hänen bosnialaisen kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa juoksulenkillä!
Itse urheilijat olivat myös mukavia, mitä nyt jenkkeihin tuppasi mennä välillä hermot, he kun tuntuivat olevan enempi vähempi liikenteessä asenteella "mulle kaikki heti, koska olen paras!" jne. Mutta hyvin siitäkin sitten huumorilla selvittiin. Kisojen vikana iltana olisin vielä päässyt muiden tiimiläisteni kera britannian joukkueen mukana ulos juhlimaan, kun he meidät voitosta riemuissaan mukaansa kutsuivat, mutta olin sitten lopulta liian väsynyt lähteäkseni urheilijoiden matkaan ja painuin kotiin nukkumaan :D
Kisojen aikana huomasi kyllä taas, miten paljon maalla oikeasti on rahaa. Esimerkiksi oletin meidän vapaaehtoisten asujen olevan tyyliin yksi t-paita & housut jotain halppiskamaa jne, mutta päinvastoin! Pakettiin kuului Adidaksen 2 t-paitaa, tuulihousut, pitkähihainen, lippahattu, upouudet juoksukengät, kaikkea pientä tilpehööriä kisatunnuksin sekä 2 reppua; isompi treenikassin tyyppinen sekä pienempi "uintikassi" ;) ...näin vain Qatarissa... Muutenkin kisoja on ylistetty vähän joka puolella ja me vapaaehtoiset olemme saaneet hurjana kiitosta ulkopuolisilta, mikä tietysti tuntuu aivan älyttömän hyvälle! Kivaa oli ja toivottavasti CV:ni näyttää nyt vielä pikkasen paremmalle ;)
Muutoin ei elään sen erikoisempaa. Jalka jaksaa vaivata, mutta nilkkatuella sekin näyttäisi paranevan. Talvi on muuttunut yllättäen lähes kesäksi, kun mittari paukuttaa varjossa jo +35 päiväsaikaan ja muutenkin elämä luistaa. Ensi viikolla miulla onkin sitten 5 päivän loma, kun perhe lähtee matkoille. Ihanaa saada pieni hengähdystauko!
Näillä näkymin myös vaikuttaa siltä, että Suomeen palailen heinäkuun puolen välin jälkeen. Hui kun aika menee nopeaan, melkein voisi jo alkaa ahdistaa Suomen pimenevä syksy ;) Miulla ei siis kiirettä vielä sinne, toivottavasti ette tekään minua vielä liiaksi kaipaile :D
ps. kuvia uppaan myöhemmin picasaan. Tiedossa paljon materiaalia ajalta, kun Anni oli täällä yms.
Onnekseni vierustoverini sattui olemaan yltiösosiaalinen tapaus Ali, joka on asunut Qatarissa koko ikänsä ja käy nyt Qatarin kanadalaista collegea. Niinpä kielimuuriakaan ei ollut, kun poika pulputti amerikkalaisella aksentillaan ;>
Viikon ensimmäiset päivät olivat hirvittävän tylsiä, mikä toisaalta oli hyväkin, niin sai opeteltua kulkukorttien teon kaikessa rauhassa. Tiimiimme tuli myös lisää porukkaa, ainakin Pakistanista, Intiasta, Sudanista, Bosniasta, Libanonista, Filippiineiltä ja Iranista. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat aivan älyttömän kivoja ja viikko meni jopa liiankin nopeaan :) Uusia kavereitakin tarttui siinä samalla matkaan ja nyt olenkin sitten käynyt iranilaisen Alion ja hänen bosnialaisen kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa juoksulenkillä!
Itse urheilijat olivat myös mukavia, mitä nyt jenkkeihin tuppasi mennä välillä hermot, he kun tuntuivat olevan enempi vähempi liikenteessä asenteella "mulle kaikki heti, koska olen paras!" jne. Mutta hyvin siitäkin sitten huumorilla selvittiin. Kisojen vikana iltana olisin vielä päässyt muiden tiimiläisteni kera britannian joukkueen mukana ulos juhlimaan, kun he meidät voitosta riemuissaan mukaansa kutsuivat, mutta olin sitten lopulta liian väsynyt lähteäkseni urheilijoiden matkaan ja painuin kotiin nukkumaan :D
Kisojen aikana huomasi kyllä taas, miten paljon maalla oikeasti on rahaa. Esimerkiksi oletin meidän vapaaehtoisten asujen olevan tyyliin yksi t-paita & housut jotain halppiskamaa jne, mutta päinvastoin! Pakettiin kuului Adidaksen 2 t-paitaa, tuulihousut, pitkähihainen, lippahattu, upouudet juoksukengät, kaikkea pientä tilpehööriä kisatunnuksin sekä 2 reppua; isompi treenikassin tyyppinen sekä pienempi "uintikassi" ;) ...näin vain Qatarissa... Muutenkin kisoja on ylistetty vähän joka puolella ja me vapaaehtoiset olemme saaneet hurjana kiitosta ulkopuolisilta, mikä tietysti tuntuu aivan älyttömän hyvälle! Kivaa oli ja toivottavasti CV:ni näyttää nyt vielä pikkasen paremmalle ;)
Muutoin ei elään sen erikoisempaa. Jalka jaksaa vaivata, mutta nilkkatuella sekin näyttäisi paranevan. Talvi on muuttunut yllättäen lähes kesäksi, kun mittari paukuttaa varjossa jo +35 päiväsaikaan ja muutenkin elämä luistaa. Ensi viikolla miulla onkin sitten 5 päivän loma, kun perhe lähtee matkoille. Ihanaa saada pieni hengähdystauko!
Näillä näkymin myös vaikuttaa siltä, että Suomeen palailen heinäkuun puolen välin jälkeen. Hui kun aika menee nopeaan, melkein voisi jo alkaa ahdistaa Suomen pimenevä syksy ;) Miulla ei siis kiirettä vielä sinne, toivottavasti ette tekään minua vielä liiaksi kaipaile :D
ps. kuvia uppaan myöhemmin picasaan. Tiedossa paljon materiaalia ajalta, kun Anni oli täällä yms.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Ajan tappamista
Niin siinä sitten kävi, että jokun virus rantautui meidän taloomme ja nyt on pojat sekä vieraiden lapset kuumeessa. Toisin sanoen joudun olemaan sisällä päivät tylsistymässä, vaikka ulkona paistaakin aurinko (niin kuin aina...). Siispä miulla onkin aikaa blogin päivittämiseen, vaikkei mitään olennaista kerrottavaa ole.
Joka tapauksessa. Meillä siis majailee tai on majaillutkin jo viikon ajan nelihenkinen ystäväperhe Suomesta. Meteliä ja kiljumista siis riittää, kun paikalla on 9 henkeä ja niistäkin neljä lapsia (9-, 7-, 5- ja 3-vuotiaat ipanat). Ja vaikka luulin jo tottuneeni lasten ääniin, niin tällainen aamukuudelta alkava yleinen kiljuminen on jo hieman liikaa ja päiväni eli olen aloittanut jokaisen päivän enemmän ja vähemmän ärtyneenä.
Huolimatta siitä, että talossa on tällainen hotelli-meininki on Annin lähdön jälkeen sattunut iloisiakin asioita. Olen taas onnistunut ystävystymään uusiin ihmisiin tai itse asiassa suureen kaveriporukkaan, mikä on vähintääkin värikäs, kun taustoja löytyy aina USA:sta Sudaniin, Belgiasta Palestiinaan, Saksaan ja Somaliaan! Viime viikonloppu olikin sitten vauhdikas, kun minua vietiin keilaamaan, elokuviin, syömään, shiishalle, über hienoille klubeille ja random autokruisailuille. Älyttömän mukavaa porukkaa ja kerrankin mukana on myös muitakin tyttöjä! Samalla porukalla olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan tulevana perjantai-aamuna jet ski:llä ajelua merelle ja tämän jälkeen Intercontinental hotellin Corona - beachpartyihin, mitkä kestävät puolesta päivästä iltakahdeksaan. Ja kuten nimestä voi jo päätellä, niin tarjolla on yllätys yllätys ilmaista Coronaa ;) ...ja kyseessähän on urheilutapahtuma, wakeboardingia, beachvolleyta ja -socceria sekä maan parhaat house-DJ:t! :D
Viime viikolla kävin poikien kanssa Jungle Zone - huvipuistossa ja sattumalta juttelin siellä sitten kolmelle qatari-tytölle. Tai he tulivat juttelemaan minulle, koska "sulla on niin kauniit hiukset!!" ehem ;) Ensimmäistä kertaa siis pääsin juttelemaan qatareille aivan kunnolla ja tytöt osoittautuivat kaiken lisäksi älyttömän hauskoiksi tapauksiksi! Ohikulkijat tosin tuijottivat meitä sitten ihmeissään; mahtoi olla näky kun yksi vaalea skandinaavi nauraa räkättää kolmen mustaan abayaan pukeutuneen tytön kanssa! (heiltä siis näkyvissä olivat vain silmät). Täällä kun harvemmmin näkee qatareiden tai ylipäänsä musliminaisten kulkevan länsimaalaisten kanssa missään. Harmittaa vain, ettei tullut vaihdettua tyttöjen kanssa vaikka puhelinnumeroita. Olisi voinut olla hauska lähteä heidän kanssaan vaikka shoppailemaan tai elokuviin joskus - sikäli mikäli tyttöjen perheet olisivat tavanneet miut ja pitäneet minua ihan järkeävänä seurana. Yksi tytöistä nimittäin sanoi jo heti aluksi, ettei hänen isänsä pidä siitä, että hän juttelee ulkomaalaisille, mutta hän tekee sitä silti, koska haluaa oppia tuntemaan muita ihmisiä... Että näin ne kulttuurit vaan törmää ;)
Joka tapauksessa. Meillä siis majailee tai on majaillutkin jo viikon ajan nelihenkinen ystäväperhe Suomesta. Meteliä ja kiljumista siis riittää, kun paikalla on 9 henkeä ja niistäkin neljä lapsia (9-, 7-, 5- ja 3-vuotiaat ipanat). Ja vaikka luulin jo tottuneeni lasten ääniin, niin tällainen aamukuudelta alkava yleinen kiljuminen on jo hieman liikaa ja päiväni eli olen aloittanut jokaisen päivän enemmän ja vähemmän ärtyneenä.
Huolimatta siitä, että talossa on tällainen hotelli-meininki on Annin lähdön jälkeen sattunut iloisiakin asioita. Olen taas onnistunut ystävystymään uusiin ihmisiin tai itse asiassa suureen kaveriporukkaan, mikä on vähintääkin värikäs, kun taustoja löytyy aina USA:sta Sudaniin, Belgiasta Palestiinaan, Saksaan ja Somaliaan! Viime viikonloppu olikin sitten vauhdikas, kun minua vietiin keilaamaan, elokuviin, syömään, shiishalle, über hienoille klubeille ja random autokruisailuille. Älyttömän mukavaa porukkaa ja kerrankin mukana on myös muitakin tyttöjä! Samalla porukalla olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan tulevana perjantai-aamuna jet ski:llä ajelua merelle ja tämän jälkeen Intercontinental hotellin Corona - beachpartyihin, mitkä kestävät puolesta päivästä iltakahdeksaan. Ja kuten nimestä voi jo päätellä, niin tarjolla on yllätys yllätys ilmaista Coronaa ;) ...ja kyseessähän on urheilutapahtuma, wakeboardingia, beachvolleyta ja -socceria sekä maan parhaat house-DJ:t! :D
Viime viikolla kävin poikien kanssa Jungle Zone - huvipuistossa ja sattumalta juttelin siellä sitten kolmelle qatari-tytölle. Tai he tulivat juttelemaan minulle, koska "sulla on niin kauniit hiukset!!" ehem ;) Ensimmäistä kertaa siis pääsin juttelemaan qatareille aivan kunnolla ja tytöt osoittautuivat kaiken lisäksi älyttömän hauskoiksi tapauksiksi! Ohikulkijat tosin tuijottivat meitä sitten ihmeissään; mahtoi olla näky kun yksi vaalea skandinaavi nauraa räkättää kolmen mustaan abayaan pukeutuneen tytön kanssa! (heiltä siis näkyvissä olivat vain silmät). Täällä kun harvemmmin näkee qatareiden tai ylipäänsä musliminaisten kulkevan länsimaalaisten kanssa missään. Harmittaa vain, ettei tullut vaihdettua tyttöjen kanssa vaikka puhelinnumeroita. Olisi voinut olla hauska lähteä heidän kanssaan vaikka shoppailemaan tai elokuviin joskus - sikäli mikäli tyttöjen perheet olisivat tavanneet miut ja pitäneet minua ihan järkeävänä seurana. Yksi tytöistä nimittäin sanoi jo heti aluksi, ettei hänen isänsä pidä siitä, että hän juttelee ulkomaalaisille, mutta hän tekee sitä silti, koska haluaa oppia tuntemaan muita ihmisiä... Että näin ne kulttuurit vaan törmää ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)