Arki on taas lähtenyt käyntiin, tällä kertaa vain eri merkeissä kuin aikaisemmin. Sikainfluessan takia muutamia kouluja on suljettu, kuten muun muassa poikien ala-aste. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän viikon vahdin poikia täällä kotona ja opiskelemme virtuaalikoulussa tietokoneiden välityksellä. Eli se siitä "helposta" paluusta arkeen ;)
Eid Sensation - event oli ihan mukava. "Ihan mukava" siksi, että viime keskiviikkona voimaan tulleiden uusien lakien takia kaikista tapahtumista päätettiin jatkossa tehdä ikärajattomia (tosin osa eventeistä +21-sectioneilla varustettuina) ja alkoholin myyminen tapahtumissa kiellettään jatkossa kokonaan. Näistä tiedoista suivaantuneeina monet jättivät sitten tulematta tapahtumaan, paikalla olivat ilmeisesti vain osa ihmisistä, jotka olivat ostaneet lippunsa ennakkoon - ennen uutta lakimääräystä. Niinpä meitä juhlijoita oli lopulta paikalla vain ehkä 100-200, kun alunperin paikalle odotettiin jopa tuhansia... Tunnelma oli kuitenkin hyvä, eikä pikkulapsia onneksi saapunut paikalle häiriöksi asti ja mikä oli lastenkin kannalta hyvä asia; musiikki kuitenkin pauhaa samoilla desibeleillä kuin muillakin festareilla. Väen puutteen vuoksi vitsailtiinkin, että nämähän ovat kuin mitkäkin private-partyt, jonka pääesiintyjänä nyt jostain syystä sattuu olemaan "vain" Above & Beyond! :D Muutenkin paljain jaloin tanssiminen hiekassa voittaa kyllä tamppaamisen umpinaisissa tossuissa sisätiloissa! Puitteet olivat muutenkin hienot! Saa kuitenkin nähdä kuinka paljon porukka innostuu lähtemään torstaina Paul van Dykin keikalle näiden uusien lakimääräysten myötä.. mutta toivotaan parasta.
Ja ilmeisesti kuun vikana tiistaina täällä pitäisi olla astetta kovemman luokan hippalot, kun "Ministry of Sound" järkkäilee tänne jotain ;)
Tapahtumasta tarttui sitten mukaan liuta uusia kavereita, tällä kertaa jopa tyttöjäkin; skotti Kimberly ja libanonilainen Nadine. "Maailma on pieni" myös täälläkin ja törmäsin sattumalta Freekon kavereihin Hassoon ja Alaniin, joiden kanssa oltiinkin sitten eilen yhteyksissä ja mietittiin josko mentäisi nyt alkuviikosta katsastamaan voimistelun MM-cupia(?) areenalle! Kuulemma siellä on Suomenkin huippuvoimistelijat mukana! Ja yleensä nämä tapahtumat ovat vielä täysin ilmaisia. En nyt ehkä ole ihan suurin voimistelun ystävä, mutta tuo voisi olla ihan mielenkiintoista seurattavaa livenä :)
Eilen oli tarkoitus myös mennä ensimmäisiin jalkapallotreeneihin, mutta tämän H1N1:n takia harjoituksetkin olivat peruttu tältä viikolta, joten siitä tuli sitten täysin hukkareissu! Miulla kesti vielä hirvittävän kauan löytää Doha College, missä treenejä pidetään. Kysyin joltain vartijaltakin neuvoa, joka ohjasi miut toisen vartijan luo, mikä käski minun mennä takaisin ensimmäisen vartijan luo.. Hän taas pyysi minua palamaan tämän toisen vartijan luo, kunnes lopulta tarpeeksi kauan intettyäni "i went there already!!" heppu lopulta soitti tämän toisen vartijan luoksemme. He sitten yhdessä tuumin kutsuivat paikalle vielä kolmannenkin vartijan, joka sitten osasi neuvoa reitin oikealle koululle :D Apua täällä siis kyllä aina saa, mutta saadun tiedon luotettavuudesta ei kannata mennä aina takuuseen... ;)
maanantai 28. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Dance dance dance 'till the morning light
Nyt alan vähitellen toipumaan tosta ruokamyrkytyksestä; tai siihen lopputulokseen päädyin, kun tätä oksentelua/ripulia kesti sen vuorokauden. Vieläkään ei uskalla paljoa syödä, kun tuntuu edelleen siltä, ettei mikään tahdo pysyä kovin kauaa sisällä. Mutta muuten olo on hyvä ja kävinpä tänään salilla juoksemassakin ;) Sain kuulla paikallisen neuvon tähän vatsaongelmaan eli syödä kardemumman siemeniä jokaisen aterian jälkeen, kuulemma pitäisi auttaa. Niinpä päätin kokeilla tätä "kuuria" ja ostaa pussillisen noita vihreitä siemeniä, saas nähä kuinka alkaa kroppa toimimaan. Ainakin henki raikastuu ruoan jäljiltä, kun noita yrttejä pistää poskeensa :D Toinen apu tuli Irhadin puolelta, hän kun on siis syntyperältään bosnialainen ja hänen isovanhempansa kuulemma ovat eräänlaisia "noitatohtoreita"... Noh tarkoituksenahan on hieroa etusormen ja peukalon välissä olevaa liitoskohtaa/lihasta/mitä lie "kohti sydäntä". Vatsan ollessa kipeänä tän kyseisen kohdan pitäisi olla kipeä ja lihaksen "pallomainen" - ja hämmästykseni näin olikin :O (tiedä sitten onko kyseinen kohta normaalistikin noin kipeä esim treenien jäljeltä yms ;)) Joka tapauksessa tämän "tohtoroinnin" jälkeen minua alkoi lähinnä vain huipata ja oksettaa :D Seuraavana päivänä tosin vatsa oli taas ok ;) Mutta en tiedä sitten miten poppakonstit asiaan vaikuttivat...
Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!
Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.
Hauskaa viikonloppua teillekin!
Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!
Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.
Hauskaa viikonloppua teillekin!
Dance dance dance 'till the morning light
Nyt alan vähitellen toipumaan tosta ruokamyrkytyksestä; tai siihen lopputulokseen päädyin, kun tätä oksentelua/ripulia kesti sen vuorokauden. Vieläkään ei uskalla paljoa syödä, kun tuntuu edelleen siltä, ettei mikään tahdo pysyä kovin kauaa sisällä. Mutta muuten olo on hyvä ja kävinpä tänään salilla juoksemassakin ;) Sain kuulla paikallisen neuvon tähän vatsaongelmaan eli syödä kardemumman siemeniä jokaisen aterian jälkeen, kuulemma pitäisi auttaa. Niinpä päätin kokeilla tätä "kuuria" ja ostaa pussillisen noita vihreitä siemeniä, saas nähä kuinka alkaa kroppa toimimaan. Ainakin henki raikastuu ruoan jäljiltä, kun noita yrttejä pistää poskeensa :D Toinen apu tuli Irhadin puolelta, hän kun on siis syntyperältään bosnialainen ja hänen isovanhempansa kuulemma ovat eräänlaisia "noitatohtoreita"... Noh tarkoituksenahan on hieroa etusormen ja peukalon välissä olevaa liitoskohtaa/lihasta/mitä lie "kohti sydäntä". Vatsan ollessa kipeänä tän kyseisen kohdan pitäisi olla kipeä ja lihaksen "pallomainen" - ja hämmästykseni näin olikin :O (tiedä sitten onko kyseinen kohta normaalistikin noin kipeä esim treenien jäljeltä yms ;)) Joka tapauksessa tämän "tohtoroinnin" jälkeen minua alkoi lähinnä vain huipata ja oksettaa :D Seuraavana päivänä tosin vatsa oli taas ok ;) Mutta en tiedä sitten miten poppakonstit asiaan vaikuttivat...
Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!
Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.
Hauskaa viikonloppua teillekin!
Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!
Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.
Hauskaa viikonloppua teillekin!
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Se ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen "ruokamyrkytys"
Sitten taitaakin olla aika taas päivittämisen, olen meinaan kipeänä tai itse asiassa taidan kärsiä jonkin asteisesta ruokamyrkytyksestä. Ei tosin mitään hajua, mistä tämä olo tila johtuu. Ehkä liian vähän vettä ja energiaa sekä liian paljon oleilua auringossa liian vähillä unilla... tai sitten tämän syynä ovat tosiaan eilen mussuttamani kuivatut papaijat/rusinat/viikunat. Yh. Joka tapauksessa olo on ollut suhteellisen surkea koko päivän. Aamukuudelta heräsin siihen, että kauniisti sanottuna molemmista päistä tulee tavaraa ja sitä jatkuikin sitten 12 asti päivällä, kunnes onnistuin jotenkin nukahtamaan 1,5 tunniksi! Halleluja! Tuosta herättyäni sain alas peräti pari pientä hapankorppua ja vähän vettä, mistä innostuneena menin sitten lojumaan uima-altaalle, tuntui niin turhalta kököttää vain petipotilaana sisällä... Hetki sitten sain alas hiukan jauhelikastiketta & makaronia, joten ehkä olotila tästä kohenee. Hiukan on tosin vapiseva olo :D
Anyway. Ramadan päättyi tuossa viime pe/la-yönä tai la-su, en ole nyt ihan varma. Ja meneillään on siis Eid, tämä Ramadanin jälkein pyhäviikko. Toisin kuin minulle kerrottiin, niin kaikki paikat ovatkin auki, vaateliikkeet, officet, ravintolat, baarit jne. Eli kuukauden jälkeen täälläkin alkaa "arki". Tosin tämä viikko on lomaviikko, mikä tarkoittaa sitä, että liikenteessä on paljon enemmän populaa kuin aikaisemmin ja ihmisiä jopa näkee kävelevän ulkona - mitä siis ei tähän mennessä ole hirveämmin näkynyt kuin yöaikaan. Tämä Eidhän vastaa vähä niin kuin joulun pyhiä meillä Suomessa tai joulun jälkeistä aikaa, jolloin kaupat aloittavat alennusmyyntinsä ja herkkuja saa halvemmalla uusien tuotteiden ohella. Mut tosiaan Eidin ja lomien takia myös miulla on ollut lomaa viime torstaista lähtien ja loma jatkuu aina viikonlopun yli! Ja tylsääpä ei ole sitten päässyt olemaankaan :D
Joten jotain viime päivistä; tuli käytyä tosiaan uimassa siellä Al Wakra biitsillä ja "tuhottua" kamera & puhelin siinä ohella kiitos nousuveden (mut nyt on uusi puhelin-kamera-yhdistelmä!). Tuli miitattua tämä Freeko ja kokeiltua seeshan polttelua ja heppu opetti mulle vielä korttitemppuja! joten varokaa sitten, kun joskus Suomee palailen ;) Muutenkin oli tosi mukavaa päästä puhumaan suomea ja kertoipa Freeko, että Suomen miesten lentopallomaajoukkue on pyytänyt häntä pelailemaan riveihinsä ja poika aikookin muuttaa Suomeen vuoden kuluttua, kuhan saa opintonsa täällä suoritettua!
Pahojen tapojen opettelun lisäksi minua pyydettiin vahvistukseksi pelamaan Paintballia (ns. splättistä) läheisen ostoskeskuksen, Villaggion, viereen, missä on aika suurehkot pelikentät paintballin harrastamiseen. Minähän menen tietty kaikkeen aina mukaan, kun kipukin on vain ystävä (sanoi vanha opettajamme bujinkanista), joten sunnuntai-iltapäivällä pukeuduimme urheilukamoihin ja suuntasimme kohti pelikenttiä 3 italialaisen ja 5 itävaltalaisen kanssa. Minä liittouduin sitten italian kanssa, kun heillä oli miehistövaje (tämä päätöshän ei tietenkään ollut syynä häviöömme...).
Paikalle päästyämmme saimme käsiimme varusteet; pitkät haalarit, rintapanssarin, hanskat, maskin, kaulasuojan, aseen ja tietenkin 300 värikuulaa per pelaajaan :D Ilman lämpötila oli mukavat +35 astetta ja haalarin sisällä olotila sen mukainen... Tietenkään koko päivänä emme olleet ehtineet syödä kuin vähän jogurttia aamupalaksi, joten puolen tunnin pelailun jälkeen itseäni alkoi huipata todella pahasti (samanlainen olotila kuin silloin immigration officessa) ja ajattelin, ettei näin voi käydä. Korvissa humisi ja näkökenttä sumeni, enkä kuulemma ollut reagoinut mitenkään, kun miun oltiin käsketty päästää irti aseesta ja laittaa varmistuslukko päälle :O Hyvin pelottavaa, sillä olin kuitenkin pystyssä koko ajan! Poikien hommattua miulle jostain redbullia pääsin kuitenkin takaisin siivilleni (hohoh) ja pystyin taas pelaamaan! Oli aivan älyttömän hauskaa, vaikka sainkin 6 ikävän näköistä osumaa iholleni ja pelin jälkeen jouduin poistamaan muovinpalasia haavoista... Rankkaa touhua, mutta oli sen arvoista! (kuvat löytyy tosiaan sit sieltä picasasta, se alkuperäinen linkki ei enää ole voimassa, joten käyttäkää tuota viimeisessä postauksessa ollutta linkkiä)
Yhtenä iltana vietettiin sitten leffailtaa ja päädyimme Irhadin kanssa sitten pitämään suomileffa-maratonin, kun löysin kotoa suomielokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Oli hauskaa, tosin suomi-kuva saattoi pikkasen kärsiä "so based on these films all that Finns can do is just raping/drinking/killing/swearing/watching gaystuff & wearing gaystuff/drinking some more and finally die! :D" että näin ;)
Toissapäivänä miittasin sitten lopultakin tämän egyptiläisen Ekramin, joka siis on kanssa tulossa Above & Beyondin keikalle kavereineen! Käytiin teellä läheisessä Starbucksissa ja sovittiin, että ajetaan sitten perjantaina beachille peräjälkeen, että löydän paikalle. Maltan tuskin siis odottaa perjantaita ja partyja!
Ei kait ihmeellisempää vielä. Olotila alkaa nyt parantua, joten ehkä huomenna jaksan lähteä sitten luistelemaan lasten kanssa! :)
Anyway. Ramadan päättyi tuossa viime pe/la-yönä tai la-su, en ole nyt ihan varma. Ja meneillään on siis Eid, tämä Ramadanin jälkein pyhäviikko. Toisin kuin minulle kerrottiin, niin kaikki paikat ovatkin auki, vaateliikkeet, officet, ravintolat, baarit jne. Eli kuukauden jälkeen täälläkin alkaa "arki". Tosin tämä viikko on lomaviikko, mikä tarkoittaa sitä, että liikenteessä on paljon enemmän populaa kuin aikaisemmin ja ihmisiä jopa näkee kävelevän ulkona - mitä siis ei tähän mennessä ole hirveämmin näkynyt kuin yöaikaan. Tämä Eidhän vastaa vähä niin kuin joulun pyhiä meillä Suomessa tai joulun jälkeistä aikaa, jolloin kaupat aloittavat alennusmyyntinsä ja herkkuja saa halvemmalla uusien tuotteiden ohella. Mut tosiaan Eidin ja lomien takia myös miulla on ollut lomaa viime torstaista lähtien ja loma jatkuu aina viikonlopun yli! Ja tylsääpä ei ole sitten päässyt olemaankaan :D
Joten jotain viime päivistä; tuli käytyä tosiaan uimassa siellä Al Wakra biitsillä ja "tuhottua" kamera & puhelin siinä ohella kiitos nousuveden (mut nyt on uusi puhelin-kamera-yhdistelmä!). Tuli miitattua tämä Freeko ja kokeiltua seeshan polttelua ja heppu opetti mulle vielä korttitemppuja! joten varokaa sitten, kun joskus Suomee palailen ;) Muutenkin oli tosi mukavaa päästä puhumaan suomea ja kertoipa Freeko, että Suomen miesten lentopallomaajoukkue on pyytänyt häntä pelailemaan riveihinsä ja poika aikookin muuttaa Suomeen vuoden kuluttua, kuhan saa opintonsa täällä suoritettua!
Pahojen tapojen opettelun lisäksi minua pyydettiin vahvistukseksi pelamaan Paintballia (ns. splättistä) läheisen ostoskeskuksen, Villaggion, viereen, missä on aika suurehkot pelikentät paintballin harrastamiseen. Minähän menen tietty kaikkeen aina mukaan, kun kipukin on vain ystävä (sanoi vanha opettajamme bujinkanista), joten sunnuntai-iltapäivällä pukeuduimme urheilukamoihin ja suuntasimme kohti pelikenttiä 3 italialaisen ja 5 itävaltalaisen kanssa. Minä liittouduin sitten italian kanssa, kun heillä oli miehistövaje (tämä päätöshän ei tietenkään ollut syynä häviöömme...).
Paikalle päästyämmme saimme käsiimme varusteet; pitkät haalarit, rintapanssarin, hanskat, maskin, kaulasuojan, aseen ja tietenkin 300 värikuulaa per pelaajaan :D Ilman lämpötila oli mukavat +35 astetta ja haalarin sisällä olotila sen mukainen... Tietenkään koko päivänä emme olleet ehtineet syödä kuin vähän jogurttia aamupalaksi, joten puolen tunnin pelailun jälkeen itseäni alkoi huipata todella pahasti (samanlainen olotila kuin silloin immigration officessa) ja ajattelin, ettei näin voi käydä. Korvissa humisi ja näkökenttä sumeni, enkä kuulemma ollut reagoinut mitenkään, kun miun oltiin käsketty päästää irti aseesta ja laittaa varmistuslukko päälle :O Hyvin pelottavaa, sillä olin kuitenkin pystyssä koko ajan! Poikien hommattua miulle jostain redbullia pääsin kuitenkin takaisin siivilleni (hohoh) ja pystyin taas pelaamaan! Oli aivan älyttömän hauskaa, vaikka sainkin 6 ikävän näköistä osumaa iholleni ja pelin jälkeen jouduin poistamaan muovinpalasia haavoista... Rankkaa touhua, mutta oli sen arvoista! (kuvat löytyy tosiaan sit sieltä picasasta, se alkuperäinen linkki ei enää ole voimassa, joten käyttäkää tuota viimeisessä postauksessa ollutta linkkiä)
Yhtenä iltana vietettiin sitten leffailtaa ja päädyimme Irhadin kanssa sitten pitämään suomileffa-maratonin, kun löysin kotoa suomielokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Oli hauskaa, tosin suomi-kuva saattoi pikkasen kärsiä "so based on these films all that Finns can do is just raping/drinking/killing/swearing/watching gaystuff & wearing gaystuff/drinking some more and finally die! :D" että näin ;)
Toissapäivänä miittasin sitten lopultakin tämän egyptiläisen Ekramin, joka siis on kanssa tulossa Above & Beyondin keikalle kavereineen! Käytiin teellä läheisessä Starbucksissa ja sovittiin, että ajetaan sitten perjantaina beachille peräjälkeen, että löydän paikalle. Maltan tuskin siis odottaa perjantaita ja partyja!
Ei kait ihmeellisempää vielä. Olotila alkaa nyt parantua, joten ehkä huomenna jaksan lähteä sitten luistelemaan lasten kanssa! :)
maanantai 21. syyskuuta 2009
lauantai 19. syyskuuta 2009
"Just don't tell me that those things swimming in the sea are ours?? :DD"
Ugh, mulla oli täs pitkän pitkä blogiteksti, mut kone tilttas sopivalla hetkellä, eli se siitä.
Lyhyesti: eilen piti lähteä kruisailemaan mönkijöillä aavikolle, mutta päivällä oli liian kuuma. Joten suuntasimme kulkumme ensin läheiselle Al Wakra biitsille, mikä osoittautui aivan hirveän likaiseksi verratuna edellispäivän pohjoisen Funwairin rantaan; roskia ja lasia joka puolella sekä merivesi oli kuin teevettä :E Rannalle tultuamme päätimme kuitenkin polskia ja jätimme kamamme lähelle rantaviivaa, mikä osoittautui myöhemmin varsin huonoksi ratkaisuksi.
Tosiaan uimme ehkä tunnin ja tuona aikane "nousuvesi" oli hyökännyt tavaroidemme ylle ja vienyt ne muassaan veteen. Niinpä sitten koko omaisuus aivan suolaveden peitossa aina lompakosta kameraan jne. Huolimatta kuivatuksessa (autossa roikkui seteleitä katosta :D) puhelin ja kamerani olivat täysin mennyttä kalua! Pojista tilanne oli lähinnä koominen, aivan kuin jostain huonosta b-luokan komediasta, mutta itseäni vain ärsytti ja sellaista oli myös käytökseni; kiroilua ja tiuskintaa a la Katri :D
Kämpille päästyämme ketään meistä ei enää huvittanut lähteä kruisailemaan. Kellokin oli jo niin paljon kuin puoli 5, että pimeä tulisi pian eikä aavikolle olisi sitten enää mitään järkeä suunnata. Siispä vaihdoimme urheilut rentoon iltaan läheisessä intialaisessa raflassa ja ah, oli taas herkkua! "minihummereita", kahta muuta erilaista kalaa, kasvismössöä, paahdettua chilipalkoja, riisiä, valkosipulilla höystettyä naan-leipää ja mangogulassia (eräänlainen smoothie tuoreesta mangosta ja luonnonjogurtista).. Kaikki tämä n. 20 eurolla meille kaikille! ei siis huono ;)
Tänään sitten metsästin itelleni uuden puhelimen höystettynä kameralla, ja vaikka vähän kirpaisi tämä yllättävä rahanmeno niin nyt pitäisi kaiken taas toimia eikä puhelinta tarvitse enää vuosiin ostaa! (toivottavasti)
Puhelinta metsästäessäni Virginistä törmäsin Carrefourissa sattumalta tähän Freekoon, suomalais-tunisialaiseen jannuun! Oli kyllä niin outoa kuulla jonkun tervehtivän suomeksi, että miulla kesti hetki vastata yhtään mitään takaisin :D Sovittiin kuitenkin että nähtäisi ehkä tänään, hän kun suuntaa huomenna lomille Tunisiaan :)
Mut ei siinä, lyhyt päivitys vain. Kuvia pohjoisen reissusta pistän joko tähän - jos tää suostuu toimimaan tai sitten tuonne picasaan! Reissu oli kuitenkin onnistunut ja voin sanoa, että nyt tuli nähtyä sitä todellista Qatariakin ;) Muutakin kuin pilvenpiirtäjiä!
Tänä iltana siis ainakin Ekramin kanssa Starbucksiin kahvittelee ja Freekon miittaus ja myöhemmin leffailee itävaltalaisten kanssa! Huh, mihin tää sosiaalinen elämä vielä vie? :D
Lyhyesti: eilen piti lähteä kruisailemaan mönkijöillä aavikolle, mutta päivällä oli liian kuuma. Joten suuntasimme kulkumme ensin läheiselle Al Wakra biitsille, mikä osoittautui aivan hirveän likaiseksi verratuna edellispäivän pohjoisen Funwairin rantaan; roskia ja lasia joka puolella sekä merivesi oli kuin teevettä :E Rannalle tultuamme päätimme kuitenkin polskia ja jätimme kamamme lähelle rantaviivaa, mikä osoittautui myöhemmin varsin huonoksi ratkaisuksi.
Tosiaan uimme ehkä tunnin ja tuona aikane "nousuvesi" oli hyökännyt tavaroidemme ylle ja vienyt ne muassaan veteen. Niinpä sitten koko omaisuus aivan suolaveden peitossa aina lompakosta kameraan jne. Huolimatta kuivatuksessa (autossa roikkui seteleitä katosta :D) puhelin ja kamerani olivat täysin mennyttä kalua! Pojista tilanne oli lähinnä koominen, aivan kuin jostain huonosta b-luokan komediasta, mutta itseäni vain ärsytti ja sellaista oli myös käytökseni; kiroilua ja tiuskintaa a la Katri :D
Kämpille päästyämme ketään meistä ei enää huvittanut lähteä kruisailemaan. Kellokin oli jo niin paljon kuin puoli 5, että pimeä tulisi pian eikä aavikolle olisi sitten enää mitään järkeä suunnata. Siispä vaihdoimme urheilut rentoon iltaan läheisessä intialaisessa raflassa ja ah, oli taas herkkua! "minihummereita", kahta muuta erilaista kalaa, kasvismössöä, paahdettua chilipalkoja, riisiä, valkosipulilla höystettyä naan-leipää ja mangogulassia (eräänlainen smoothie tuoreesta mangosta ja luonnonjogurtista).. Kaikki tämä n. 20 eurolla meille kaikille! ei siis huono ;)
Tänään sitten metsästin itelleni uuden puhelimen höystettynä kameralla, ja vaikka vähän kirpaisi tämä yllättävä rahanmeno niin nyt pitäisi kaiken taas toimia eikä puhelinta tarvitse enää vuosiin ostaa! (toivottavasti)
Puhelinta metsästäessäni Virginistä törmäsin Carrefourissa sattumalta tähän Freekoon, suomalais-tunisialaiseen jannuun! Oli kyllä niin outoa kuulla jonkun tervehtivän suomeksi, että miulla kesti hetki vastata yhtään mitään takaisin :D Sovittiin kuitenkin että nähtäisi ehkä tänään, hän kun suuntaa huomenna lomille Tunisiaan :)
Mut ei siinä, lyhyt päivitys vain. Kuvia pohjoisen reissusta pistän joko tähän - jos tää suostuu toimimaan tai sitten tuonne picasaan! Reissu oli kuitenkin onnistunut ja voin sanoa, että nyt tuli nähtyä sitä todellista Qatariakin ;) Muutakin kuin pilvenpiirtäjiä!
Tänä iltana siis ainakin Ekramin kanssa Starbucksiin kahvittelee ja Freekon miittaus ja myöhemmin leffailee itävaltalaisten kanssa! Huh, mihin tää sosiaalinen elämä vielä vie? :D
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Virastoissa juoksemista
Huh mikä päivä eilinen oli! Lähdin siis aamulla suuntaamaan immigration officeen lentokentän viereen uusimaan viisumiani. Reitti oli uusi, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Ainoastaan parkkipaikan löytäminen oli hankalaa ja jouduin sitten kysymään neuvoa eräältä lentokentän vartijalta, joka sitten neuvoi pysäköimään lentokentän maksulliselle parkkiksille (Qatarin ainoa maksullinen) - myöhemmin selvisi, että immigration officen parkkipaikka olisi ollut ilmainen... Mutta aina ei jaksa voittaa. Joten parkkipaikalta sitten käppäilin valtatien yli isoon valkoiseen toimistorakennukseen ja yllätykseni osasin valita heti oikean oven kolmesta! Eteenki aukeni sitten pieni "halli", jossa oli erilaisia tiskejä n. 8 kappaletta ja jonoissa vain miehiä lukuunottamatta muutamaa naista. Seuraava missio olikin sitten löytää oikea tiski, kun kylteissä oli kaikkea aina visa reception, travel visa, travel extension, reset visa jne. Siinä sitten hetken mietittyäni ja miekkosten tuijoteltaessa huvittuneina yritystäni lukea kylttejä päätin rohkaistua ja kysyä joltain apua. Täällä kun saa olla vähän varovainen keltä kysyy, sillä tietääkseni minun ei ole sopivaa esimerkiksi puhua arabimiehille, mutta voin tosin olla väärässäkin. Mutta kuitenkin, naisena on kuitenkin aina hieman hankalaa. Luotin sitten intialaiseen heppuun, joka tosin ohjasi miut väärällä tiskille! :D Mut kun oikean löysin, niin siinähän sitten jonotinkin seuraavat 1,5 tuntia!
Voin sanoa, että tuosta ajasta viimeiset puoli tuntia olivat ehkä elämäni lähes tuskaisimmat. Paikka alkoi täyttyä kymmenen aikaan ääriään myöten; pienessä salissa oli arviolta joku 50-70 ihmisistä ja hajujen kirjo sen mukainen. Tiskini oli vielä perimmäisessä nurkassa, minne ei edes riittänyt raitista ilmaa. En ollut edes ehtinyt syödä koululle lähtiessäni kuin yhden omenan, joten väkisinkin alkoi heikottaa. Lopulta tuntui siltä, että jalat menee alta, korvissa vain kohisi enkä voinut kuulla mitään, pystyin oikein tuntemaan kuinka veri pakeni kasvoilta ja silmissä näkyi vain mustia pilkkuja! Ja tosiaan, vettääkään ei saa juoda... Joten niinpä lopulta istuin kyykyssä täristen ja toivoin, että piina olisi lopulta ohi ja tulisi vuoroni. Mutta eikös miun tuurilla ihmiset mennyt vielä ohitse, kunnes joku ystävällinen, nuori arabi päästi miut ohitseen ja taisi vielä kysyä olenko ihan kunnossa.
Niinpä heti uuden leiman saatuani syöksyin väkijoukon läpi ulko-oville ja istahdin maahan lepäämään. Vähitellen olo alkoi korjaantua sen verran, että sain kammettua itseni ylös, minkä jälkeen suurin piirtein juoksin autolle, että saisin äkkiä jotain juotavaa/energiaa (hyvä keksintö näin ramadanin aikaan on pitää kassissa joitain pastilleja, joita pystyy tarpeen tullen tunkemaan kielen alle ilman, että kukaan huomaa ;D). Lopulta vain ilmastointi täysille ja ajelee kotia. Huh mikä reissu! ...ja kuukauden päästä uudelleen :D Kun tosiaan viisumi on taas voimassa vain kuukauden ja saa nähä kuin monesti joudun tuolla officessa ramppaamaan. Hintahan tolle viisumille on 100 rialia eli sen n. 20euroa.
Ja jottei päivä olisi ollut jo tarpeeksi tuskainen, niin Iltapäivällä sitten tullessani poikien kanssa koululta satuimme todistamaan pahannäköistä liikenneonnettomuutta. Olimme vielä ensimmäisenä valoissa tässä isossa nelisuuntaisesa risteyksessä, kun yhtäkkiä aivan edessämme keskellä tietä, joku ajoi vissiin päin punaisia ja iskeytyi täysillä vastaantulevan kylkeen. Tämän seurauksena punaisia päin ajanut auto sinkosi alle 10 metrin päähän meidän autostamme ja toinen auto kimpoili vastakkaiseen suuntaan ja suoraan nokka edellä suureen mainosplakaattiin. Hetken ajan tuntui, että koko liikenne hiljeni, vain noista kolari-autoista kuuluva jatkuva tööttäämisen ääni täytti ilman. Lopulta kuin taikaiskusta ihmiset alkoivat juosta ulos autoistaan tarvitseeko uhrit apua. Meitä lähinnä olleen auton ainoa matkustaja käveli omin avuin ulos pahasti ruttaantuneesta autostaan ja toisen auton ihmisistä meillä ei ollut tietoa, sillä muut autot estivät näkyvyyden. Mikä oli toisaalta vain hyvä, sillä pojat ovat nyt olleet hirveän varovaisia autolla matkustaessa ja kyselleet kaiken aikaa, et voiko auto syttyä palamaan ja jokaisen rekan kohdalla he kiljuvat minua hidastamaan jne. Onneksi sentään vain toinen pojista näki koko tapahtumaketjun eikä kolariin (siihen mitä me nähtiin) tainnut liittyä verta ja suolenpätkiä. Säikähdimme vain ihan älyttömästi ja pojat halusivat päästä äkkiä vain kotiin "ettei tuo auto meiän eessä räjähdä!".
Tänä aamuna lähdin sit seikkailee taas traffic departmentiin uusimaan ajokorttiani. Luulin, etten löytäisi perille, mutta yllätyin itsekin kun oikea rakennus näkyi yhtäkkiä edessäni. Tästä osaamisestani hullaantuneena päätin sitten takaisinpäin lähtiessä käyttää shortcutia... eli loput voikin arvata :D Seikkailin taas sitten puolitoista tuntia jossain ihan kuusessa eikä miulla välillä ollut mitään hajua missä ilmansuunnassa edes ajelen. Nuo roundaboutit kun tuppaa sekoittamaan pään suht totaalisesti vieläkin.
Huomenna sitten olisi tarkoitus lähteä tämän perheen isän kollegan kaverin Karin (...) kanssa ajelemaan pohjois-Qatariin ja tarkoituksenamme olisi löytää jokin hyvä ranta tai sitten vain katsella maisemia. En siis itse ole tavannut koko tyyppiä, tänä aamuna vain "isä" kysyi miulta, et oisko mulla mahdolliesti aikaa näyttää tätä kaupunkia jollekin suomalaiselle jannulle, joka on täällä lomailemassa pari viikkoa kaverinsa luona. Mutta tämän kaveri on päivät töissä eikä tällä "turistilla" ole hirveästi tekemistä. Niinpä sitten hyvää hyvyyttäni päätin soittaa kyseiselle hepulle ja sovittiin, et meen hakemaan sitä heti aamusta ja lähdetään matkaan. Kieltämättä ei kyllä hirveästi houkuttaisi, kun en tunne koko ihmistä... Mut tää on ilmeisesti tätä "suomalaiset on yhtä perhettä kaukomailla", vaikka kukaan ei oikeasti edes viihtyisi kenenkään seurassa tjsp :D
Sitten ihan muihin uutisiin! Nimittäin ensi viikon perjantaina täällä Intercontinental hotellin beachilla on kunnon trancepartyt, kun Above & Beyond yms saapuu tänne! En olisi uskonut, että täällä löytyisi jotain tällaisia tapahtumia, mutta mitä facebookin kautta oon saanut selville, niin täällä on itse asiassa Dubain jälkeen Lähi-Idän parhain trance-scene! Eli pakkohan se lippu oli sit hommata, eli jeah! Mikäs sen kivempaa kuin +35 yölämpötilat ja "bileet" rannalla :D Niin ja ihan tähän liittyen muutama päivä sitten minuun otti facebookin kautta yhteyttä eräs 19-vuotias poika - suomen kielellä! Kävi nimittäin ilmi, että hänen äitinsa on suomalainen (isänsä Tunisiasta) ja poika asuu kaikki kesät aina isovanhempiensa luona Suomessa :D Sovittiin sitten että törmäillään tuolla keikalla, hänestä kun olisi kuulemma kiva päästä pitkästä aikaa puhumaan suomea. Ja mulle plussaa on uudet kaverit! Ja pyysipä tämä Freeko minua myös pelaamaan jalkapalloa kaveriporukkansa kanssa joku päivä ja kysyi olisinko kiinnostunut lentopallosta harrastuksena. Hän kun pelaa lentopalloa Qatarin maajoukkueessa ja hän tietäisi tiimejä, jotka ottaisivat uusia pelaajia vastaan, jos vain innostusta löytyy. Että mikäs siinä.. tällä menolla miulla ei kohta muuta olekaan kuin harrastuksia :D Jalkapallo Evolution Soccerissa alkaa 27 päivä tätä kuuta ja Sailing Clubille aion liittyä Ramadanin jälkeen :D
Että saa nähä mitä tästä elämästä täällä tulee, kuukausi ihan just mennyt ja enää 9 jäljellä! Vois alkaa jo paluu pelottaa ;)
Voin sanoa, että tuosta ajasta viimeiset puoli tuntia olivat ehkä elämäni lähes tuskaisimmat. Paikka alkoi täyttyä kymmenen aikaan ääriään myöten; pienessä salissa oli arviolta joku 50-70 ihmisistä ja hajujen kirjo sen mukainen. Tiskini oli vielä perimmäisessä nurkassa, minne ei edes riittänyt raitista ilmaa. En ollut edes ehtinyt syödä koululle lähtiessäni kuin yhden omenan, joten väkisinkin alkoi heikottaa. Lopulta tuntui siltä, että jalat menee alta, korvissa vain kohisi enkä voinut kuulla mitään, pystyin oikein tuntemaan kuinka veri pakeni kasvoilta ja silmissä näkyi vain mustia pilkkuja! Ja tosiaan, vettääkään ei saa juoda... Joten niinpä lopulta istuin kyykyssä täristen ja toivoin, että piina olisi lopulta ohi ja tulisi vuoroni. Mutta eikös miun tuurilla ihmiset mennyt vielä ohitse, kunnes joku ystävällinen, nuori arabi päästi miut ohitseen ja taisi vielä kysyä olenko ihan kunnossa.
Niinpä heti uuden leiman saatuani syöksyin väkijoukon läpi ulko-oville ja istahdin maahan lepäämään. Vähitellen olo alkoi korjaantua sen verran, että sain kammettua itseni ylös, minkä jälkeen suurin piirtein juoksin autolle, että saisin äkkiä jotain juotavaa/energiaa (hyvä keksintö näin ramadanin aikaan on pitää kassissa joitain pastilleja, joita pystyy tarpeen tullen tunkemaan kielen alle ilman, että kukaan huomaa ;D). Lopulta vain ilmastointi täysille ja ajelee kotia. Huh mikä reissu! ...ja kuukauden päästä uudelleen :D Kun tosiaan viisumi on taas voimassa vain kuukauden ja saa nähä kuin monesti joudun tuolla officessa ramppaamaan. Hintahan tolle viisumille on 100 rialia eli sen n. 20euroa.
Ja jottei päivä olisi ollut jo tarpeeksi tuskainen, niin Iltapäivällä sitten tullessani poikien kanssa koululta satuimme todistamaan pahannäköistä liikenneonnettomuutta. Olimme vielä ensimmäisenä valoissa tässä isossa nelisuuntaisesa risteyksessä, kun yhtäkkiä aivan edessämme keskellä tietä, joku ajoi vissiin päin punaisia ja iskeytyi täysillä vastaantulevan kylkeen. Tämän seurauksena punaisia päin ajanut auto sinkosi alle 10 metrin päähän meidän autostamme ja toinen auto kimpoili vastakkaiseen suuntaan ja suoraan nokka edellä suureen mainosplakaattiin. Hetken ajan tuntui, että koko liikenne hiljeni, vain noista kolari-autoista kuuluva jatkuva tööttäämisen ääni täytti ilman. Lopulta kuin taikaiskusta ihmiset alkoivat juosta ulos autoistaan tarvitseeko uhrit apua. Meitä lähinnä olleen auton ainoa matkustaja käveli omin avuin ulos pahasti ruttaantuneesta autostaan ja toisen auton ihmisistä meillä ei ollut tietoa, sillä muut autot estivät näkyvyyden. Mikä oli toisaalta vain hyvä, sillä pojat ovat nyt olleet hirveän varovaisia autolla matkustaessa ja kyselleet kaiken aikaa, et voiko auto syttyä palamaan ja jokaisen rekan kohdalla he kiljuvat minua hidastamaan jne. Onneksi sentään vain toinen pojista näki koko tapahtumaketjun eikä kolariin (siihen mitä me nähtiin) tainnut liittyä verta ja suolenpätkiä. Säikähdimme vain ihan älyttömästi ja pojat halusivat päästä äkkiä vain kotiin "ettei tuo auto meiän eessä räjähdä!".
Tänä aamuna lähdin sit seikkailee taas traffic departmentiin uusimaan ajokorttiani. Luulin, etten löytäisi perille, mutta yllätyin itsekin kun oikea rakennus näkyi yhtäkkiä edessäni. Tästä osaamisestani hullaantuneena päätin sitten takaisinpäin lähtiessä käyttää shortcutia... eli loput voikin arvata :D Seikkailin taas sitten puolitoista tuntia jossain ihan kuusessa eikä miulla välillä ollut mitään hajua missä ilmansuunnassa edes ajelen. Nuo roundaboutit kun tuppaa sekoittamaan pään suht totaalisesti vieläkin.
Huomenna sitten olisi tarkoitus lähteä tämän perheen isän kollegan kaverin Karin (...) kanssa ajelemaan pohjois-Qatariin ja tarkoituksenamme olisi löytää jokin hyvä ranta tai sitten vain katsella maisemia. En siis itse ole tavannut koko tyyppiä, tänä aamuna vain "isä" kysyi miulta, et oisko mulla mahdolliesti aikaa näyttää tätä kaupunkia jollekin suomalaiselle jannulle, joka on täällä lomailemassa pari viikkoa kaverinsa luona. Mutta tämän kaveri on päivät töissä eikä tällä "turistilla" ole hirveästi tekemistä. Niinpä sitten hyvää hyvyyttäni päätin soittaa kyseiselle hepulle ja sovittiin, et meen hakemaan sitä heti aamusta ja lähdetään matkaan. Kieltämättä ei kyllä hirveästi houkuttaisi, kun en tunne koko ihmistä... Mut tää on ilmeisesti tätä "suomalaiset on yhtä perhettä kaukomailla", vaikka kukaan ei oikeasti edes viihtyisi kenenkään seurassa tjsp :D
Sitten ihan muihin uutisiin! Nimittäin ensi viikon perjantaina täällä Intercontinental hotellin beachilla on kunnon trancepartyt, kun Above & Beyond yms saapuu tänne! En olisi uskonut, että täällä löytyisi jotain tällaisia tapahtumia, mutta mitä facebookin kautta oon saanut selville, niin täällä on itse asiassa Dubain jälkeen Lähi-Idän parhain trance-scene! Eli pakkohan se lippu oli sit hommata, eli jeah! Mikäs sen kivempaa kuin +35 yölämpötilat ja "bileet" rannalla :D Niin ja ihan tähän liittyen muutama päivä sitten minuun otti facebookin kautta yhteyttä eräs 19-vuotias poika - suomen kielellä! Kävi nimittäin ilmi, että hänen äitinsa on suomalainen (isänsä Tunisiasta) ja poika asuu kaikki kesät aina isovanhempiensa luona Suomessa :D Sovittiin sitten että törmäillään tuolla keikalla, hänestä kun olisi kuulemma kiva päästä pitkästä aikaa puhumaan suomea. Ja mulle plussaa on uudet kaverit! Ja pyysipä tämä Freeko minua myös pelaamaan jalkapalloa kaveriporukkansa kanssa joku päivä ja kysyi olisinko kiinnostunut lentopallosta harrastuksena. Hän kun pelaa lentopalloa Qatarin maajoukkueessa ja hän tietäisi tiimejä, jotka ottaisivat uusia pelaajia vastaan, jos vain innostusta löytyy. Että mikäs siinä.. tällä menolla miulla ei kohta muuta olekaan kuin harrastuksia :D Jalkapallo Evolution Soccerissa alkaa 27 päivä tätä kuuta ja Sailing Clubille aion liittyä Ramadanin jälkeen :D
Että saa nähä mitä tästä elämästä täällä tulee, kuukausi ihan just mennyt ja enää 9 jäljellä! Vois alkaa jo paluu pelottaa ;)
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Purjehtimassa
Aika menee ihan huisia vauhtia, perjantaina tulee täyteen jo 4 viikkoa täällä! Kohtahan on jo joulu, huh!
Tosiaan taas yksi viikonloppu takana ja varsin onnistunut sellainen. Torstai-illan olin kotona lapsenvahtina kolmelle 5-6-vuotialle pojalle, kun perheen lapsien kaveri naapuricompoundista tuli yökylään meille vanhempien poissa ollessa. Rakenneltiin linna patjoista ja miustahan tehtiin lopulta pahis tyyliin mörkö/aave/Darth Vader, jonka tehtävänä oli säikytellä linnan ulkopuolelta käsin linnan sisällä piilossa olevia "hyviksiä". Oli niin hauskaa, että vatsalihakset oli naurusta kipeät vielä seuraavana päivänäkin! Myöhemmin illalla katsottiin vielä tämä Pixarin Bolt - leffa (jo toistamiseen... Star Wars the Clone Wars ollaan katottu jo varmaan 15 kertaa kolmen viikon aikana...) ja pojathan kuukahtivat kesken leffan lattialle :D Eipähän tarvinnut sitten tapella nukkumaanmenon suhteen ollenkaan, sen kuin kantoi jokaisen yksitellen sänkyynsä :D
Perjantaina sitten heräsin jo 7 aikaan juoksemaan uudelle salille ja siitä suoraan uimaan; pakko yrittää ottaa näistä vapaapäivistä kaikki irti ;) Hieman ennen yhtä Nick tuli hakemaan autollaan ja siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Sailing Clubia lähelle Corniche-beachia - lentokentän lähellä kiemurteleva rantakatu- missä sijaitsee Dohan rantahotellit. Matka kesti ehkä 20 minuuttia ja sitä hidasti ainoastaan tietyöt, joita täällä siis näkee joka kadun kulmassa.
Perillä Clubilla törmäsimme heti Nickin kavereihin; ranskalaiseen Alexandraan, Nickin libanolilaiseen tyttöystävään, turkkilaiseen Volkaan ja erääseen toiseen ranskalaiseen heppuun, jonka nimeä en millään saa päähäni! Joka tapauksessa päätimme ensin istahtaa alas kahvien kera. Jäsenillehän tarjoilu on ilmaista... mutta mie pääsin menemään siinä siivellä, joten halvaksi tuli :D Vaikka ei tuo 2 rialia (n. 20 senttiä =D) kahvilta vaikuttaisi kovin pahasti elämääni.. Mut toiste en kyllä kyseitä kahvia juo, oli sen verran makeaa ja laimeaa mustana, että meinas laatta lentää :E Enkä ymmärtänyt näitä ranskalaisia, kun he lisäsivät omiin kupposiinsa vielä sokeria ja maitoa. Örp.
Tästä sitten läksimme kuka mihinkin suuntaan, Volkan opettelemaan windsurfingia, Alexandra purjehtimaan, libanonilainen auringonottoon ja me Nickin kanssa kohti välinevarastoja hakemaan pelastusliivejä, naruja ja peräsintä veneeseen. Itsehän luulin aluksi, että olisimme lähteneet liikenteeseen nopeilla moottoriveneillä, mutta päinvastoin lähellä rantaa meitä odotti ihka oikea, periaatteessa vain yhden hengen kilpa Laser-vene purjeineen! En siis tiennyt joutuvani ihan oikealle purjehdusoppitunnille ;) Siitä sitten vain suoraan hommiin ja sitomaan naruja ja tarkastamaan veneen kuntoa. Puolen tunnin säätämisen jälkeen saimme apuvoimia ja yhdessä hinasimme veneen vesille. Siitä sitten vain räpiköiden veneen kannelle ja kohti ulappaa!
Purjehtimisen aluksi minä istuin veneen nokkaan ja tuin itseäni pitämällä mastosta kiinni ja Nick havannoillisti kuinka venettä ohjataan ja mitä pitää tehdä ja milloin; kuinka "lukea tuulta" ja mitä sitten jos vene kääntyy ympäri. Aikamme seilaltuamme vaihdoimme paikkoja (mikä kesti yllättävän kauan, sillä emme halunneet kiikkerän paatin kaatuvan aivan kättelyssä) ja pääsin ohjaksiin! Helpommin sanottu kuin tehty ja ehkä ensimmäisten viiden minuutin jälkeen jouduttuamme ristiaallokkoon menin sekaisin ohjaussuunnista ja Nickin huutaessa " GO LEFT LEFT LEFT!" päädyin tietenkin ohjaamaan oikealle (ohjatessa täytyy ajatella käänteisesti) ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä vaan vene kaatui päällemme ja samalla sanoin hyvästit aurinkolaseilleni :D
Mutta eipä siinä parin yrityksen jälkeen saimme veneen takaisin pystyyn ja itsemme kutakuinkin sen päälle. Seurasi uusi käännöksen yritys ja tällä kertaa se onnistui! Seuraavat 3 tuntia menikin sitten purjehtimisen salojen opettelussa ja aloin hallitakin tasapainoilua ja puikkelehtimista purjeen ali jne. Viiden jälkeen palailimme rantaan, missä seurasi veneen puhdistaminen ja tavaroiden purku ynnä muut toimet.
Myöhemmin odotellessani Nickiä suihkusta klubitalon ulkopuolella törmäsin Volkaniin uudestaan ja hän kutsui minut tapaamaan setäänsä (saksalainen), joka juuri oli tulossa rantaan vaimonsa (turkkilainen) kanssa päivän purjehduksen jälkeen. Eipä miulla muutakaan tekemistä ollut, joten päätin lähteä tallustamaan rantaa kohden. Vastassa meitä olikin sitten nämä eläkeläiset ja voi sitä riemua tämän naisen kohdalla, kun kävi ilmi, että olen Suomesta! Hän kun kertoi eläneensä elämänsä parhaat 4 vuotta juuri Helsingissä ja lähellä Kaivopuistoa. Myös Volkan kertoi käyneensä 10 vuotiaana Suomessa ja Viking Linen risteilyllä, mutta selitti häpeillein ettei oikein muista matkasta enää muuta kuin kylmyyden :D Höpinöihin hurahtikin sit lopulta reilu puoli tuntia, kunnes Nick tuli kiirehtien luokseni, että meidän täytyy jo lähteä, hän kun oli sopinut lähtevänsä Soukiin Iftarille (edelleen tämä "breaking fast") ja olisi jo nyt myöhässä. Kutsuipa Alexandra minutkin mukaan, mutta olin ehtinyt jo sopia Irhadin ja muiden itävaltalaisten kanssa meneväni heidän kanssa syömään myöhemmin. Niinpä pikaiset heiheit uusille ihmisille Sailing Clubilla ja takaisin autolle.
Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava päivä ja illalla naamakin loisti kuin paistetulla ravulla :D Väriä tarttuu näköään vieläkin pärstään... milloinkohan se raja tulee vastaan?
Purjehtimiseen jäi kuitenkin kipinä ja saattaa olla, että liityn nyt tuohon Sailing Clubiin, sillä hintakaan ei ole niin paha. Vuosimaksu 2000 rialia eli noin hieman alta 400 euroa, ja siihen kuuluu kaikkien veneiden (laser boatit, moottoriveneet, isommat jahdit, isot purjeveneet jne) ja varusteiden vapaakäyttö, tarvittavat kurssit, windsurfing välineet sekä tietenkin ilmaiset sapuskat ja tarjoilut klubitalolla! Kaiken lisäksi "kaupan päälle" saa vielä liudan uusia ystäviä, jos jotain tuon yhden päivän perusteella voi päätellä ;) Takaisin kotona perheen isäkin vitsaili, että ensi vuonna sen Katrin voi sit pongata noista Laser -luokan venekilpailuista jostain päin maailman vesiä :D
Lauantai menikin sitten vain lahnaillessa uima-altaalla, sillä pohkeeni olivat menneet ihan jumiin tuosta veneilystä. Aamulla tuntui siltä, että hyvä kun pystyi kävelemään kunnolla! Onneksi uiminen auttoi ja tänään kroppa tuntuu jo paremmalta!
Eilen tosiaan lähdin sit illalla vielä itävaltalaisten luo leffailee, matkaan varasin vähän turhankin paljon aikaa ja jouduinpa sitten parkkeeraa Soukin parkkikselle kuluttumaan aikaa ennen kuin pojat olisivat kotona. Hassua kyllä, ekaa kertaa ko. parkkikselle joutui "ostamaan" parkkilipun, normaalistihan täällä ei ole parkkimaksuja, mutta ei tuostakaan lipukkeesta tarvinnut maksaa mitään eikä sitä koskaan tarkistettukaan... Että höhm, en ihan käsittänyt lipun pointtia muuten kuin matkamuisto-mielessä ;) Niin ja Ramadanin kunniaksi tämä puhelinyhtiöni Qtel tarjosi minulle 8 minuuttia ilmaista puheaikaa ulkomaille, joten soitinpa sit yllätykseksi Annille Suomeen :D Hassua että vaikka kuinka oisi missä tahansa korvessa, niin puhelimessa tuntuu kuin toinen olisi oven takana!
Tulipa taas tekstiä! Ehkä jaksatte lukea! Kuvia yritän ottaa heti kun vain kosteus häipyy maisemista, nyt se on vähän turhaa, kun niistä tulee vain sumuisia...
Tosiaan taas yksi viikonloppu takana ja varsin onnistunut sellainen. Torstai-illan olin kotona lapsenvahtina kolmelle 5-6-vuotialle pojalle, kun perheen lapsien kaveri naapuricompoundista tuli yökylään meille vanhempien poissa ollessa. Rakenneltiin linna patjoista ja miustahan tehtiin lopulta pahis tyyliin mörkö/aave/Darth Vader, jonka tehtävänä oli säikytellä linnan ulkopuolelta käsin linnan sisällä piilossa olevia "hyviksiä". Oli niin hauskaa, että vatsalihakset oli naurusta kipeät vielä seuraavana päivänäkin! Myöhemmin illalla katsottiin vielä tämä Pixarin Bolt - leffa (jo toistamiseen... Star Wars the Clone Wars ollaan katottu jo varmaan 15 kertaa kolmen viikon aikana...) ja pojathan kuukahtivat kesken leffan lattialle :D Eipähän tarvinnut sitten tapella nukkumaanmenon suhteen ollenkaan, sen kuin kantoi jokaisen yksitellen sänkyynsä :D
Perjantaina sitten heräsin jo 7 aikaan juoksemaan uudelle salille ja siitä suoraan uimaan; pakko yrittää ottaa näistä vapaapäivistä kaikki irti ;) Hieman ennen yhtä Nick tuli hakemaan autollaan ja siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Sailing Clubia lähelle Corniche-beachia - lentokentän lähellä kiemurteleva rantakatu- missä sijaitsee Dohan rantahotellit. Matka kesti ehkä 20 minuuttia ja sitä hidasti ainoastaan tietyöt, joita täällä siis näkee joka kadun kulmassa.
Perillä Clubilla törmäsimme heti Nickin kavereihin; ranskalaiseen Alexandraan, Nickin libanolilaiseen tyttöystävään, turkkilaiseen Volkaan ja erääseen toiseen ranskalaiseen heppuun, jonka nimeä en millään saa päähäni! Joka tapauksessa päätimme ensin istahtaa alas kahvien kera. Jäsenillehän tarjoilu on ilmaista... mutta mie pääsin menemään siinä siivellä, joten halvaksi tuli :D Vaikka ei tuo 2 rialia (n. 20 senttiä =D) kahvilta vaikuttaisi kovin pahasti elämääni.. Mut toiste en kyllä kyseitä kahvia juo, oli sen verran makeaa ja laimeaa mustana, että meinas laatta lentää :E Enkä ymmärtänyt näitä ranskalaisia, kun he lisäsivät omiin kupposiinsa vielä sokeria ja maitoa. Örp.
Tästä sitten läksimme kuka mihinkin suuntaan, Volkan opettelemaan windsurfingia, Alexandra purjehtimaan, libanonilainen auringonottoon ja me Nickin kanssa kohti välinevarastoja hakemaan pelastusliivejä, naruja ja peräsintä veneeseen. Itsehän luulin aluksi, että olisimme lähteneet liikenteeseen nopeilla moottoriveneillä, mutta päinvastoin lähellä rantaa meitä odotti ihka oikea, periaatteessa vain yhden hengen kilpa Laser-vene purjeineen! En siis tiennyt joutuvani ihan oikealle purjehdusoppitunnille ;) Siitä sitten vain suoraan hommiin ja sitomaan naruja ja tarkastamaan veneen kuntoa. Puolen tunnin säätämisen jälkeen saimme apuvoimia ja yhdessä hinasimme veneen vesille. Siitä sitten vain räpiköiden veneen kannelle ja kohti ulappaa!
Kuvassa siis tällainen Laser boat. Oma kamerahan oli visusti Clubin pukukopissa, ettei se katoaisi/kastuisi. Harmi kyllä, sillä kuvia olisi ollut mahtava ottaa! Mutta ensi kerralla sitten ;)
Sää oli perjantaina ihan täydellinen, sopivasti tuulta, aurinkoa ja lämpöä. Sisämaassa oli itse asiassa jopa tukahduttavan kuuma (+51 auringossa...), mutta merellä puhalteli "viileä" tuuli ja ensimmäistä kertaa täällä ollessa ulkona oleskelu tuntui jopa mukavalta! Merivesi oli kyllä sitten ihan karsean lämmintä, olisi voinut keittää safkat siinä :DPurjehtimisen aluksi minä istuin veneen nokkaan ja tuin itseäni pitämällä mastosta kiinni ja Nick havannoillisti kuinka venettä ohjataan ja mitä pitää tehdä ja milloin; kuinka "lukea tuulta" ja mitä sitten jos vene kääntyy ympäri. Aikamme seilaltuamme vaihdoimme paikkoja (mikä kesti yllättävän kauan, sillä emme halunneet kiikkerän paatin kaatuvan aivan kättelyssä) ja pääsin ohjaksiin! Helpommin sanottu kuin tehty ja ehkä ensimmäisten viiden minuutin jälkeen jouduttuamme ristiaallokkoon menin sekaisin ohjaussuunnista ja Nickin huutaessa " GO LEFT LEFT LEFT!" päädyin tietenkin ohjaamaan oikealle (ohjatessa täytyy ajatella käänteisesti) ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä vaan vene kaatui päällemme ja samalla sanoin hyvästit aurinkolaseilleni :D
Mutta eipä siinä parin yrityksen jälkeen saimme veneen takaisin pystyyn ja itsemme kutakuinkin sen päälle. Seurasi uusi käännöksen yritys ja tällä kertaa se onnistui! Seuraavat 3 tuntia menikin sitten purjehtimisen salojen opettelussa ja aloin hallitakin tasapainoilua ja puikkelehtimista purjeen ali jne. Viiden jälkeen palailimme rantaan, missä seurasi veneen puhdistaminen ja tavaroiden purku ynnä muut toimet.
Myöhemmin odotellessani Nickiä suihkusta klubitalon ulkopuolella törmäsin Volkaniin uudestaan ja hän kutsui minut tapaamaan setäänsä (saksalainen), joka juuri oli tulossa rantaan vaimonsa (turkkilainen) kanssa päivän purjehduksen jälkeen. Eipä miulla muutakaan tekemistä ollut, joten päätin lähteä tallustamaan rantaa kohden. Vastassa meitä olikin sitten nämä eläkeläiset ja voi sitä riemua tämän naisen kohdalla, kun kävi ilmi, että olen Suomesta! Hän kun kertoi eläneensä elämänsä parhaat 4 vuotta juuri Helsingissä ja lähellä Kaivopuistoa. Myös Volkan kertoi käyneensä 10 vuotiaana Suomessa ja Viking Linen risteilyllä, mutta selitti häpeillein ettei oikein muista matkasta enää muuta kuin kylmyyden :D Höpinöihin hurahtikin sit lopulta reilu puoli tuntia, kunnes Nick tuli kiirehtien luokseni, että meidän täytyy jo lähteä, hän kun oli sopinut lähtevänsä Soukiin Iftarille (edelleen tämä "breaking fast") ja olisi jo nyt myöhässä. Kutsuipa Alexandra minutkin mukaan, mutta olin ehtinyt jo sopia Irhadin ja muiden itävaltalaisten kanssa meneväni heidän kanssa syömään myöhemmin. Niinpä pikaiset heiheit uusille ihmisille Sailing Clubilla ja takaisin autolle.
Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava päivä ja illalla naamakin loisti kuin paistetulla ravulla :D Väriä tarttuu näköään vieläkin pärstään... milloinkohan se raja tulee vastaan?
Purjehtimiseen jäi kuitenkin kipinä ja saattaa olla, että liityn nyt tuohon Sailing Clubiin, sillä hintakaan ei ole niin paha. Vuosimaksu 2000 rialia eli noin hieman alta 400 euroa, ja siihen kuuluu kaikkien veneiden (laser boatit, moottoriveneet, isommat jahdit, isot purjeveneet jne) ja varusteiden vapaakäyttö, tarvittavat kurssit, windsurfing välineet sekä tietenkin ilmaiset sapuskat ja tarjoilut klubitalolla! Kaiken lisäksi "kaupan päälle" saa vielä liudan uusia ystäviä, jos jotain tuon yhden päivän perusteella voi päätellä ;) Takaisin kotona perheen isäkin vitsaili, että ensi vuonna sen Katrin voi sit pongata noista Laser -luokan venekilpailuista jostain päin maailman vesiä :D
Lauantai menikin sitten vain lahnaillessa uima-altaalla, sillä pohkeeni olivat menneet ihan jumiin tuosta veneilystä. Aamulla tuntui siltä, että hyvä kun pystyi kävelemään kunnolla! Onneksi uiminen auttoi ja tänään kroppa tuntuu jo paremmalta!
Eilen tosiaan lähdin sit illalla vielä itävaltalaisten luo leffailee, matkaan varasin vähän turhankin paljon aikaa ja jouduinpa sitten parkkeeraa Soukin parkkikselle kuluttumaan aikaa ennen kuin pojat olisivat kotona. Hassua kyllä, ekaa kertaa ko. parkkikselle joutui "ostamaan" parkkilipun, normaalistihan täällä ei ole parkkimaksuja, mutta ei tuostakaan lipukkeesta tarvinnut maksaa mitään eikä sitä koskaan tarkistettukaan... Että höhm, en ihan käsittänyt lipun pointtia muuten kuin matkamuisto-mielessä ;) Niin ja Ramadanin kunniaksi tämä puhelinyhtiöni Qtel tarjosi minulle 8 minuuttia ilmaista puheaikaa ulkomaille, joten soitinpa sit yllätykseksi Annille Suomeen :D Hassua että vaikka kuinka oisi missä tahansa korvessa, niin puhelimessa tuntuu kuin toinen olisi oven takana!
Tulipa taas tekstiä! Ehkä jaksatte lukea! Kuvia yritän ottaa heti kun vain kosteus häipyy maisemista, nyt se on vähän turhaa, kun niistä tulee vain sumuisia...
perjantai 11. syyskuuta 2009
Feel the vibe
Kolmas viikko täällä alkaa olla pulkassa ja arki on lähtenyt aivan täysillä käyntiin. Paljoa uutta kerrottavaa ei siis ole. Ramadan jatkuu vielä viikon verran, jonka jälkeen seuraa "Idi" (tms), eli eräänlainen viikon kestävä pyhä, jolloin kaikki virastot ja kaupat ovat suljettuna muutamia tunteja lukuunottamatta. Tällöin ihmisillä on vapaata töistä/koulusta ja tämä tietää lomaa minullekin! Ei vain ole mitään hajua, mitä tekisin tuolloin, sillä päivät ovat edelleen liian kuumia liikkumiseen ja ns nähtävyyksiähän tässä maassa ei ole. Kaverit suuntaavat tuolloin vielä Dubaihin, joten täytyy itse järkkäillä jotain ohjelmaa kyseiseksi viikoksi...
Tosiaan tämä viikko hujahti aivan hirveällä vauhdilla ja tuntuu, etten päässyt oikein mihinkään rytmiin kiinni. Tuntui, että vain heräsin ja yhtäkkiä olikin jo ilta! Eräänä iltana tapasin ranskalaisen Bertin ja hänen kaverinsa, jonka nimeä en millään muista. Menimme paikalliseen sheesha-ravintolaan eli melkein kuin vesipiippu-baariin. Tämä seesha on täällä yleinen harrastus ja tällaisia kuppiloita näkyy siellä täällä. Osaan on naisilta kokonaan pääsy kielletty, mutta sitten on näitä mixed-ravintoloita. Seesha muistuttaa siis tupakkaa, mutta on ilmeisesti vaarallisempaa, mutta kyseinen aine tuoksuu hyvälle. Makuvaihtoehtojakin löytyy laidasta laitaan aina mangosta inkivääriin jne. Itse tosin näin terveenä nuorena tyydyin vaan särpimään perus Earl Grey teetä tuoreella mintulla höystettynä!
Toissailtana lähdimme itävaltalaisten kanssa vaihteeksi syömään erääseen sivukujan raflaan. Tällä kertaa ns. perusmättöä eli kana/minttu/chili -voileipiä, kebabbia, ananas-smoothieta tuoreesta ananaksesta.. ja lista jatkuu. Hintakin ateriasta (3 ruokalajia + juomat) oli 30 rialia per henkilö eli noin 6e ;) Ja voi sitä ähkyä!
Muuta "ihmeellistä" arjessa ei ole tapahtunut. Mitä nyt sain kuulla suht ikäviä uutisia itävaltalaisilta, kun he kertoivat, että heidän työnsä täällä päättyvät jo kuukauden kuluttua! Ekat kaverit täällä ja he jo lähtevät pois! Mutta tällaista tämä elämä kuulemma täällä on; ihmiset vain tulevat ja menevät eikä työsopimusten kestoista ole ikinä varmuutta. Pauliina sanoikin minulle, että tämä elämä täällä on yhtä jäähyväisjuhlaa, kun kaikki lähtevät joskus, mutta tästä syystä ihmiset pyrkivät nauttimaan hetkessä elämisestä niin paljon kuin mahdollista :)
Viimeksi mainitsin tuosta tankkaussysteemistä, mutta unohdin mainita bensan hintoja. Eli tosiaan esimerkiksi tuon Jeepin täyteen tankkaus maksaa n. 47 rialia eli hieman vajaa 10 euroa! :D Että halvaksi tulee... Ei siis ihmekään, ettei julkista liikennettä toistaiseksi ole, kun omalla autolla ajelu tulee niin halvaksi eikä auton pidosta tarvitse maksaa edes veroja ;)
Mitäs muuta, uusi kunnostettu kuntosali on vihdoin avattu compoundillemme. Joskin se on vielä hiukan keskeneräinen. Pääasia kuitenkin, että pääsen taas yli viikon tauon jälkeen juoksemaan. Ei tuosta uimisesta saa niin hyvää endorfiinihumalaa :D
Tänään onkin sitten ohjelmassa lähteä purjehtimaan britti Nickin kanssa, kun viime perjantainen suunnitelmahan kaatui kuumeiluun. Parin tunnin päästä olisi lähtö, joten saa nähä onnistuuko lähteminen tällä kertaa - täällä kun tilanteet muuttuu niin nopeaan, ettei mitään uskalla pitää varmana kuin vartti ennen sovittua tapaamista... Että näin e hetkessä eläminen sitten näkyy! ;)
Niin ja tosiaan 24 tätä kuuta tuon Idin jälkeen hotelli Marriottissa olisi tiedossa eräänlaiset beach partyt housemusiikin kera, kun Intian ykkös Dj saapuu tänne Dohaan! (...) Yritän siis saada jonkun lähtemään paikkaan miun kans, voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus ;D
Tosiaan tämä viikko hujahti aivan hirveällä vauhdilla ja tuntuu, etten päässyt oikein mihinkään rytmiin kiinni. Tuntui, että vain heräsin ja yhtäkkiä olikin jo ilta! Eräänä iltana tapasin ranskalaisen Bertin ja hänen kaverinsa, jonka nimeä en millään muista. Menimme paikalliseen sheesha-ravintolaan eli melkein kuin vesipiippu-baariin. Tämä seesha on täällä yleinen harrastus ja tällaisia kuppiloita näkyy siellä täällä. Osaan on naisilta kokonaan pääsy kielletty, mutta sitten on näitä mixed-ravintoloita. Seesha muistuttaa siis tupakkaa, mutta on ilmeisesti vaarallisempaa, mutta kyseinen aine tuoksuu hyvälle. Makuvaihtoehtojakin löytyy laidasta laitaan aina mangosta inkivääriin jne. Itse tosin näin terveenä nuorena tyydyin vaan särpimään perus Earl Grey teetä tuoreella mintulla höystettynä!
Toissailtana lähdimme itävaltalaisten kanssa vaihteeksi syömään erääseen sivukujan raflaan. Tällä kertaa ns. perusmättöä eli kana/minttu/chili -voileipiä, kebabbia, ananas-smoothieta tuoreesta ananaksesta.. ja lista jatkuu. Hintakin ateriasta (3 ruokalajia + juomat) oli 30 rialia per henkilö eli noin 6e ;) Ja voi sitä ähkyä!
Muuta "ihmeellistä" arjessa ei ole tapahtunut. Mitä nyt sain kuulla suht ikäviä uutisia itävaltalaisilta, kun he kertoivat, että heidän työnsä täällä päättyvät jo kuukauden kuluttua! Ekat kaverit täällä ja he jo lähtevät pois! Mutta tällaista tämä elämä kuulemma täällä on; ihmiset vain tulevat ja menevät eikä työsopimusten kestoista ole ikinä varmuutta. Pauliina sanoikin minulle, että tämä elämä täällä on yhtä jäähyväisjuhlaa, kun kaikki lähtevät joskus, mutta tästä syystä ihmiset pyrkivät nauttimaan hetkessä elämisestä niin paljon kuin mahdollista :)
Viimeksi mainitsin tuosta tankkaussysteemistä, mutta unohdin mainita bensan hintoja. Eli tosiaan esimerkiksi tuon Jeepin täyteen tankkaus maksaa n. 47 rialia eli hieman vajaa 10 euroa! :D Että halvaksi tulee... Ei siis ihmekään, ettei julkista liikennettä toistaiseksi ole, kun omalla autolla ajelu tulee niin halvaksi eikä auton pidosta tarvitse maksaa edes veroja ;)
Mitäs muuta, uusi kunnostettu kuntosali on vihdoin avattu compoundillemme. Joskin se on vielä hiukan keskeneräinen. Pääasia kuitenkin, että pääsen taas yli viikon tauon jälkeen juoksemaan. Ei tuosta uimisesta saa niin hyvää endorfiinihumalaa :D
Tänään onkin sitten ohjelmassa lähteä purjehtimaan britti Nickin kanssa, kun viime perjantainen suunnitelmahan kaatui kuumeiluun. Parin tunnin päästä olisi lähtö, joten saa nähä onnistuuko lähteminen tällä kertaa - täällä kun tilanteet muuttuu niin nopeaan, ettei mitään uskalla pitää varmana kuin vartti ennen sovittua tapaamista... Että näin e hetkessä eläminen sitten näkyy! ;)
Niin ja tosiaan 24 tätä kuuta tuon Idin jälkeen hotelli Marriottissa olisi tiedossa eräänlaiset beach partyt housemusiikin kera, kun Intian ykkös Dj saapuu tänne Dohaan! (...) Yritän siis saada jonkun lähtemään paikkaan miun kans, voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus ;D
lauantai 5. syyskuuta 2009
Sekavaa tekstiä menneestä
Pahoittelut, ettei tekstiä ole tullut viime aikoina kovinkaan runsaasti. Tosiaan arki on iskenyt tännekin ja päivät menevät jo täydellä rutiinilla. Tuntuukin siltä, että päivät menevät aivan liian nopeaan enkä ehdi tekemään mitään! Peruspäiväni menee siis suurin piirtein niin, että herään 6:20, pojat nousevat puoli seiskalta, keitän puurot mikrossa (pitää olla vähän laiska :D), tyhjentelen tiskikoneen, pakkaan "lunchboxit" ja hieman ennen puolta kasia menen käynnistämään auton ja AC:n, jotta auto ehtisi edes vähän jäähtyä ennen sinne menoa ;) Lopulta jälkeen puolen sitten autoon pakkautuminen ja ajamaan 3 kilometrin päähän koululle. Matkaanhan menee päivästä riippuen se 10-30 minuuttia. Nopeudet matkalla ovat 60-80km/h, mutta yleensä se jää siihen nopeaan 20km/h kiitos ruuhkien ;)
Koululta pääsen lähtemään yleensä siinä 8 aikaan ja kotona olen hieman ennen puoli yhdeksää. Sitten seuraakin perusrutiinit; oma aamupalaa ja päivän lehden selaus. Kymppiin mennessä olen suunnannut matkani kuntosalille & uimaan pariksi tunniksi. Tän jälkeen oon yrittänyt tehdä kouluhommia ja järjestellä opintoja jotenkin järkevästi sekä suunnitella lukujärjestystä. Mutta kiirettä minulla ei ole, kun mulla on koko vuosi aikaa tehdä näitä juttuja. Siispä otan nämä ekat viikot vielä ihan rennosti ;) Iltapäivisin ei yleensä ehdi sit tehdä enää muuta, etenkin jos pesen pyykkiä ja/tai kokkailen valmiiksi jotain sapuskaa illaksi, että pojilla on valmis ruoka hakiessani heidät koulusta. Kahden maissa sit takas koululle ja kotona ollaan taas puoli neljän aikaan :D (on nää ruuhkat niin ihania!). Sitpä ei muuta kuin läksyjä, leikkimistä, välipalaa ja pääsen vapaalle 5-6 välillä. Illat meneekin aika usein uimiseen/ autolla ajamiseen/ kauppakeskuksissa pyörimiseen (kun ne nyt ovat auki tämän ramadanin aikaan 20:00-01:30) tai sitten hengaillaan vaan jossain uusien kavereiden kanssa!
Kiireistä huolimatta on edelleen ollut aivan mahtavaa! Ei ole ikävä mitään, kaipaan vain edelleen kylmää vettä hanoista ja sellaista raikasta tuulenvirettä. Mutta jos kuumuuteen alankin jo tottua, niin eiköhän tuohon "pesen hampaat kuumalla vedellä" - käytäntöönkin totu ;)
Tänään miulla on itse asiassa ekaa kertaa täällä ollessa täysin kiireetön päivä, sillä tämän päivän suunnitelmat peruuntui. Olin siis sopinut lähteväni tänään yhden maissa purjehtimaan Nickin ja kumppaneiden kanssa, mutta puoli 12 aikaan Nick soittikin, että hän on onnistunut hankkimaan kuumeen, joten purjehdukset joudutaan siirtämään ensi viikkoon. Harmi juttu, olisi ollut aivan huippua lähteä ja saada jotain tekemistä päiväksikin. Täällä kun ei nyt paaston aikaan voi tehdä mitään päivisin, kun kaikki on kiinni. Hieman ärsyttävää tällaiselle "fiksuun päivärytmiin" tottuneelle. Mut oh well, enää 2 viikkoa ja sitten kaikki palautuu taas "normaaliksi"!
Olen siis jo katsellut joitain harrastuksia, mitä aloittaa Ramadanin jälkeen. Korean Fighting Centerissä olisi ainakin tarjolla taekwondoa, Ramada-hotellissa olisi mahdollista hiphop/salsa- tunteihin ja Pepkassa olisi tarjolla ainakin joogaa. Olen myös yrittänyt moneen otteeseen soittaa Evolution Socceriin naisten jalkapallosta, jota ilmeisesti pelataan sunnuntai-iltaisin ja tähän ns. liigajoukkueeseen pääsisi pelaamaan lähes kuka vain lajista kiinnostunut, jos vain pallo jotenkin pysyy hallussa. Vielä toimistosta ei kuitenkaan olla vastattu.. Vähän veikkaan, että sekin on kiinni vielä nämä kaksi viikkoa, jonka jälkeen kausi taas alkaa.
Ainiin ja en varmaan ole maininnut tästä miun viime viikkoisesta seikkailusta. Tarkoitukseni oli siis mennä käymään itävaltalaisten luona lähellä lentokenttää (+15km täältä). Noh en tietenkään osaa kaikkia teitä vielä (miten voisikaan kun tässä kaupungissa asustaa se 1,2 miljoonaa niistä koko maan 1,6 miljoonasta!). Ja kartoista ei täällä ole mitään hyötyä, kun tietöitä on joka kulmalla, minkä takia reitit muuttuvat lähes päivittäin, kun aina joku tie on poikki tai laitettu puomein kiertämään eri kautta :O Niinpä olimme sopineet, että koitan löytää tieni Souqin parkkipaikalle (tämä vanha arabialainen basaari-market) ja reitin piti kulkea suoraan Lulumarketin (eräs hypermarket) ohitse ilman mitään suurempia käännöksiä. Noh koko hommahan meni alusta asti pieleen, sillä olin luullut että täällä on vain yksi Lulumarket, mutta ilmeisesti niitä onkin kaksi ja pojat olivat neuvonneet minulle reitin juuri sen toisen marketin kautta. Siispä tuohon puolen tunnin matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. En tiedä miten onnistuin sotkemaan itseni niin pahasti, että päädyin lopulta vain ajamaan liikenneympyrästä toiseen ja kiertämään ympyrää jonnekin ihan periferiaan. Ajaessahan ei sitten myöskään saa puhua puhelimessa tai sakot ovat taas huimat, mutta tällä kertaa miun oli pakko soittaa ja toivoa, ettei poliisit satu ihan nurkalle! Onnetar oli kuin olikin miun puolella ja sain soitettua turvallisesti pojille, jotka onnistuivat neuvomaan miut takaisin Souqiin... Yllätys yllätys souqejakin on kuulemma kaksi ja tämä johon olin onnistunut ajamaan oli "Gold Souq" eli juuri se väärä :D Tässä vaiheessa olin jo niin ärsyyntynyt, että en suostunut enää liikkumaan metriäkään, vaan käskin poikia tulla noukkimaan miut kyseisestä paikasta!
Yhtenä iltana oli myös parista sentistä kiinni, etten ajanut suoraan yhden auton kylkeen tullessani ohituskaistalta suoraan nelikaistaiselle pääväylälle! Torstai-ilta yhdeksän aikaan ei ole ehkä paras hetki ajelulle, kun kaikki olivat menossa juhlimaan viikonlopun alkua, eli liikennettä oli ihan älyttömästi ja autojen väliin joutui tunkemaan vilkuttamalla ja huiskuttamalla käsiä toivoen, että ehkä joku antaa tietä. Niinpä lähdin pikkaisen liian aikaisin liikkeelle ja hirveä tööttien meteli hipoi korviani kun lähes pamautin toisen auton oveen. Säikähdin aivan mielettömästi vaikka nopeudet eivät tuollakaan ollut kuin ehkä sen 40km/h! Siinä sitten yritin vain hymyillä viattomasti ohitse kaasuttaville autoilijoille :D Mut noh, onneksi mitään ei sattunut. Liikenne täällä on niin hullua, että tuollainen on arkipäiväistä. Onnistuinhan muuten samaisena iltana lähes jumittamaan koko liikenteen, kun en saanut ajoissa vaihdettua kaistaa ja jäin "puolitiehen" poikittain kaistojen väliin... Näissä ruuhkissa tosin taas ihan normaalinäky, mutta näin suomalaiseen, selkeään ajotapaan tottuneelle tällainen "liikennerikkomus" tuntui vähän liian jännältä :D Ja onneksi käytössäni on iso jeeppi puskureineen, pikkuautolla täällä ei pärjäisi!
Niin ja toissailtana käännyin sitten yhdestä risteyksessä Gold Souqin lähellä liian aikaisin, mikä olisi tarkoittanut sitä, että miun olisi pitänyt ajaa taas seuraavaan risteykseen tekemään u-käännös. Vasemmalle kun ei edelleenkään saa kääntyä, kun liikenne-suunnittelu on tehnyt sen mahdottomaksi... Mutta siis itseäni ärsytti niin kovasti vieläkin se edellispäivän autolla seikkailu, ettei minua yhtään huvittanut taas lähteä ajamaan jonnekin hornaan ja eksyä. Niinpä sitten näin risteyksessä käppäilevän poliisin ja viittoilin sitten hänelle, että tulee käymään autoni luona (punaiset paloi risteyksessä) ja kysyin saanko tän kerran kääntyä vasemmalle, että pääsen kotia... Ja kappas vain, poliisihan oli hyvällä tuulella ja ns. pysäytti muun liikenteen siksi aikaa, että pääsin kääntymään vasemmalle ;) Voi tosin olla, etten jatkossa enää näin tee. Vähän liikaa huomiota :D
Jotain tästä liikenteen laadusta kertoo ehkä se, että ruuhka-aikoihin ja etenkin juuri ilta-aikaan liikenneympyröissä yleensä päivystää ambulanssit ihan kaiken varalta ;)
En tiedä olenko jo muuten maininnut tästä auton tankkaus-systeemistä vielä. Mutta sehän tapahtuu niin, että bensa-asemalla ajetaan tankkauspisteisiin, jossa sitten vastassa on tankkaaja-poikia. Heille sitten annetaan tankin avaimet ikkunasta (jos tarvii) ja sanotaan, mitä halutaan ja minkä verran. Tankkauksen jälkeen poika tuo avaimet takaisin ja ottaa maksun käteisellä. Takaisin saadusta summasta sitten on yleensä tapana antaa pari rialia (ehkä joku 20senttiä) tippiä pojille. Se mikä itseäni vähän kauhistuttaa välillä on se, että autoilijat, joiden ei tarvitse antaa avaimia pojille bensatankin avaamista varten, antavat autonsa olla käynnissä tankkauksen ajan... Itse taas ennemmin kärsin sen tankkaushetken siitä kuumuudesta ilman ACta kuin haluan, että jotain menee pieleen ja kaasut posahtavat tms... mutta näin täällä ;)
Ihan näin ohimennen, kun mieleeni tuli, virastoissa (ainakin poliisilaitoksella) on käytössä vielä nämä antiikin aikaiset kirjoituskoneet tietokoneiden sijaan! Tästä syystä asioiden hoitaminen kestääkin, kun paperit tehdään kirjataan käsin ja asiakirjat kulkevat osittain postinvälityksellä. Noon nomderni maa, mutta osa vanhoista tavoista elää yhä. Mikä on miusta jopa hienoa :) Toivotaan, että ilmojen viilentyessä kun ulos uskaltaa lähteä pidemmäksi aikaa kuljeskelemaan tulen törmäämään entistä enemmän paikalliseen elämään :)
Ps. Anni, aivopeseminen luonnistuu täälläki, itävaltalaiset on ihan fiiliksissä Asasta ja pyysivät mua polttelee heille levyjä! :D
Koululta pääsen lähtemään yleensä siinä 8 aikaan ja kotona olen hieman ennen puoli yhdeksää. Sitten seuraakin perusrutiinit; oma aamupalaa ja päivän lehden selaus. Kymppiin mennessä olen suunnannut matkani kuntosalille & uimaan pariksi tunniksi. Tän jälkeen oon yrittänyt tehdä kouluhommia ja järjestellä opintoja jotenkin järkevästi sekä suunnitella lukujärjestystä. Mutta kiirettä minulla ei ole, kun mulla on koko vuosi aikaa tehdä näitä juttuja. Siispä otan nämä ekat viikot vielä ihan rennosti ;) Iltapäivisin ei yleensä ehdi sit tehdä enää muuta, etenkin jos pesen pyykkiä ja/tai kokkailen valmiiksi jotain sapuskaa illaksi, että pojilla on valmis ruoka hakiessani heidät koulusta. Kahden maissa sit takas koululle ja kotona ollaan taas puoli neljän aikaan :D (on nää ruuhkat niin ihania!). Sitpä ei muuta kuin läksyjä, leikkimistä, välipalaa ja pääsen vapaalle 5-6 välillä. Illat meneekin aika usein uimiseen/ autolla ajamiseen/ kauppakeskuksissa pyörimiseen (kun ne nyt ovat auki tämän ramadanin aikaan 20:00-01:30) tai sitten hengaillaan vaan jossain uusien kavereiden kanssa!
Kiireistä huolimatta on edelleen ollut aivan mahtavaa! Ei ole ikävä mitään, kaipaan vain edelleen kylmää vettä hanoista ja sellaista raikasta tuulenvirettä. Mutta jos kuumuuteen alankin jo tottua, niin eiköhän tuohon "pesen hampaat kuumalla vedellä" - käytäntöönkin totu ;)
Tänään miulla on itse asiassa ekaa kertaa täällä ollessa täysin kiireetön päivä, sillä tämän päivän suunnitelmat peruuntui. Olin siis sopinut lähteväni tänään yhden maissa purjehtimaan Nickin ja kumppaneiden kanssa, mutta puoli 12 aikaan Nick soittikin, että hän on onnistunut hankkimaan kuumeen, joten purjehdukset joudutaan siirtämään ensi viikkoon. Harmi juttu, olisi ollut aivan huippua lähteä ja saada jotain tekemistä päiväksikin. Täällä kun ei nyt paaston aikaan voi tehdä mitään päivisin, kun kaikki on kiinni. Hieman ärsyttävää tällaiselle "fiksuun päivärytmiin" tottuneelle. Mut oh well, enää 2 viikkoa ja sitten kaikki palautuu taas "normaaliksi"!
Olen siis jo katsellut joitain harrastuksia, mitä aloittaa Ramadanin jälkeen. Korean Fighting Centerissä olisi ainakin tarjolla taekwondoa, Ramada-hotellissa olisi mahdollista hiphop/salsa- tunteihin ja Pepkassa olisi tarjolla ainakin joogaa. Olen myös yrittänyt moneen otteeseen soittaa Evolution Socceriin naisten jalkapallosta, jota ilmeisesti pelataan sunnuntai-iltaisin ja tähän ns. liigajoukkueeseen pääsisi pelaamaan lähes kuka vain lajista kiinnostunut, jos vain pallo jotenkin pysyy hallussa. Vielä toimistosta ei kuitenkaan olla vastattu.. Vähän veikkaan, että sekin on kiinni vielä nämä kaksi viikkoa, jonka jälkeen kausi taas alkaa.
Ainiin ja en varmaan ole maininnut tästä miun viime viikkoisesta seikkailusta. Tarkoitukseni oli siis mennä käymään itävaltalaisten luona lähellä lentokenttää (+15km täältä). Noh en tietenkään osaa kaikkia teitä vielä (miten voisikaan kun tässä kaupungissa asustaa se 1,2 miljoonaa niistä koko maan 1,6 miljoonasta!). Ja kartoista ei täällä ole mitään hyötyä, kun tietöitä on joka kulmalla, minkä takia reitit muuttuvat lähes päivittäin, kun aina joku tie on poikki tai laitettu puomein kiertämään eri kautta :O Niinpä olimme sopineet, että koitan löytää tieni Souqin parkkipaikalle (tämä vanha arabialainen basaari-market) ja reitin piti kulkea suoraan Lulumarketin (eräs hypermarket) ohitse ilman mitään suurempia käännöksiä. Noh koko hommahan meni alusta asti pieleen, sillä olin luullut että täällä on vain yksi Lulumarket, mutta ilmeisesti niitä onkin kaksi ja pojat olivat neuvonneet minulle reitin juuri sen toisen marketin kautta. Siispä tuohon puolen tunnin matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. En tiedä miten onnistuin sotkemaan itseni niin pahasti, että päädyin lopulta vain ajamaan liikenneympyrästä toiseen ja kiertämään ympyrää jonnekin ihan periferiaan. Ajaessahan ei sitten myöskään saa puhua puhelimessa tai sakot ovat taas huimat, mutta tällä kertaa miun oli pakko soittaa ja toivoa, ettei poliisit satu ihan nurkalle! Onnetar oli kuin olikin miun puolella ja sain soitettua turvallisesti pojille, jotka onnistuivat neuvomaan miut takaisin Souqiin... Yllätys yllätys souqejakin on kuulemma kaksi ja tämä johon olin onnistunut ajamaan oli "Gold Souq" eli juuri se väärä :D Tässä vaiheessa olin jo niin ärsyyntynyt, että en suostunut enää liikkumaan metriäkään, vaan käskin poikia tulla noukkimaan miut kyseisestä paikasta!
Yhtenä iltana oli myös parista sentistä kiinni, etten ajanut suoraan yhden auton kylkeen tullessani ohituskaistalta suoraan nelikaistaiselle pääväylälle! Torstai-ilta yhdeksän aikaan ei ole ehkä paras hetki ajelulle, kun kaikki olivat menossa juhlimaan viikonlopun alkua, eli liikennettä oli ihan älyttömästi ja autojen väliin joutui tunkemaan vilkuttamalla ja huiskuttamalla käsiä toivoen, että ehkä joku antaa tietä. Niinpä lähdin pikkaisen liian aikaisin liikkeelle ja hirveä tööttien meteli hipoi korviani kun lähes pamautin toisen auton oveen. Säikähdin aivan mielettömästi vaikka nopeudet eivät tuollakaan ollut kuin ehkä sen 40km/h! Siinä sitten yritin vain hymyillä viattomasti ohitse kaasuttaville autoilijoille :D Mut noh, onneksi mitään ei sattunut. Liikenne täällä on niin hullua, että tuollainen on arkipäiväistä. Onnistuinhan muuten samaisena iltana lähes jumittamaan koko liikenteen, kun en saanut ajoissa vaihdettua kaistaa ja jäin "puolitiehen" poikittain kaistojen väliin... Näissä ruuhkissa tosin taas ihan normaalinäky, mutta näin suomalaiseen, selkeään ajotapaan tottuneelle tällainen "liikennerikkomus" tuntui vähän liian jännältä :D Ja onneksi käytössäni on iso jeeppi puskureineen, pikkuautolla täällä ei pärjäisi!
Niin ja toissailtana käännyin sitten yhdestä risteyksessä Gold Souqin lähellä liian aikaisin, mikä olisi tarkoittanut sitä, että miun olisi pitänyt ajaa taas seuraavaan risteykseen tekemään u-käännös. Vasemmalle kun ei edelleenkään saa kääntyä, kun liikenne-suunnittelu on tehnyt sen mahdottomaksi... Mutta siis itseäni ärsytti niin kovasti vieläkin se edellispäivän autolla seikkailu, ettei minua yhtään huvittanut taas lähteä ajamaan jonnekin hornaan ja eksyä. Niinpä sitten näin risteyksessä käppäilevän poliisin ja viittoilin sitten hänelle, että tulee käymään autoni luona (punaiset paloi risteyksessä) ja kysyin saanko tän kerran kääntyä vasemmalle, että pääsen kotia... Ja kappas vain, poliisihan oli hyvällä tuulella ja ns. pysäytti muun liikenteen siksi aikaa, että pääsin kääntymään vasemmalle ;) Voi tosin olla, etten jatkossa enää näin tee. Vähän liikaa huomiota :D
Jotain tästä liikenteen laadusta kertoo ehkä se, että ruuhka-aikoihin ja etenkin juuri ilta-aikaan liikenneympyröissä yleensä päivystää ambulanssit ihan kaiken varalta ;)
En tiedä olenko jo muuten maininnut tästä auton tankkaus-systeemistä vielä. Mutta sehän tapahtuu niin, että bensa-asemalla ajetaan tankkauspisteisiin, jossa sitten vastassa on tankkaaja-poikia. Heille sitten annetaan tankin avaimet ikkunasta (jos tarvii) ja sanotaan, mitä halutaan ja minkä verran. Tankkauksen jälkeen poika tuo avaimet takaisin ja ottaa maksun käteisellä. Takaisin saadusta summasta sitten on yleensä tapana antaa pari rialia (ehkä joku 20senttiä) tippiä pojille. Se mikä itseäni vähän kauhistuttaa välillä on se, että autoilijat, joiden ei tarvitse antaa avaimia pojille bensatankin avaamista varten, antavat autonsa olla käynnissä tankkauksen ajan... Itse taas ennemmin kärsin sen tankkaushetken siitä kuumuudesta ilman ACta kuin haluan, että jotain menee pieleen ja kaasut posahtavat tms... mutta näin täällä ;)
Ihan näin ohimennen, kun mieleeni tuli, virastoissa (ainakin poliisilaitoksella) on käytössä vielä nämä antiikin aikaiset kirjoituskoneet tietokoneiden sijaan! Tästä syystä asioiden hoitaminen kestääkin, kun paperit tehdään kirjataan käsin ja asiakirjat kulkevat osittain postinvälityksellä. Noon nomderni maa, mutta osa vanhoista tavoista elää yhä. Mikä on miusta jopa hienoa :) Toivotaan, että ilmojen viilentyessä kun ulos uskaltaa lähteä pidemmäksi aikaa kuljeskelemaan tulen törmäämään entistä enemmän paikalliseen elämään :)
Ps. Anni, aivopeseminen luonnistuu täälläki, itävaltalaiset on ihan fiiliksissä Asasta ja pyysivät mua polttelee heille levyjä! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)