Sekavaa tekstiä menneestä

Pahoittelut, ettei tekstiä ole tullut viime aikoina kovinkaan runsaasti. Tosiaan arki on iskenyt tännekin ja päivät menevät jo täydellä rutiinilla. Tuntuukin siltä, että päivät menevät aivan liian nopeaan enkä ehdi tekemään mitään! Peruspäiväni menee siis suurin piirtein niin, että herään 6:20, pojat nousevat puoli seiskalta, keitän puurot mikrossa (pitää olla vähän laiska :D), tyhjentelen tiskikoneen, pakkaan "lunchboxit" ja hieman ennen puolta kasia menen käynnistämään auton ja AC:n, jotta auto ehtisi edes vähän jäähtyä ennen sinne menoa ;) Lopulta jälkeen puolen sitten autoon pakkautuminen ja ajamaan 3 kilometrin päähän koululle. Matkaanhan menee päivästä riippuen se 10-30 minuuttia. Nopeudet matkalla ovat 60-80km/h, mutta yleensä se jää siihen nopeaan 20km/h kiitos ruuhkien ;)

Koululta pääsen lähtemään yleensä siinä 8 aikaan ja kotona olen hieman ennen puoli yhdeksää. Sitten seuraakin perusrutiinit; oma aamupalaa ja päivän lehden selaus. Kymppiin mennessä olen suunnannut matkani kuntosalille & uimaan pariksi tunniksi. Tän jälkeen oon yrittänyt tehdä kouluhommia ja järjestellä opintoja jotenkin järkevästi sekä suunnitella lukujärjestystä. Mutta kiirettä minulla ei ole, kun mulla on koko vuosi aikaa tehdä näitä juttuja. Siispä otan nämä ekat viikot vielä ihan rennosti ;) Iltapäivisin ei yleensä ehdi sit tehdä enää muuta, etenkin jos pesen pyykkiä ja/tai kokkailen valmiiksi jotain sapuskaa illaksi, että pojilla on valmis ruoka hakiessani heidät koulusta. Kahden maissa sit takas koululle ja kotona ollaan taas puoli neljän aikaan :D (on nää ruuhkat niin ihania!). Sitpä ei muuta kuin läksyjä, leikkimistä, välipalaa ja pääsen vapaalle 5-6 välillä. Illat meneekin aika usein uimiseen/ autolla ajamiseen/ kauppakeskuksissa pyörimiseen (kun ne nyt ovat auki tämän ramadanin aikaan 20:00-01:30) tai sitten hengaillaan vaan jossain uusien kavereiden kanssa!

Kiireistä huolimatta on edelleen ollut aivan mahtavaa! Ei ole ikävä mitään, kaipaan vain edelleen kylmää vettä hanoista ja sellaista raikasta tuulenvirettä. Mutta jos kuumuuteen alankin jo tottua, niin eiköhän tuohon "pesen hampaat kuumalla vedellä" - käytäntöönkin totu ;)

Tänään miulla on itse asiassa ekaa kertaa täällä ollessa täysin kiireetön päivä, sillä tämän päivän suunnitelmat peruuntui. Olin siis sopinut lähteväni tänään yhden maissa purjehtimaan Nickin ja kumppaneiden kanssa, mutta puoli 12 aikaan Nick soittikin, että hän on onnistunut hankkimaan kuumeen, joten purjehdukset joudutaan siirtämään ensi viikkoon. Harmi juttu, olisi ollut aivan huippua lähteä ja saada jotain tekemistä päiväksikin. Täällä kun ei nyt paaston aikaan voi tehdä mitään päivisin, kun kaikki on kiinni. Hieman ärsyttävää tällaiselle "fiksuun päivärytmiin" tottuneelle. Mut oh well, enää 2 viikkoa ja sitten kaikki palautuu taas "normaaliksi"!

Olen siis jo katsellut joitain harrastuksia, mitä aloittaa Ramadanin jälkeen. Korean Fighting Centerissä olisi ainakin tarjolla taekwondoa, Ramada-hotellissa olisi mahdollista hiphop/salsa- tunteihin ja Pepkassa olisi tarjolla ainakin joogaa. Olen myös yrittänyt moneen otteeseen soittaa Evolution Socceriin naisten jalkapallosta, jota ilmeisesti pelataan sunnuntai-iltaisin ja tähän ns. liigajoukkueeseen pääsisi pelaamaan lähes kuka vain lajista kiinnostunut, jos vain pallo jotenkin pysyy hallussa. Vielä toimistosta ei kuitenkaan olla vastattu.. Vähän veikkaan, että sekin on kiinni vielä nämä kaksi viikkoa, jonka jälkeen kausi taas alkaa.

Ainiin ja en varmaan ole maininnut tästä miun viime viikkoisesta seikkailusta. Tarkoitukseni oli siis mennä käymään itävaltalaisten luona lähellä lentokenttää (+15km täältä). Noh en tietenkään osaa kaikkia teitä vielä (miten voisikaan kun tässä kaupungissa asustaa se 1,2 miljoonaa niistä koko maan 1,6 miljoonasta!). Ja kartoista ei täällä ole mitään hyötyä, kun tietöitä on joka kulmalla, minkä takia reitit muuttuvat lähes päivittäin, kun aina joku tie on poikki tai laitettu puomein kiertämään eri kautta :O Niinpä olimme sopineet, että koitan löytää tieni Souqin parkkipaikalle (tämä vanha arabialainen basaari-market) ja reitin piti kulkea suoraan Lulumarketin (eräs hypermarket) ohitse ilman mitään suurempia käännöksiä. Noh koko hommahan meni alusta asti pieleen, sillä olin luullut että täällä on vain yksi Lulumarket, mutta ilmeisesti niitä onkin kaksi ja pojat olivat neuvonneet minulle reitin juuri sen toisen marketin kautta. Siispä tuohon puolen tunnin matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. En tiedä miten onnistuin sotkemaan itseni niin pahasti, että päädyin lopulta vain ajamaan liikenneympyrästä toiseen ja kiertämään ympyrää jonnekin ihan periferiaan. Ajaessahan ei sitten myöskään saa puhua puhelimessa tai sakot ovat taas huimat, mutta tällä kertaa miun oli pakko soittaa ja toivoa, ettei poliisit satu ihan nurkalle! Onnetar oli kuin olikin miun puolella ja sain soitettua turvallisesti pojille, jotka onnistuivat neuvomaan miut takaisin Souqiin... Yllätys yllätys souqejakin on kuulemma kaksi ja tämä johon olin onnistunut ajamaan oli "Gold Souq" eli juuri se väärä :D Tässä vaiheessa olin jo niin ärsyyntynyt, että en suostunut enää liikkumaan metriäkään, vaan käskin poikia tulla noukkimaan miut kyseisestä paikasta!

Yhtenä iltana oli myös parista sentistä kiinni, etten ajanut suoraan yhden auton kylkeen tullessani ohituskaistalta suoraan nelikaistaiselle pääväylälle! Torstai-ilta yhdeksän aikaan ei ole ehkä paras hetki ajelulle, kun kaikki olivat menossa juhlimaan viikonlopun alkua, eli liikennettä oli ihan älyttömästi ja autojen väliin joutui tunkemaan vilkuttamalla ja huiskuttamalla käsiä toivoen, että ehkä joku antaa tietä. Niinpä lähdin pikkaisen liian aikaisin liikkeelle ja hirveä tööttien meteli hipoi korviani kun lähes pamautin toisen auton oveen. Säikähdin aivan mielettömästi vaikka nopeudet eivät tuollakaan ollut kuin ehkä sen 40km/h! Siinä sitten yritin vain hymyillä viattomasti ohitse kaasuttaville autoilijoille :D Mut noh, onneksi mitään ei sattunut. Liikenne täällä on niin hullua, että tuollainen on arkipäiväistä. Onnistuinhan muuten samaisena iltana lähes jumittamaan koko liikenteen, kun en saanut ajoissa vaihdettua kaistaa ja jäin "puolitiehen" poikittain kaistojen väliin... Näissä ruuhkissa tosin taas ihan normaalinäky, mutta näin suomalaiseen, selkeään ajotapaan tottuneelle tällainen "liikennerikkomus" tuntui vähän liian jännältä :D Ja onneksi käytössäni on iso jeeppi puskureineen, pikkuautolla täällä ei pärjäisi!

Niin ja toissailtana käännyin sitten yhdestä risteyksessä Gold Souqin lähellä liian aikaisin, mikä olisi tarkoittanut sitä, että miun olisi pitänyt ajaa taas seuraavaan risteykseen tekemään u-käännös. Vasemmalle kun ei edelleenkään saa kääntyä, kun liikenne-suunnittelu on tehnyt sen mahdottomaksi... Mutta siis itseäni ärsytti niin kovasti vieläkin se edellispäivän autolla seikkailu, ettei minua yhtään huvittanut taas lähteä ajamaan jonnekin hornaan ja eksyä. Niinpä sitten näin risteyksessä käppäilevän poliisin ja viittoilin sitten hänelle, että tulee käymään autoni luona (punaiset paloi risteyksessä) ja kysyin saanko tän kerran kääntyä vasemmalle, että pääsen kotia... Ja kappas vain, poliisihan oli hyvällä tuulella ja ns. pysäytti muun liikenteen siksi aikaa, että pääsin kääntymään vasemmalle ;) Voi tosin olla, etten jatkossa enää näin tee. Vähän liikaa huomiota :D

Jotain tästä liikenteen laadusta kertoo ehkä se, että ruuhka-aikoihin ja etenkin juuri ilta-aikaan liikenneympyröissä yleensä päivystää ambulanssit ihan kaiken varalta ;)

En tiedä olenko jo muuten maininnut tästä auton tankkaus-systeemistä vielä. Mutta sehän tapahtuu niin, että bensa-asemalla ajetaan tankkauspisteisiin, jossa sitten vastassa on tankkaaja-poikia. Heille sitten annetaan tankin avaimet ikkunasta (jos tarvii) ja sanotaan, mitä halutaan ja minkä verran. Tankkauksen jälkeen poika tuo avaimet takaisin ja ottaa maksun käteisellä. Takaisin saadusta summasta sitten on yleensä tapana antaa pari rialia (ehkä joku 20senttiä) tippiä pojille. Se mikä itseäni vähän kauhistuttaa välillä on se, että autoilijat, joiden ei tarvitse antaa avaimia pojille bensatankin avaamista varten, antavat autonsa olla käynnissä tankkauksen ajan... Itse taas ennemmin kärsin sen tankkaushetken siitä kuumuudesta ilman ACta kuin haluan, että jotain menee pieleen ja kaasut posahtavat tms... mutta näin täällä ;)

Ihan näin ohimennen, kun mieleeni tuli, virastoissa (ainakin poliisilaitoksella) on käytössä vielä nämä antiikin aikaiset kirjoituskoneet tietokoneiden sijaan! Tästä syystä asioiden hoitaminen kestääkin, kun paperit tehdään kirjataan käsin ja asiakirjat kulkevat osittain postinvälityksellä. Noon nomderni maa, mutta osa vanhoista tavoista elää yhä. Mikä on miusta jopa hienoa :) Toivotaan, että ilmojen viilentyessä kun ulos uskaltaa lähteä pidemmäksi aikaa kuljeskelemaan tulen törmäämään entistä enemmän paikalliseen elämään :)

Ps. Anni, aivopeseminen luonnistuu täälläki, itävaltalaiset on ihan fiiliksissä Asasta ja pyysivät mua polttelee heille levyjä! :D