About 10 tunnin päästä lähtee kone kohti Istanbulia ja jos tulivuorista tai avaruusolioista ei ole haittaa, niin toivottavasti olen Helsinki-Vantaalla huomenna yhden aikaan päivällä! Tällä erää ei muuta, seuraavan kerran päivitystä sitten Suomi -reissun jälkeen.
Niin ja tosiaan matkalaukku painaa kuin synti ja vielä pitäisi pystyä ahtamaan sinne ainakin juoksukengät & hiustenkuivain! Yritän myös salakuljettaa vesipulloja matkustamoon, sillä elokuinen reissuni nestehukkineen on vieläkin liian tuoreessa muistissa... Saa nähdä onnistuuko, pitää vissiin hymyillä ;)
Yeooosh, se ois sitten noin 21h matkustusaikaa venailuineen kaikkineen. Nyt tarvii hermoja ja unta!
Kohta nähhään <3
tiistai 25. toukokuuta 2010
tiistai 18. toukokuuta 2010
I'm coming home again
Tasan viikko... ei täl kertaa muuta miulla! hypehypehype.
Eikä muuten toivoakaan, että suurin osa kamoista mahtuisi tulemaan Suomeen yhdellä kertaa. Tuliaiset vei jo yli puolet matkalaukusta, kun tänään tylsyyttäni (pojat kaverinsa synttäreillä) aloitin jo pakkaamaan... (ai miten niin innoissani tulossa käymään?) ;) Onneksi palaan takaisin vain pakatakseni 6 viikon päästä uudestaan!
Yritän tosin tänään vielä juoksulenkille. Mittari näyttää enää vain +35 astetta eli auringon laskettua se ehkä olisi siinä +30 tietämillä... Haluan päästä testaamaan uusia juoksukenkiä - taas, sillä syksyllä ostamistani tossuista vähän-niin-kuin suli pohjat tuossa eräänä päivänä... Ilmeisesti auringossa asfaltti kuumuu hiukan liikaa... krhm.
Eikä muuten toivoakaan, että suurin osa kamoista mahtuisi tulemaan Suomeen yhdellä kertaa. Tuliaiset vei jo yli puolet matkalaukusta, kun tänään tylsyyttäni (pojat kaverinsa synttäreillä) aloitin jo pakkaamaan... (ai miten niin innoissani tulossa käymään?) ;) Onneksi palaan takaisin vain pakatakseni 6 viikon päästä uudestaan!
Yritän tosin tänään vielä juoksulenkille. Mittari näyttää enää vain +35 astetta eli auringon laskettua se ehkä olisi siinä +30 tietämillä... Haluan päästä testaamaan uusia juoksukenkiä - taas, sillä syksyllä ostamistani tossuista vähän-niin-kuin suli pohjat tuossa eräänä päivänä... Ilmeisesti auringossa asfaltti kuumuu hiukan liikaa... krhm.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Ukonilma
Juttelin joku aika sitten äidin kanssa kuinka täällä ollessa oloni on muuttunut aina käsittämättömän huonovointiseksi ukkosmyrskyjen aikaan. Pienestä asti olen tuntenut oloni aina levottomaksi ennen ukkosta, mutta tuo olotila ei ole ollut mitään verrattuna siihen, mitä olen täällä ollessani kokenut. Aiempina kertoina oloni on ollut hirvittävän voimaton ja päänsärky on lähennellyt migreeniä. Tänään oireet kuitenkin pahenivat kymmenkertaisesti, ja todellakin toivon, ettei miun tarvitse enää toiste näitä myrskyjä kokea täällä.
Päivä alkoi siis ihan normaalisti, mutta aamulenkillä aloin tuntea itseni huonovointiseksi. Ajattelin sen johtuvan auringosta ja +39 asteen helteestä. Kotona kuitenkin olotila paheni, päätä tuntui kiristävän ja tunsin itseni hirvittävän voimattomaksi. Yritin tehdä ruokaa, mutta aikaa tuntui, että pyörryn minä hetkenä hyvänsä. Aivan kuin en saisi tarpeeksi happea! Ihmettelin jo kauhuissani, että minkä taudin olen onnistunut saamaan, kunnes syy lopulta selvisi. Kesken ruoanlaiton yhtäkkiä ulkona alkoi pimetä ja taivas muuttua oranssin sävyiseksi. Samoin tuuli yltyi myrskyisästi ja hiekkaa ropisi ikkunoihin sekä jostain kaukaa alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Paine pääni sisällä kasvoi ihan käsittämättömiin mittoihin, minua alkoi huimata sekä oksettaa, eikä edes pitkällään oleminen auttanut vaivoihin. Lopulta ukkosmyrsky iski suoraan päälle hirvittävän rankkasateen säestämänä ja vanne pääni ympärillä sen kuin kiristyi. Pari tuntia kärsittyäni sade alkoi vähitellen laantua ja ukkospilvikin jatkoi matkaansa. Samoin yhtäkkiä oloni alkoi piristyä, tuo outo paine-olo katosi myös ruumistaani ja yllättäen olin taas hengissä. Huono-olo hävisi täysin seuraavan viiden minuutin aikana ja kroppakin sai jostain voimansa takaisin eikä minua enää väsyttänyt pätkääkään. Ja tosiaan tuo palautuminen tapahtui jossain kymmenessä minuutissa!
En tiedä miten tällainen on edes mahdollista, vissiin ilmanpaine jotenkin vaikuttaa aivoihini tms, mutta enpä halua kokea enää mitään tämän kaltaista! Ilmeisesti täällä päin maailmaa nuo paineen vaihtelut tai ilman sähköisyys tai jokin on niin valtaisa, että se saa miut ihan pöpiksi :D Oli mitä oli, niin salamoista en enää pysty nauttimaan, kun ukkonen näköjään vaikuttaa minuun samalla tavalla kuin kryptoniitti Supermieheen! Huh.
Päivä alkoi siis ihan normaalisti, mutta aamulenkillä aloin tuntea itseni huonovointiseksi. Ajattelin sen johtuvan auringosta ja +39 asteen helteestä. Kotona kuitenkin olotila paheni, päätä tuntui kiristävän ja tunsin itseni hirvittävän voimattomaksi. Yritin tehdä ruokaa, mutta aikaa tuntui, että pyörryn minä hetkenä hyvänsä. Aivan kuin en saisi tarpeeksi happea! Ihmettelin jo kauhuissani, että minkä taudin olen onnistunut saamaan, kunnes syy lopulta selvisi. Kesken ruoanlaiton yhtäkkiä ulkona alkoi pimetä ja taivas muuttua oranssin sävyiseksi. Samoin tuuli yltyi myrskyisästi ja hiekkaa ropisi ikkunoihin sekä jostain kaukaa alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Paine pääni sisällä kasvoi ihan käsittämättömiin mittoihin, minua alkoi huimata sekä oksettaa, eikä edes pitkällään oleminen auttanut vaivoihin. Lopulta ukkosmyrsky iski suoraan päälle hirvittävän rankkasateen säestämänä ja vanne pääni ympärillä sen kuin kiristyi. Pari tuntia kärsittyäni sade alkoi vähitellen laantua ja ukkospilvikin jatkoi matkaansa. Samoin yhtäkkiä oloni alkoi piristyä, tuo outo paine-olo katosi myös ruumistaani ja yllättäen olin taas hengissä. Huono-olo hävisi täysin seuraavan viiden minuutin aikana ja kroppakin sai jostain voimansa takaisin eikä minua enää väsyttänyt pätkääkään. Ja tosiaan tuo palautuminen tapahtui jossain kymmenessä minuutissa!
En tiedä miten tällainen on edes mahdollista, vissiin ilmanpaine jotenkin vaikuttaa aivoihini tms, mutta enpä halua kokea enää mitään tämän kaltaista! Ilmeisesti täällä päin maailmaa nuo paineen vaihtelut tai ilman sähköisyys tai jokin on niin valtaisa, että se saa miut ihan pöpiksi :D Oli mitä oli, niin salamoista en enää pysty nauttimaan, kun ukkonen näköjään vaikuttaa minuun samalla tavalla kuin kryptoniitti Supermieheen! Huh.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Rannalle sannalle...
Hullua että enää 10 päivää ja olen lentämässä Suomeen! Toki vain väliaikaisesti, mutta takana on kuitenkin jo hurjat 9 kuukautta täysin erilaisessa ympäristössä. Ja jos totta puhutaan en uskonut, että tulisin pärjäämään näin hyvin ilman koti-ikävää tai kyllästymistä elämään täällä ;) Nyt on kuitenkin aivan mielettömän kiva fiilis päästä käymään välillä siellä päin. Olo on koko ajan levoton ja hymyilen ihan vaan hymyilemisen ilosta :D En malttaisi millään odottaa lähtöä, päivät vain matelee. Mutta enää yksi täysi viikko ja viikonloppu, whii.
Matkustan taas tosiaan tällaisen kivan rupeaman Doha-Bahrain-Istanbul-Hki. Lähtö klo 00:40, Istanbulissa 06:40. Sieltä Helsinkiä kohti 09:30 ja jos turkkilaiset eivät myöhästele pitäisi miun rantautua Suomeen klo 12:55. Hirveästi ei tuo yli 12 tunnin reissu huvita, etenkin kun tiedän, että olen ehkä surkein nukkumaan lentokoneessa, mutta ehkä selviän jotenkin... Mielessä on vain tämä elokuinen matka, jolloin pääni tuntui räjähtävän ja sisuskaluni lentävän pihalle. Pitää tällä kertaa aloittaa nesteytys jo päivää aiemmin, ettei samanlainen nestehukka & migreeni pääsisi yllättämään. Hoppas så.
Lopullinen kotimatka sinne Suomeen onkin sitten astetta mielenkiintoisempi. Lennän siis poikien kanssa KLM:llä Amsterdamiin, jossa sitten vaihdamme konetta Helsinkiin. Välilaskun teemme vielä Saudi-Arabiassa, josta otamme lisää populaa kyytiin...
Anyways. Edellinen viikko meni taas nopeasti arkirutiinilla. Kesä on tullut tänne yllättäen ja varjossa on ollut vähintään sen +40 astetta eli taas hikoillaan kaiken aikaa. Onneksi ilmankosteus on vielä ihan normilukemissa. Iltaisin olen käynyt myös juoksemassa, ja enpä olisi vielä viime kesänä uskonut, että jonain päivänä juoksisin klo 7 aikaan illalla +35 asteen helteessä pitkissä housuissa :D Mutta niin vain on kroppa tottunut jo lämpöön, että yli tunnin lenkki sujuu suurempia ongelmia tässäkin säässä. Toki hikoilu on jotain niin käsittämätöntä, että lenkin jälkeen vaatteista ja hiuksista saisi varmasti puristettua litran verran nestettä ;)
Torstai-ilta meni sitten metsästäessä hiukan tuliaisia, kun nyt vielä pystyy shoppailemaan ulkona... Tosin suurimman osan raahaan mukanani vasta sitten heinäkuussa, sillä nyt roudaan pääasiassa Suomeen kaiken, mitä en enää tarvitse - ja se tavarakuorma on jo VALTAVA.
Torstaina yritin myös puhua porukkaa perjantaiksi mukaan rannalle, mutta monen mielestä oli/on aivan liian aikaista lähteä vapaapäivänä liikenteeseen jo aamukymmeneltä! (mie kävin jo juoksemassakin kasilta haha) Lopulta meitä oli lähdössä Deni, Zeiko ja Zack, mutta aamukahdeksan aikaan sain viestiä Deniltä, etteivät hän & Zeiko tulisikaan kiitos edellisillan juhlinnan ;) Joten lopulta lähdettiin sitten Al Fuwairitiin vain Zachin kanssa. Mutta se ei menoa haitannut! Ranta oli taas ihanan rauhallinen lukuunottamatta kitesurffaajia, joita biitsillä näkyi ennätysmäärä. Merivesi oli taas kuin kylpyvettä ja tuulessa lenteli simpukankuoria, mutta kaiken kaikkiaan oli mahtavaa vain lillua aalloissa ja kuunnella meren kohinaa.
Kotiin palasin jo joskus neljän jälkeen, sillä tuuli voimistui niin, että aavikolta "pyryttävä" hiekka alkoi tunkeutua korviin ja sieraimiin sekä hakkaamaan ihoa sellaisella voimalla, että oli pakko liueta paikalta. Myöhemmin illalla lähdettiin vielä katsomaan tuota Suomessakin mainostettua IAAF:n Diamond League:n kisoja eräälle ulkoilmastadionille. Pari tuntia hiostavassa helteessä vierähti nopsaan (kuka fiksui laittoi villatakin hartioille...) ja näimme muun muassa miesten 100metrin finaalin Powellin johtamana ;) Mietittiin myös mistä ihmeestä nämä pitkänmatkan kenialais-juoksijat saavat oikein voimansa, sillä joukkio muistutti rakenteeltaan enemmänkin eläviä luurankoja kuin huippu-urheilijoita! Niin tai näin vauhti oli jotain käsittämätöntä!
Nauttikaa tekin "helteistä" ;) mie lähden salille & uimaan. Kohta nähdään~~
Matkustan taas tosiaan tällaisen kivan rupeaman Doha-Bahrain-Istanbul-Hki. Lähtö klo 00:40, Istanbulissa 06:40. Sieltä Helsinkiä kohti 09:30 ja jos turkkilaiset eivät myöhästele pitäisi miun rantautua Suomeen klo 12:55. Hirveästi ei tuo yli 12 tunnin reissu huvita, etenkin kun tiedän, että olen ehkä surkein nukkumaan lentokoneessa, mutta ehkä selviän jotenkin... Mielessä on vain tämä elokuinen matka, jolloin pääni tuntui räjähtävän ja sisuskaluni lentävän pihalle. Pitää tällä kertaa aloittaa nesteytys jo päivää aiemmin, ettei samanlainen nestehukka & migreeni pääsisi yllättämään. Hoppas så.
Lopullinen kotimatka sinne Suomeen onkin sitten astetta mielenkiintoisempi. Lennän siis poikien kanssa KLM:llä Amsterdamiin, jossa sitten vaihdamme konetta Helsinkiin. Välilaskun teemme vielä Saudi-Arabiassa, josta otamme lisää populaa kyytiin...
Anyways. Edellinen viikko meni taas nopeasti arkirutiinilla. Kesä on tullut tänne yllättäen ja varjossa on ollut vähintään sen +40 astetta eli taas hikoillaan kaiken aikaa. Onneksi ilmankosteus on vielä ihan normilukemissa. Iltaisin olen käynyt myös juoksemassa, ja enpä olisi vielä viime kesänä uskonut, että jonain päivänä juoksisin klo 7 aikaan illalla +35 asteen helteessä pitkissä housuissa :D Mutta niin vain on kroppa tottunut jo lämpöön, että yli tunnin lenkki sujuu suurempia ongelmia tässäkin säässä. Toki hikoilu on jotain niin käsittämätöntä, että lenkin jälkeen vaatteista ja hiuksista saisi varmasti puristettua litran verran nestettä ;)
Torstai-ilta meni sitten metsästäessä hiukan tuliaisia, kun nyt vielä pystyy shoppailemaan ulkona... Tosin suurimman osan raahaan mukanani vasta sitten heinäkuussa, sillä nyt roudaan pääasiassa Suomeen kaiken, mitä en enää tarvitse - ja se tavarakuorma on jo VALTAVA.
Torstaina yritin myös puhua porukkaa perjantaiksi mukaan rannalle, mutta monen mielestä oli/on aivan liian aikaista lähteä vapaapäivänä liikenteeseen jo aamukymmeneltä! (mie kävin jo juoksemassakin kasilta haha) Lopulta meitä oli lähdössä Deni, Zeiko ja Zack, mutta aamukahdeksan aikaan sain viestiä Deniltä, etteivät hän & Zeiko tulisikaan kiitos edellisillan juhlinnan ;) Joten lopulta lähdettiin sitten Al Fuwairitiin vain Zachin kanssa. Mutta se ei menoa haitannut! Ranta oli taas ihanan rauhallinen lukuunottamatta kitesurffaajia, joita biitsillä näkyi ennätysmäärä. Merivesi oli taas kuin kylpyvettä ja tuulessa lenteli simpukankuoria, mutta kaiken kaikkiaan oli mahtavaa vain lillua aalloissa ja kuunnella meren kohinaa.
Kotiin palasin jo joskus neljän jälkeen, sillä tuuli voimistui niin, että aavikolta "pyryttävä" hiekka alkoi tunkeutua korviin ja sieraimiin sekä hakkaamaan ihoa sellaisella voimalla, että oli pakko liueta paikalta. Myöhemmin illalla lähdettiin vielä katsomaan tuota Suomessakin mainostettua IAAF:n Diamond League:n kisoja eräälle ulkoilmastadionille. Pari tuntia hiostavassa helteessä vierähti nopsaan (kuka fiksui laittoi villatakin hartioille...) ja näimme muun muassa miesten 100metrin finaalin Powellin johtamana ;) Mietittiin myös mistä ihmeestä nämä pitkänmatkan kenialais-juoksijat saavat oikein voimansa, sillä joukkio muistutti rakenteeltaan enemmänkin eläviä luurankoja kuin huippu-urheilijoita! Niin tai näin vauhti oli jotain käsittämätöntä!
Nauttikaa tekin "helteistä" ;) mie lähden salille & uimaan. Kohta nähdään~~
lauantai 8. toukokuuta 2010
Under the sun
Tiedän, ettei tätä pitäisi tehdä, mutta laskin juuri mielessäni (oikeasti lunttasin kalenterista), että 17 päivän päästä olen Suomessa! Tuntuu jotenkin ihan hullulta, mutta onneksi paluu sinne on vain viiden päivän mittainen. Kuten eräs kaverikin sanoi, että saanpahan ainakin siedätyshoitoa heinäkuussa koittavaan shokkiin ;) Toisaalta odotan jo aivan innoissani tätä lyhyttä reissua sinne. En tiedä johtuuko se siitä, että pääsen näkemään taas kaikkia rakkaita ja tuoksuttelemaan raitista ilmaa (ja siitepölyä yh) ja talsimaan paljain varpain keväisellä nurmella. Vai ihan vain siitä, että on mahtavaa päästä taas reissun päälle! Siinä on jotain taikaa, kun löytää itsensä lentokentältä lippujen kera odottamassa oman koneensa lähtöä. Muutenkin tuntuu, että on hyvä päästä välillä pois tästä maasta. On tämä sen verran stressaava paikka, kun aivojakaan ei voi kytkeä pois päältä, vaan kaikki, mitä näkee ja kuulee myös pysyy mielessä aina yön pikkutunteinakin.
Mutta tosiaan Vappu tuli ja meni täälläkin. Sitä tosin ei täällä juhlita, eikä meidän perheessäkään vappuna puhalleltu ilmapalloja tai juotu simaa. Torstai-iltana tosin lähes kaikki maan suomalaiset kokoontuivat erään tuttavaperheen luo juhlistamaan vappua. Kävin itsekin pyörähtämässä paikan päällä reilun tunnin, kun kutsuttiin ja meno oli suht vappumaista. Tosin itse laskin vain sekunteja päästäkseni pois, kun tunnelma oli jotenkin lässähtänyt ja ihmiset puhuivat bisneksistään... Mutta noh tuli ainakin syötyä ihan samanmakuisia mansikoita kuin kesällä Suomessa! ;)
Tänne on myös "vihdoin" saapunut kesä ilman hurjia ilmankosteuslukemia. Nyt on viikon verran ollut järestään +35-38 astetta varjossa, ja ihmeekseni huomasin, että olen taas päässyt ruskettumaan :D En edes tiennyt, että se olisi enää mahdollista... Kahvipavuksi tässä kai vielä kesän aikana sit muuttuu!
Vapun jälkeinen viikko meni taas pikakelauksella; aamulla pojat kouluun, lenkille Aspiren puistoon, sapuskan laittoa, pyykinpesua, lukemista auringossa, poikien haku koulusta, läksyjen tekoa & leikkimistä sekä illalla vielä salille. Pääpiirteittäin näin, lukuunottamatta iltaa kun käväisin Alaan kanssa katsastamassa Iron Man 2:n, mikä oli erittäin viihdyttävä pätkä. Tosin en tiedä oliko hyvä idea mennä klo 23:30 näytökseen, mutta ei unikaan tullut ja leffateatteri on kilometrin päässä :D
Nyt torstai-iltana olin sitten eräissä tutun tutun kotibileissä Zachin, Ahmedin, B:n, Adinin, Hollyn ja Jasminen kanssa (jee tyttöseuraa!), josta sitten mukaan tarttui pari muutakin ihmistä ja jatkettiin matkaamme Crystal Lounge - klubille W-hotelliin. Enkä ole koskaan klubia varmaan noin täytenä nähnyt, ja törmäsinpä siellä vielä joukkoon suomalaisnaisia (sieltä Vappu-juhlista). Oli kuitenkin kivaa tanssia pitkästä aikaa. Mutta koska olen aina autolla liikenteessä tarkoitukseni oli lähteä kotiin nukkumaan jo yhden jälkeen, mutta sainkin kutsun kaveriltani Deniltä tulla hänen kaverinsa kämpille viettämään iltaa yhdessä 4 muun kaverin kanssa; pelamaan pleikkaa ja ihan vain oleileimaan. Hauskaa oli ja lopulta olin kotona vasta aamuneljän aikaan! Taisi tulla uusi valvomis-ennätys täällä ollessa :D
Eilinen menikin sitten zombiena. Käväisin vain juoksemassa ja päivän makoilin uima-altaalla hyvän kirjan ja iPodin kera. Illalla kävin vielä etsimässä lisää lukemista Jaririn Bookstoresta (paras kirjakauppa kaupungissa ja kaiken lisäksi 10 minuutin ajomatkan päässä). Oli pakko myös käydä ostamassa uudet bikinit, kun meri- ja kloorivesi oli kuluttanut TAAS yhdet bikinit epäkelvottomiksi. Ehkä nyt pärjäisin näillä samoilla loppuajan ;)
Tänään tarkoitus on sitten käväistä salilla & uimassa. Sekä yritän puhua porukkaa mukaan rannalle. Haluaisin pitkästä aikaa ajella Al Fuwairittiin tai Dukhaniin, kun viimeksi pohjoisessa tuli käytyä helmikuussa Annin kanssa! Katsotaan siis miten käy.
Keväistä lauantaita!
Mutta tosiaan Vappu tuli ja meni täälläkin. Sitä tosin ei täällä juhlita, eikä meidän perheessäkään vappuna puhalleltu ilmapalloja tai juotu simaa. Torstai-iltana tosin lähes kaikki maan suomalaiset kokoontuivat erään tuttavaperheen luo juhlistamaan vappua. Kävin itsekin pyörähtämässä paikan päällä reilun tunnin, kun kutsuttiin ja meno oli suht vappumaista. Tosin itse laskin vain sekunteja päästäkseni pois, kun tunnelma oli jotenkin lässähtänyt ja ihmiset puhuivat bisneksistään... Mutta noh tuli ainakin syötyä ihan samanmakuisia mansikoita kuin kesällä Suomessa! ;)
Tänne on myös "vihdoin" saapunut kesä ilman hurjia ilmankosteuslukemia. Nyt on viikon verran ollut järestään +35-38 astetta varjossa, ja ihmeekseni huomasin, että olen taas päässyt ruskettumaan :D En edes tiennyt, että se olisi enää mahdollista... Kahvipavuksi tässä kai vielä kesän aikana sit muuttuu!
Vapun jälkeinen viikko meni taas pikakelauksella; aamulla pojat kouluun, lenkille Aspiren puistoon, sapuskan laittoa, pyykinpesua, lukemista auringossa, poikien haku koulusta, läksyjen tekoa & leikkimistä sekä illalla vielä salille. Pääpiirteittäin näin, lukuunottamatta iltaa kun käväisin Alaan kanssa katsastamassa Iron Man 2:n, mikä oli erittäin viihdyttävä pätkä. Tosin en tiedä oliko hyvä idea mennä klo 23:30 näytökseen, mutta ei unikaan tullut ja leffateatteri on kilometrin päässä :D
Nyt torstai-iltana olin sitten eräissä tutun tutun kotibileissä Zachin, Ahmedin, B:n, Adinin, Hollyn ja Jasminen kanssa (jee tyttöseuraa!), josta sitten mukaan tarttui pari muutakin ihmistä ja jatkettiin matkaamme Crystal Lounge - klubille W-hotelliin. Enkä ole koskaan klubia varmaan noin täytenä nähnyt, ja törmäsinpä siellä vielä joukkoon suomalaisnaisia (sieltä Vappu-juhlista). Oli kuitenkin kivaa tanssia pitkästä aikaa. Mutta koska olen aina autolla liikenteessä tarkoitukseni oli lähteä kotiin nukkumaan jo yhden jälkeen, mutta sainkin kutsun kaveriltani Deniltä tulla hänen kaverinsa kämpille viettämään iltaa yhdessä 4 muun kaverin kanssa; pelamaan pleikkaa ja ihan vain oleileimaan. Hauskaa oli ja lopulta olin kotona vasta aamuneljän aikaan! Taisi tulla uusi valvomis-ennätys täällä ollessa :D
Eilinen menikin sitten zombiena. Käväisin vain juoksemassa ja päivän makoilin uima-altaalla hyvän kirjan ja iPodin kera. Illalla kävin vielä etsimässä lisää lukemista Jaririn Bookstoresta (paras kirjakauppa kaupungissa ja kaiken lisäksi 10 minuutin ajomatkan päässä). Oli pakko myös käydä ostamassa uudet bikinit, kun meri- ja kloorivesi oli kuluttanut TAAS yhdet bikinit epäkelvottomiksi. Ehkä nyt pärjäisin näillä samoilla loppuajan ;)
Tänään tarkoitus on sitten käväistä salilla & uimassa. Sekä yritän puhua porukkaa mukaan rannalle. Haluaisin pitkästä aikaa ajella Al Fuwairittiin tai Dukhaniin, kun viimeksi pohjoisessa tuli käytyä helmikuussa Annin kanssa! Katsotaan siis miten käy.
Keväistä lauantaita!
Lähdössä pois housepartyista. Vasemmalta Zack, Ahmed, mie, Holly, Jasmine, Sonam, AD & joku tutun tuttu. Kameran takana B :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)