Rannalle sannalle...

Hullua että enää 10 päivää ja olen lentämässä Suomeen! Toki vain väliaikaisesti, mutta takana on kuitenkin jo hurjat 9 kuukautta täysin erilaisessa ympäristössä. Ja jos totta puhutaan en uskonut, että tulisin pärjäämään näin hyvin ilman koti-ikävää tai kyllästymistä elämään täällä ;) Nyt on kuitenkin aivan mielettömän kiva fiilis päästä käymään välillä siellä päin. Olo on koko ajan levoton ja hymyilen ihan vaan hymyilemisen ilosta :D En malttaisi millään odottaa lähtöä, päivät vain matelee. Mutta enää yksi täysi viikko ja viikonloppu, whii.

Matkustan taas tosiaan tällaisen kivan rupeaman Doha-Bahrain-Istanbul-Hki. Lähtö klo 00:40, Istanbulissa 06:40. Sieltä Helsinkiä kohti 09:30 ja jos turkkilaiset eivät myöhästele pitäisi miun rantautua Suomeen klo 12:55. Hirveästi ei tuo yli 12 tunnin reissu huvita, etenkin kun tiedän, että olen ehkä surkein nukkumaan lentokoneessa, mutta ehkä selviän jotenkin... Mielessä on vain tämä elokuinen matka, jolloin pääni tuntui räjähtävän ja sisuskaluni lentävän pihalle. Pitää tällä kertaa aloittaa nesteytys jo päivää aiemmin, ettei samanlainen nestehukka & migreeni pääsisi yllättämään. Hoppas så.

Lopullinen kotimatka sinne Suomeen onkin sitten astetta mielenkiintoisempi. Lennän siis poikien kanssa KLM:llä Amsterdamiin, jossa sitten vaihdamme konetta Helsinkiin. Välilaskun teemme vielä Saudi-Arabiassa, josta otamme lisää populaa kyytiin...

Anyways. Edellinen viikko meni taas nopeasti arkirutiinilla. Kesä on tullut tänne yllättäen ja varjossa on ollut vähintään sen +40 astetta eli taas hikoillaan kaiken aikaa. Onneksi ilmankosteus on vielä ihan normilukemissa. Iltaisin olen käynyt myös juoksemassa, ja enpä olisi vielä viime kesänä uskonut, että jonain päivänä juoksisin klo 7 aikaan illalla +35 asteen helteessä pitkissä housuissa :D Mutta niin vain on kroppa tottunut jo lämpöön, että yli tunnin lenkki sujuu suurempia ongelmia tässäkin säässä. Toki hikoilu on jotain niin käsittämätöntä, että lenkin jälkeen vaatteista ja hiuksista saisi varmasti puristettua litran verran nestettä ;)

Torstai-ilta meni sitten metsästäessä hiukan tuliaisia, kun nyt vielä pystyy shoppailemaan ulkona... Tosin suurimman osan raahaan mukanani vasta sitten heinäkuussa, sillä nyt roudaan pääasiassa Suomeen kaiken, mitä en enää tarvitse - ja se tavarakuorma on jo VALTAVA.

Torstaina yritin myös puhua porukkaa perjantaiksi mukaan rannalle, mutta monen mielestä oli/on aivan liian aikaista lähteä vapaapäivänä liikenteeseen jo aamukymmeneltä! (mie kävin jo juoksemassakin kasilta haha) Lopulta meitä oli lähdössä Deni, Zeiko ja Zack, mutta aamukahdeksan aikaan sain viestiä Deniltä, etteivät hän & Zeiko tulisikaan kiitos edellisillan juhlinnan ;) Joten lopulta lähdettiin sitten Al Fuwairitiin vain Zachin kanssa. Mutta se ei menoa haitannut! Ranta oli taas ihanan rauhallinen lukuunottamatta kitesurffaajia, joita biitsillä näkyi ennätysmäärä. Merivesi oli taas kuin kylpyvettä ja tuulessa lenteli simpukankuoria, mutta kaiken kaikkiaan oli mahtavaa vain lillua aalloissa ja kuunnella meren kohinaa.

Kotiin palasin jo joskus neljän jälkeen, sillä tuuli voimistui niin, että aavikolta "pyryttävä" hiekka alkoi tunkeutua korviin ja sieraimiin sekä hakkaamaan ihoa sellaisella voimalla, että oli pakko liueta paikalta. Myöhemmin illalla lähdettiin vielä katsomaan tuota Suomessakin mainostettua IAAF:n Diamond League:n kisoja eräälle ulkoilmastadionille. Pari tuntia hiostavassa helteessä vierähti nopsaan (kuka fiksui laittoi villatakin hartioille...) ja näimme muun muassa miesten 100metrin finaalin Powellin johtamana ;) Mietittiin myös mistä ihmeestä nämä pitkänmatkan kenialais-juoksijat saavat oikein voimansa, sillä joukkio muistutti rakenteeltaan enemmänkin eläviä luurankoja kuin huippu-urheilijoita! Niin tai näin vauhti oli jotain käsittämätöntä!

Nauttikaa tekin "helteistä" ;) mie lähden salille & uimaan. Kohta nähdään~~