tiistai 17. toukokuuta 2011

Se viimeinen päivitys

Salam kaikille erittäin pitkästä aikaa! Lopulta en sitten koskaan saanut aikaiseksi kasata ajatuksiani järkevästi, joten hyvien ja huonojen puolien listaaminen jäi hiukan vajavaiseksi. Vuoden aikana tuli koettua niin hirmuisesti kaikkea, ettei sanat riittäisi kertomaan. Suomen paluun jälkeen on tapahtunut paljon ja tällä hetkellä asutan erästä pientä dormitorya 20 minuuttia Tallinnan keskustasta (lisää siitä löytyy toisesta blogistani), enkä ole myöskään voinut välttyä aivan valtavalta koti-ikävältä. Ei menisi päivääkään, etteikö Qatar olisi ajatuksissani. Niinpä missioni onkin suunnata niemennokkaan vielä tämän vuoden puolella, jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan. Joka tapauksessa tahdon päättää tämän blogin jotenkin ja mikäs sen parempi tapa kuin fiilistely-video, missä on kuvien muodossa tiivistettynä kaikki 12 kuukautta. Voin sanoa, ettei ollut mikään helppo homma saada kaikkea haluamaansa mahtumaan reiluun neljään minuuttiin ;)

Valtaisa kiitos kuitenkin teille kaikille, ketkä tätä sattuivat lukemaan. Tarinoitani voi ehkä jatkossakin lukea jostain. Saapi nähhä ;) Tässä kuitenkin tämä VIDEO, jos bloggeri suostuu vain toimimaan. Kiitos ja kumarrus!




keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

324

Se olisi sitten tässä, puoli tuntia ja lähdemme poikien & perheen äidin kanssa ajelemaan lentokentälle - tällä kertaa ilman tietoa paluustani. 324 päivää siitä, kun lentokoneeni nousi Helsinki-Vantaalta kohti Qataria ja Lähi-Itää. Olo on yhtä aikaa äärimmäisen helpottunut ja odottava; en malta odottaa Suomen kesää, kaikkien ystävien näkemistä ja nurmikon tuoksua. Mutta yhtä lailla fiilis on jotenkin sekavan haikea enkä tiedä miten päin olisi.

Kaiken kaikkiaan tämä lähes vuosi on ollut aivan mahtava ja tulen vielä useasti muistelemaan kyynel silmässä monia hienoja hetkiä ja ihmisiä. Olen oppinut niin paljon sekä hyvässä kuin huonossakin, olen nähnyt upeita hiekkadyynejä, kuunnellut meren kohinaa, poltellut vesipiippua ja kolaroinut auton. Olen tanssinut hiekkarannalla, uinut meduusojen seassa, polttanut näppini silitysrautaan useammin kuin kerran ja väitellyt intialaisten kanssa. Olen tavannut hienoja ihmisiä, keskustellut kulttuurieroista ja hymyillyt tuntemattomille. Olen ajanut mönkijällä aavikolla, kironnut torakoita, uinut uima-altaassa kyllästymiseen saakka ja kuunnellut minareettien laulua. Niin paljon kaikkea muistettavaa, ettei levytila riitä. Suurin asia, minkä olen oppinut on se, että ihmiset ovat yllättävän samanlaisia riippumatta kansallisuudesta, kulttuurista tai uskonnosta. Meillä on samat toiveet ja unelmat - toisilla pienemmät kuin toisilla, mutta yhtä kaikki olemme samanlaisia. Ja vaikka näen asian näin on maailmassa vielä monen monta epäkohtaa ihmisyyteen liittyen eikä orjuuskaan kuulu vain jonnekin muinaishistoriaan.

En osaa nyt muuta tähän väliin sanoa kuin matkustakaa, nähkää ja oppikaa. Ehkä silloin ymmärtää paremmin sanonnan on onni syntyä Suomeen.

Kirjoittelen vielä myöhemmin Suomesta käsin muutamia juttuja, mitä en tässä jäähyväis-fiilingeissä jaksa tänne laittaa.

Auto starttaa kohta, joten se on moro! Suomessa nähdään ihmiset rakkaat. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea :)

lauantai 3. heinäkuuta 2010

"U rock Katri!"

Viimeinen viikonloppu täällä Qatarissa lähenee loppuaan. Huomenna alkaa vielä 4 päivän arki, jonka jälkeen kotimatka alkaa. Laukut alkavat olla pakattuina, kaapit siivottuna ja henkinen olotila heittelee jossain haikeuden ja ilon rajamailla. Ihanaa päästä lähtemään, mutta samalla mieltä kalvaa ikävä tänne jääviin ihmisiin, paikkoihin ja tapoihin. Hirveän lopullista, mutta aika aikansa kutakin. Onneksi on lentokoneet ja Internet. Enkä vielä muutama kuukausi sitten olisi voinut kuvitellakaan, miten ikävä miulla näitä pikkupoikia vielä tulee! Mutta näköjään sitä lähes vuodessa tottuu siihen, että saman katon alla asustelee myös pari hurjan söpöä riiviötä ;)

Tänään illalla tosiaan vietettiin perheen kanssa miun läksiäisiä ja yleensäkin tämän vuoden loppumista Ramada - hotellin Sakura - ravintolassa. Ja kuten ruokapaikan nimestäkin voi jo hoksata, kyseessä oli sushi-baari. Ja kaiken lisäksi tarjolla oli buffet. Silmäni varmaan loistivat ilosta ja vatsani tulevista nautinnon riemuista, kun istuuduimme tiskille. Pari tuntia vierähtäkin hirvittävän nopeasti noutaessamme monta kierrosta sushia, sashimia, maki-rullia, tempuraa ja ties mitä japanilandian herkkuja. Kivaa oli ja sainpa pojilta myös kiitos - lahjan: kehystetyn valokuvan meistä ja hopeisia, arabi-tyylisiä rannekoruja sekä poikien itse kirjoittaman kortin. Tippakin tuli linssiin sitä lukiessa, vanhempi pojista oli kirjoittanut muun muassa, että "life was cool with her here."

Itse annoin pojille muistoksi über-hienot Star Wars - t-paidat ja Smarties-rakeita :D Tosiaan tämän vuoden aikan olen oppinut Tähtien Sodasta enemmän kuin koskaan aiemmin, ja about 15 kertaa Star Wars - The Clone Wars'in katsoneena, voin ylpeänä toistella elokuvan repliikkejä ulkoa ;)

Tällä erää ei muuta. Seuraavat päivät tulevat menemään vauhdilla, kun kuskaan poikia jalkapalloleirille ja takaisin sekä hyvästelen ihmisiä. Toivotaan, ettei naamani ole täysin turpea kaikista kyyneleistä, kuhan Suomeen tupsahdan!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kerro uivatko mun luokseni näin lapsuudesta laivat?

Hieman jäljessä, mutta hyvää Juhannusta kaikille! Kuuntelen tässä Junnu Vainion ja Baddingin biisejä (mitä ihmettä... olen joko tullut vanhaksi tai sitten vuosi ilman Pohjois-Karjalan radiota alkaa vaikuttamaan huolesuttavalla tavalla! :D) ja antaisin melkein mitä vain, että saisin saunoa Nostamon lauteilla ja nukkua aitassa raikkaiden peittojen alla. Toki tiedän, että miulla menisi ennen pitkää hermot itikoihin ja aitan takana rääkyviin räksiin, mutta voih kun on tällainen suomi-kesä - haikeus!

Anyways. Viimeiset puolitoista viikkoa käynnistyy huomenna. En voi uskoa, että vuosi on jo lopuillaan. Jouduin myös hankkimaan toisen matkalaukun *klunks*, mutta onneksi tulen matkustamaan poikien kanssa, joten ylimääräistä ei tarvitse maksaa. Jännittää kaikesta huolimatta ja olo on muutenkin hiukan sekava, en tiedä miten päin olisi. Palan halusta palata, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että tässäkö tämä vuosi oli ja olisiko vielä jotain, mitä en olisi tehnyt? Haluaisin myös viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta toisaalta tahtoisin vain erakoitua ja olla näkemättä ketään, ettei lähteminen olisi niin vaikeaa. Outo tunne tämä olla valmis palaamaan, muttei valmis lähtemään. Phuuh.

Juhannus kului täällä ihan normaaleissa merkeissä. Paistoin tosin pizzaa ja nyt onkin sitten ollut vatsa aivan sekaisin ja turvoksissa eilisestä asti. Ilmeisesti miun ei todellakaan pitäisi niitä vehnäjauhoja pistää massuuni ollenkaan. Parempi olisi olla ilman viljoja... Illalla lähdin vielä katsastamaan leffan The Killers, mikä oli ihan tarpeeksi viihdyttävä aivot-narikkaan - pätkä. Jotenkin täällä on niin helppo ja kiva mennä elokuviin. Lippuja kun ei tarvitse hankkia etukäteen, leffaa pääsee katsomaan vielä kesken näytöksen, teatterissa pyörii kaikki uutuudet ja liput liikkuvat 5e tietämillä per elokuva. Tuolla City Centerin elokuvateatterissa on kaiken kaikkiaan 14 salia, joten koskaan ei edes tarvise pelätä, etteikö paikkaa löytyisi... Ja minä jaksoin joskus hehkuttaa kuinka Joensuun Tapiossa on VIISI salia ;)

Juhannusaattona näin pikaisesti myös Alaata. Hän oli lähdössä Etelä-Afrikkaan katsomaan jalkapallon World Cupia voitettuaan musiikki/leffakauppa Virginin kilpailun pääpalkinnon, missä voittajalle kustannetaan 4 päivää Etelä-Afrikassa loistohotellissa ja kisapassilla pääsee katsomaan kaikkia pelejä! Ja miksi mainitsen tästä on se, että Alaa olisi ottanut miut mukaan tuolle reissulle, mutta Qatarin lakien puitteissa järjestäjät eivät olisi sallinut tyttöä ja poikaa matkustavan kahdestaan ilman, että he ovat naimisissa. Alaan selittelyt kaveruudesta olivat kuulemma menneet kuin kuuroille korville ja hän joutui sitten hylkäämään idean. Olisi kyllä ollut huisia päästä! Sai taas huomata, että missä päin maailmaa sitä oikein asutaankaan ;)

Tänään sitten ajelin taas Al Fuwairitin biitsille tokaviimeistä kertaa. Sää oli muuten mitä mainioin, mutta puhaltavan hiekan takia jouduin peittämään pääni huivilla... Suomeen tulee siis kasvoista kalpea kokovartalopapu... Joka tapauksessa tässä parit kuvat rannalta.





maanantai 21. kesäkuuta 2010

Hyvää huomenta anyone?

Tänä aamuna sänkyni jalkopäässä minua oli tervehtimässä tällainen otus:


"GOOOD MORNING!"

Raukka ei päässyt selältään pyörähtämään ympäri, joten raa'asti iskin kimppuun hiuslakan avulla jähmettäen otuksen niin, että sain kuljetettua sen alakertaan ja vetäistyä vessanpöntöstä alas. Omaa kylppäriä en moiseen tarkoitukseen halunnut käyttää - tiedä vaikka öttiäinen mönkisi ensi yönä uudestaan viemäristä...

Kerroinko jo, että inhoan torakoita? Tällä yksilöllä oli pituuttakin kiitettävät 6cm plus tuntosarvet.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Huh hellettä!

Uskomatonta, että tasan kolmen viikon päästä on miun viimeinen päivä täällä! Mihin nämä kuukaudet katosivat? Jollain tapaa tuntuu, etten ole tehnyt täällä ollessani mitään ihmeellistä tai tehnyt & nähnyt niin paljoa kuin "olisi pitänyt", ja kuitenkin valokuvia selaillessa ja menneitä pohtiessa tuntuu välillä siltä kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Maa on nähty jo aikoja sitten, samoin kulttuuri, ihmisten tavat ja arkielämä. Kaikin puolin olen jo valmis palaamaan kotiin hyvillä mielin. Kaiken lisäksi olen kavereistani se, joka lähtee viimeisenä. Joten mitään hirveitä nyyhkimis-jäähyväisiä ei ainakaan ole tiedossa ;) Päin vastoin, mitä lähempänä take off on, sitä malttamattomampana olen palaamassa takaisin. Sääkin on täällä muuttunut tuskastuttavan kuumaksi eikä ulkona huvita olla edes öiseen aikaan. Tänäänkin jeepin sisälämpötila ilmastoinnista huolimatta oli sellaiset "lempeä" +46 astetta!

Nyt kuitenkin olen vielä täällä ja vietän "lomaa" poikien kanssa, mikä tosin tarkoittaa mulle enemmän hommia. Päivärytmini on myös muuttunut kohtuullisesti. Nyt herään 6:45 joka aamu, että ehdin salille vetämään reilun puolen tunnin juoksulenkin ennen kuin miun tulee olla keittämässä puuroa about 8 aikaan. Siitä hetkestä lähtien olen sitten ipanoiden kanssa aina lähemmäs 16:30, jolloin perheen äiti viimeistään saapuu paikalle. Tämän jälkeen mie kaappaankin taas salivaatteet ja painun pyöräilemään/uimaan. Iltakahdeksan maissa olen takaisin sisällä ja tällä viikolla uni on tullut jo heti yhdeksän jälkeen... Eipähän tarvitse hirveästi pohtia päiväksi tekemistä! ;)

Tänään meidän piti lähteä poikien kanssa keilaamaan, mutta paikalle saavuttuamme ystävällinen virkailija totesi paikan olevan yksityiskäytössä seuraavan tunnin ajan. Mehän emme tietenkään jaksaneet jäädä odottamaan, joten suunnistimme sitten City Center - ostarilla olevaan Fun Zone - huvipuistoon, missä pojat viihtyivätkin sitten puolitoista tuntia juosten, hyppien ja pehmopalloilla toisiaan (MINUA) ampuen. Puoli kahden maissa oltiin takas kotosalla ja rupesin vääntämään pinaattilettuja :D Näyttivät uppoavan poikiin vallan mainiosti muhaha.

Täällä päin maailmaa ei muuta. Jännä oli tosin huomata, että paikallislehdessä on ollut ihan isoja uutisia tästä Suomen pääministerin vaihdoksesta jne. Täällä päin kun monet eivät edes tiedä, missä tai mikä FINLAND on. Monesti se sekoitetaan Englantiin, Hollantiin (kuten tänään), johonkin Ruotsin/Saksan kaupunkiin, ja kartalla maamme sijoittuu jonnekin Puolan alapuolelle tai vaihtoehtoisesti Kreikan yläpuolelle... Nokian puhelimet sentään kaikki tietävät ;)

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Not afraid to take a step

Minä ja pojat IMAX-teatterissa! (itse perhe ehdotti tämän lisäämistä! terkut vain ;>)

Suomesta tultuani pojat - etenkin vanhempi veljeksistä - ovat käyttäytyneet äärimmäisen mukavasti ja kiltisti. Liekkö poikiin iskenyt jonkin sortin ikävä jo tai sitten he ovat olleet vain niin innoissaan tulevasta kesälomasta. 4 viikkoa Katrin kanssa kolmestaan, voisiko olla hauskempaa! ehehe. Joka tapaukessa tämä viimeinen kouluviikko oli leppoisa ja erittäin helppo. Aamuisin ei tarvinnut väitellä hampaiden pesusta, mitä olemme varmasti tehneet 99% kaikista kouluaamuista viime elokuusta lähtien... Vaatteiden vaihto, puuron syönti ja autoon pakkautuminenkin sujui nassikoilta ennätysvauhdilla!

Eilen, eli viimeisenä koulupäivänä koulu loppui jo 11:30 ja päätin viedä pojat juhlistamaan kesäloman alkua ensin syömään ja siitä leffaan katsomaan Shrek "Forever After" IMAXina. Pakko vielä hehkuttaa tätä "food court" - systeemiä näissä isoissa ostoskeskuksissa. Yleensä alueet ovat isoja, ympäränmuotoisia paikkoja. Alueen keskellä on tuoleja/pöytiä ja niiden ympärillä kymmeniä eri mini-ravintoloita Pizza Huteista KFC:hen, erilaisiin sushi-mestoihin, kiinalaisiin, italialaisiin pastapaikkoihin jne. Eli jokainen ruokailija voi marssia sinne tiskille, mitä haluaakaan syödä ja lopulta kokoontua saman pöydän ääreen mussuttamaan tilaamaansa sapuskaa. Näin ollen ei tule ainakaan kinaa siitä, mitä kukin haluaa syödä ;)

Itse elokuva oli tarpeeksi viihdyttävä miullekin. Jotenkin näissä animaatioissa huumori tehdään myös aikuisille sopivaksi niin sanotusti piilotettuna, ja ainakin miulla oli hauskaa :D Eikä kersoillakaan sen puolin näyttänyt olevan tylsää... Toisaalta heidän mielestään varmaan, mikä tahasa elokuva on mahtava, kuhan vain kädestä löytyy pahvitötteröllinen suolaisaa popcornia.

Muutoin miun vapaa-aika on mennyt aika pitkälti kuntosalilla ja uima-altaalla. Joskin suuressa uima-altaassa on taas jotain häikkää puhdistusmekenismeissa ja kukaan ei osaa sanoa, milloin korjaus on tehty. Inshallah vain ja tätä tyttöä ottaa päähän! Voisin purkautua tähän kaikkien intialaisten/sri lankalaisten/pakistanilaisten ja muiden sieltä päin maailmaa tulleiden ihmisten hitaudesta ja ymmärtämättömyydestä (esim heidän mielestään uintitreenin voi ihan hyvin tehdä lasten pulikointialtaassa... että mitä?!). Samaiseen joukkoon voisin vielä lisätä sudanilaiset, jotka ovat ehkä maailman hitain & laiskin kansa. Unohtamatta tietenkään näitä arabeja, joilla ei myöskään ole aikakäsitystä... (heidän tavoilleen opittuani olen auttamatta joka paikasta myöhässä jo itsekin!) MUTTA säästääkseni teidän ja itseni hermoja jätän nämä ranttaamiset jonnekin sinne viimeiseen päivitykseen, mihin voin rauhassa purkaa vuoden tuntojani ;)

Tällä erää ei muuta. Ihan normi viikonloppu tiedossa, tosin huomenna meinasin mennä ehkä uhmaamaan taas meduusoja. Jos ne vaikka olisivat hävinneet maisemista. Seuraavat viimeiset viikot menevätkin sitten töitä huhkimalla aamusta iltaan. Kaiken lisäksi missio on alkaa herätä jo kuudelta, että ehdin kuntosalille ennen päivän töiden aloittamista. Saas nähdä miten käy!

Niin ja eilen sitten innoistuin ostelemaan maustesäkkejä & teetä Suomeen. Kassista löytyy ainakin punaisia linssejä, kanelia, chilijauhetta, kokonaisia kuivattuja chilejä, currya, biriyani/shawarma -mausteseoksia, zataaria, korianteria, jeeraa, inkivääriä... Sekä tietenkin teetä ja vähän lisää teetä. Pakko myöntää, että olo on kuin hamsterilla ;)

Ja jos ette ole miun hehkutusta vielä kuulleet, niin kuunnelkaa ihmeessä Eminemin uusin single Not Afraid. Aivan ihana! Uutta albumia siis odotellessa, pitäisi tulla kauppohin siinä 20pv. Great!