Loistoviikko ja melkein 6kk takana!

Mulla oli olevinaan jotain päivitettävän arvoista mielessä - ollut jo pari päivää - mutta jostain syystä en nyt millään muotoa saa päähäni, mitä kummaa se mahtoi olla!

Kerrotakoon nyt ainakin sen verran, että sain tänään "congratulation" - viestin Qatarin Olympiakomitealta, että pääsen vapaaehtoistöihin noihin yleisurheilun MM-kisoihin, siis sisäkisoihin, jotka pidetään täällä Dohassa maaliskuussa. En tiedä asiasta vielä muuta kuin, että jonkinlainen info pidetään nyt tulevana sunnuntaina klo 16:30 "Qatar Olympic Committee Buildingissa" Al-Dafnassa ja miut on nimetty "Accreditation"-tiimiin, josta ei niin mitään hajua. Reittikin tuonne olympiakomitean buildingiin täytyy vielä googlata. Eiköhän tiedossa ole kuitenkin ihan loistohomma, vessoja kun miun ei kuitenkaan oleteta siivoavan ;) Kaiken lisäksi saan tuosta 3-päiväisestä tommasta tietenkin työtodistuksen ja "uniformun" eli jotain pusakkaa, housua, takkia, hattua tiedossa :) Pääasia kuitenkin, että pääsee tekemään ja näkemään taas jotain erilaista!

Menneestä viikosta ainakin sen verran, että käväisin ipanoiden kanssa leffassa katsastamassa Princess & the Frogin. Ehkä enemmän "tyttöjen elokuva", mutta pojat halusivat ehdottomasti nähdä kyseisen pätkän. Ajattelin myös päässeeni yli tästä vanhasta Disneyn elokuvien kammosta, kun pienenä ja vähän vanhempanakin se jatkuva hoilotus kaikissa filmeissä ärsytti aivan vietävästi. Kuinka ollakaan olin sittenkin väärässä! En edelleenkään siedä sitä kailotusta, vaikka kuinka yritin. Onneksi pojilla sattui tulemaan aina sopivassa kohdassa vessahätä ja pääsin pakenemaan salista ;)

Yksi suuri ilouutinen mahtuu myös tähän viikkoon. Nimittäin selkäkipuni on kaikonnut tai sitten olen jo niin tottunut siihen... Joka tapauksessa kokeilin eilen juoksemista ja kuinka ollakaan myös outo lonkkakipuni oli hellittänyt sen verran, että pystyin nauttimaan juoksusta täysin siemauksin. Lopulta tulikin sitten huhkittua 80 minuuttia, kun kelikin oli mitä mainion; +18 ja pitkähihainen päällä. Sai kivan punan taas poskille ja leveän virneen huulille :D On se endorfiini-humala kiva asia! heh.

Niin ja löysinpä eilen jo pitkään kadoksissa olleen thaimaalaisen ravintolan, jolla on niinkin "houkutteleva" nimi kuin "Thai Snack". Olen siis tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta jo ties kuinka kauan, mutta paikka on hieman syrjässä ja piilossa, ettei sitä ole millään meinannut löytää. Eilen päivällä otin sitten missioksi löytää kyseinen rafla, vaikka siihen kuluisi monta tuntia. Siispä tankki täyteen bensaa ja menoksi.

Ajoin ensin aivan oikeaan suuntaan, kunnes oli pakko pysähtyä kysymään neuvoa. Onnekseni tien varrella sattui olemaan thaihierontapaikka ja niinpä marssin sisälle kysäisemään ravintolan sijaintia. Thaimaalainen nainen sitten neuvoi miulle hassusti murtaen jonkinlaisen oikopolun, jota pitkin sitten lähdin seikkailemaan. Tähän kuului mm. ajoa jonkin työmaan ja kasvi-sairaalan pihan läpi (kyseinen sairaala siis tosiaan hoitaa KASVEJA :D Katsoin ensin, että onpa nuhjuisen näköinen sairaala ja etten sinne ikinä jalallani astuisi, kunnes kylttejä katsoessani tajusin kyseessä olevan kasvien hoitopaikka... tuli vähän sellainen fiilis, että nyt olen nähnyt kaiken!).

Onnistuneesta kuitenkin puikkelehdin villojen välissä ja ihmeekseni löysin thaikkuravintolan alle tunnissa! Marssin sitten sisään ja päätin nauttia lounaaksi ankka-nuudeli-soppaa. Iso annos, jossa järkyttävän suuri määrä ankanlihaa ja hinta n. 3,5euroa, ja liemi oli mitä parhainta NAM. Paikka siis kaikkien paikallisten kehuma, koska paikassa saa vatsan täyteen alta 2 eurolla ja normaalit (suuret) annokset huitelevat siinä 4 euron kieppeillä. Ravintolaa pyörittää siis thaimaalainen perhe/suku. Tiskin takana heilui todella vanha äijä, joka ei englantia puhunut sekä liuta nuoria poikia, joista osa toimii kokkeina ja osa ns. tarjoilijoina/siivoojina. Naiset sitten hoitavat seinän takana yllätys yllätys thaihierontapaikkaa. Ehdottomasti menen tuonne jatkossakin ja varmaan viikoittain! Sen verran hyvää palvelua ja kotoista tunnelmaa, jopa kissat tulivat keittiöön... Tiedä sitten siitä hygieniasta, mutta kaikkeen tottuu ;>

Niin ja joudunpa vielä ainakin kerran lähtemään visa-runille tuossa helmikuun alussa ennen kuin Anni saapuu maahan. En ole siis vieläkään saanut pidempiaikaista viisumia, koska "ammattiani" ei tunneta täällä, vaan minua verrataan "nannyyn" eli näihin maideihin, joita rikkailla on, ja maidien tulee olla vain tietyistä maista; Filippiinit, Sri Lanka yms. Hirveän monimutkaista, mutta katsotaan josko sen viisumin saisin vielä ennen kesää. Toivon ainakin parasta, alkaa passista tyhjät sivut loppumaan ;) Joka tapauksessa tämä tietää taas reissua maasta pois ja taidan lähteä taas Arabiemiraatteihin pyörimään päiväksi, kun sinne lentää edestakas n. 40 eurolla FlyDubai -yhtiöllä. Harmi, että viisumini menee vanhaksi jo 12 pv, jolloin Anni on täällä ja olisimme voineet esimerkiksi yhdessä lähteä käymään Dubaissa, mutta viisumin täytyy olla leimattu jo ennen "eräpäivää"... Tästä syystä lähden luultavasti tekemään runin jo 10 päivä. Tällä kertaa tosin aion suunnitella reissua jo etukäteen, voisin esimerkiksi käydä nyt katsastamassa sen maailman korkeimman tornin :D Viimeksi meni vähän heikoilla tuo päivän matka, kun en mistään muusta kuin metroreitistä ottanut selvää...

Nyt sitten jatkamaan iltaa poikien kanssa, kun olen iltavahtina pitkästä aikaa. Lupasin vielä paistella köyhiä ritareita näin viikonlopun kunniaksi... kaikkeen sitä ihminen joutuukin :D

ps. picasassa taas muutama uusi kuva pari viikkoa sitten tehdyltä aavikkoreissulta perheen ja perheenäidin työkavereiden kera.

Huvipuistoja ja rantaelämää

Itseni ja luultavasti kaikkien muidenkin iloksi päätin sitten viimein uskaltautua kampaajalle, jotta pääsisin eroon hirvittävästä hampputukastani. Olin leikkauttanut hiukseni kunnolla viimeksi viime toukokuussa... aivan, eli voitte kuvitella millainen se jo oli! Joka tapauksessa yritin etsiä netistä suht huokeaa, mutta hyvää kampaamoa ja yllätyksekseni pitkän etsinnän jälkeen löysin erään keskustelufoorumin, jolla kehuttiin tätä Glow - nimitä kampaamoa Salwa Roadilla eli lähes meidän naapurissa! (me asumme Al Waabilla ja nämä kaksi valtatietä kulkevat vieretysten) Omistajakin sattui vielä olemaan amerikkalainen, Hillary, joten uskoin voivani luottaa hänen taitoihin.

Niinpä pyörähdin villassa tekemässä varauksen ja toissapäivänä poljin pyörällä paikalle (miten kivalta tuntuikaan polkea pyörää ulkoilmassa ja liikkua ilman autoa *-* Suomessa varmaan ekana lähden vain kävelemään/pyöräilemään/juoksemaan onnesta soikeena ja haistelemaan ruohon & puiden tuoksua :D)

Paikalle päästyäni yritin sitten selittää Hillarylle, mitä halusin hiuksilleni tehtävän ja tuntui siltä, ettei kampaaja tajunnut selityksistäni mitään... Mutta kuinkas kävikään! Sain kivannäköiset, paljon lyhkäisemmät hiukset kuin ennen 250rialilla (sen n.45e). Hintaan kuului vielä kaikki hiustökötit sekä "blowdry", joka normaalisti maksaa about 200rialia lisää kulutetun sähkön takia... Odotellessa sai myös juoda kupposen teetä/kahvia, jos tahtoi :) Palvelu oli muutenkin ystävällistä. Huvittavaa oli kyllä taas se, että itse kampaaja ei tietenkään pessyt tai kuivannut saati stailannut tukkaani, vaan tämän "raskaan työn" teki tietenkin filippiinotyttö :D Kuten yleensäkin kaikki "duunarit" ovat lähinnä filippiinoja.

Samaisena päivänä lähdin illalla vielä yksin leffaan katsomaan Sherlock Holmesin (ranskalaisen kaverini Bertin kamulla olisi ollut tosin jonkin sortin partyt eräässä pilvenpiirtäjässä, mutta jostain syystä hirveä sosiaalisoituminen ei jaksanut innostaa. Ainahan ei voi jaksaa vai kuinka? vaikka tuolla olisinkin mahdollisesti tavannut taas uusia kasvoja...), kun olin siitä kehuja kuullut. Jostain syystä en kuitenkaan saanut elokuvasta mitään irti. Liekö "vaikea englanti" yhdistettynä väsymykseen aiheuttanut jonkin sortin tylsyyden tilan, mutta en saanut leffasta oikein mitään irti. Lähinnä ärsyynnyin ympärillä tapahtuneesta hyörinästä. Täällä kun leffaan voi tulla kesken näytöksen, joten porukkaa saattaa lapata edes takaisin salista ulos ja sisään miten sattuu. Samoin ihmiset puhuvat elokuvien aikana, vaikka tämä on olevinaan kiellettyä. Samoin harva sulkee puhelintakaan ja tulipa taas kuunneltua Nokian soittoääntä pariin otteeseen.

Eilen eli lauantaina heräsin sitten taas jo kahdeksan maissa, täällä kun en osaa nukkua pitkään, vaikka kuinka yrittäisin. Päätin sitten lähteä pohjoiseen Al Fuwairitin biitsille katsomaan, josko merivesi alkaisi olla uintikelpoista. Pyörähdin Carrefourin (paikallinen citymarket) kautta hakemassa vettä ja tuoreita egyptiläisiä mansikoita evääksi! Ja oli muuten hyviä NAM.

Rannalle saavuttani huomasin sitten pari omanikäistä poikaa, jotka yrittivät epätoivoisesti saada autoaan irti hiekasta. Päätin sitten hyvää hyvyyttäni kysyä heiltä tarvitsivatko he apua. Kävi ilmi, ettei poikien auto ollut neliveto (kuka lähtee ajamaan dyyneille ilman nelivetoa :DD voi pojat pojat...) ja auttava käteni oli enemmän kuin tarpeen. Niinpä sitten työnsimme/kiskoimme autoa ja kaivoimme hiekkaa pyörien edestä/takaa pois kunnes kaikkien ihmeeksi saimme auton ylös kuopastaan. Tämän seurauksena sitten nämä aussipojat Will ja joku-jonka-nimeä-en-muista pyysivät minua liittymään seuraansa rannalle hengailemaan ja kokeilemaan kitessurfingia. Vesi nyt oli ihan pirun kylmää, joten jätin surffauksen väliin ja tyydyin suojautumaan puhaltavalta hiekalta hupparini sisälle :D Myöhemmin joukkoomme liittyi vielä poikien kaverit Dave ja Natalie. Lähtöä tehdessä vaihdettiin sitten vielä joukon kanssa numeroita, ja saa nähä jos heidän kanssaan vielä jonnekin eksyn :)

Illalla olin sitten aivan mielettömän väsynyt, mutta jotenkin Alaa onnistui houkuttelemaan miut ulos kävelemään/kahville. Pihalla oli kuitenkin hirvittävän kolea (suomessa hypittäisiin t-paidassa ja shortseissa samassa lämpötilassa...) ja kävelyn sijaan päätimme lähteä moikkaamaan Alaan kaveria Villaggion sisälle rakennettuun huvipuistoon. Kyseinen paikka on vielä osittain kesken ja tosiaan se on tavaratalon sisällä :D Sieltä löytyy mm. carting-rata, keilahalli, maailmanpyörä, pieni vuoristorata yms. Ja koska Alaan kaveri toimii supervisorina (mikä se sana nyt taas on suomeks ehm) puistossa pääsimme sitten ilmaiseksi laitteeseen kuin laitteeseen :D Normaalisti laitteelta joutuisi maksamaan 50rialia eli jopa 10euroa! Pyörähdimme sitten vuoristoradassa ja jossain ihme kieputtimessa, mikä oli kyllä ihan kauhea kokemus D: Nimittäin seatbeltissäni oli jotain vikaa ja se lonksui pahasti. Turvamiehet kävivät jopa tsekkaamassa penkkiäni pariin otteeseen, mutta lopulta kohauttivat vain olkiaan, että kyllä se tuoli kestää :D Mikäs siinä sitten, poiskaan en enää päässyt. Ajattelin vain, että kuolenkohan nyt onnellisena vai en :D Kaikki kuitenkin toimi kuten pitikin, sormeni vain kipeytyivät liiallisesta kahvojen puristamisesta ja pääalaspäin kieppuminen korkeuksissa nojaten rikkonaiseen turvaistuimeen aiheutti kaiken aikaa pientä pelkoa pääkopassani. Mutta kaikkea piti taas kokeilla ;)

Kymmenen aikaan illalla ajoimme sitten vielä Coffee Beaneryyn nauttimaan kuumaa kaakaota terassille. Siinä sitten istuin ulkona uhmakkaasti t-paidassa palellen, höyryävä kaakaokuppi kädessä ja unelmoiden lämpimästä saunasta ;) Oli myös puhetta, että lähtisin ensi kesänä ennen koulun alkua reiluksi viikoksi Tunisiaan, kun Alaa sekä Freeko Suomesta ja Hasso Saksasta palaavat kesäksi kotimaahansa. Saisin asua ilmaiseksi kavereiden nurkissa ja paistatella auringossa. Että jos jotakuta siellä Suomessa kiinnostaa lähteä kanssani reissuun moikkaamaan kamujani, nii sanokoon vain hep! :D

(ps picasassa on sitten kuva tukasta, nopeasti repäisty kun tein lähtöä altaalle)

Jamoca (paikallista kahvijäätelöä)

Hyvää uutta vuotta! En ole taaskaan saanut aikaiseksi päivittää, mutta mitään ihmeellistä täällä päin ei ole sattunut. Elämä rullaa eteenpäin niin kuin missä tahansa :)

Uusi vuosi vaihtui siis täälläkin. Tosin täällä sen vaihtumista ei huomannut missään. Kyseessä oli aivan tavallinen torstai-ilta, mikä ihmetty minua, sillä uskoin jokaisen jollain lailla juhlistavan vuoden vaihtumista, millä on monessakin kulttuurissa tietynlainen symbolinen arvo. Kysyin sitten asiasta ystävältäni Alaalta, hän siis muslimi, että miksi täällä päin maailmaa uutta vuotta ei juhlisteta kuin hotelleissa ja niissäkin pääasiassa länsimaisten pyynnöistä. Alaa sitten selitti, että Uusi Vuosi on liian lähellä heidän pyhää Eidiään (marraskuun lopulla/joulukuun alussa oleva viikon mittainen juhlapyhä, riippuu kuun asennoista...) ja juhlien välillä tulee olla tietty määrä päiviä/viikkoja. Uuden Vuoden juhlinta on myös kuulemma enemmän "kristittyjen juhla, kun se on lähellä heidän jouluaan". Itse kuitenkin vietin uutta vuotta pienimuotoisesti. Meille kerääntyi kaikki Qatarin suomalaiset juhlatamineissaan syömään intialaista ruokaa ja tietenkin suomalaisia perinteitä kunnioittaen siemailemaan alkoholia. Itsekin pukeuduin hienommin mekkoon ja viitsin jopa laittaa juhlameikin & hiuksetkin! Perheen isä totesikin miut nähdessään, että taitaa olla eka kerta kun hän näkee mulla meikkiä naamassa :D Harvoin täällä siis tulee meikattua tai hiuksiaan laitettua (tällä hetkellä tukka on kyllä sellainen hamppu-pesäke, että kohta on pakko ajella päänsä kaljuksi, kun näyttää niin kamalalta!).

Joka tapauksessa muiden suomalaisten jäädessä laulaaan Singstaria olohuoneeseen minä hipsin ovesta ulos ja lähdimme Alaan kanssa katsastamaan erään Alaan kaverin kaverin kaverin yksityisiä juhlia. Juhlat osoittaituivat kuitenkin paikallisten libanonilaisten ryyppyjuhliksi, missä +40-vuotiaat limaiset miehet heiluivat tanssilattialla ja uhkeat naiset piikkikoroissaan seisoskelivat tanssilattian laitamilla. Siispä lähdimme paikalta nopeasti ja lähdimme katsastamaan olisiko kaupungin baareissa edes jotain elämää. Suuntasime kulkumme Sheraton hotellin irkkupubiin, sillä kyseisen paikan nyt luulisi ainakin olevan täynnä uutta vuotta juhlistavia länskäreitä. Paikalle päästyämme päätimme kuitenkin kääntyä takaisin, sillä liput sisään maksoivat 250 rialia eli lähes 50 euroa! Kauhistuneena tästä lähdimme kiertämään muita paikkoja tuloksetta. Intercontinental hotellin Lava-klubi oli täynnä vain poikia/miehiä ja W-hotellin Crystal Loungeen pääsi vain mustissa. Uusi vuosi vaihtui siis lopulta autossa liikennevaloissa törröttäen :D Lopulta päätimme luovuttaa yöelämän suhteen ja ajoimme Souk Waqifiin nauttimaan sheeshasta ja tuoreesta Lemon-Mint -mehusta. Istuimme kahvilassa yökahteen jutellen niitä näitä ja kolmen aikaan palasin kotiin. Missä sitten bileet olivat edelleen täydessä vauhdissa! :D Istuin sitten vielä hetken suomalaisten kanssa keittiössä maistellen jamacalaista rommia, kunnes painuin pehkuihin. Juhlat olivat kuulemma jatkuneet aamukahdeksaan asti... Että näin meillä!

Nyt olemme viimein saanet Jeepin myös takaisin. Eli pääsen nyt taas parin viikon jälkeen compoundin ulkopuolellekin. Kyllä alkoihin jo ahdistaa nämä muurit huh. Mutta eipä mennyt kuin pari päivää kolmella autolla, kun joku arabialainen nainen törmäsi perheen isän työautoon eräällä parkkipaikalla sellaisella voimalla, että työautosta laukesi ilmatyynyt ja kori painui kasaan kuin rusina... Tiedä miten joku voi olla niin tohelo, että osuu parkkeerattuun autoon. Ei kai auta muu kuin yrittää ymmärtää :D Mutta huh, onneksi kukaan ei ollut auton kyydissä. Tämä nainen itse joutui tosin sairaalahoitoon sekä joutuu tietenkin korvaamaan aiheutuvat kulut.

Pari päivää sitten kävimme sitten aavikolla pelailemassa beachvolleyta perheen äidin työkavereiden kanssa. Kivaa oli, vaikkakin hiekkaa sai taas kaivella silmistään vielä seuraavavankin päivänä.

Niin ja itävaltalaiset kaverini palailivat myös tänne tammikuun ekalla viikolla ja ovat täällä helmikuun puolelle saakka. Sitten koittaa lopullinen lähtö heille ja kukakin lähtee ties minne. Osalla odottaa työt Hollannissa ja osalla Kiinassa...

Ei tänne muuta. Arki jatkuu "työntäyteisenä". Tein viime viikolla jopa kaalilaatikkoa :D ja poikien vastaustahan oli, että "Yök, en syö!" ;)

Kesää ja kuumuuttaa odotellessa! Niin ja Annihan saapu tänne jo reilun 3 viikon kuluttua! Maltan tuskin odottaa <3