Mulla oli olevinaan jotain päivitettävän arvoista mielessä - ollut jo pari päivää - mutta jostain syystä en nyt millään muotoa saa päähäni, mitä kummaa se mahtoi olla!
Kerrotakoon nyt ainakin sen verran, että sain tänään "congratulation" - viestin Qatarin Olympiakomitealta, että pääsen vapaaehtoistöihin noihin yleisurheilun MM-kisoihin, siis sisäkisoihin, jotka pidetään täällä Dohassa maaliskuussa. En tiedä asiasta vielä muuta kuin, että jonkinlainen info pidetään nyt tulevana sunnuntaina klo 16:30 "Qatar Olympic Committee Buildingissa" Al-Dafnassa ja miut on nimetty "Accreditation"-tiimiin, josta ei niin mitään hajua. Reittikin tuonne olympiakomitean buildingiin täytyy vielä googlata. Eiköhän tiedossa ole kuitenkin ihan loistohomma, vessoja kun miun ei kuitenkaan oleteta siivoavan ;) Kaiken lisäksi saan tuosta 3-päiväisestä tommasta tietenkin työtodistuksen ja "uniformun" eli jotain pusakkaa, housua, takkia, hattua tiedossa :) Pääasia kuitenkin, että pääsee tekemään ja näkemään taas jotain erilaista!
Menneestä viikosta ainakin sen verran, että käväisin ipanoiden kanssa leffassa katsastamassa Princess & the Frogin. Ehkä enemmän "tyttöjen elokuva", mutta pojat halusivat ehdottomasti nähdä kyseisen pätkän. Ajattelin myös päässeeni yli tästä vanhasta Disneyn elokuvien kammosta, kun pienenä ja vähän vanhempanakin se jatkuva hoilotus kaikissa filmeissä ärsytti aivan vietävästi. Kuinka ollakaan olin sittenkin väärässä! En edelleenkään siedä sitä kailotusta, vaikka kuinka yritin. Onneksi pojilla sattui tulemaan aina sopivassa kohdassa vessahätä ja pääsin pakenemaan salista ;)
Yksi suuri ilouutinen mahtuu myös tähän viikkoon. Nimittäin selkäkipuni on kaikonnut tai sitten olen jo niin tottunut siihen... Joka tapauksessa kokeilin eilen juoksemista ja kuinka ollakaan myös outo lonkkakipuni oli hellittänyt sen verran, että pystyin nauttimaan juoksusta täysin siemauksin. Lopulta tulikin sitten huhkittua 80 minuuttia, kun kelikin oli mitä mainion; +18 ja pitkähihainen päällä. Sai kivan punan taas poskille ja leveän virneen huulille :D On se endorfiini-humala kiva asia! heh.
Niin ja löysinpä eilen jo pitkään kadoksissa olleen thaimaalaisen ravintolan, jolla on niinkin "houkutteleva" nimi kuin "Thai Snack". Olen siis tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta jo ties kuinka kauan, mutta paikka on hieman syrjässä ja piilossa, ettei sitä ole millään meinannut löytää. Eilen päivällä otin sitten missioksi löytää kyseinen rafla, vaikka siihen kuluisi monta tuntia. Siispä tankki täyteen bensaa ja menoksi.
Ajoin ensin aivan oikeaan suuntaan, kunnes oli pakko pysähtyä kysymään neuvoa. Onnekseni tien varrella sattui olemaan thaihierontapaikka ja niinpä marssin sisälle kysäisemään ravintolan sijaintia. Thaimaalainen nainen sitten neuvoi miulle hassusti murtaen jonkinlaisen oikopolun, jota pitkin sitten lähdin seikkailemaan. Tähän kuului mm. ajoa jonkin työmaan ja kasvi-sairaalan pihan läpi (kyseinen sairaala siis tosiaan hoitaa KASVEJA :D Katsoin ensin, että onpa nuhjuisen näköinen sairaala ja etten sinne ikinä jalallani astuisi, kunnes kylttejä katsoessani tajusin kyseessä olevan kasvien hoitopaikka... tuli vähän sellainen fiilis, että nyt olen nähnyt kaiken!).
Onnistuneesta kuitenkin puikkelehdin villojen välissä ja ihmeekseni löysin thaikkuravintolan alle tunnissa! Marssin sitten sisään ja päätin nauttia lounaaksi ankka-nuudeli-soppaa. Iso annos, jossa järkyttävän suuri määrä ankanlihaa ja hinta n. 3,5euroa, ja liemi oli mitä parhainta NAM. Paikka siis kaikkien paikallisten kehuma, koska paikassa saa vatsan täyteen alta 2 eurolla ja normaalit (suuret) annokset huitelevat siinä 4 euron kieppeillä. Ravintolaa pyörittää siis thaimaalainen perhe/suku. Tiskin takana heilui todella vanha äijä, joka ei englantia puhunut sekä liuta nuoria poikia, joista osa toimii kokkeina ja osa ns. tarjoilijoina/siivoojina. Naiset sitten hoitavat seinän takana yllätys yllätys thaihierontapaikkaa. Ehdottomasti menen tuonne jatkossakin ja varmaan viikoittain! Sen verran hyvää palvelua ja kotoista tunnelmaa, jopa kissat tulivat keittiöön... Tiedä sitten siitä hygieniasta, mutta kaikkeen tottuu ;>
Niin ja joudunpa vielä ainakin kerran lähtemään visa-runille tuossa helmikuun alussa ennen kuin Anni saapuu maahan. En ole siis vieläkään saanut pidempiaikaista viisumia, koska "ammattiani" ei tunneta täällä, vaan minua verrataan "nannyyn" eli näihin maideihin, joita rikkailla on, ja maidien tulee olla vain tietyistä maista; Filippiinit, Sri Lanka yms. Hirveän monimutkaista, mutta katsotaan josko sen viisumin saisin vielä ennen kesää. Toivon ainakin parasta, alkaa passista tyhjät sivut loppumaan ;) Joka tapauksessa tämä tietää taas reissua maasta pois ja taidan lähteä taas Arabiemiraatteihin pyörimään päiväksi, kun sinne lentää edestakas n. 40 eurolla FlyDubai -yhtiöllä. Harmi, että viisumini menee vanhaksi jo 12 pv, jolloin Anni on täällä ja olisimme voineet esimerkiksi yhdessä lähteä käymään Dubaissa, mutta viisumin täytyy olla leimattu jo ennen "eräpäivää"... Tästä syystä lähden luultavasti tekemään runin jo 10 päivä. Tällä kertaa tosin aion suunnitella reissua jo etukäteen, voisin esimerkiksi käydä nyt katsastamassa sen maailman korkeimman tornin :D Viimeksi meni vähän heikoilla tuo päivän matka, kun en mistään muusta kuin metroreitistä ottanut selvää...
Nyt sitten jatkamaan iltaa poikien kanssa, kun olen iltavahtina pitkästä aikaa. Lupasin vielä paistella köyhiä ritareita näin viikonlopun kunniaksi... kaikkeen sitä ihminen joutuukin :D
ps. picasassa taas muutama uusi kuva pari viikkoa sitten tehdyltä aavikkoreissulta perheen ja perheenäidin työkavereiden kera.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti