Joulurauhaa

Hyvää joulua ja iloista uuden vuoden odotusta! On taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta, mutta mitään sen maata mullistavampaa ei ole tainnut edes tapahtua. Arki se on täälläkin, vaikka maisemat & kulttuuri ovatkin täysin erilaiset.

Joka tapauksessa tähän reiluun kuukauteen mahtuu paljon. Lähinnä on tullut sanottua haikeasti "nähdään" ihmisille, jotka jo jättivät Qatarin taakseen. Italialainen Francesco palasi takaisin Pohjois-Italiaan samoin tunisian-suomalainen Freeko sai kutsun Suomen nuorten lentopallomaajoukkueeseen ja hän muutti viime viikolla Pohjolaan. Häntä tosin tulen näkemään sitten Suomessa, kuhan itsekin palailen :> Myös koko Itävallan poppoo palaisi takaisin kotiinsa. Osa lopullisesti, osa tullen takaisin. Joten jäähyväiset eivät vielä olleet kaikkien osalta lopulliset! Saa nähdä tulevatko Irhad, Benji ja Christian takaisin tammikuun ensimmäisellä viikolla. Täällä kun aikakäsitettä ei oikeastaan ole, vaan kaikki on insha'Allah ("jos jumala suo" tms) eli viiden minuutin päästä sovittu tapaaminen voikin olla vasta ensi viikolla ;)

Näiden viikkojen aikana olen myös onnistunut hajottamaan jotain selästäni/jalastani ja nyt on menossa jo kolmas viikko juoksematta! Olen siis rampannut vain kuntosalin ja uima-altaan väliä ja vähitellen alkaa jo turhauttaa. Mitään muutosta kun kivun suhteen ei ole tapahtunut. Odottelen vielä viikon ja jos ihmettä ei tapahdu, niin raahaan itseni lääkäriin. Sekin tuntuu tosin turhalta, sillä olen lähes varma, että saan taas käteeni vain viisi ruskeaa paperipussia erilaisia lääkkeitä, joista en edes tiedä, mitä ne ovat :D

Mutta mahtuu näihin päiviin myös paljon hyvääkin! Törmäsin Soukissa vanhaan partasuiseen arabipapparaiseen, joka paljastui hopeasepäksi. Eli teetätin vanhoista Afganistanilaisista hopearahoista korut kavereille muistoksi. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut tuon kyseisen papan kanssa. Osasin vain sanoa "hei" ja "kiitos" arabiaksi ja loppu menikin niin, että minä puhun englantia viittoen ja mies puhuu mulle arabiaa viittoen... Mutta yhteisymmärrykseen päästiin lopulta kuitenkin. Sain vielä tingittyä hintaa alemmaks alkuperäisestä, kun olen vihdoin päässyt eroon tästä tinkimisen aiheuttamasta "ahdistuksesta" tai parempi sana olisi englannin "akward". Saa nähdä miten sitä sopeutuu taas suomalaiseen kulttuuriin, kun myyjä pamauttaa hinnaksi vaikkapa 50euroa ja itse vastaan siihen "let's say 30!" ;> Löysinpä Soukista myös paikallisen "leipomon". Pikkuruisen kopin varustettuna kiviuuneilla, mistä saa arabialaista leipää (tällaisia 20-30cm läpimitaltaan olevia rieskoja) 5kpl rialilla eli about 20sentillä :D Kyseisen paikan vieressä paistetaan myös eräänlaisia lettuja, joiden täytteeksi saa kananmunaa, juustoa ja hunajaa. Hinta noin 70senttiä ja maku oudolla tavalla hyvä, kunhan unohtaa letusta tulevan hajun, mikä vastaa jonkin pilaantuneen ja juustonaksujen yhdistelmää... Ehkä joskus pitäisi vähän miettiä mitä suuhunsa pistää, mutta toistaiseksi ruoasta ei mitään oireita ole tullut.. Pitäisi varmaan koputtaa tässä välissä puuta! Niin ja näiden ruokapaikkojen vierestähän alkaa vielä "eläinkauppa". Toisin sanoen pieni kortteli täynnä likaisissa häkeissä olevia lintuja satakielistä lokkeihin ja kanoihin, käärmeitä, koiran- ja kissanpentuja, akvaariokaloja, kaneja, hiiriä yms. Kaikki ulkoilmassa kaduilla auringonpaisteessa... Voisi olla Euroopan eläinsuojelujärjestöt innoissaan.

Kuvia mulla ei vielä ole. Olen ollut vähän liian laiska valokuvaamisen suhteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Etenkin kun nyt näyttäisi siltä, että tulisin olemaan täällä heinäkuun puolelle saakka. Sopimushan on vielä avoin, kaikki riippuu siitä kuinka nyt kevät lähtee menemään. Mutta ainakaan itsellä ei vielä ole mitään sitä vastaan, että olisinkin täällä pidempään. Kunhan jonkinlaisen kesäloman ehdin Suomessa pitämään :>

Säät ovat myös täällä viilentyneet ja onpa täällä saatu sadettakin jo peräti viitenä päivänä! Kylmäkin tuppaa välillä olemaan ja neuletakkia/hupparia on tullut vedettyä päälle jo liian ahkeraan. En olisi koskaan uskonut, että +25 voisi tuntua viileältä ;)

Muuten elämä täällä jatkaa kulkuaan. Etenkin nyt joulun aikaan huomasin, että kyllä se maailmaa jatkaa kulkuaan siitä huolimatta, että Turussa julistettiinkin joulurauha eilen klo 12 ja maa rauhottui siellä pohjoisessa ;) Meillä aatto oli mukavan leppoisa. Perheen äiti oli päivän vielä töissä ja me olimme poikien kanssa kotosalla. Syötiin pipareita, joita paistoimme edellisenä päivänä ja yritin pitää poikien näpit irti piparkakkutalosta, jonka myös väsäsimme (laitan kuvia picasaan myöhemmin). Illasta käväisin uimassa, kun kahden viikon väittelyn jälkeen club housemme manageri viimein suostui lämmittämään uima-altaan veden uimakelpoiseksi insha'Allah ;> Seittemän aikaan meille tuli tänne Qatariin jääneitä suomalaisia ja ilta menikin sitten glögistä, suklaasta ja pähkinöistä nauttien. Niin ja katsoimmehan myös tvkaista.fi:n kautta tuon joulurauhanjulistuksen. Tuntui hassua, miten tämä 10 hengen seurue hiljentyi television ääreen ja taisipa vanhemmilta ihmisiltä tulla kyyneleetkin silmiin.

Tänä aamuna sitten kuusen alta löytyikin kasa lahjoja ja ihmetyksekseni Joulupukki oli muistanut minuakin. Nyt on sitten 4 uutta kirjaa luettavana, lahjakortti johonkin naisten Spa:han, uutta pashmina-huivia ja lippu tammikuun yhdeksäntenä pidettävään miesten tennisturnauksen finaaliin, minne pelaamaan tulevat kaikki tennismaailman huiput! :O Mieltä lämmittävin oli kuitenkin kortti erään paketin kyljessä, mikä sanoi "Kiitos kaikesta!" hyvänjouluntoivotusten kera :)

Kello alkaa näyttää puolta yhtä, joten taidan kammeta itseni salille & uimaan, kun aurinko vielä paistaa (hehe). Illalla meillä onkin sitten tiedossa joulupäivällinen täytetyn kalkkunan ja pottumuussin kera NAM! Ja minä kun ajattelin, ettei tänä jouluna pääse lihomaan :D hah!

Hyvää joulua vielä kerran! Eilen en ehtinytkään soitella kaikille kelle lupasin, mutta uusi yritys tänään! Nauttikaa lumesta ja pakkasesta :)

- Katri

EDI:// unohtuipa mainita myös tuosta pari päivää sitten sattuneesta onnettomuudesta. Satuin nimittäin ajamaan kolarin! Taino syy ei ollut minun, vaan tämän toisen osapuolen. Olimme ajamassa poikien kanssa Villaggion parkkipaikalta, kun yhtäkkiä vasemmalta eteemme kaahaa intialainen mies puhuen kännykäänsä. Hiljensin vauhtiani jo hänet nähdessäni, mutta tajusin, ettei heppu ole huomannut jeeppiäni ollenkaan (miten voi olla niin sokea?!) ja iskin jarrut pohjaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan mies kolautti autollaan suoraan jeepin vasempaan etukulmaan. Onneks mitään ei sattunut meille tai miehelle. Ainoastaan intialaisen auto kärsi aika pahat vauriot kiitos jeepin suuren etupuskurin. Siinä sitten soitin poliisille tilanteen ja he pyysivät puhua kolarin toisen osapuolen kanssa myös. Heppu myönsi kaiken olleen hänen virheensä ja niinpä tehtäväkseni jäi vain löytää tie lähimmälle poliisiasemalla Al Rayyaniin, missä kolarista tehtäisiin raportti. En tietenkään ymmärtänyt reittiohjerista puhelimen välityksellä mitään, mutta onnekseni paikalle kerääntyneesä yleisöstä joku ystävällinen mies lupasi ajaa autollaan miun edellä, jotta löytäisin oikean laitoksen. Siinä sitten odotimme pari tuntia poliisiasemalla virallisia papereita ja tuomioita. Pitipä miun piirtää tapahtumien kulku paperillekin kolme kertaa :D Nyt tuntuu huvittavalta, mutta siinä tilanteessa ei, kun en edes ymmärtänyt poliisivirkailijan puheesta sanaakaan... samoin paikalliset poliisit osaavat näyttää äärimmäisen pelottavilta sille päälle sattuessaan... Loppu hyvin kaikki hyvin, meidän perheelle ei jäänyt mitään maksettaviksi, jeepin korjauksen maksaa intialaisen yhtiö (täällä kun siis kaikki ovat aina jonkun sponsorin alaisia jne. Esim perheen isä on miun sponsori, perheen isän sponsori on hänen työnantajansa jne) ja autokin on jo korjaamolla. Välillä kyllä ärsyttää tämä paikallisten ajotaidottmuus suunnattomasti. Ei auta vaikka itte olisi pro-kuski, kun muut ajavat miten sattuu. Mutta noh, erilaisuus on rikkautta vai mitä ;)

Joulu, mitä se on?

Heipparallaa ja toivottavasti siellä päin maailmaa ei ole täysin synkkää ja myrskyisää. Kuulin tosin, että talven lumet ovat jo saapuneet sinne eikä pahimpia loskasäitä ole vielä ollut? Täällä jatkuu lämpimät ja letkeät säät :D Enää vain leppoisat +30 päivisin varjossa ja öisin vain +25! kyllä tarkenee edelleen, mutta iltaisin tuntuu jopa viileältä. Ja niin hullulta kuin kuulostaakin, niin välillä tekee mieli laittaa neuletakkia päälle :D

Mutta jotain päivitystä täältä suunnalta! Tennisfinaali (josta taisin mainita ehkä aiemmin) Williamsin siskojen välillä oli harvinaisen tylsää ja puuduttavaa. Hienot puitteet, mutta ei tuo tennis oikein minuun iske. Katsomosta oli tosin hienot näkymät yli kaupungin!

Perjantait ovat menneet aika pitkälti aavikolla leikkien. Hiekkakakkuja en ole vielä tehnyt, kun hiekka on niin hienoa ;) Mutta mönkijöissä ja land cruisereissa riittää haastetta. Viime perjantaina lähdimme ihan desert safarille. Maan hintatasoon nähden melko kallista, n. 80euroa päivä reissu ruokineen, kruisailuineen yms. Toki halpaa jos miettii Suomen näkökulmasta. Oli kuitenkin rahan arvoinen reissu. Paikallinen kuski oli aivan loistava, 15 vuoden ajokokemuksella aavikolla emme edes juuttuneet kertaakaan hiekkaan. Matkaseurana mulla oli yllätys yllätys itävaltalaiset Irhad ja Benji, seuraan liittyi myös Italian vahvistus Francesco. Ja jotta auto saatiin täyteen matkaan lähtivät myös Texasista Qatariin töihin tullut pariskunta. Mies oli tosin alkujaan Nigeriasta ja palestiinalainen vaimo Saudi-Arabiasta. Hauska oli kuitenkin huomata kuinka "jenkkejä" ihmiset voivat oikeasti olla :D Sain varmaan yliannostuksen "oh my god!"- ja "Jesus Christ!" -huutoja... Ei se dyyneillä kruisailu niin pelottavaa ole - paitsi, jos ei pidä vuoristoradoista ;)

Puolessa välissä seikkailua päästiin sitten majoittumaan eräänlaiseen jurtta/teltta -kylään, missä meille tarjoiltiin arabialainen buffet sisältäen lammas- ja nautavartaita, grillattua kanaa, hummusta ja tahinia naan-leivän kera (niin kuin yleensä), rucola-kuskus -salaattia sekä riisiä vihannesten kera. Perusmuonaa täällä päin eikä maut enää niin ihmeellisiä ollut :D Enemmänkin mietin, että "jaahas tätä TAAS" ;) Mutta ei sillä, hyvää oli, vaikka täällä ollessa olen alkanut tykätä enemmän kalasta! Jos jotain täältä sitten Suomessa tulen kaipaamaan niin hyvää kalaa *-* Voisin syödä sitä sekä rapuja eri muodoissa vaikka joka päivä enkä kyllästyisi! Samoin sitä naan -leipää valkosipulilla mums! Jälkkäriksi saatiin vielä teetä kera hedelmäkakun, jonka itse kuitenkin skippasin vedoten ähkyyn, mie kun en oikein päivisin osaa enää syödä :p (ruokarytmi viikonloppuisin; aamupala ja "myöhään" 8 maissa illallinen...).

Ruokailun jälkeen jäimme vielä paikoillemme pehmeille jättityynyille lojumaan ja juttelemaan maiden eroista, tavoista ja ylipäänsä elämästä. Näinkin kansainvälinen porukka kuin meitä oli (edustettuina Suomi, Italia, Bosnia, Itävalta, Nigeria, Saudi-Arabia sekä USA) niin juttua kyllä riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta halusimme ottaa aavikosta ja merestä kaiken irti. Itse siis suuntasin kulkuni rannalle jenkkiläisten kanssa, kun muut lähtivät kokeilemaan sandboardingia kauemmaksi dyyneille. Aluksi suhtauduin vähän epäröiden veteen. Viime kerralla kun yhtäkkiä huomasimme Irhadin kanssa olevamme keskelle meduusaparvea... Vaikka eivät nuo otukset täällä päin myrkyllisiä ole, mutta polttavat kuitenkin kuulemma sen verran inhottavasti, että meriveteen suhtautuu nykyisin vähän varauksella. Meduusoja ei kuitenkaan näkynyt, mutta sen sijaan törmäsin suurimmiltaan lähes metrinmittaisiin rauskuihin, jotka piilottelivat hiekan seassa D: Aluksi luulin niitä olevan vain pari, mutta mitä tarkemmin veteen katsoin, niin huomasin koko rantaveden olevan täynnä noita kaloja... Rauskut eivät kuitenkaan KAI pure ihmisiä, joten uskaltauduin kuitenkin polskimaan niiden sekaan toivoen, etten vahingossakaan koskisi noiden otusten liehuvia "eviä".

Iltaviiden maissa lähdimme sitten takaisin kohti kaupunkia ja puoli seitsemän aikaan olimme takaisin poikien asunnolla. Tästä sitten suuntasimme yhdeksäksi Soukiin syömään. Siellä on eräs kalaravintola, mikä ei koskaan petä! Tosin pöydän löytäminen sieltä on aina yhtä hankalaa. Paikka kun tuppaa olemaan aina ihan täynnä. Mutta "blond hair benefit" toimii aina ja jostain löytyy aina paikka, oli sitten kyseessä ravintola tai vain parkkipaikka :D

Tosiaan mitään arkea kummallisempaa tänne ei kuulu. Olen jo niin kotiutunut tänne, ettei mikään oikein enää ihmetytä. Tai oikeastaan mikään ei ole vielä saanut minua hämmästymään. Tietyt, ns vaietut asiat toki, mutta normaalielämässä ja tavoissa ei mikään. Hyvin helppoa tänne on siis sopeutua.

Joka tapauksessa eilen oli Brasilian ja Englannin välinen ystävyys-jalkapallo-ottelu, mikä päättyi Brasilian 1-0 voittoon. Paikalla oli lähes 50 000 ihmistä ja tunnelma oli hieno! Eivätkä brititkään päässeet liiaksi riehumaan alkoholi-bannin takia ;)

Huomenna suuntaan sitten taas Immigration Officeen hakemaan uutta Visaa ja leimaa taas kuukaudeksi eteenpäin. Samoin ajokortti on taas uusittavana. Joulukuussa sitten suuntaankin luultavasti Dubaihin leimattavaksi, kun Bahrain oli viimeksi niin tylsä paikka ;)

Nyt lähden kipaisemaan kaupassa = kipaisemiseen menee vähintään se tunti, vaikka kauppa on ehkä kilometrin päässä :D hiphei!

Nauttikaa lumesta ja alkavasta joulusta! Miulle koko juhla tuntuu täältä kaukaa täysin absurdilta ajatukselta ;)

(picasassa taas uusia kuvia; http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/)

Tapan aikaa

Ipanavahtina onkin sitten astetta rankempaa... Mulla on nimittäin nyt itselleni aikaa enemmän kuin vapaapäivinä :D Pojilla on kavereita käymässä, joten voin hoitaa omia juttujani pois alta. Melkein jopa tuppaa olemaan tylsää... Joten ajan voi kuluttaa vaikka kirjoittamalla tänne random-asioita. Aloitetaan vaikka ruoan hinnoista, jos se jotakuta sattuisi vaikka kiinnostamaan :D

Eli kaivoin tuossa muutamat kauppalaskut lompakon pohjalta ja verrattuna Suomeen ruokakulut täällä ovat mitättömän pienet. Mehän olemme miut mukaan lukien 5 henkinen perhe ja viikon ruokatarpeet saa ostettua yleensä 200-300 rialilla eli about 40 eurolla. Toki jos tähän haluaa paistella mukaan joitain pihvejä tai lohta, niin summaan tulee ehkä 10-20 euroa lisää. Joka tapauksessa täällä kelpaa kokata! Itse olen vielä enemmän kuin ihastunut noiden suurien ruokahypermarkettien hedelmä/kasvisosastoihin, joista löytää kaikkea, mitä kuvitella saattaa huokeaan hintaan. Marjat yms kaukaa importoidut tuotteet ovat tietenkin sitten kalliita, mutta eksoottiset hedelmät ja intialaiset kasvikset ovat naurettavan hintaisia. Tuoretta chiliä/sipulia yms saa jollain 5-20 senttiä nippu/kilo :D

Mutta niitä random-hintoja:

Intialainen punasipuli n. 5-6 isoa n. 10 snt
Etelä-afrikkalainen appelsiini n. kilo n. 30senttiä
Low-fat piimä 1 litra n. 1e
Tuore monivilja leipä 1,50e
Arabialainen leipä _5 senttiä_/kpl! (pehmeä, pitamainen pyöreä leipä, halkaisiljaltaan n. 40-50cm)
Tuore, iso kokonainen ananas 1,80e/kpl
Täytetty patonki tuoretiskiltä 80snt
Hunajameloni kokonainen medium-size n. 60 senttiä/kpl
Vhreät viinirypäleet n. 600g/n. 1e
Pasta-kastike 250g/50snt
Jordanialainen tuorekurkku 5kpl/n. 25snt (muaha, ja makuna lähes suomalainen!)
Tuore paikallinen tomaatti 6 isoa n. 25snt
Vihreä paprika vajaa 20snt/kpl
Rasvaton, maustamaton jogurtti 6x200g/1,20e
Banaaneja kilo n. 80snt (banskuista sen verran, et ne on eri lajiketta kuin Suomessa myytävät. Nämä ovat jokin intialainen super-makea lajike ja aivan käsittämättömän hyviä! mums)
Vähärasvainen naudan jauheliha 500g/2e (sikaahan ei ole sotkettu vahingossakaan mihinkään :))
Activia-jogurtti 4x125g/80snt ...ja Suomessa tästä samasta tuotteesta maksetaan se reilu 2euroa!
Juotavat Actimel-jogurtit 4kappaleen pakkaus 1,50e
WC-paperi 15rullan pakkaus pikkasen päälle 2e



Siinä nyt joitain hintoja ainakin ;)

Niin ja tulipa juuri mieleeni tiistainen kommellus... Lähdin siis normaalisti viemään poikia kouluun kahdeksaksi. Ajattelin kuitenkin olevani "fiksu" ja lähteväni matkaan lenkkikamoissa, että voisin ajaa koululta suoraan Aspire Zonelle juoksemaan. Niinpä pakkasin tarvittavat kamat reppuun, kun normaalisti tärkeät tavarani kulkevat aamulla olkalaukussa. Väärä valinta, sillä lenkiltä tullessani tajusin karmean tosiasian, että olin unohtanut kotiavaimet olkalaukkuun...

Hetken mietiettyäni ajattelin kokeilla jokaisen ulko-oven ja maan tasalla olevan ikkunan, josko jostain pääsisin sisään. Ikkunat ja ovet talossamme liukuvia eikä niissä ole lukkoja muissa kuin etuovessa. Eli ovet/ikkunat saisi auki, mutta me olemme tietenkin estäneet lasien liukumisen metallisin tangoin. Toivoin silti, että epähuomiossa jokin näistä tangoista ei olisi paikallaan. Ensiksi kiipesin aidan yli takapihalle kuin paraskin murtovaras ja kokeilin sitten avata yhtä takaovista. Hetken kiskottuani ovea ikkunoiden väliin alkoi syntyä rakoa ja tästä innostuneena tungin sitten sormeni tuohon väliin vetääkseni metallisen kepakon välistä pois - huonoin seurauksin, sillä yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua vasemmassa etu- ja keskisormessa. Sormet äkkiä pois raosta ja kuinka ollakaan ikkuna oli viiltänyt syvän haavan kynnen läpi ihoon asti...

Se siitä ovien murtamisesta sitten. Miulla ei tietenkään ollut mukanani kuin pieni pala vanhaa nenäliinaa, jolla sitten sain vähän painettua haavaa :D Juoksulenkin, +32 asteen kuumuuden, auringon ja en-ole-ehtinyt-juoda-mitään-lenkin-jälkeen sekä pulppuavan haavan seurauksena alkoi päässäni huippaamaan ja suuntasin lopulta kulkuni Club Houseen toivoen, että heillä olisi vara-avaimia tai ylipäänsä jotain, millä oven saisi auki. Vuorossa ollut "officeman"/vartijalla ei kuitenkaan ollut mitään. Hän vain kauhisteli verta vuotavaa kättäni sanoen, että minun tulisi ottaa yhteyttä paikan manageriin eli ns. johtajaan. Noh onnekseni heppu sattui olemaan samalla hetkellä paikan päällä. Tosin hän oli juttelemassa joidenkin intialaisten pukuherrojen kanssa ja käytti itsekin hienoa pukua, mutta ajattelin hätäni olevan tämännäköinen ja syöksyin keskellä miesjoukkoa hikeä valuvana ja punaisena kuin rapu pidellen kättäni pääni yläpuolella (veri valui jossain ranteessa asti hömmm..). Manageri tietenkin säikähti kättäni ja kyseli tarvitsenko ambulanssia :D Yritin sitten selittää, että ei tässä mitään, mutta oisko teillä vara-avaimia. Lopulta saatuani asian taottua ukkelin kalloon hän sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin murtautua taloon ruuvimeisselin ja sorkkaraudan avulla... Työn aloittaminen kestikin sitten lähemmäs puoli tuntia. 5 miestä kun alkoi "keskustella" kuinka homma tulisi hoitaa parhaiten; yksi ehdotti tiirikoimista, toinen lukon murtamista, kolmas liukuovien irroittamista paikoiltaan jne. Lopulta sain mukaani 2 työmiestä ja pyysin miekkosia siirtämään vain liukuovet paikoiltaan takapihan puolelta (en halunnut, että etuoveen jää mitään ns. murtojälkiä perheen töllisteltäväksi). Homma kesti lopulta toiset puoli tuntia ja oloni oli tässä vaiheessa jo varsin tukala, verenvuotokaan ei ollut lakannut!

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tuon puolen tunnin aherruksen jälkeen löysin itseni ilmastoidusta talosta vesipullo kädessä ja sormi laastaripaketissa.

Sormi on edelleen arka ja haava aukenee harva se hetki. Vissiin haava olisi vaatinut tikin tai pari, mutta yritän vältellä noita sairaaloita viimeiseen asti ;)

Mutta nakkisopasta uima-altaaseen. Täällä on aivan loistava systeemi eräässä mongolialaisessa take-away -mestassa! Samanlaista versiota tapaa parissa muussakin paikassa (mm. eräs italiainen pastapaikka), mutta tämä lienee se alkuperäinen. Eli annoksesta maksetaan tietty hinta riippuen käyttääkö raaka-aineena lihaa/kanaa vai kaloja vai näitä kaikkia. Mutta kalleimmillaankin tämä "hupi" maksaa n. vajaa 8 euroa. Sen jälkeen maksetaan aterian summa, jonka jälkeen tarjottimelle kasataan itse kupit ja aterimet yms. Seuraavaksi vuorossa on aterian "kerääminen" eli edessä on eräänlainen buffet raakoja lihoja, kaloja, kasviksia, hedelmiä sekä kastikkeita, nuudeleita, riisiä yms. Näistä sitten saa koota kuppeihin kaikkea, mitä haluaa ja minkä verran haluaa. Lopuksi tarjotin viedään kokeille, jotka sitten wokkaavat näistä aineksista asiakkaalle safkan. Eli raaka-aineet ovat aina tuoreita, maku riippuu omista valinnoista ja ruoan valmistusta saa seurata vierestä :D Tällainen konsepti voisi toimia Suomessakin vai olisimmekohan liian laiskoja tällaiseen? ;)

Long time no see, long time no ABC (hah)

Noniin viimein täällä taas! Pahoittelut, etten ole ehtinyt päivittämään tapahtumia tänne pariin viikkoon (?), tässä on vain nyt ollut hirveästi tekemistä, etten ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen sen pidemmäksi aikaa, että olisin saanut aikaiseksi jotain tekstiä.

Joka tapauksessa pariin viikkoon mahtuu hurjan paljon. Viime kerralla menossa olivat Octoberfestit, jolloin toimin lapsenvahtina illat. Samaisena viikonloppuna kävimme tuolla pohjoisessa Hasson, Alaan ja Freekon kanssa etsimässä "secret lakea", mutta päädyimmekin jo tutuksi tulleelle rannalle, missä törmäsimmekin sitten ihka oikeaan merisiiliin! Onneksi kukaan meistä ei astunut tuon epämääräisen otuksen piikkien päälle; olisi voinut tulla pitkä sairaalareissu :E

Näihin kahteen viikkoon mahtuu myös quad-drivingia taas kerran, hiekkalautailua aavikolla lumilaudan kera, minkä seurauksena mm. Irhad mursi ranteensa ja osa porukasta joutui maksamaan satoja euroja "rikkoessaan" mönkijänsä. Näinhän ei tietenkään oikeasti ollut, tuskin ajajan vika on jos 3 minuutin ajon jälkeen moottori kärtsähtää... Mutta paikallisten "säännöillä" mennään ;) Toisena päivänä maksu on 20 euroa ja seuraavana 200e! ;)

Säiden viilettyä hiukan (enää reilu +30 varjossa päivisin ja öisin jopa alta +25!) olen käynyt urheasti 6 päivänä viikossa juoksemassa läheisellä Aspire stadionin "poluilla" (kuvia löytää picasasta jälleen kerran). Olenpa myös onnistunut ylipuhumaan Alaan näihin juoksuhommiin ja nyt meillä onkin sovitut "tunnit" aina sunnuntai-iltaisin ja perjantai-aamuisin jo kello 5 aikaan rantaboulevardilla. Tuohon aikaan ilma on sopivan "vilpoisa" ja auringonnousu on aivan älyttömän kaunis! Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa viikonloppu :D

Yhtenä päivänä kävimme myös uimassa Al Wakra biitsillä, tai näin oli tarkoitus, kunnes veden noustessa polviin asti huomasimme ympärillämme muutamat meduusat... Äkkiä siis takaisin rantaan toivoen, ettei lonkerot ehtisi polttaa meitä :D

Yritin myös päästä mukaan thaiboxingiin täällä, kiitos Alaan, joka tuntee porukkaa Falcon Centeristä. Pahaksi onnekseni seura ei kuitenkaan hyväksy naisia tällä hetkellä joukkoonsa. Kuulemma oman turvallisuuteni vuoksi miun on parempi jättää nämä nyrkkeilyhaaveet sikseen. Tosin tämä marokkolainen valmentaja sanoi, että kuukauden/parin päästä he yrittävät avata naisille erillisen klubin harjoittelua varten, mutta hän ei ollut varma suostuuko valtio rahoittamaan tämän "projektin". Joka tapauksessa heppu otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi ilmoittaa, jos harjoittelupaikka saadaan järjestettyä. Peukut vaan pystyyn!

Niin ja käväisinpä tosiaan visa-runilla Bahrainissakin! Tosiaan turistiviisumi meni taas vanhaksi ja tällä kertaa miun tuli poistua maasta. Eipä siinä, puoli tuntia Bahrainiin, missä vietin sitten 5 tuntia tehden ei-mitään. Maa kun on samanlainen kuin tämä Qatar. Ainoastaan vapaampi. Taksikuskinkin ensimmäinen kysymys oli, että "do you want to buy some alcohol 'cause i know the store??" :D Lennot sujuivat muutenkin mukavasti, mitä nyt näistä intialaisista hepuista tulevat "tuoksut" sai pääni pyörälle ja silmäni lähes sumenemaan.. uhuh. Mutta muuten ei valittamista. Puolen tunnin pätkällä Gulf Airlines jopa tarjosi välipalaa sämpylän, keksien, hedelmien, muffinssien ja mehun muodossa. Voisi Finnair ottaa vähän oppia ;)

Tämä viikko onkin sitten ollut aivan mielettömän kiireinen. Henrillä oli synttärit ja paikalla oli yli 20 lasta! Koulun sääntö kun on, että jos meinaa kutsua koulusta kavereita on lähetettävä kutsut jokaisella luokkalaiselle, ettei kellekään tulisi paha mieli. Tämä tarkoittaa siis sitä, että juhlat ovat aina järjettömän suuret ja valmisteluihin menee päivä jos parikin. Miehän tietysti sain tehtäväkseni hoitaa ruokapuolen, koristelun yms ja olo oli kyllä huojentunut, kun juhlat lopulta saatiin päätökseen. Tällä viikolla on myös Halloween ja täällä sitä juhlistetaan lähes yhtä railakkaasti kuin jenkeissä. Halloween-koristeita on joka oven pielessä ja kaikenlaisia tapahtumia järjestetään klubeilla ja hotelleissa. Itseltä tosin jää kaikenlaiset naamiaiset väliin, sillä olen nämä seuraavat kaksi päivää lapsenvahtina vuorokaudet läpeensä. En kuitenkaan valita, saanpahan ainakin nukuttua univelkoja pois ;)

Kaikki siis menee oikein mahtavasti täällä, tosin tällä hetkellä olo on haikea, sillä jo hyväksi ystäväkseni tullut Hasso lentää huomenna Saksaan seitsemäksi vuodeksi opiskelemaan johonkin paikalliseen yliopistoon ja aikoopa hän päästä myös Saksan jalkapalloliigaan pelaamaan. "Hyvästit" heitettiin tänään ja luvattiin nähdä sitten ensi kesänä joko Suomen tai Saksan maalla. Saa nyt nähdä kuinka yhteydenpito sitten lopulta onnistuu, itse kun olen varsin huono pitämään yhteyttä, jos välimatka kasvaa suureksi. Mutta toivottavasti näin ei käy :) Freekokin tulee sitten ensi kesänä Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja aloittaa opintonsa jossain Suomen yliopistossa! Koko "seurue" siis seuraa jalanjälkiäni takaisin Pohjolaan ;) Muutenkin olo on surullinen jo etukäteen, sillä nämä läheisimmät itävaltalaiset ystäväni täällä palaavat takaisin Itävaltaan kolmen viikon kuluttua, jos työsopimukset eivät jatku kauempaa.. Tämä tarkoittaa sitä, että on taas aika etsiä uusia naamoja ja solmia uusia kaveruussuhteita. Tiesin kyllä, että täällä ihmiset vain tulevat ja menevät eikä mikään ole pysyvää - lähdenhän itsekin sitten joskus - mutta on nämä tilanteet silti inhottavia. Juuri kun opitaan tuntemaan, niin koittaakin lähtö...

Mutta eteenpäin mennään kaikesta huolimatta. Suomi tuntuu vain kaukaiselta ajatukselta - en voi uskoa, että siellä pamahtaa jo joulumyynnit käyntiin Pyhäinpäivän jälkeen! Aika rientää jo aivan liian nopeaan.

Niin ja tosiaan tällä hetkellä täällä Dohassa on menossa Sony Ericssonin järkkäämä naisten tennisturnaus eli täällä pelaavat niin Williamsin sisarukset kuin muutkin 10 parhaan joukossa olevat pelaajat. Itse olen suuntaamassa ilmeisesti katsomaan finaaleja nyt tulevana viikonloppuna :) Tämän turnauksen jälkeen 14.11 tiedossa onkin sitten jotain astetta hienompaa, kun Kalifa Stadium (naapurissa) isännöi Brasilian ja Englannin välistä jalkapallo-ystävyysottelua. Liput tuonne on jo hankittu, n. 20e kipale ja Brasilian puolellehan sitä on lähdettävä kannustamaan :D "rumat britit" pysykööt omalla puolellaan ;)

Jokin asia miulla vielä oli, mistä piti kertoa, mut en nyt millään saa sitä päähäni. Ehkä sitten myöhemmin! Hauskaa Halloweenia!

My home is where you are, in every beat, in every beat we're closer

Noniin on taas mennyt hetki siitä, kun viimeksi päivitin. Satuin vain sairastumaan, kuten koko perhe, ja tästä johtuen olen ollut liian väsynyt kirjoittamaan mitään järkevää. Lauantaina siis aloin tuntea outoa kipua keuhkoissa ja mielessä kävi jo possuflunssan kauhuskenaariot terveiden & nuorten sairastumisista/kuolemista. Sunnuntai menikin sitten yskiessä, samoin maanantai, jolloin miulle nousi vielä 38 asteen kuume! Maanantai-ilta olikin sitten aivan kauhea ja varauduin lähtemään tiistai-aamuna sairaalaan tutkittavaksi, mutta kuinka ollakaan aamulla herätessä (+12h unta!) olo oli yllättävän virkeä, kuume oli tipotiessään ja yskäkin tuntui laantuneen. Niinpä pysyinkin kotosalla poikien kanssa, kun hekin olivat vielä kipeänä. Tänään olo onkin sitten ollut jo suht normaali, enää vain nenää vuotaa hiukan ja vähän yskittää. Pojatkin palasivat jo kouluun eli ehkä tästä nyt selvitään ;)

Sikainfluenssasta on noussut täällä hirveä haloo, tuntuu että virus on saanut osan ihmisistä jopa hysterian partaalle. Vaikka kyseinen influenssahan on vaarattomampi kuin tavalliset influenssat... Koulut ovat aloittaneet jo valtavat rokotusohjelmansa, mutta "meidän perhe" päätti olla ottamatta mitään rokotuksia; tauti ei ole sen kummoisempi ja rokotteista seuranneet sivuoireet ovat olleet todella pahoja (harhoja, kramppeja yms).

Mut tosiaan palataanpa viime viikkoon ja edellisen päivityksen jälkeiseen elämään. Viime torstaina siis (1.10 hui kun aika menee nopeaan!) lähdin illalla Paul van Dykin keikalle Marriott-hotellin biitsille. Aluksi tarkoitukseni oli lähteä täysin yksin, kunnes eräs kavereistani, Hasam, soitti ja kyseli tiedänkö reitin rannalle. Vastatessani, etten ole varma, heppu tarjoitui opastamaan miut paikalle. Mikäs siinä, olisin ainakin ajoissa! Matkalla kuitenkin toiset kaverini Hasso ja Alan soittivat ja kysyivät olinko jo Marriottissa (tarkoituksemme oli nähdä alueella) ja kun vastasin olevani vasta matkalla he pyysivät minua venailemaan The Mall:n parkkiksella; he kun tulisivat sittenkin samaa matkaa kanssani. Eipä siinä, kivempi aina mennä suurella joukolla :) Pojat pyysivät minua odottamaan 5-10 minuuttia, mutta olisihan miun pitänyt tietää, että täällä aika on suhteellista ja niinpä tämä "ten minutes" muuttui 45 minuutiksi... Onneksi pyysin Hasamia tulemaan myös ostarin parkkipaikalle, joten sain seuraa 10 minuutiksi :D Poikien lopulta saapuessa paikalle lähdimme samantien kohti hotellia.

Itse alue oli hieno, paljon paremmin järjestetty kuin edellisellä viikolla Above & Beyondin keikalla. Tällä kertaa alue oli vielä jaettu kahteen osaan; +21 ja "under age" sectioneihin. Pojat ovat kuitenkin "alaikäisiä", Hasso 18 ja Alan 20, joten aluksi menimme sisään eri porteista hakemaan eriväriset rannekkeet. Alueen sisällä sitten kävin pyytämässä järjestyksenvalvojilta mahdollisuutta mennä "under age"-puolelle, koska kaverini olisivat siellä. Tämä "under age" puoli olikin sitten ihan surkea, lavalle näki tuskin ollenkaan ja alueella oli hiekkaa/puita ja hotellin tuoleja yms "roinaa". Jätkät olivat tästä tietenkin kovin riemuissaan, ja lyödessämme "viisaat" päämme yhteen keksimme aivan loistavan suunnitelman, että pojat yrittäisivät mennä +21-sectionin puolelta, vaihtaisivat rannekkeet ja pääsisivät mun kanssa main areenalle! Itse "mission" toteuttiin sitten niin, että menimme kaikki kolme ulos "under age" porteista, suuntasimme kohti +21-portteja, minä kulkisin edellä hymyillen, pojat näyttelisivät ranskalaisia kavereitani, jotka lomailevat täällä, mutta jotka olivat vahingossa menneet väärästä portista sisään ja minä toimisin tulkkina XD Suunnitelma kuulosti uskomattoman typerältä ja olimme täysin varmoja, ettei se menisi läpi, vaikka pojat osasivatkin loistavasti puhua huonoa englantia ranskalaisittain murtaen :D (oli niiiin vaikea pitää pokka ja selittää tilanne vartijoille virnistämättä...). Siinä sitten "jumitimme" koko sisääntulevan ihmisvirran ja poket tuijottivat meitä epäuskoisina, kunnes yhtäkkiä huomasin jonkun leikkaavan keltaiset rannekkeet pois poikien ranteista ja laittavan tilalle pinkit.

Päästyämme kauaksi porteista räjähdimme valtaisaan nauruun ja hypimme ilmaan kuin mitkäkin idiootit :D Tuntui niin uskomattomalta, että tuo järjetön idea toteutui. Olimme ottaneet riskin ja varautuneet siihen, että meidät kaikki häädetään pois tapahtumasta, mutta toisin kävi! Haha!

Seuraavat 4 tuntia menikin sitten tanssiessa ja hyppiessä. Meininki oli aivan loistava, hiki virtasi niin, että nenän päästä tippui pisaroita ja hiukset liimantuivat niskaan kiinni. Itse herra Paul van Dyk kiitteli meitä yleisöä ja ihmetteli sitä, miten meininki voi olla näin upea ja käsinkosketeltava ilman alkoholia :D Hän vitsailikin, ettei edes haluaisi tietää kuinka hullua meno olisi silloin, jos tähän sotkettaisiin humalaa.

Aamukahden maissa sitten homma oli ohitse ja sanottuamme heipat palasimme kukin autoillemme. Suomeen verrattuna tapahtuma oli aivan älyttömän hyvin järjestetty, jonoja ei päässyt syntymään missään vaiheessa. Etenkin alueelta poistuminen sujui täysin kivuttomasti; sen kuin vain käveli autolleen. Toista se on ollut Suomen tapahtumissa, joissa ulos pääsyäkin on saanut jonotella sen puoli tuntia vähintään...

Keikan jälkeen suuntasin kulkuni itävaltalaisten kamujen kämpälle nukkumaan. He kun asuvat ehkä 1,5 km päässä hotellilta toisin kuin omaan kotiini olisi ollut se 15 km automatka. Miulla siis on jo avain heidän asuntoonsa, kun olen jo kuulemma heidän "puolikämppis" :D Vietän siis vissiin aivan liian paljon aikaa siellä :D

Aamulla sitten tarkoituksenamme oli herätä aikaisin ja lähteä kokeilemaan kitesurfingia eli eräänlaista "skeittausta" aaltojen yllä. Googlatkaa kuvia, jos ette tiedä ;) MUTTA jostain syystä kukaan meistä ei herännyt herätyskelloihin ja itsekin havahduin hereille vasta 11 aikaan päivällä! Joten se siitä suunnitelmasta sitten. Sen sijaan kokkailimme järkyttävän ison aamiaisen munakkaineen, hedelmä-pähkinä-pirteilöineen yms ja päätimme lähteä Marriott-hotellin uima-altaille lagailemaan muutamaksi tunniksi ennen kuin klo 17 menisimme pelaamaan paintballia Villaggioon (TAAS).

Pelihän ei sitten ehtinyt kulkea kuin yhden erän verran ja Cristian kaatui pahasti, minkä seurauksena polven alapuolelle tuli lähes 2cm syvä haava, joka pulppusi verta niin pahasti, että heppu olisi vietävä sairaalaan. Ensihoitona kuitenkin paintball-areenalla eräs arabi-herra laittoi jotain mustaa tököttiä suoraan haavaan - samaa tököttiä olen nähnyt valmentajien tunkevan nyrkkeilijöiden haavoihin kesken otteluiden. Joten verenvuodon lakattua hetkeksi ja Cristianin "tajunnan" palattua päätin tarjoutua heittämään miekkosen sairaalaan, jostain syystä olin ainoa joka tiesi reitin päivystävään sairaalaan... Muutenkin olisi ollut ikävää jos pojat olisivat joutuneet keskeyttämään pelinsä, mulle kun pelaaminen ei kuitenkaan niin tärkeää ollut (olin edelleen niin kuollut edellisyön beach partyista).

Niinpä sitten autoin Cristianin jeeppiin ja lähdin ajamaan kohti Hamad Hospitalia n. 10 kilometrin päähän. Matkalla Cristian alkoi valittaa pyörtyvänsä ja mietin jo kauhuissani, mitä sitten teen, jos tyyppi kupsahtaa siihen istuimelle. Noh onneksi vähän vettä juotuaan hän alkoi voida paremmin ja pääsimme turvallisesti sairaalan "emergencyyn". Jätin Cristianin "emergency men" - porttien eteen, täällä siis naisille, miehille ja lapsille eri osastot jopa ensiavussa, ja lähdin viemään autoa parkkipaikalle. Takaisin palattuani minuahan ei tietenkään meinattu päästää tuonne miesten puolelle, vaan sain hetken inttää (huutaa), että kaverini on loukannut itsensä ja olen hänen kanssaan täällä. Epäuskoisena lääkärit kuitenkin päästivät minut etenemään, mutta sisällä eräs lääkäri nosti sitten sellaisen metelin tulostani paikalle, ettei tosikaan. Selitettyäni asian hänelle ja kuvailtuani Cristianin hän kuitenkin leppyi ja ohjasi miut oikeaan paikkaan.

Itse sairaalasta sanon vain sen verran, että sinne en aio mennä kuin ehkä äärimmäisesä hädässä. Tai no ennemmin matkustan Suomeen hoidettavaksi pää kainalossa... Kuten Cristianin kanssakin vitsailtiin "if you're not sick when you come here you'll be for sure after you leave the hospital!" ;) Eli Cristiankin odotteli jossain huoneessa polvi auki 2 tuntia ennen kuin asialle tehtiin jotain, ihmisiä lappasi sisään ja ulos miten sattuu, hygienia tuntui unohtuneen kokonaan ja jos joltakulta ei löytynyt näkyvää vaivaa hänet passitettiin takaisin kotiin jne. X-rayhin oli järkyttävät jonot; ilta-aika ja paljon liikenneonnettomuuksia. Kysyessämme hoitajilta eikö Cristianin haava pitäisi puhdistaa ja ommella umpeen saimme vastaukseksi vain tylyn kommentin "well you're not dying"...

Kolmen tunnin jälkeen pääsimme sitten viimein lähtemään sairaalasta ja kello näytti jo ilta yhdeksää. Cristian sai mukaan 4 pakettia erilaisia lääkkeitä, joista hän sanoi ehkä uskaltavansa syödä vain yhtä - jos sitäkään :D Itselläni oli aivan käsittämätön nälkä; olin syönyt vain sen aamupalan puoli 12 aikaan, minkä jälkeen en ollut syönyt mitään, juonut vain ehkä litran vettä ja olo olikin sen mukainen. Onneksi matkalla kämpille Irhad soitti ja kertoi tilanneensa meille jo kalat paistumaan läheisessä "fish marketissa" (tämä siis se halpa kalaravintola), joten pääsisin heti syömään kuhan heittäisin Cristianin kotia :)

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten samoillessa Pohjois-Qatarin rantoja yksinäni. Paha vain, että yskä sekä kuume alkoi ottaa vallan ja retkestä ei oikein saanut mitään irti.

Sunnuntai-iltana sitten palasin lopulta kotiin sairastamaan. Tällä viikolla en siis ole saanut tehtyä mitään. Tilasin tosin ensimmäistä kertaa safkaa himaan, koska olimme kaikki liian sairaita kokkaamaan mitään :D Systeemihän menee niin, että kotiin voi tilata sapuskaa mistä tahansa ravintolasta, annetaan vain osoite ja puhelinnumero jne (sama homma siis kuin Suomessa). Kuljetuksesta ei tosin veloiteta mitään, joten älyttömän kätevää, jos iskee laiskuus ;)

Tänään mulla onkin jo niin hyvä olo, että voipi olla, et lähden uimaan/kävelemään tässä myöhemmin :)

Lauantaina on tarkoitus sitten lähteä etsimään "secret lakea" jonnekin aavikolle Hasson, Alanin ja Freekon kanssa :D Perjantai on vielä täysin auki ja torstai-illan vietän ipanavahtina pojille, kun kaupungin valtaa Oktoberfest ;) Olisin itsekin halunnut mukaan sinne, mutta noh aina ei saa kaikkea... Ehkä välillä on hyvä rauhoittuakin ;)

Tulipa pitkä postaus huh! Uusia kuvia löytyy siis taas ja linkki on se sama;

http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/ThereAndBackAgainAupairinaQatarissaElokuu2009#

Sikainfluenssa saapui mantereelle

Arki on taas lähtenyt käyntiin, tällä kertaa vain eri merkeissä kuin aikaisemmin. Sikainfluessan takia muutamia kouluja on suljettu, kuten muun muassa poikien ala-aste. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän viikon vahdin poikia täällä kotona ja opiskelemme virtuaalikoulussa tietokoneiden välityksellä. Eli se siitä "helposta" paluusta arkeen ;)

Eid Sensation - event oli ihan mukava. "Ihan mukava" siksi, että viime keskiviikkona voimaan tulleiden uusien lakien takia kaikista tapahtumista päätettiin jatkossa tehdä ikärajattomia (tosin osa eventeistä +21-sectioneilla varustettuina) ja alkoholin myyminen tapahtumissa kiellettään jatkossa kokonaan. Näistä tiedoista suivaantuneeina monet jättivät sitten tulematta tapahtumaan, paikalla olivat ilmeisesti vain osa ihmisistä, jotka olivat ostaneet lippunsa ennakkoon - ennen uutta lakimääräystä. Niinpä meitä juhlijoita oli lopulta paikalla vain ehkä 100-200, kun alunperin paikalle odotettiin jopa tuhansia... Tunnelma oli kuitenkin hyvä, eikä pikkulapsia onneksi saapunut paikalle häiriöksi asti ja mikä oli lastenkin kannalta hyvä asia; musiikki kuitenkin pauhaa samoilla desibeleillä kuin muillakin festareilla. Väen puutteen vuoksi vitsailtiinkin, että nämähän ovat kuin mitkäkin private-partyt, jonka pääesiintyjänä nyt jostain syystä sattuu olemaan "vain" Above & Beyond! :D Muutenkin paljain jaloin tanssiminen hiekassa voittaa kyllä tamppaamisen umpinaisissa tossuissa sisätiloissa! Puitteet olivat muutenkin hienot! Saa kuitenkin nähdä kuinka paljon porukka innostuu lähtemään torstaina Paul van Dykin keikalle näiden uusien lakimääräysten myötä.. mutta toivotaan parasta.

Ja ilmeisesti kuun vikana tiistaina täällä pitäisi olla astetta kovemman luokan hippalot, kun "Ministry of Sound" järkkäilee tänne jotain ;)

Tapahtumasta tarttui sitten mukaan liuta uusia kavereita, tällä kertaa jopa tyttöjäkin; skotti Kimberly ja libanonilainen Nadine. "Maailma on pieni" myös täälläkin ja törmäsin sattumalta Freekon kavereihin Hassoon ja Alaniin, joiden kanssa oltiinkin sitten eilen yhteyksissä ja mietittiin josko mentäisi nyt alkuviikosta katsastamaan voimistelun MM-cupia(?) areenalle! Kuulemma siellä on Suomenkin huippuvoimistelijat mukana! Ja yleensä nämä tapahtumat ovat vielä täysin ilmaisia. En nyt ehkä ole ihan suurin voimistelun ystävä, mutta tuo voisi olla ihan mielenkiintoista seurattavaa livenä :)

Eilen oli tarkoitus myös mennä ensimmäisiin jalkapallotreeneihin, mutta tämän H1N1:n takia harjoituksetkin olivat peruttu tältä viikolta, joten siitä tuli sitten täysin hukkareissu! Miulla kesti vielä hirvittävän kauan löytää Doha College, missä treenejä pidetään. Kysyin joltain vartijaltakin neuvoa, joka ohjasi miut toisen vartijan luo, mikä käski minun mennä takaisin ensimmäisen vartijan luo.. Hän taas pyysi minua palamaan tämän toisen vartijan luo, kunnes lopulta tarpeeksi kauan intettyäni "i went there already!!" heppu lopulta soitti tämän toisen vartijan luoksemme. He sitten yhdessä tuumin kutsuivat paikalle vielä kolmannenkin vartijan, joka sitten osasi neuvoa reitin oikealle koululle :D Apua täällä siis kyllä aina saa, mutta saadun tiedon luotettavuudesta ei kannata mennä aina takuuseen... ;)

Dance dance dance 'till the morning light

Nyt alan vähitellen toipumaan tosta ruokamyrkytyksestä; tai siihen lopputulokseen päädyin, kun tätä oksentelua/ripulia kesti sen vuorokauden. Vieläkään ei uskalla paljoa syödä, kun tuntuu edelleen siltä, ettei mikään tahdo pysyä kovin kauaa sisällä. Mutta muuten olo on hyvä ja kävinpä tänään salilla juoksemassakin ;) Sain kuulla paikallisen neuvon tähän vatsaongelmaan eli syödä kardemumman siemeniä jokaisen aterian jälkeen, kuulemma pitäisi auttaa. Niinpä päätin kokeilla tätä "kuuria" ja ostaa pussillisen noita vihreitä siemeniä, saas nähä kuinka alkaa kroppa toimimaan. Ainakin henki raikastuu ruoan jäljiltä, kun noita yrttejä pistää poskeensa :D Toinen apu tuli Irhadin puolelta, hän kun on siis syntyperältään bosnialainen ja hänen isovanhempansa kuulemma ovat eräänlaisia "noitatohtoreita"... Noh tarkoituksenahan on hieroa etusormen ja peukalon välissä olevaa liitoskohtaa/lihasta/mitä lie "kohti sydäntä". Vatsan ollessa kipeänä tän kyseisen kohdan pitäisi olla kipeä ja lihaksen "pallomainen" - ja hämmästykseni näin olikin :O (tiedä sitten onko kyseinen kohta normaalistikin noin kipeä esim treenien jäljeltä yms ;)) Joka tapauksessa tämän "tohtoroinnin" jälkeen minua alkoi lähinnä vain huipata ja oksettaa :D Seuraavana päivänä tosin vatsa oli taas ok ;) Mutta en tiedä sitten miten poppakonstit asiaan vaikuttivat...

Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!

Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.

Hauskaa viikonloppua teillekin!

Dance dance dance 'till the morning light

Nyt alan vähitellen toipumaan tosta ruokamyrkytyksestä; tai siihen lopputulokseen päädyin, kun tätä oksentelua/ripulia kesti sen vuorokauden. Vieläkään ei uskalla paljoa syödä, kun tuntuu edelleen siltä, ettei mikään tahdo pysyä kovin kauaa sisällä. Mutta muuten olo on hyvä ja kävinpä tänään salilla juoksemassakin ;) Sain kuulla paikallisen neuvon tähän vatsaongelmaan eli syödä kardemumman siemeniä jokaisen aterian jälkeen, kuulemma pitäisi auttaa. Niinpä päätin kokeilla tätä "kuuria" ja ostaa pussillisen noita vihreitä siemeniä, saas nähä kuinka alkaa kroppa toimimaan. Ainakin henki raikastuu ruoan jäljiltä, kun noita yrttejä pistää poskeensa :D Toinen apu tuli Irhadin puolelta, hän kun on siis syntyperältään bosnialainen ja hänen isovanhempansa kuulemma ovat eräänlaisia "noitatohtoreita"... Noh tarkoituksenahan on hieroa etusormen ja peukalon välissä olevaa liitoskohtaa/lihasta/mitä lie "kohti sydäntä". Vatsan ollessa kipeänä tän kyseisen kohdan pitäisi olla kipeä ja lihaksen "pallomainen" - ja hämmästykseni näin olikin :O (tiedä sitten onko kyseinen kohta normaalistikin noin kipeä esim treenien jäljeltä yms ;)) Joka tapauksessa tämän "tohtoroinnin" jälkeen minua alkoi lähinnä vain huipata ja oksettaa :D Seuraavana päivänä tosin vatsa oli taas ok ;) Mutta en tiedä sitten miten poppakonstit asiaan vaikuttivat...

Pari päivää siis mennyt sairastaessa ja tänään sitten suuntaan kulkuni Intercontinental hotellin biitsille, missä klo 19 starttaa trance-event. Pari ei-niin-suurta dj-nimeä ja sitten tietenkin Above & Beyond! Whoa, heitä oon oottanut Suomeenki, mutta että sitten tänne? Aivan mahtavaa! Tiedossa siis luultavasti 6-7 tuntia tanssimista, saa nähä miten kroppa reagoi :D Partythan on vielä ulkona ja yöksi on luvannut leppoista +31 astetta ;> Mikä tuntuu tällä hetkellä jopa viileältä, siihen päälle vielä merituuli, niin eiköhän siitä selvitä. Tarpeeksi vain vettä mukaan!

Vielä pitäisi keksiä mitä laittaa päälle.. Bikinikelihän siellä olisi, mutta täällä voisi pukeutua vähän fiksummin.. pitkät housut ja t-paita.. huh! Mutta sitä ennen grillaillaan kotosalla perheen kanssa ja sitten alankin venailee, että Ekram kavereineen tulee hakemaan miut.

Hauskaa viikonloppua teillekin!

Se ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen "ruokamyrkytys"

Sitten taitaakin olla aika taas päivittämisen, olen meinaan kipeänä tai itse asiassa taidan kärsiä jonkin asteisesta ruokamyrkytyksestä. Ei tosin mitään hajua, mistä tämä olo tila johtuu. Ehkä liian vähän vettä ja energiaa sekä liian paljon oleilua auringossa liian vähillä unilla... tai sitten tämän syynä ovat tosiaan eilen mussuttamani kuivatut papaijat/rusinat/viikunat. Yh. Joka tapauksessa olo on ollut suhteellisen surkea koko päivän. Aamukuudelta heräsin siihen, että kauniisti sanottuna molemmista päistä tulee tavaraa ja sitä jatkuikin sitten 12 asti päivällä, kunnes onnistuin jotenkin nukahtamaan 1,5 tunniksi! Halleluja! Tuosta herättyäni sain alas peräti pari pientä hapankorppua ja vähän vettä, mistä innostuneena menin sitten lojumaan uima-altaalle, tuntui niin turhalta kököttää vain petipotilaana sisällä... Hetki sitten sain alas hiukan jauhelikastiketta & makaronia, joten ehkä olotila tästä kohenee. Hiukan on tosin vapiseva olo :D

Anyway. Ramadan päättyi tuossa viime pe/la-yönä tai la-su, en ole nyt ihan varma. Ja meneillään on siis Eid, tämä Ramadanin jälkein pyhäviikko. Toisin kuin minulle kerrottiin, niin kaikki paikat ovatkin auki, vaateliikkeet, officet, ravintolat, baarit jne. Eli kuukauden jälkeen täälläkin alkaa "arki". Tosin tämä viikko on lomaviikko, mikä tarkoittaa sitä, että liikenteessä on paljon enemmän populaa kuin aikaisemmin ja ihmisiä jopa näkee kävelevän ulkona - mitä siis ei tähän mennessä ole hirveämmin näkynyt kuin yöaikaan. Tämä Eidhän vastaa vähä niin kuin joulun pyhiä meillä Suomessa tai joulun jälkeistä aikaa, jolloin kaupat aloittavat alennusmyyntinsä ja herkkuja saa halvemmalla uusien tuotteiden ohella. Mut tosiaan Eidin ja lomien takia myös miulla on ollut lomaa viime torstaista lähtien ja loma jatkuu aina viikonlopun yli! Ja tylsääpä ei ole sitten päässyt olemaankaan :D

Joten jotain viime päivistä; tuli käytyä tosiaan uimassa siellä Al Wakra biitsillä ja "tuhottua" kamera & puhelin siinä ohella kiitos nousuveden (mut nyt on uusi puhelin-kamera-yhdistelmä!). Tuli miitattua tämä Freeko ja kokeiltua seeshan polttelua ja heppu opetti mulle vielä korttitemppuja! joten varokaa sitten, kun joskus Suomee palailen ;) Muutenkin oli tosi mukavaa päästä puhumaan suomea ja kertoipa Freeko, että Suomen miesten lentopallomaajoukkue on pyytänyt häntä pelailemaan riveihinsä ja poika aikookin muuttaa Suomeen vuoden kuluttua, kuhan saa opintonsa täällä suoritettua!

Pahojen tapojen opettelun lisäksi minua pyydettiin vahvistukseksi pelamaan Paintballia (ns. splättistä) läheisen ostoskeskuksen, Villaggion, viereen, missä on aika suurehkot pelikentät paintballin harrastamiseen. Minähän menen tietty kaikkeen aina mukaan, kun kipukin on vain ystävä (sanoi vanha opettajamme bujinkanista), joten sunnuntai-iltapäivällä pukeuduimme urheilukamoihin ja suuntasimme kohti pelikenttiä 3 italialaisen ja 5 itävaltalaisen kanssa. Minä liittouduin sitten italian kanssa, kun heillä oli miehistövaje (tämä päätöshän ei tietenkään ollut syynä häviöömme...).

Paikalle päästyämmme saimme käsiimme varusteet; pitkät haalarit, rintapanssarin, hanskat, maskin, kaulasuojan, aseen ja tietenkin 300 värikuulaa per pelaajaan :D Ilman lämpötila oli mukavat +35 astetta ja haalarin sisällä olotila sen mukainen... Tietenkään koko päivänä emme olleet ehtineet syödä kuin vähän jogurttia aamupalaksi, joten puolen tunnin pelailun jälkeen itseäni alkoi huipata todella pahasti (samanlainen olotila kuin silloin immigration officessa) ja ajattelin, ettei näin voi käydä. Korvissa humisi ja näkökenttä sumeni, enkä kuulemma ollut reagoinut mitenkään, kun miun oltiin käsketty päästää irti aseesta ja laittaa varmistuslukko päälle :O Hyvin pelottavaa, sillä olin kuitenkin pystyssä koko ajan! Poikien hommattua miulle jostain redbullia pääsin kuitenkin takaisin siivilleni (hohoh) ja pystyin taas pelaamaan! Oli aivan älyttömän hauskaa, vaikka sainkin 6 ikävän näköistä osumaa iholleni ja pelin jälkeen jouduin poistamaan muovinpalasia haavoista... Rankkaa touhua, mutta oli sen arvoista! (kuvat löytyy tosiaan sit sieltä picasasta, se alkuperäinen linkki ei enää ole voimassa, joten käyttäkää tuota viimeisessä postauksessa ollutta linkkiä)

Yhtenä iltana vietettiin sitten leffailtaa ja päädyimme Irhadin kanssa sitten pitämään suomileffa-maratonin, kun löysin kotoa suomielokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Oli hauskaa, tosin suomi-kuva saattoi pikkasen kärsiä "so based on these films all that Finns can do is just raping/drinking/killing/swearing/watching gaystuff & wearing gaystuff/drinking some more and finally die! :D" että näin ;)

Toissapäivänä miittasin sitten lopultakin tämän egyptiläisen Ekramin, joka siis on kanssa tulossa Above & Beyondin keikalle kavereineen! Käytiin teellä läheisessä Starbucksissa ja sovittiin, että ajetaan sitten perjantaina beachille peräjälkeen, että löydän paikalle. Maltan tuskin siis odottaa perjantaita ja partyja!

Ei kait ihmeellisempää vielä. Olotila alkaa nyt parantua, joten ehkä huomenna jaksan lähteä sitten luistelemaan lasten kanssa! :)

Valokuvat

Nyt tuon Picasan pitäisi toimia ilman mitään rajoituksia. Kertokaa, jos tilanne ei ole muuttunu!


Qatar

"Just don't tell me that those things swimming in the sea are ours?? :DD"

Ugh, mulla oli täs pitkän pitkä blogiteksti, mut kone tilttas sopivalla hetkellä, eli se siitä.

Lyhyesti: eilen piti lähteä kruisailemaan mönkijöillä aavikolle, mutta päivällä oli liian kuuma. Joten suuntasimme kulkumme ensin läheiselle Al Wakra biitsille, mikä osoittautui aivan hirveän likaiseksi verratuna edellispäivän pohjoisen Funwairin rantaan; roskia ja lasia joka puolella sekä merivesi oli kuin teevettä :E Rannalle tultuamme päätimme kuitenkin polskia ja jätimme kamamme lähelle rantaviivaa, mikä osoittautui myöhemmin varsin huonoksi ratkaisuksi.

Tosiaan uimme ehkä tunnin ja tuona aikane "nousuvesi" oli hyökännyt tavaroidemme ylle ja vienyt ne muassaan veteen. Niinpä sitten koko omaisuus aivan suolaveden peitossa aina lompakosta kameraan jne. Huolimatta kuivatuksessa (autossa roikkui seteleitä katosta :D) puhelin ja kamerani olivat täysin mennyttä kalua! Pojista tilanne oli lähinnä koominen, aivan kuin jostain huonosta b-luokan komediasta, mutta itseäni vain ärsytti ja sellaista oli myös käytökseni; kiroilua ja tiuskintaa a la Katri :D

Kämpille päästyämme ketään meistä ei enää huvittanut lähteä kruisailemaan. Kellokin oli jo niin paljon kuin puoli 5, että pimeä tulisi pian eikä aavikolle olisi sitten enää mitään järkeä suunnata. Siispä vaihdoimme urheilut rentoon iltaan läheisessä intialaisessa raflassa ja ah, oli taas herkkua! "minihummereita", kahta muuta erilaista kalaa, kasvismössöä, paahdettua chilipalkoja, riisiä, valkosipulilla höystettyä naan-leipää ja mangogulassia (eräänlainen smoothie tuoreesta mangosta ja luonnonjogurtista).. Kaikki tämä n. 20 eurolla meille kaikille! ei siis huono ;)

Tänään sitten metsästin itelleni uuden puhelimen höystettynä kameralla, ja vaikka vähän kirpaisi tämä yllättävä rahanmeno niin nyt pitäisi kaiken taas toimia eikä puhelinta tarvitse enää vuosiin ostaa! (toivottavasti)

Puhelinta metsästäessäni Virginistä törmäsin Carrefourissa sattumalta tähän Freekoon, suomalais-tunisialaiseen jannuun! Oli kyllä niin outoa kuulla jonkun tervehtivän suomeksi, että miulla kesti hetki vastata yhtään mitään takaisin :D Sovittiin kuitenkin että nähtäisi ehkä tänään, hän kun suuntaa huomenna lomille Tunisiaan :)

Mut ei siinä, lyhyt päivitys vain. Kuvia pohjoisen reissusta pistän joko tähän - jos tää suostuu toimimaan tai sitten tuonne picasaan! Reissu oli kuitenkin onnistunut ja voin sanoa, että nyt tuli nähtyä sitä todellista Qatariakin ;) Muutakin kuin pilvenpiirtäjiä!

Tänä iltana siis ainakin Ekramin kanssa Starbucksiin kahvittelee ja Freekon miittaus ja myöhemmin leffailee itävaltalaisten kanssa! Huh, mihin tää sosiaalinen elämä vielä vie? :D

Virastoissa juoksemista

Huh mikä päivä eilinen oli! Lähdin siis aamulla suuntaamaan immigration officeen lentokentän viereen uusimaan viisumiani. Reitti oli uusi, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Ainoastaan parkkipaikan löytäminen oli hankalaa ja jouduin sitten kysymään neuvoa eräältä lentokentän vartijalta, joka sitten neuvoi pysäköimään lentokentän maksulliselle parkkiksille (Qatarin ainoa maksullinen) - myöhemmin selvisi, että immigration officen parkkipaikka olisi ollut ilmainen... Mutta aina ei jaksa voittaa. Joten parkkipaikalta sitten käppäilin valtatien yli isoon valkoiseen toimistorakennukseen ja yllätykseni osasin valita heti oikean oven kolmesta! Eteenki aukeni sitten pieni "halli", jossa oli erilaisia tiskejä n. 8 kappaletta ja jonoissa vain miehiä lukuunottamatta muutamaa naista. Seuraava missio olikin sitten löytää oikea tiski, kun kylteissä oli kaikkea aina visa reception, travel visa, travel extension, reset visa jne. Siinä sitten hetken mietittyäni ja miekkosten tuijoteltaessa huvittuneina yritystäni lukea kylttejä päätin rohkaistua ja kysyä joltain apua. Täällä kun saa olla vähän varovainen keltä kysyy, sillä tietääkseni minun ei ole sopivaa esimerkiksi puhua arabimiehille, mutta voin tosin olla väärässäkin. Mutta kuitenkin, naisena on kuitenkin aina hieman hankalaa. Luotin sitten intialaiseen heppuun, joka tosin ohjasi miut väärällä tiskille! :D Mut kun oikean löysin, niin siinähän sitten jonotinkin seuraavat 1,5 tuntia!

Voin sanoa, että tuosta ajasta viimeiset puoli tuntia olivat ehkä elämäni lähes tuskaisimmat. Paikka alkoi täyttyä kymmenen aikaan ääriään myöten; pienessä salissa oli arviolta joku 50-70 ihmisistä ja hajujen kirjo sen mukainen. Tiskini oli vielä perimmäisessä nurkassa, minne ei edes riittänyt raitista ilmaa. En ollut edes ehtinyt syödä koululle lähtiessäni kuin yhden omenan, joten väkisinkin alkoi heikottaa. Lopulta tuntui siltä, että jalat menee alta, korvissa vain kohisi enkä voinut kuulla mitään, pystyin oikein tuntemaan kuinka veri pakeni kasvoilta ja silmissä näkyi vain mustia pilkkuja! Ja tosiaan, vettääkään ei saa juoda... Joten niinpä lopulta istuin kyykyssä täristen ja toivoin, että piina olisi lopulta ohi ja tulisi vuoroni. Mutta eikös miun tuurilla ihmiset mennyt vielä ohitse, kunnes joku ystävällinen, nuori arabi päästi miut ohitseen ja taisi vielä kysyä olenko ihan kunnossa.

Niinpä heti uuden leiman saatuani syöksyin väkijoukon läpi ulko-oville ja istahdin maahan lepäämään. Vähitellen olo alkoi korjaantua sen verran, että sain kammettua itseni ylös, minkä jälkeen suurin piirtein juoksin autolle, että saisin äkkiä jotain juotavaa/energiaa (hyvä keksintö näin ramadanin aikaan on pitää kassissa joitain pastilleja, joita pystyy tarpeen tullen tunkemaan kielen alle ilman, että kukaan huomaa ;D). Lopulta vain ilmastointi täysille ja ajelee kotia. Huh mikä reissu! ...ja kuukauden päästä uudelleen :D Kun tosiaan viisumi on taas voimassa vain kuukauden ja saa nähä kuin monesti joudun tuolla officessa ramppaamaan. Hintahan tolle viisumille on 100 rialia eli sen n. 20euroa.

Ja jottei päivä olisi ollut jo tarpeeksi tuskainen, niin Iltapäivällä sitten tullessani poikien kanssa koululta satuimme todistamaan pahannäköistä liikenneonnettomuutta. Olimme vielä ensimmäisenä valoissa tässä isossa nelisuuntaisesa risteyksessä, kun yhtäkkiä aivan edessämme keskellä tietä, joku ajoi vissiin päin punaisia ja iskeytyi täysillä vastaantulevan kylkeen. Tämän seurauksena punaisia päin ajanut auto sinkosi alle 10 metrin päähän meidän autostamme ja toinen auto kimpoili vastakkaiseen suuntaan ja suoraan nokka edellä suureen mainosplakaattiin. Hetken ajan tuntui, että koko liikenne hiljeni, vain noista kolari-autoista kuuluva jatkuva tööttäämisen ääni täytti ilman. Lopulta kuin taikaiskusta ihmiset alkoivat juosta ulos autoistaan tarvitseeko uhrit apua. Meitä lähinnä olleen auton ainoa matkustaja käveli omin avuin ulos pahasti ruttaantuneesta autostaan ja toisen auton ihmisistä meillä ei ollut tietoa, sillä muut autot estivät näkyvyyden. Mikä oli toisaalta vain hyvä, sillä pojat ovat nyt olleet hirveän varovaisia autolla matkustaessa ja kyselleet kaiken aikaa, et voiko auto syttyä palamaan ja jokaisen rekan kohdalla he kiljuvat minua hidastamaan jne. Onneksi sentään vain toinen pojista näki koko tapahtumaketjun eikä kolariin (siihen mitä me nähtiin) tainnut liittyä verta ja suolenpätkiä. Säikähdimme vain ihan älyttömästi ja pojat halusivat päästä äkkiä vain kotiin "ettei tuo auto meiän eessä räjähdä!".

Tänä aamuna lähdin sit seikkailee taas traffic departmentiin uusimaan ajokorttiani. Luulin, etten löytäisi perille, mutta yllätyin itsekin kun oikea rakennus näkyi yhtäkkiä edessäni. Tästä osaamisestani hullaantuneena päätin sitten takaisinpäin lähtiessä käyttää shortcutia... eli loput voikin arvata :D Seikkailin taas sitten puolitoista tuntia jossain ihan kuusessa eikä miulla välillä ollut mitään hajua missä ilmansuunnassa edes ajelen. Nuo roundaboutit kun tuppaa sekoittamaan pään suht totaalisesti vieläkin.

Huomenna sitten olisi tarkoitus lähteä tämän perheen isän kollegan kaverin Karin (...) kanssa ajelemaan pohjois-Qatariin ja tarkoituksenamme olisi löytää jokin hyvä ranta tai sitten vain katsella maisemia. En siis itse ole tavannut koko tyyppiä, tänä aamuna vain "isä" kysyi miulta, et oisko mulla mahdolliesti aikaa näyttää tätä kaupunkia jollekin suomalaiselle jannulle, joka on täällä lomailemassa pari viikkoa kaverinsa luona. Mutta tämän kaveri on päivät töissä eikä tällä "turistilla" ole hirveästi tekemistä. Niinpä sitten hyvää hyvyyttäni päätin soittaa kyseiselle hepulle ja sovittiin, et meen hakemaan sitä heti aamusta ja lähdetään matkaan. Kieltämättä ei kyllä hirveästi houkuttaisi, kun en tunne koko ihmistä... Mut tää on ilmeisesti tätä "suomalaiset on yhtä perhettä kaukomailla", vaikka kukaan ei oikeasti edes viihtyisi kenenkään seurassa tjsp :D

Sitten ihan muihin uutisiin! Nimittäin ensi viikon perjantaina täällä Intercontinental hotellin beachilla on kunnon trancepartyt, kun Above & Beyond yms saapuu tänne! En olisi uskonut, että täällä löytyisi jotain tällaisia tapahtumia, mutta mitä facebookin kautta oon saanut selville, niin täällä on itse asiassa Dubain jälkeen Lähi-Idän parhain trance-scene! Eli pakkohan se lippu oli sit hommata, eli jeah! Mikäs sen kivempaa kuin +35 yölämpötilat ja "bileet" rannalla :D Niin ja ihan tähän liittyen muutama päivä sitten minuun otti facebookin kautta yhteyttä eräs 19-vuotias poika - suomen kielellä! Kävi nimittäin ilmi, että hänen äitinsa on suomalainen (isänsä Tunisiasta) ja poika asuu kaikki kesät aina isovanhempiensa luona Suomessa :D Sovittiin sitten että törmäillään tuolla keikalla, hänestä kun olisi kuulemma kiva päästä pitkästä aikaa puhumaan suomea. Ja mulle plussaa on uudet kaverit! Ja pyysipä tämä Freeko minua myös pelaamaan jalkapalloa kaveriporukkansa kanssa joku päivä ja kysyi olisinko kiinnostunut lentopallosta harrastuksena. Hän kun pelaa lentopalloa Qatarin maajoukkueessa ja hän tietäisi tiimejä, jotka ottaisivat uusia pelaajia vastaan, jos vain innostusta löytyy. Että mikäs siinä.. tällä menolla miulla ei kohta muuta olekaan kuin harrastuksia :D Jalkapallo Evolution Soccerissa alkaa 27 päivä tätä kuuta ja Sailing Clubille aion liittyä Ramadanin jälkeen :D

Että saa nähä mitä tästä elämästä täällä tulee, kuukausi ihan just mennyt ja enää 9 jäljellä! Vois alkaa jo paluu pelottaa ;)

Purjehtimassa

Aika menee ihan huisia vauhtia, perjantaina tulee täyteen jo 4 viikkoa täällä! Kohtahan on jo joulu, huh!

Tosiaan taas yksi viikonloppu takana ja varsin onnistunut sellainen. Torstai-illan olin kotona lapsenvahtina kolmelle 5-6-vuotialle pojalle, kun perheen lapsien kaveri naapuricompoundista tuli yökylään meille vanhempien poissa ollessa. Rakenneltiin linna patjoista ja miustahan tehtiin lopulta pahis tyyliin mörkö/aave/Darth Vader, jonka tehtävänä oli säikytellä linnan ulkopuolelta käsin linnan sisällä piilossa olevia "hyviksiä". Oli niin hauskaa, että vatsalihakset oli naurusta kipeät vielä seuraavana päivänäkin! Myöhemmin illalla katsottiin vielä tämä Pixarin Bolt - leffa (jo toistamiseen... Star Wars the Clone Wars ollaan katottu jo varmaan 15 kertaa kolmen viikon aikana...) ja pojathan kuukahtivat kesken leffan lattialle :D Eipähän tarvinnut sitten tapella nukkumaanmenon suhteen ollenkaan, sen kuin kantoi jokaisen yksitellen sänkyynsä :D

Perjantaina sitten heräsin jo 7 aikaan juoksemaan uudelle salille ja siitä suoraan uimaan; pakko yrittää ottaa näistä vapaapäivistä kaikki irti ;) Hieman ennen yhtä Nick tuli hakemaan autollaan ja siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Sailing Clubia lähelle Corniche-beachia - lentokentän lähellä kiemurteleva rantakatu- missä sijaitsee Dohan rantahotellit. Matka kesti ehkä 20 minuuttia ja sitä hidasti ainoastaan tietyöt, joita täällä siis näkee joka kadun kulmassa.

Perillä Clubilla törmäsimme heti Nickin kavereihin; ranskalaiseen Alexandraan, Nickin libanolilaiseen tyttöystävään, turkkilaiseen Volkaan ja erääseen toiseen ranskalaiseen heppuun, jonka nimeä en millään saa päähäni! Joka tapauksessa päätimme ensin istahtaa alas kahvien kera. Jäsenillehän tarjoilu on ilmaista... mutta mie pääsin menemään siinä siivellä, joten halvaksi tuli :D Vaikka ei tuo 2 rialia (n. 20 senttiä =D) kahvilta vaikuttaisi kovin pahasti elämääni.. Mut toiste en kyllä kyseitä kahvia juo, oli sen verran makeaa ja laimeaa mustana, että meinas laatta lentää :E Enkä ymmärtänyt näitä ranskalaisia, kun he lisäsivät omiin kupposiinsa vielä sokeria ja maitoa. Örp.

Tästä sitten läksimme kuka mihinkin suuntaan, Volkan opettelemaan windsurfingia, Alexandra purjehtimaan, libanonilainen auringonottoon ja me Nickin kanssa kohti välinevarastoja hakemaan pelastusliivejä, naruja ja peräsintä veneeseen. Itsehän luulin aluksi, että olisimme lähteneet liikenteeseen nopeilla moottoriveneillä, mutta päinvastoin lähellä rantaa meitä odotti ihka oikea, periaatteessa vain yhden hengen kilpa Laser-vene purjeineen! En siis tiennyt joutuvani ihan oikealle purjehdusoppitunnille ;) Siitä sitten vain suoraan hommiin ja sitomaan naruja ja tarkastamaan veneen kuntoa. Puolen tunnin säätämisen jälkeen saimme apuvoimia ja yhdessä hinasimme veneen vesille. Siitä sitten vain räpiköiden veneen kannelle ja kohti ulappaa!

Kuvassa siis tällainen Laser boat. Oma kamerahan oli visusti Clubin pukukopissa, ettei se katoaisi/kastuisi. Harmi kyllä, sillä kuvia olisi ollut mahtava ottaa! Mutta ensi kerralla sitten ;)

Sää oli perjantaina ihan täydellinen, sopivasti tuulta, aurinkoa ja lämpöä. Sisämaassa oli itse asiassa jopa tukahduttavan kuuma (+51 auringossa...), mutta merellä puhalteli "viileä" tuuli ja ensimmäistä kertaa täällä ollessa ulkona oleskelu tuntui jopa mukavalta! Merivesi oli kyllä sitten ihan karsean lämmintä, olisi voinut keittää safkat siinä :D

Purjehtimisen aluksi minä istuin veneen nokkaan ja tuin itseäni pitämällä mastosta kiinni ja Nick havannoillisti kuinka venettä ohjataan ja mitä pitää tehdä ja milloin; kuinka "lukea tuulta" ja mitä sitten jos vene kääntyy ympäri. Aikamme seilaltuamme vaihdoimme paikkoja (mikä kesti yllättävän kauan, sillä emme halunneet kiikkerän paatin kaatuvan aivan kättelyssä) ja pääsin ohjaksiin! Helpommin sanottu kuin tehty ja ehkä ensimmäisten viiden minuutin jälkeen jouduttuamme ristiaallokkoon menin sekaisin ohjaussuunnista ja Nickin huutaessa " GO LEFT LEFT LEFT!" päädyin tietenkin ohjaamaan oikealle (ohjatessa täytyy ajatella käänteisesti) ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä vaan vene kaatui päällemme ja samalla sanoin hyvästit aurinkolaseilleni :D

Mutta eipä siinä parin yrityksen jälkeen saimme veneen takaisin pystyyn ja itsemme kutakuinkin sen päälle. Seurasi uusi käännöksen yritys ja tällä kertaa se onnistui! Seuraavat 3 tuntia menikin sitten purjehtimisen salojen opettelussa ja aloin hallitakin tasapainoilua ja puikkelehtimista purjeen ali jne. Viiden jälkeen palailimme rantaan, missä seurasi veneen puhdistaminen ja tavaroiden purku ynnä muut toimet.

Myöhemmin odotellessani Nickiä suihkusta klubitalon ulkopuolella törmäsin Volkaniin uudestaan ja hän kutsui minut tapaamaan setäänsä (saksalainen), joka juuri oli tulossa rantaan vaimonsa (turkkilainen) kanssa päivän purjehduksen jälkeen. Eipä miulla muutakaan tekemistä ollut, joten päätin lähteä tallustamaan rantaa kohden. Vastassa meitä olikin sitten nämä eläkeläiset ja voi sitä riemua tämän naisen kohdalla, kun kävi ilmi, että olen Suomesta! Hän kun kertoi eläneensä elämänsä parhaat 4 vuotta juuri Helsingissä ja lähellä Kaivopuistoa. Myös Volkan kertoi käyneensä 10 vuotiaana Suomessa ja Viking Linen risteilyllä, mutta selitti häpeillein ettei oikein muista matkasta enää muuta kuin kylmyyden :D Höpinöihin hurahtikin sit lopulta reilu puoli tuntia, kunnes Nick tuli kiirehtien luokseni, että meidän täytyy jo lähteä, hän kun oli sopinut lähtevänsä Soukiin Iftarille (edelleen tämä "breaking fast") ja olisi jo nyt myöhässä. Kutsuipa Alexandra minutkin mukaan, mutta olin ehtinyt jo sopia Irhadin ja muiden itävaltalaisten kanssa meneväni heidän kanssa syömään myöhemmin. Niinpä pikaiset heiheit uusille ihmisille Sailing Clubilla ja takaisin autolle.

Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava päivä ja illalla naamakin loisti kuin paistetulla ravulla :D Väriä tarttuu näköään vieläkin pärstään... milloinkohan se raja tulee vastaan?

Purjehtimiseen jäi kuitenkin kipinä ja saattaa olla, että liityn nyt tuohon Sailing Clubiin, sillä hintakaan ei ole niin paha. Vuosimaksu 2000 rialia eli noin hieman alta 400 euroa, ja siihen kuuluu kaikkien veneiden (laser boatit, moottoriveneet, isommat jahdit, isot purjeveneet jne) ja varusteiden vapaakäyttö, tarvittavat kurssit, windsurfing välineet sekä tietenkin ilmaiset sapuskat ja tarjoilut klubitalolla! Kaiken lisäksi "kaupan päälle" saa vielä liudan uusia ystäviä, jos jotain tuon yhden päivän perusteella voi päätellä ;) Takaisin kotona perheen isäkin vitsaili, että ensi vuonna sen Katrin voi sit pongata noista Laser -luokan venekilpailuista jostain päin maailman vesiä :D

Lauantai menikin sitten vain lahnaillessa uima-altaalla, sillä pohkeeni olivat menneet ihan jumiin tuosta veneilystä. Aamulla tuntui siltä, että hyvä kun pystyi kävelemään kunnolla! Onneksi uiminen auttoi ja tänään kroppa tuntuu jo paremmalta!

Eilen tosiaan lähdin sit illalla vielä itävaltalaisten luo leffailee, matkaan varasin vähän turhankin paljon aikaa ja jouduinpa sitten parkkeeraa Soukin parkkikselle kuluttumaan aikaa ennen kuin pojat olisivat kotona. Hassua kyllä, ekaa kertaa ko. parkkikselle joutui "ostamaan" parkkilipun, normaalistihan täällä ei ole parkkimaksuja, mutta ei tuostakaan lipukkeesta tarvinnut maksaa mitään eikä sitä koskaan tarkistettukaan... Että höhm, en ihan käsittänyt lipun pointtia muuten kuin matkamuisto-mielessä ;) Niin ja Ramadanin kunniaksi tämä puhelinyhtiöni Qtel tarjosi minulle 8 minuuttia ilmaista puheaikaa ulkomaille, joten soitinpa sit yllätykseksi Annille Suomeen :D Hassua että vaikka kuinka oisi missä tahansa korvessa, niin puhelimessa tuntuu kuin toinen olisi oven takana!

Tulipa taas tekstiä! Ehkä jaksatte lukea! Kuvia yritän ottaa heti kun vain kosteus häipyy maisemista, nyt se on vähän turhaa, kun niistä tulee vain sumuisia...

Feel the vibe

Kolmas viikko täällä alkaa olla pulkassa ja arki on lähtenyt aivan täysillä käyntiin. Paljoa uutta kerrottavaa ei siis ole. Ramadan jatkuu vielä viikon verran, jonka jälkeen seuraa "Idi" (tms), eli eräänlainen viikon kestävä pyhä, jolloin kaikki virastot ja kaupat ovat suljettuna muutamia tunteja lukuunottamatta. Tällöin ihmisillä on vapaata töistä/koulusta ja tämä tietää lomaa minullekin! Ei vain ole mitään hajua, mitä tekisin tuolloin, sillä päivät ovat edelleen liian kuumia liikkumiseen ja ns nähtävyyksiähän tässä maassa ei ole. Kaverit suuntaavat tuolloin vielä Dubaihin, joten täytyy itse järkkäillä jotain ohjelmaa kyseiseksi viikoksi...

Tosiaan tämä viikko hujahti aivan hirveällä vauhdilla ja tuntuu, etten päässyt oikein mihinkään rytmiin kiinni. Tuntui, että vain heräsin ja yhtäkkiä olikin jo ilta! Eräänä iltana tapasin ranskalaisen Bertin ja hänen kaverinsa, jonka nimeä en millään muista. Menimme paikalliseen sheesha-ravintolaan eli melkein kuin vesipiippu-baariin. Tämä seesha on täällä yleinen harrastus ja tällaisia kuppiloita näkyy siellä täällä. Osaan on naisilta kokonaan pääsy kielletty, mutta sitten on näitä mixed-ravintoloita. Seesha muistuttaa siis tupakkaa, mutta on ilmeisesti vaarallisempaa, mutta kyseinen aine tuoksuu hyvälle. Makuvaihtoehtojakin löytyy laidasta laitaan aina mangosta inkivääriin jne. Itse tosin näin terveenä nuorena tyydyin vaan särpimään perus Earl Grey teetä tuoreella mintulla höystettynä!

Toissailtana lähdimme itävaltalaisten kanssa vaihteeksi syömään erääseen sivukujan raflaan. Tällä kertaa ns. perusmättöä eli kana/minttu/chili -voileipiä, kebabbia, ananas-smoothieta tuoreesta ananaksesta.. ja lista jatkuu. Hintakin ateriasta (3 ruokalajia + juomat) oli 30 rialia per henkilö eli noin 6e ;) Ja voi sitä ähkyä!

Muuta "ihmeellistä" arjessa ei ole tapahtunut. Mitä nyt sain kuulla suht ikäviä uutisia itävaltalaisilta, kun he kertoivat, että heidän työnsä täällä päättyvät jo kuukauden kuluttua! Ekat kaverit täällä ja he jo lähtevät pois! Mutta tällaista tämä elämä kuulemma täällä on; ihmiset vain tulevat ja menevät eikä työsopimusten kestoista ole ikinä varmuutta. Pauliina sanoikin minulle, että tämä elämä täällä on yhtä jäähyväisjuhlaa, kun kaikki lähtevät joskus, mutta tästä syystä ihmiset pyrkivät nauttimaan hetkessä elämisestä niin paljon kuin mahdollista :)

Viimeksi mainitsin tuosta tankkaussysteemistä, mutta unohdin mainita bensan hintoja. Eli tosiaan esimerkiksi tuon Jeepin täyteen tankkaus maksaa n. 47 rialia eli hieman vajaa 10 euroa! :D Että halvaksi tulee... Ei siis ihmekään, ettei julkista liikennettä toistaiseksi ole, kun omalla autolla ajelu tulee niin halvaksi eikä auton pidosta tarvitse maksaa edes veroja ;)

Mitäs muuta, uusi kunnostettu kuntosali on vihdoin avattu compoundillemme. Joskin se on vielä hiukan keskeneräinen. Pääasia kuitenkin, että pääsen taas yli viikon tauon jälkeen juoksemaan. Ei tuosta uimisesta saa niin hyvää endorfiinihumalaa :D

Tänään onkin sitten ohjelmassa lähteä purjehtimaan britti Nickin kanssa, kun viime perjantainen suunnitelmahan kaatui kuumeiluun. Parin tunnin päästä olisi lähtö, joten saa nähä onnistuuko lähteminen tällä kertaa - täällä kun tilanteet muuttuu niin nopeaan, ettei mitään uskalla pitää varmana kuin vartti ennen sovittua tapaamista... Että näin e hetkessä eläminen sitten näkyy! ;)

Niin ja tosiaan 24 tätä kuuta tuon Idin jälkeen hotelli Marriottissa olisi tiedossa eräänlaiset beach partyt housemusiikin kera, kun Intian ykkös Dj saapuu tänne Dohaan! (...) Yritän siis saada jonkun lähtemään paikkaan miun kans, voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus ;D

Sekavaa tekstiä menneestä

Pahoittelut, ettei tekstiä ole tullut viime aikoina kovinkaan runsaasti. Tosiaan arki on iskenyt tännekin ja päivät menevät jo täydellä rutiinilla. Tuntuukin siltä, että päivät menevät aivan liian nopeaan enkä ehdi tekemään mitään! Peruspäiväni menee siis suurin piirtein niin, että herään 6:20, pojat nousevat puoli seiskalta, keitän puurot mikrossa (pitää olla vähän laiska :D), tyhjentelen tiskikoneen, pakkaan "lunchboxit" ja hieman ennen puolta kasia menen käynnistämään auton ja AC:n, jotta auto ehtisi edes vähän jäähtyä ennen sinne menoa ;) Lopulta jälkeen puolen sitten autoon pakkautuminen ja ajamaan 3 kilometrin päähän koululle. Matkaanhan menee päivästä riippuen se 10-30 minuuttia. Nopeudet matkalla ovat 60-80km/h, mutta yleensä se jää siihen nopeaan 20km/h kiitos ruuhkien ;)

Koululta pääsen lähtemään yleensä siinä 8 aikaan ja kotona olen hieman ennen puoli yhdeksää. Sitten seuraakin perusrutiinit; oma aamupalaa ja päivän lehden selaus. Kymppiin mennessä olen suunnannut matkani kuntosalille & uimaan pariksi tunniksi. Tän jälkeen oon yrittänyt tehdä kouluhommia ja järjestellä opintoja jotenkin järkevästi sekä suunnitella lukujärjestystä. Mutta kiirettä minulla ei ole, kun mulla on koko vuosi aikaa tehdä näitä juttuja. Siispä otan nämä ekat viikot vielä ihan rennosti ;) Iltapäivisin ei yleensä ehdi sit tehdä enää muuta, etenkin jos pesen pyykkiä ja/tai kokkailen valmiiksi jotain sapuskaa illaksi, että pojilla on valmis ruoka hakiessani heidät koulusta. Kahden maissa sit takas koululle ja kotona ollaan taas puoli neljän aikaan :D (on nää ruuhkat niin ihania!). Sitpä ei muuta kuin läksyjä, leikkimistä, välipalaa ja pääsen vapaalle 5-6 välillä. Illat meneekin aika usein uimiseen/ autolla ajamiseen/ kauppakeskuksissa pyörimiseen (kun ne nyt ovat auki tämän ramadanin aikaan 20:00-01:30) tai sitten hengaillaan vaan jossain uusien kavereiden kanssa!

Kiireistä huolimatta on edelleen ollut aivan mahtavaa! Ei ole ikävä mitään, kaipaan vain edelleen kylmää vettä hanoista ja sellaista raikasta tuulenvirettä. Mutta jos kuumuuteen alankin jo tottua, niin eiköhän tuohon "pesen hampaat kuumalla vedellä" - käytäntöönkin totu ;)

Tänään miulla on itse asiassa ekaa kertaa täällä ollessa täysin kiireetön päivä, sillä tämän päivän suunnitelmat peruuntui. Olin siis sopinut lähteväni tänään yhden maissa purjehtimaan Nickin ja kumppaneiden kanssa, mutta puoli 12 aikaan Nick soittikin, että hän on onnistunut hankkimaan kuumeen, joten purjehdukset joudutaan siirtämään ensi viikkoon. Harmi juttu, olisi ollut aivan huippua lähteä ja saada jotain tekemistä päiväksikin. Täällä kun ei nyt paaston aikaan voi tehdä mitään päivisin, kun kaikki on kiinni. Hieman ärsyttävää tällaiselle "fiksuun päivärytmiin" tottuneelle. Mut oh well, enää 2 viikkoa ja sitten kaikki palautuu taas "normaaliksi"!

Olen siis jo katsellut joitain harrastuksia, mitä aloittaa Ramadanin jälkeen. Korean Fighting Centerissä olisi ainakin tarjolla taekwondoa, Ramada-hotellissa olisi mahdollista hiphop/salsa- tunteihin ja Pepkassa olisi tarjolla ainakin joogaa. Olen myös yrittänyt moneen otteeseen soittaa Evolution Socceriin naisten jalkapallosta, jota ilmeisesti pelataan sunnuntai-iltaisin ja tähän ns. liigajoukkueeseen pääsisi pelaamaan lähes kuka vain lajista kiinnostunut, jos vain pallo jotenkin pysyy hallussa. Vielä toimistosta ei kuitenkaan olla vastattu.. Vähän veikkaan, että sekin on kiinni vielä nämä kaksi viikkoa, jonka jälkeen kausi taas alkaa.

Ainiin ja en varmaan ole maininnut tästä miun viime viikkoisesta seikkailusta. Tarkoitukseni oli siis mennä käymään itävaltalaisten luona lähellä lentokenttää (+15km täältä). Noh en tietenkään osaa kaikkia teitä vielä (miten voisikaan kun tässä kaupungissa asustaa se 1,2 miljoonaa niistä koko maan 1,6 miljoonasta!). Ja kartoista ei täällä ole mitään hyötyä, kun tietöitä on joka kulmalla, minkä takia reitit muuttuvat lähes päivittäin, kun aina joku tie on poikki tai laitettu puomein kiertämään eri kautta :O Niinpä olimme sopineet, että koitan löytää tieni Souqin parkkipaikalle (tämä vanha arabialainen basaari-market) ja reitin piti kulkea suoraan Lulumarketin (eräs hypermarket) ohitse ilman mitään suurempia käännöksiä. Noh koko hommahan meni alusta asti pieleen, sillä olin luullut että täällä on vain yksi Lulumarket, mutta ilmeisesti niitä onkin kaksi ja pojat olivat neuvonneet minulle reitin juuri sen toisen marketin kautta. Siispä tuohon puolen tunnin matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. En tiedä miten onnistuin sotkemaan itseni niin pahasti, että päädyin lopulta vain ajamaan liikenneympyrästä toiseen ja kiertämään ympyrää jonnekin ihan periferiaan. Ajaessahan ei sitten myöskään saa puhua puhelimessa tai sakot ovat taas huimat, mutta tällä kertaa miun oli pakko soittaa ja toivoa, ettei poliisit satu ihan nurkalle! Onnetar oli kuin olikin miun puolella ja sain soitettua turvallisesti pojille, jotka onnistuivat neuvomaan miut takaisin Souqiin... Yllätys yllätys souqejakin on kuulemma kaksi ja tämä johon olin onnistunut ajamaan oli "Gold Souq" eli juuri se väärä :D Tässä vaiheessa olin jo niin ärsyyntynyt, että en suostunut enää liikkumaan metriäkään, vaan käskin poikia tulla noukkimaan miut kyseisestä paikasta!

Yhtenä iltana oli myös parista sentistä kiinni, etten ajanut suoraan yhden auton kylkeen tullessani ohituskaistalta suoraan nelikaistaiselle pääväylälle! Torstai-ilta yhdeksän aikaan ei ole ehkä paras hetki ajelulle, kun kaikki olivat menossa juhlimaan viikonlopun alkua, eli liikennettä oli ihan älyttömästi ja autojen väliin joutui tunkemaan vilkuttamalla ja huiskuttamalla käsiä toivoen, että ehkä joku antaa tietä. Niinpä lähdin pikkaisen liian aikaisin liikkeelle ja hirveä tööttien meteli hipoi korviani kun lähes pamautin toisen auton oveen. Säikähdin aivan mielettömästi vaikka nopeudet eivät tuollakaan ollut kuin ehkä sen 40km/h! Siinä sitten yritin vain hymyillä viattomasti ohitse kaasuttaville autoilijoille :D Mut noh, onneksi mitään ei sattunut. Liikenne täällä on niin hullua, että tuollainen on arkipäiväistä. Onnistuinhan muuten samaisena iltana lähes jumittamaan koko liikenteen, kun en saanut ajoissa vaihdettua kaistaa ja jäin "puolitiehen" poikittain kaistojen väliin... Näissä ruuhkissa tosin taas ihan normaalinäky, mutta näin suomalaiseen, selkeään ajotapaan tottuneelle tällainen "liikennerikkomus" tuntui vähän liian jännältä :D Ja onneksi käytössäni on iso jeeppi puskureineen, pikkuautolla täällä ei pärjäisi!

Niin ja toissailtana käännyin sitten yhdestä risteyksessä Gold Souqin lähellä liian aikaisin, mikä olisi tarkoittanut sitä, että miun olisi pitänyt ajaa taas seuraavaan risteykseen tekemään u-käännös. Vasemmalle kun ei edelleenkään saa kääntyä, kun liikenne-suunnittelu on tehnyt sen mahdottomaksi... Mutta siis itseäni ärsytti niin kovasti vieläkin se edellispäivän autolla seikkailu, ettei minua yhtään huvittanut taas lähteä ajamaan jonnekin hornaan ja eksyä. Niinpä sitten näin risteyksessä käppäilevän poliisin ja viittoilin sitten hänelle, että tulee käymään autoni luona (punaiset paloi risteyksessä) ja kysyin saanko tän kerran kääntyä vasemmalle, että pääsen kotia... Ja kappas vain, poliisihan oli hyvällä tuulella ja ns. pysäytti muun liikenteen siksi aikaa, että pääsin kääntymään vasemmalle ;) Voi tosin olla, etten jatkossa enää näin tee. Vähän liikaa huomiota :D

Jotain tästä liikenteen laadusta kertoo ehkä se, että ruuhka-aikoihin ja etenkin juuri ilta-aikaan liikenneympyröissä yleensä päivystää ambulanssit ihan kaiken varalta ;)

En tiedä olenko jo muuten maininnut tästä auton tankkaus-systeemistä vielä. Mutta sehän tapahtuu niin, että bensa-asemalla ajetaan tankkauspisteisiin, jossa sitten vastassa on tankkaaja-poikia. Heille sitten annetaan tankin avaimet ikkunasta (jos tarvii) ja sanotaan, mitä halutaan ja minkä verran. Tankkauksen jälkeen poika tuo avaimet takaisin ja ottaa maksun käteisellä. Takaisin saadusta summasta sitten on yleensä tapana antaa pari rialia (ehkä joku 20senttiä) tippiä pojille. Se mikä itseäni vähän kauhistuttaa välillä on se, että autoilijat, joiden ei tarvitse antaa avaimia pojille bensatankin avaamista varten, antavat autonsa olla käynnissä tankkauksen ajan... Itse taas ennemmin kärsin sen tankkaushetken siitä kuumuudesta ilman ACta kuin haluan, että jotain menee pieleen ja kaasut posahtavat tms... mutta näin täällä ;)

Ihan näin ohimennen, kun mieleeni tuli, virastoissa (ainakin poliisilaitoksella) on käytössä vielä nämä antiikin aikaiset kirjoituskoneet tietokoneiden sijaan! Tästä syystä asioiden hoitaminen kestääkin, kun paperit tehdään kirjataan käsin ja asiakirjat kulkevat osittain postinvälityksellä. Noon nomderni maa, mutta osa vanhoista tavoista elää yhä. Mikä on miusta jopa hienoa :) Toivotaan, että ilmojen viilentyessä kun ulos uskaltaa lähteä pidemmäksi aikaa kuljeskelemaan tulen törmäämään entistä enemmän paikalliseen elämään :)

Ps. Anni, aivopeseminen luonnistuu täälläki, itävaltalaiset on ihan fiiliksissä Asasta ja pyysivät mua polttelee heille levyjä! :D

Sometimes you gotta just love your life

Se ois sitten tämän päivän jälkeen eletty jo toinen viikonloppu täällä! Aika menee ihan hurjan nopeaa, etenkin kun joihinkin tiettyihin rutiineihin alkaa tottua. Sää nyt on edelleen mitä on, mutta esimerkiksi eilen illalla kävimme kävelemässä jonkin puoli tuntia kaupungin 7km pituista rantabulevardia eikä olo ollut niin tuskainen kuin aiempina kertoina... en kyllä silti ymmärrä kuinka paikalliset voivat juosta ulkona tässä ilmanalassa! Mut tosiaan yhtenä aamunakin puoli kahdeksan aikaan autolle kävellessä tuli ajateltua, että täällähän on jopa viileää! :D Ensi kesä Suomessa mennään sit villapaidalla ;)

Sään ollessa mitä on pesemme pyykkiä päivittäin. Samaa paitaa on turha käyttää seuraavana päivänä ellei halua tukehtua omiin eritteisiin ;) Täällä hikoaa kaiken aikaa eikä olo ole koskaan "kuiva" ja puhdas. Mutta tähänkin hikoiluun ja paitojen/housujen kosteuteen kuulemma tottuu muutaman viikon jälkeen. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Torstai-iltana tosiaan lähdin seikkailemaan yksinäni ostoskeskukseen tarkoituksenani löytää postikortteja sinne Suomen maalle lähetettäväksi. Harmikseni silmiini ei missään osunut paikkaa, mistä peruskortteja olisi voinut ostaa. Postilaitoskin on täällä hiukan erilainen kuin Suomessa. Kaduilla ei ensinnäkään ole nimiä, paitsi näillä monikaistaisilla pääväylillä. Eikä ihmisillä ole täällä postilaatikoita tai -luukkuja ovissaan. Tietääkseni kaupungissa on 2-3 suurta postia, jonne postit tulevat. Homma menee jotenkin niin, että kerran viikossa/kahdessa posti saapuu postilaitokseen jokaisen ihmisen/perheen "arkistoon", josta se täytyy itse käydä hakemassa. Samalla kertaa lähetetään omat postit eteenpäin jne. Postimerkkejäkään ei myydä muualla eikä kaduilla näy yleisiä postilaatikoita, joihin lähetettävän postin pystyisi viemään.

Korttimission kaatuessa heti alkuunsa päätin kuitenkin kuluttaa aikaani tavaratalossa kierrellen, kun kerran sinne eksyin - huonoin seurauksin, ainakin äidin mielestä ;) (terveiset vain sinne kotiin! :D) Mukaani nimittäin tarttui t-paita ja farkut, mutta nekin sai alta 30 eurolla ;) Suomesta lähtiessä tosiaan pakkasin mukaani vain yhdet farkut, ja noh tämän kosteuden takia ne on aina pesussa, eli tarvitsin toiset, että olisi edes jotain puhdasta. Hihattomia paitoja täällä on siis ihan turha pitää ainakin näin Ramadanin aikaan, saa nähä kuinka sitä kehtaa myöhemminkään, joten miun t-paita pula on tai oli huutava! Mutta nyt on kaikkea taas viikoiksi eteenpäin, joten "tuhlaamisen" voi yrittää jättää syrjään ;)

Eilen kulutin aamupäivästäni pari tuntia kuntosalilla juosten ja altaassa uiden. Törmäsin paikalla taas sattumalta naapuricompoundin Nickiin ja urheilut sujuikin paljon joutuisammin hyvässä seurassa. Todettiinkin, että ollaan varmaan koko maan ainoot hullut, jotka lähtee päivän kuumimpaan aikaan urheilee :D

Iltapäivästä olin sopinut lähteväni Benjamin ja Irhadin kanssa "sightseeingille". Ajeltiin siis autolla ympäri kaupunkia, tehtiin ruokaostokset, chillailtiin poikien kämpällä kuunnellen saksalaista reggaeta ja kertoivatpa pojat itsekin tekevänsä musiikkia! Päivän Iftarin alkaessa (breaking fast, eli paaston loppuminen) suuntasimme kulkumme syrjäisiä katuja pitkin erääseen paikalliseen kalaraflaan kaupungin laitamille, missä eletään yhä elämää ennen tätä ns vaurastumisen aikaa! "Ravintolan" ulkona oli eräänlainen hiillos-grilli -systeemi ja sisällä kalatiskit, josta jokainen sai itse valita kalansa, jonka kokki sitten perkasi ja grillasi takahuoneessa. Ateriaan kuului kasa riisiä, tuo jättimäinen kala, salaattia ja leipää, ja kaiken tämän sai about 4 eurolla hlö. Kuulemma normaalisti ateria maksaa n. 2 euroa, mutta nyt kokki halusi pistää parastaan kun hänellä kerran oli naisvieraita :D Sormilla syöminen oli aluksi suhteellisen haastavaa, etenkin tahmaista riisiä tuntui olevan mahdotonta syödä, kun se taketui sormiin. Samoin kalan vihreät curry kastikkeet sai nuolla käsistään vähän väliä ;) Mutta ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja paikan omistajat (3 hlöä) olivat hirveän ystävällisiä ja tulivat juttelemaan pöytäämme asti. Juuri tällaisia kokemuksia halusinkin tulla tänne keräämään. Aivan mahtavaa siis!

Parin tunnin aterioinnin jälkeen lähdimme seikkailemaan lähi talojen katoille ja katsomaan näkymiä toiselle puolelle kaupunkia, minne yleensä turistit eivät eksy. Hienoja maisemia taas kerran, mutta harmikseni kameran linssi huurustuu edelleen ulkoilmassa niin, että tarkkoja kuvia on täysin mahdoton napata.

Myöhemmin lähdimme vielä "ruoansulatus-kävelylle" tuolle ihmisten suosimalle rantabulevardille. Puolen tunnin hikoilut riittivät minulle ja viimein väsyneenä puolen yön jälkeen pojat heittivät miut kotia.

Täällä menee siis paremmin kuin hyvin, vielä kun tapaisi jossain muitakin tyttöjä, niin olisi kiva! Kaipaisi välistä jo tyttöseuraa :D

Ps. täällä ei pääse eroon edes Salatuista Elämistä, kun tvkaistalta pystyy katsomaan kaikki Suomen tv:ssä pyörivät sarjat päivän jäljessä ;) huh.

Kuvat

Profiista löytyy tämä kuvalinkki kans, mut tässä se myös ;)


http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/Qatar?authkey=Gv1sRgCNaylqy_38KXMA#

Pilvenpiirtäjiä ja muita idän ihmeitä

Ensimmäinen työviikko alkaa olla paketissa. Enää tämä päivä ja sitten koittaa ansaittu kahden päivän loma! :) Vaikka ei tämä duuni oikein työltä tunnu, vaan lähes normaalilta arjelta :D Pojatkin ovat ottaneet miut "omakseen" ja kaikenlainen "Katrin pinnan testaaminen" yms on jo jääny alkupäivien jälkeen.

Mutta tosiaan. Viikko on hurahtanut hirvittävällä vauhdilla. Päivät menevät suht samoilla rutiineilla; aamiaisen laittoa, kouluunvientiä/- hakua, läksyjä, pelejä, uintia yms. Tiistai-illan olin jopa iltavahtina ja oli niin hauskaa, että vatsalihakset olivat kipeät vielä keskiviikkoaamuna :D Autolla ajokin sujuu jo niin tottuneesti, että olen uskaltanut lähteä tekemään pidempiä reissuja kohti keskustaa. Kovin kauas en oo vielä viitsinyt lähteä, koska joka puolella näyttää lähes samalta eikä täällä ole mitään maamerkkejä (paitsi Aspire-tower eli ns urheilustadionin torni, mut sekin on usein pilvien peitossa). Niinpä eksymisen vaara on suuri, eikä nuo suurimmat 4-5 -kaistaiset liikenneympyrät vielä oikein hotsita ;) Toissapäivänä ajoin jopa harhaan jostain risteyksestä ja sitten siinä tulikin ajeltua muutama kilometri täysin vikasuuntaan, kun vasemmalle ei koskaan pääse kääntymään. Vastaan tuli vielä yksi tällainen iso liikenneympyrä ja voin sanoo, ettei ennen ajaessa ole ollut niin paljoa adrenaliinia veressä :D

Niin ja ihan taas tällaista yleistä, täällä voi periaatteessa tilata kotiin ihan mitä tahansa sapuskaa ja aivan mistä tahansa raflasta aina perus pizzerioista Arnoldsiin jne. Kuskilla saattaa tosin mennä aikaa, mutta kuljetus on täysin ilmaista. Ei ihme että täällä on yllättävän suuri ylipaino-ongelma kuten jenkeissä ;)

Eilen sitten käväisin läheisessä Villaggiossa (jättimäinen ostoskeskus sisäänrakennettuine kanaaleineen) etsimässä "headphoneseja" ja halvat&hyvät löytyi Virginistä, 79rialia eli noin 15euroa! Huvittaava nyt Ramadanin aikaan on se, että kaikki kaupat aukeaa tyyliin ilta kahdeksalta ja ovat auki aamukahteen. Eli shoppailemaankin syöksytään vasta yhdeksän maissa. Miulle tämä rytmi ei sovi ollenkaan ja tuntuu niin käsittämättömän oudolta esimerkiksi mennä ravintolaan safkaamaan puolilta öin... aineenvaihdunta&kroppa huutaa hallelujaa :D

Villaggiosta jatkoin matkaani Irhadin (itävaltalainen poika) kyydissä keskustan City Centerin syömään. Kävimme myös Souqissa, niin sanotussa vanhassa arabialaisessa basaarissa, mikä on kuin yksi kaupunginosa; vanhoja käsityöpajoja, haukkojen kasvattajia, perinteisiä katukeittiöitä, seppiä yms. Harmi vain, että on niin kuuma (yölläkin hiostava +30-35), niin kovin kauaa paikassa ei jaksa vaeltaa. Viileämpiä säitä siis odotellessa! Kivaa oli kuitenkin saada pitkästä aikaa omanikäistä seuraa ja jutella jollekin muulle kuin perheelle :)

Pientä informaatiota; en pysty lataamaan kuvia suoraan tänne, kun on niin hidasta. Joten tästä lähtien kuvat tulee suoraan tuonne miun Picasan verkkoalbumiin, missä niitä voi käydä katsomassa/kommentoimassa. Laitan linkkiä tulemaan.

Viimeisimmistä kuvista eiliseltä pahoittelen kuvanlaatua, linssi ui huurussa ulkona, joten en yhtään pystynyt näkemään, mitä kuvasin ^^' Souqistakin tulee kuvia sitten, kuhan sinne paremmalla ajalla (ilmalla) eksyn!

JES!

Noniin! Nyt toimii blogi jälleen! Lisää tekstiä tulossa siis vielä myöhemmin tänään/huomenna :)

Arjen ensimmäinen päivä

Ensimmäinen virallinen työpäivä on takana, vaikka ei tätä hommaa voi oikein työksi kutsua :D Tosiaan aamulla kello soi 6:20, pojat ylös puoli seiskalta, puuron keittoa ja "lunchboxien" pakkausta ja 7:15 kohti koulua! Henrillä (vanhempi pojista) taisi olla aamulla hiukan jännitystä, kun jouduimme hetken aikaa "väittelemään" siitä, ettei kouluun ihan oikeasti voi mennä yöhousuissa ;)

Koulu on todella suuri, monta sataa oppilasta ja turvallisuuteen on taas panostettu. Esimerkiksi koulun pihalla on liikenteenohjaajia, jopa poliiseja ja vanhempien yms (tässä tapauksessa minun) tulee saattaa lapset luokkahuoneeseen asti. Koulun porteilla on vartijat ja iltapäivällä kun koulu loppuu vartijat avaavat portit vasta tasan 14:30 eikä ketään vanhemmistakaan päästetä sisälle ennen sitä. Näin pyritään pitämään koulu turvallisena ja tässä onkin onnistuttu :) Kummalliseltahan se toki näin suomalaisesta tuntuu, kun on tottunut siihen, että lapset kulkevat yksinäänkin kouluun ja koulujen ovet ovat päiväsaikaan aina avoinna :)

Mutta tosiaan. Veimme Antin (nuorempi pojista) kanssa Henrin koululle, kun Antin koulu alkaa vasta viikon päästä, jonka jälkeen palasimme kotiin. Pyykin pesua, pikkuautoilla leikkimistä, "käsijalkapalloa" ja kävimme jopa uimassa :D Onnistuin myös ekaa kertaa elämässäni tekemään italianpataa, josta tuli yllättävän hyvää, tai ainakin Antti söi sitä onnessaan pari kulhollista ;D

Haettuamme Henrin koulusta iltapäivä menikin aika pitkälti olohuoneessa jutellen ekasta koulupäivästä, Star Warsin henkilöistä ja katsomalla piirrettyjä! Peruspäivä siis, luulisin ;)

Jeepillä ajelukin alkaa sujua ja toisaalta sen on pakko alkaakin jo sujua, kun olen yksin liikenteessä vastuullani kahden pikkupojan henget. Edelleen 3-4-kaistaiset liikenneympyrät kauhistuttavat ruuhka-aikaan, kun mihinkään väliin ei pääse ellei vaan tunge ja huido samanaikaisesti kädellään :D Mutta pelostahan pääsee ylitse vain yrittämällä ja kun ei siihen tien tukoksikaan voi jäädä, kun tööttäykset perässä vihloo korvia, niin eteenpäinhän se on vain mentävä! Ihme kyllä tänään juuri ekaa kertaa täällä ollessa nautin jopa autolla ajamisesta eivätkä hartiatkaan olleet enää jännityksestä jäykkänä! Ja kuten Matildakin minulle toissailtana sanoi, että täällä tämä liikenne perustuu vain ja ainoastaan liikenneympyröihin ja u-käännöksiin, että sen kun sisäistää, niin kaikki helpottaa. Täällä kun siis ei koskaan voi kääntyä vasemmalle, aina vain suoraan tai oikealla :D tästä syystä esimerkiksi liikennevaloissa tehdään u-käännöksiä jne. Ehkä hullua, mutta tässä "kaaoksessakin" on jonkinlainen järki ;)

Ilta menikin pelatessa jalkapalloa takapihalla, ja kun vanhemmat tulivat töistä pakkasin lenkkikamani reppuun ja painuin kuntosalin juoksumatolle rehkimään. Iloinen ylläri oli vielä se, että sain soiton näiltä uusilta itävaltalaisilta tuttavuuksiltani ja ilmeisesti olemme nyt menossa torstai-iltana harrastamaan jotain aktiviteettia keskustan suunnalle! \o/ Tästä se arki siis lähtee! Nauttikaa puiden kellertyvistä lehdistä! ;)

Ramadan kareem!

Eli siunauksellista ramadania sinne koto-Suomeen kans! Tänään puolilta öin alkaa siis tämä kuukauden mittainen paasto, mikä vastaa periaatteessa suomalaista joulun aikaa. Ainoana erona se, että päivät ollaan syömättä & juomatta ja illat sekä yöt jaetaan lahjoja ja syödään pitkän kaavan mukaisesti. Minne meneekin siellä toivotellaan hyvää ramadania ja kaupat ovat pullollaan herkkuja, joita saa vain tänä paaston aikana. Paaston ideanahan on käyttää enemmän aikaa hengellistymiseen ja unohtaa kuukauden ajaksi ns. pinnalliset asiat ja keskittyä elämään itseensä, vähän niin kuin pysähtyä hetkeksi, mikä miusta tekis hyvää itse kullekin välillä! =)

Mutta tosiaan ramadan tuo oman lisänsä elämääni täällä, sillä ravintolat, kahvilat, kaupat yms paikat ovat suljetut päivisin kuukauden ajan - öisin kaupat ovat auki muutaman tunnin. Julkisesti ei saa syödä eikä juoda mitään, eli esimerkiksi vesipulloa on turha kantaa mukanaan, vaikka itse ei paastoa viettäisikään. Tapoja ja kulttuuria pitää kuitenkin aina muistaa kunnioittaa, joten jos jano iskee, niin vessaan vain lukkojen taakse tai kotiin :)

Mutta se siitä, palataan hetkeksi eilisiltaan vielä. Eli tosiaan lähdimme Pauliinan kanssa siinä yhdeksän maissa keskustan suuntaan, tarkoituksenamme oli "käydä yhdellä" jossain baarissa/pubissa tms. Matka keskustaan vain venyi hiukan, kun kohdallemme sattui taksikuski, joka ei oikein osannut löytää perille :D Kyllä ärsytti, kun kuski ei voinut vain sanoa "i don't know", vaan kun kysyimme tietääkö hän paikan sijainnin, niin tämä oli hiljaa kuin muuri! Itseäni hiukan kauhistutti tämä seikkailu pimeillä kaduilla (vain pääkaduilla on katuvalot muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), mutta täällä tämä on kuulemma normaalia :) Mutta muuten nämä intialaiset kuskit ovat todella asiansa osaavia ja rentoja heppuja, ja kun kaikki osaavat hyvää englantia niin kuskien kanssa voi rupatellakin aikansa kuluksi :)

Lopulta pääsimme perille "Doubleyou" -baariin eli siis "W", mistä jatkoimme irkkubaari Sheridaniin. Siellä tutustuinkin sitten muutamaan itävaltalaiseen, jotka sitten kutsuivat minut mukaansa "windsurfing" ensi viikolla, jos vain suunnitelmat pitävät ja itse pääsen matkaan! Ihanaa kun ihmiset on sosiaalisia!

Noista baareista sen verran, että ne on sijoitettu aina hotellien yhteyteen, joko kattokerrokseen tai sitten "kellariin". Hotelleissa on hirveän hieno blingbling -meininki, autot ajetaan hotellien oville, missä ovimiehet tulevat avaamaan ovet ja muutenkin paikoissa kohdellaan kuin kuningatarta :D Turvallisuus on myös kaiken a&o ja käsilaukutkin läpivalaistaan sisälle tultaessa. Myös passit tarkastetaan kaikilta baareihin menijöiltä tai jos passia ei ole täytyy hommata kuvallinen ID ja baarin jäsenyys. Toisin sanoen täällä on aina hyvä kuljettaa mukanaan ylimääräisiä passikuvia, koskaan ei tiedä missä niitä tarvitsee!

Hintatasosta sen verran, että drinkkien yms juomien hinnat vaihtelevat paikan mukaan. Esimerkiksi Heineken -olut tuolla "doubleyoussa" maksaa noin 8e, kun taas irkkupubin perussiiderin saa suurinpiirtein 2 eurolla.

Tänään sitten päätin reippailla ja painuin 11 aikaan compundin radalliselle uima-altaalle rehkimään. Lähes tunnin jaksoin matkaa uida välillä tietenkin taukoa pitäen; ilma on auringossa +50 ja altaan vesi on n. +35-40 asteista linnunmaitoa, joten "hiki" tulee uidessakin ;) Altaalla törmäsin brittiläiseen Nickiin (ainoa ihminen paikalla miun lisäksi) ja sainkin uinnin lomassa hyviä vinkkejä elämiseen täällä. Esimerkiksi joogaa kannattaa täällä harrastaa, kun se maksaa noin 2e tunnilta ja kausikortin kanssa vielä vähemmän! Nick olisi kutsunut minut iltapäiväksi vielä hänen ja hänen kavereidensa kanssa jonnekin läheiseen "lounas-ravintolaan" iltapäivä-brunssille, mutta itselläni oli autolla ajoa, joten jouduin skippaamaan kutsun tältä päivältä. Vaihdettiin kuitenkin numeroita ja sovittiin, että lähdetään joku viikonloppu käymään "soukissa" eli ns vanhassa kaupungissa, missä edelleen toimii vanhat arabialaiset markkinat ja torit, mistä löytää ja saa kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja mikä parasta paikka on kuulemma pullollaan mitä parhaimpia paikallisia ravintoloita, mistä saa edullisesti "best food in the world!". Joten sitäkin retkeä innolla odottaen! :)

Mut jea, iltapäivä menikin auton ratissa ja ajaminen on koko ajan normaalimpaa. Alkuillasta grillailtiin. Liha on täällä hullun halpaa, naudan sisäfilettä saa melkein samoilla hinnoilla kuin Suomen sikanauta-jauhelihaa ;) Kasviksia ja kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä täällä on rutkasti , mutta hinnat vaihtelevat kausittain; kaikki on tuontitavaraa, joten hinnat pysyttelevät aika paljon Suomen hinnoissa. Pähkinät ja kookos yms ovat kuitenkin todella halpoja. Ja mikä parasta, täällä ei tarvitse ostaa ananassäilykkeitä, vaan hedelmätiskeillä myyjät leikkaavat tuoreet ananakset valmiiksi viipaleiksi ja pakkaavat ne ilmatiiviisiin rasioihin! NAM.

Illal kävin sit pyörähtää teellä läheisessä Starbucksissa Matildan kanssa - hän on siis ennen toiminut eräässä toisessa suomalaisessa perheessä aupairina, mutta hänen pestinsä loppui viime elokuussa. Nyt hän oli täällä vain moikkaamassa vanhoja kavereitaan ja Pauliinan kautta hän oli saanut numeroni, ja soitti mulle aamulla, joskos minua kiinnostaisi nähdä :) Että niin, hyvää huolta miusta täällä pidetään ;)

(tuli taas tekstiä :D)