Virastoissa juoksemista

Huh mikä päivä eilinen oli! Lähdin siis aamulla suuntaamaan immigration officeen lentokentän viereen uusimaan viisumiani. Reitti oli uusi, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Ainoastaan parkkipaikan löytäminen oli hankalaa ja jouduin sitten kysymään neuvoa eräältä lentokentän vartijalta, joka sitten neuvoi pysäköimään lentokentän maksulliselle parkkiksille (Qatarin ainoa maksullinen) - myöhemmin selvisi, että immigration officen parkkipaikka olisi ollut ilmainen... Mutta aina ei jaksa voittaa. Joten parkkipaikalta sitten käppäilin valtatien yli isoon valkoiseen toimistorakennukseen ja yllätykseni osasin valita heti oikean oven kolmesta! Eteenki aukeni sitten pieni "halli", jossa oli erilaisia tiskejä n. 8 kappaletta ja jonoissa vain miehiä lukuunottamatta muutamaa naista. Seuraava missio olikin sitten löytää oikea tiski, kun kylteissä oli kaikkea aina visa reception, travel visa, travel extension, reset visa jne. Siinä sitten hetken mietittyäni ja miekkosten tuijoteltaessa huvittuneina yritystäni lukea kylttejä päätin rohkaistua ja kysyä joltain apua. Täällä kun saa olla vähän varovainen keltä kysyy, sillä tietääkseni minun ei ole sopivaa esimerkiksi puhua arabimiehille, mutta voin tosin olla väärässäkin. Mutta kuitenkin, naisena on kuitenkin aina hieman hankalaa. Luotin sitten intialaiseen heppuun, joka tosin ohjasi miut väärällä tiskille! :D Mut kun oikean löysin, niin siinähän sitten jonotinkin seuraavat 1,5 tuntia!

Voin sanoa, että tuosta ajasta viimeiset puoli tuntia olivat ehkä elämäni lähes tuskaisimmat. Paikka alkoi täyttyä kymmenen aikaan ääriään myöten; pienessä salissa oli arviolta joku 50-70 ihmisistä ja hajujen kirjo sen mukainen. Tiskini oli vielä perimmäisessä nurkassa, minne ei edes riittänyt raitista ilmaa. En ollut edes ehtinyt syödä koululle lähtiessäni kuin yhden omenan, joten väkisinkin alkoi heikottaa. Lopulta tuntui siltä, että jalat menee alta, korvissa vain kohisi enkä voinut kuulla mitään, pystyin oikein tuntemaan kuinka veri pakeni kasvoilta ja silmissä näkyi vain mustia pilkkuja! Ja tosiaan, vettääkään ei saa juoda... Joten niinpä lopulta istuin kyykyssä täristen ja toivoin, että piina olisi lopulta ohi ja tulisi vuoroni. Mutta eikös miun tuurilla ihmiset mennyt vielä ohitse, kunnes joku ystävällinen, nuori arabi päästi miut ohitseen ja taisi vielä kysyä olenko ihan kunnossa.

Niinpä heti uuden leiman saatuani syöksyin väkijoukon läpi ulko-oville ja istahdin maahan lepäämään. Vähitellen olo alkoi korjaantua sen verran, että sain kammettua itseni ylös, minkä jälkeen suurin piirtein juoksin autolle, että saisin äkkiä jotain juotavaa/energiaa (hyvä keksintö näin ramadanin aikaan on pitää kassissa joitain pastilleja, joita pystyy tarpeen tullen tunkemaan kielen alle ilman, että kukaan huomaa ;D). Lopulta vain ilmastointi täysille ja ajelee kotia. Huh mikä reissu! ...ja kuukauden päästä uudelleen :D Kun tosiaan viisumi on taas voimassa vain kuukauden ja saa nähä kuin monesti joudun tuolla officessa ramppaamaan. Hintahan tolle viisumille on 100 rialia eli sen n. 20euroa.

Ja jottei päivä olisi ollut jo tarpeeksi tuskainen, niin Iltapäivällä sitten tullessani poikien kanssa koululta satuimme todistamaan pahannäköistä liikenneonnettomuutta. Olimme vielä ensimmäisenä valoissa tässä isossa nelisuuntaisesa risteyksessä, kun yhtäkkiä aivan edessämme keskellä tietä, joku ajoi vissiin päin punaisia ja iskeytyi täysillä vastaantulevan kylkeen. Tämän seurauksena punaisia päin ajanut auto sinkosi alle 10 metrin päähän meidän autostamme ja toinen auto kimpoili vastakkaiseen suuntaan ja suoraan nokka edellä suureen mainosplakaattiin. Hetken ajan tuntui, että koko liikenne hiljeni, vain noista kolari-autoista kuuluva jatkuva tööttäämisen ääni täytti ilman. Lopulta kuin taikaiskusta ihmiset alkoivat juosta ulos autoistaan tarvitseeko uhrit apua. Meitä lähinnä olleen auton ainoa matkustaja käveli omin avuin ulos pahasti ruttaantuneesta autostaan ja toisen auton ihmisistä meillä ei ollut tietoa, sillä muut autot estivät näkyvyyden. Mikä oli toisaalta vain hyvä, sillä pojat ovat nyt olleet hirveän varovaisia autolla matkustaessa ja kyselleet kaiken aikaa, et voiko auto syttyä palamaan ja jokaisen rekan kohdalla he kiljuvat minua hidastamaan jne. Onneksi sentään vain toinen pojista näki koko tapahtumaketjun eikä kolariin (siihen mitä me nähtiin) tainnut liittyä verta ja suolenpätkiä. Säikähdimme vain ihan älyttömästi ja pojat halusivat päästä äkkiä vain kotiin "ettei tuo auto meiän eessä räjähdä!".

Tänä aamuna lähdin sit seikkailee taas traffic departmentiin uusimaan ajokorttiani. Luulin, etten löytäisi perille, mutta yllätyin itsekin kun oikea rakennus näkyi yhtäkkiä edessäni. Tästä osaamisestani hullaantuneena päätin sitten takaisinpäin lähtiessä käyttää shortcutia... eli loput voikin arvata :D Seikkailin taas sitten puolitoista tuntia jossain ihan kuusessa eikä miulla välillä ollut mitään hajua missä ilmansuunnassa edes ajelen. Nuo roundaboutit kun tuppaa sekoittamaan pään suht totaalisesti vieläkin.

Huomenna sitten olisi tarkoitus lähteä tämän perheen isän kollegan kaverin Karin (...) kanssa ajelemaan pohjois-Qatariin ja tarkoituksenamme olisi löytää jokin hyvä ranta tai sitten vain katsella maisemia. En siis itse ole tavannut koko tyyppiä, tänä aamuna vain "isä" kysyi miulta, et oisko mulla mahdolliesti aikaa näyttää tätä kaupunkia jollekin suomalaiselle jannulle, joka on täällä lomailemassa pari viikkoa kaverinsa luona. Mutta tämän kaveri on päivät töissä eikä tällä "turistilla" ole hirveästi tekemistä. Niinpä sitten hyvää hyvyyttäni päätin soittaa kyseiselle hepulle ja sovittiin, et meen hakemaan sitä heti aamusta ja lähdetään matkaan. Kieltämättä ei kyllä hirveästi houkuttaisi, kun en tunne koko ihmistä... Mut tää on ilmeisesti tätä "suomalaiset on yhtä perhettä kaukomailla", vaikka kukaan ei oikeasti edes viihtyisi kenenkään seurassa tjsp :D

Sitten ihan muihin uutisiin! Nimittäin ensi viikon perjantaina täällä Intercontinental hotellin beachilla on kunnon trancepartyt, kun Above & Beyond yms saapuu tänne! En olisi uskonut, että täällä löytyisi jotain tällaisia tapahtumia, mutta mitä facebookin kautta oon saanut selville, niin täällä on itse asiassa Dubain jälkeen Lähi-Idän parhain trance-scene! Eli pakkohan se lippu oli sit hommata, eli jeah! Mikäs sen kivempaa kuin +35 yölämpötilat ja "bileet" rannalla :D Niin ja ihan tähän liittyen muutama päivä sitten minuun otti facebookin kautta yhteyttä eräs 19-vuotias poika - suomen kielellä! Kävi nimittäin ilmi, että hänen äitinsa on suomalainen (isänsä Tunisiasta) ja poika asuu kaikki kesät aina isovanhempiensa luona Suomessa :D Sovittiin sitten että törmäillään tuolla keikalla, hänestä kun olisi kuulemma kiva päästä pitkästä aikaa puhumaan suomea. Ja mulle plussaa on uudet kaverit! Ja pyysipä tämä Freeko minua myös pelaamaan jalkapalloa kaveriporukkansa kanssa joku päivä ja kysyi olisinko kiinnostunut lentopallosta harrastuksena. Hän kun pelaa lentopalloa Qatarin maajoukkueessa ja hän tietäisi tiimejä, jotka ottaisivat uusia pelaajia vastaan, jos vain innostusta löytyy. Että mikäs siinä.. tällä menolla miulla ei kohta muuta olekaan kuin harrastuksia :D Jalkapallo Evolution Soccerissa alkaa 27 päivä tätä kuuta ja Sailing Clubille aion liittyä Ramadanin jälkeen :D

Että saa nähä mitä tästä elämästä täällä tulee, kuukausi ihan just mennyt ja enää 9 jäljellä! Vois alkaa jo paluu pelottaa ;)