Joulurauhaa

Hyvää joulua ja iloista uuden vuoden odotusta! On taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta, mutta mitään sen maata mullistavampaa ei ole tainnut edes tapahtua. Arki se on täälläkin, vaikka maisemat & kulttuuri ovatkin täysin erilaiset.

Joka tapauksessa tähän reiluun kuukauteen mahtuu paljon. Lähinnä on tullut sanottua haikeasti "nähdään" ihmisille, jotka jo jättivät Qatarin taakseen. Italialainen Francesco palasi takaisin Pohjois-Italiaan samoin tunisian-suomalainen Freeko sai kutsun Suomen nuorten lentopallomaajoukkueeseen ja hän muutti viime viikolla Pohjolaan. Häntä tosin tulen näkemään sitten Suomessa, kuhan itsekin palailen :> Myös koko Itävallan poppoo palaisi takaisin kotiinsa. Osa lopullisesti, osa tullen takaisin. Joten jäähyväiset eivät vielä olleet kaikkien osalta lopulliset! Saa nähdä tulevatko Irhad, Benji ja Christian takaisin tammikuun ensimmäisellä viikolla. Täällä kun aikakäsitettä ei oikeastaan ole, vaan kaikki on insha'Allah ("jos jumala suo" tms) eli viiden minuutin päästä sovittu tapaaminen voikin olla vasta ensi viikolla ;)

Näiden viikkojen aikana olen myös onnistunut hajottamaan jotain selästäni/jalastani ja nyt on menossa jo kolmas viikko juoksematta! Olen siis rampannut vain kuntosalin ja uima-altaan väliä ja vähitellen alkaa jo turhauttaa. Mitään muutosta kun kivun suhteen ei ole tapahtunut. Odottelen vielä viikon ja jos ihmettä ei tapahdu, niin raahaan itseni lääkäriin. Sekin tuntuu tosin turhalta, sillä olen lähes varma, että saan taas käteeni vain viisi ruskeaa paperipussia erilaisia lääkkeitä, joista en edes tiedä, mitä ne ovat :D

Mutta mahtuu näihin päiviin myös paljon hyvääkin! Törmäsin Soukissa vanhaan partasuiseen arabipapparaiseen, joka paljastui hopeasepäksi. Eli teetätin vanhoista Afganistanilaisista hopearahoista korut kavereille muistoksi. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut tuon kyseisen papan kanssa. Osasin vain sanoa "hei" ja "kiitos" arabiaksi ja loppu menikin niin, että minä puhun englantia viittoen ja mies puhuu mulle arabiaa viittoen... Mutta yhteisymmärrykseen päästiin lopulta kuitenkin. Sain vielä tingittyä hintaa alemmaks alkuperäisestä, kun olen vihdoin päässyt eroon tästä tinkimisen aiheuttamasta "ahdistuksesta" tai parempi sana olisi englannin "akward". Saa nähdä miten sitä sopeutuu taas suomalaiseen kulttuuriin, kun myyjä pamauttaa hinnaksi vaikkapa 50euroa ja itse vastaan siihen "let's say 30!" ;> Löysinpä Soukista myös paikallisen "leipomon". Pikkuruisen kopin varustettuna kiviuuneilla, mistä saa arabialaista leipää (tällaisia 20-30cm läpimitaltaan olevia rieskoja) 5kpl rialilla eli about 20sentillä :D Kyseisen paikan vieressä paistetaan myös eräänlaisia lettuja, joiden täytteeksi saa kananmunaa, juustoa ja hunajaa. Hinta noin 70senttiä ja maku oudolla tavalla hyvä, kunhan unohtaa letusta tulevan hajun, mikä vastaa jonkin pilaantuneen ja juustonaksujen yhdistelmää... Ehkä joskus pitäisi vähän miettiä mitä suuhunsa pistää, mutta toistaiseksi ruoasta ei mitään oireita ole tullut.. Pitäisi varmaan koputtaa tässä välissä puuta! Niin ja näiden ruokapaikkojen vierestähän alkaa vielä "eläinkauppa". Toisin sanoen pieni kortteli täynnä likaisissa häkeissä olevia lintuja satakielistä lokkeihin ja kanoihin, käärmeitä, koiran- ja kissanpentuja, akvaariokaloja, kaneja, hiiriä yms. Kaikki ulkoilmassa kaduilla auringonpaisteessa... Voisi olla Euroopan eläinsuojelujärjestöt innoissaan.

Kuvia mulla ei vielä ole. Olen ollut vähän liian laiska valokuvaamisen suhteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Etenkin kun nyt näyttäisi siltä, että tulisin olemaan täällä heinäkuun puolelle saakka. Sopimushan on vielä avoin, kaikki riippuu siitä kuinka nyt kevät lähtee menemään. Mutta ainakaan itsellä ei vielä ole mitään sitä vastaan, että olisinkin täällä pidempään. Kunhan jonkinlaisen kesäloman ehdin Suomessa pitämään :>

Säät ovat myös täällä viilentyneet ja onpa täällä saatu sadettakin jo peräti viitenä päivänä! Kylmäkin tuppaa välillä olemaan ja neuletakkia/hupparia on tullut vedettyä päälle jo liian ahkeraan. En olisi koskaan uskonut, että +25 voisi tuntua viileältä ;)

Muuten elämä täällä jatkaa kulkuaan. Etenkin nyt joulun aikaan huomasin, että kyllä se maailmaa jatkaa kulkuaan siitä huolimatta, että Turussa julistettiinkin joulurauha eilen klo 12 ja maa rauhottui siellä pohjoisessa ;) Meillä aatto oli mukavan leppoisa. Perheen äiti oli päivän vielä töissä ja me olimme poikien kanssa kotosalla. Syötiin pipareita, joita paistoimme edellisenä päivänä ja yritin pitää poikien näpit irti piparkakkutalosta, jonka myös väsäsimme (laitan kuvia picasaan myöhemmin). Illasta käväisin uimassa, kun kahden viikon väittelyn jälkeen club housemme manageri viimein suostui lämmittämään uima-altaan veden uimakelpoiseksi insha'Allah ;> Seittemän aikaan meille tuli tänne Qatariin jääneitä suomalaisia ja ilta menikin sitten glögistä, suklaasta ja pähkinöistä nauttien. Niin ja katsoimmehan myös tvkaista.fi:n kautta tuon joulurauhanjulistuksen. Tuntui hassua, miten tämä 10 hengen seurue hiljentyi television ääreen ja taisipa vanhemmilta ihmisiltä tulla kyyneleetkin silmiin.

Tänä aamuna sitten kuusen alta löytyikin kasa lahjoja ja ihmetyksekseni Joulupukki oli muistanut minuakin. Nyt on sitten 4 uutta kirjaa luettavana, lahjakortti johonkin naisten Spa:han, uutta pashmina-huivia ja lippu tammikuun yhdeksäntenä pidettävään miesten tennisturnauksen finaaliin, minne pelaamaan tulevat kaikki tennismaailman huiput! :O Mieltä lämmittävin oli kuitenkin kortti erään paketin kyljessä, mikä sanoi "Kiitos kaikesta!" hyvänjouluntoivotusten kera :)

Kello alkaa näyttää puolta yhtä, joten taidan kammeta itseni salille & uimaan, kun aurinko vielä paistaa (hehe). Illalla meillä onkin sitten tiedossa joulupäivällinen täytetyn kalkkunan ja pottumuussin kera NAM! Ja minä kun ajattelin, ettei tänä jouluna pääse lihomaan :D hah!

Hyvää joulua vielä kerran! Eilen en ehtinytkään soitella kaikille kelle lupasin, mutta uusi yritys tänään! Nauttikaa lumesta ja pakkasesta :)

- Katri

EDI:// unohtuipa mainita myös tuosta pari päivää sitten sattuneesta onnettomuudesta. Satuin nimittäin ajamaan kolarin! Taino syy ei ollut minun, vaan tämän toisen osapuolen. Olimme ajamassa poikien kanssa Villaggion parkkipaikalta, kun yhtäkkiä vasemmalta eteemme kaahaa intialainen mies puhuen kännykäänsä. Hiljensin vauhtiani jo hänet nähdessäni, mutta tajusin, ettei heppu ole huomannut jeeppiäni ollenkaan (miten voi olla niin sokea?!) ja iskin jarrut pohjaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan mies kolautti autollaan suoraan jeepin vasempaan etukulmaan. Onneks mitään ei sattunut meille tai miehelle. Ainoastaan intialaisen auto kärsi aika pahat vauriot kiitos jeepin suuren etupuskurin. Siinä sitten soitin poliisille tilanteen ja he pyysivät puhua kolarin toisen osapuolen kanssa myös. Heppu myönsi kaiken olleen hänen virheensä ja niinpä tehtäväkseni jäi vain löytää tie lähimmälle poliisiasemalla Al Rayyaniin, missä kolarista tehtäisiin raportti. En tietenkään ymmärtänyt reittiohjerista puhelimen välityksellä mitään, mutta onnekseni paikalle kerääntyneesä yleisöstä joku ystävällinen mies lupasi ajaa autollaan miun edellä, jotta löytäisin oikean laitoksen. Siinä sitten odotimme pari tuntia poliisiasemalla virallisia papereita ja tuomioita. Pitipä miun piirtää tapahtumien kulku paperillekin kolme kertaa :D Nyt tuntuu huvittavalta, mutta siinä tilanteessa ei, kun en edes ymmärtänyt poliisivirkailijan puheesta sanaakaan... samoin paikalliset poliisit osaavat näyttää äärimmäisen pelottavilta sille päälle sattuessaan... Loppu hyvin kaikki hyvin, meidän perheelle ei jäänyt mitään maksettaviksi, jeepin korjauksen maksaa intialaisen yhtiö (täällä kun siis kaikki ovat aina jonkun sponsorin alaisia jne. Esim perheen isä on miun sponsori, perheen isän sponsori on hänen työnantajansa jne) ja autokin on jo korjaamolla. Välillä kyllä ärsyttää tämä paikallisten ajotaidottmuus suunnattomasti. Ei auta vaikka itte olisi pro-kuski, kun muut ajavat miten sattuu. Mutta noh, erilaisuus on rikkautta vai mitä ;)