Ipanavahtina onkin sitten astetta rankempaa... Mulla on nimittäin nyt itselleni aikaa enemmän kuin vapaapäivinä :D Pojilla on kavereita käymässä, joten voin hoitaa omia juttujani pois alta. Melkein jopa tuppaa olemaan tylsää... Joten ajan voi kuluttaa vaikka kirjoittamalla tänne random-asioita. Aloitetaan vaikka ruoan hinnoista, jos se jotakuta sattuisi vaikka kiinnostamaan :D
Eli kaivoin tuossa muutamat kauppalaskut lompakon pohjalta ja verrattuna Suomeen ruokakulut täällä ovat mitättömän pienet. Mehän olemme miut mukaan lukien 5 henkinen perhe ja viikon ruokatarpeet saa ostettua yleensä 200-300 rialilla eli about 40 eurolla. Toki jos tähän haluaa paistella mukaan joitain pihvejä tai lohta, niin summaan tulee ehkä 10-20 euroa lisää. Joka tapauksessa täällä kelpaa kokata! Itse olen vielä enemmän kuin ihastunut noiden suurien ruokahypermarkettien hedelmä/kasvisosastoihin, joista löytää kaikkea, mitä kuvitella saattaa huokeaan hintaan. Marjat yms kaukaa importoidut tuotteet ovat tietenkin sitten kalliita, mutta eksoottiset hedelmät ja intialaiset kasvikset ovat naurettavan hintaisia. Tuoretta chiliä/sipulia yms saa jollain 5-20 senttiä nippu/kilo :D
Mutta niitä random-hintoja:
Intialainen punasipuli n. 5-6 isoa n. 10 snt
Etelä-afrikkalainen appelsiini n. kilo n. 30senttiä
Low-fat piimä 1 litra n. 1e
Tuore monivilja leipä 1,50e
Arabialainen leipä _5 senttiä_/kpl! (pehmeä, pitamainen pyöreä leipä, halkaisiljaltaan n. 40-50cm)
Tuore, iso kokonainen ananas 1,80e/kpl
Täytetty patonki tuoretiskiltä 80snt
Hunajameloni kokonainen medium-size n. 60 senttiä/kpl
Vhreät viinirypäleet n. 600g/n. 1e
Pasta-kastike 250g/50snt
Jordanialainen tuorekurkku 5kpl/n. 25snt (muaha, ja makuna lähes suomalainen!)
Tuore paikallinen tomaatti 6 isoa n. 25snt
Vihreä paprika vajaa 20snt/kpl
Rasvaton, maustamaton jogurtti 6x200g/1,20e
Banaaneja kilo n. 80snt (banskuista sen verran, et ne on eri lajiketta kuin Suomessa myytävät. Nämä ovat jokin intialainen super-makea lajike ja aivan käsittämättömän hyviä! mums)
Vähärasvainen naudan jauheliha 500g/2e (sikaahan ei ole sotkettu vahingossakaan mihinkään :))
Activia-jogurtti 4x125g/80snt ...ja Suomessa tästä samasta tuotteesta maksetaan se reilu 2euroa!
Juotavat Actimel-jogurtit 4kappaleen pakkaus 1,50e
WC-paperi 15rullan pakkaus pikkasen päälle 2e
Siinä nyt joitain hintoja ainakin ;)
Niin ja tulipa juuri mieleeni tiistainen kommellus... Lähdin siis normaalisti viemään poikia kouluun kahdeksaksi. Ajattelin kuitenkin olevani "fiksu" ja lähteväni matkaan lenkkikamoissa, että voisin ajaa koululta suoraan Aspire Zonelle juoksemaan. Niinpä pakkasin tarvittavat kamat reppuun, kun normaalisti tärkeät tavarani kulkevat aamulla olkalaukussa. Väärä valinta, sillä lenkiltä tullessani tajusin karmean tosiasian, että olin unohtanut kotiavaimet olkalaukkuun...
Hetken mietiettyäni ajattelin kokeilla jokaisen ulko-oven ja maan tasalla olevan ikkunan, josko jostain pääsisin sisään. Ikkunat ja ovet talossamme liukuvia eikä niissä ole lukkoja muissa kuin etuovessa. Eli ovet/ikkunat saisi auki, mutta me olemme tietenkin estäneet lasien liukumisen metallisin tangoin. Toivoin silti, että epähuomiossa jokin näistä tangoista ei olisi paikallaan. Ensiksi kiipesin aidan yli takapihalle kuin paraskin murtovaras ja kokeilin sitten avata yhtä takaovista. Hetken kiskottuani ovea ikkunoiden väliin alkoi syntyä rakoa ja tästä innostuneena tungin sitten sormeni tuohon väliin vetääkseni metallisen kepakon välistä pois - huonoin seurauksin, sillä yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua vasemmassa etu- ja keskisormessa. Sormet äkkiä pois raosta ja kuinka ollakaan ikkuna oli viiltänyt syvän haavan kynnen läpi ihoon asti...
Se siitä ovien murtamisesta sitten. Miulla ei tietenkään ollut mukanani kuin pieni pala vanhaa nenäliinaa, jolla sitten sain vähän painettua haavaa :D Juoksulenkin, +32 asteen kuumuuden, auringon ja en-ole-ehtinyt-juoda-mitään-lenkin-jälkeen sekä pulppuavan haavan seurauksena alkoi päässäni huippaamaan ja suuntasin lopulta kulkuni Club Houseen toivoen, että heillä olisi vara-avaimia tai ylipäänsä jotain, millä oven saisi auki. Vuorossa ollut "officeman"/vartijalla ei kuitenkaan ollut mitään. Hän vain kauhisteli verta vuotavaa kättäni sanoen, että minun tulisi ottaa yhteyttä paikan manageriin eli ns. johtajaan. Noh onnekseni heppu sattui olemaan samalla hetkellä paikan päällä. Tosin hän oli juttelemassa joidenkin intialaisten pukuherrojen kanssa ja käytti itsekin hienoa pukua, mutta ajattelin hätäni olevan tämännäköinen ja syöksyin keskellä miesjoukkoa hikeä valuvana ja punaisena kuin rapu pidellen kättäni pääni yläpuolella (veri valui jossain ranteessa asti hömmm..). Manageri tietenkin säikähti kättäni ja kyseli tarvitsenko ambulanssia :D Yritin sitten selittää, että ei tässä mitään, mutta oisko teillä vara-avaimia. Lopulta saatuani asian taottua ukkelin kalloon hän sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin murtautua taloon ruuvimeisselin ja sorkkaraudan avulla... Työn aloittaminen kestikin sitten lähemmäs puoli tuntia. 5 miestä kun alkoi "keskustella" kuinka homma tulisi hoitaa parhaiten; yksi ehdotti tiirikoimista, toinen lukon murtamista, kolmas liukuovien irroittamista paikoiltaan jne. Lopulta sain mukaani 2 työmiestä ja pyysin miekkosia siirtämään vain liukuovet paikoiltaan takapihan puolelta (en halunnut, että etuoveen jää mitään ns. murtojälkiä perheen töllisteltäväksi). Homma kesti lopulta toiset puoli tuntia ja oloni oli tässä vaiheessa jo varsin tukala, verenvuotokaan ei ollut lakannut!
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tuon puolen tunnin aherruksen jälkeen löysin itseni ilmastoidusta talosta vesipullo kädessä ja sormi laastaripaketissa.
Sormi on edelleen arka ja haava aukenee harva se hetki. Vissiin haava olisi vaatinut tikin tai pari, mutta yritän vältellä noita sairaaloita viimeiseen asti ;)
Mutta nakkisopasta uima-altaaseen. Täällä on aivan loistava systeemi eräässä mongolialaisessa take-away -mestassa! Samanlaista versiota tapaa parissa muussakin paikassa (mm. eräs italiainen pastapaikka), mutta tämä lienee se alkuperäinen. Eli annoksesta maksetaan tietty hinta riippuen käyttääkö raaka-aineena lihaa/kanaa vai kaloja vai näitä kaikkia. Mutta kalleimmillaankin tämä "hupi" maksaa n. vajaa 8 euroa. Sen jälkeen maksetaan aterian summa, jonka jälkeen tarjottimelle kasataan itse kupit ja aterimet yms. Seuraavaksi vuorossa on aterian "kerääminen" eli edessä on eräänlainen buffet raakoja lihoja, kaloja, kasviksia, hedelmiä sekä kastikkeita, nuudeleita, riisiä yms. Näistä sitten saa koota kuppeihin kaikkea, mitä haluaa ja minkä verran haluaa. Lopuksi tarjotin viedään kokeille, jotka sitten wokkaavat näistä aineksista asiakkaalle safkan. Eli raaka-aineet ovat aina tuoreita, maku riippuu omista valinnoista ja ruoan valmistusta saa seurata vierestä :D Tällainen konsepti voisi toimia Suomessakin vai olisimmekohan liian laiskoja tällaiseen? ;)
torstai 29. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Long time no see, long time no ABC (hah)
Noniin viimein täällä taas! Pahoittelut, etten ole ehtinyt päivittämään tapahtumia tänne pariin viikkoon (?), tässä on vain nyt ollut hirveästi tekemistä, etten ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen sen pidemmäksi aikaa, että olisin saanut aikaiseksi jotain tekstiä.
Joka tapauksessa pariin viikkoon mahtuu hurjan paljon. Viime kerralla menossa olivat Octoberfestit, jolloin toimin lapsenvahtina illat. Samaisena viikonloppuna kävimme tuolla pohjoisessa Hasson, Alaan ja Freekon kanssa etsimässä "secret lakea", mutta päädyimmekin jo tutuksi tulleelle rannalle, missä törmäsimmekin sitten ihka oikeaan merisiiliin! Onneksi kukaan meistä ei astunut tuon epämääräisen otuksen piikkien päälle; olisi voinut tulla pitkä sairaalareissu :E
Näihin kahteen viikkoon mahtuu myös quad-drivingia taas kerran, hiekkalautailua aavikolla lumilaudan kera, minkä seurauksena mm. Irhad mursi ranteensa ja osa porukasta joutui maksamaan satoja euroja "rikkoessaan" mönkijänsä. Näinhän ei tietenkään oikeasti ollut, tuskin ajajan vika on jos 3 minuutin ajon jälkeen moottori kärtsähtää... Mutta paikallisten "säännöillä" mennään ;) Toisena päivänä maksu on 20 euroa ja seuraavana 200e! ;)
Säiden viilettyä hiukan (enää reilu +30 varjossa päivisin ja öisin jopa alta +25!) olen käynyt urheasti 6 päivänä viikossa juoksemassa läheisellä Aspire stadionin "poluilla" (kuvia löytää picasasta jälleen kerran). Olenpa myös onnistunut ylipuhumaan Alaan näihin juoksuhommiin ja nyt meillä onkin sovitut "tunnit" aina sunnuntai-iltaisin ja perjantai-aamuisin jo kello 5 aikaan rantaboulevardilla. Tuohon aikaan ilma on sopivan "vilpoisa" ja auringonnousu on aivan älyttömän kaunis! Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa viikonloppu :D
Yhtenä päivänä kävimme myös uimassa Al Wakra biitsillä, tai näin oli tarkoitus, kunnes veden noustessa polviin asti huomasimme ympärillämme muutamat meduusat... Äkkiä siis takaisin rantaan toivoen, ettei lonkerot ehtisi polttaa meitä :D
Yritin myös päästä mukaan thaiboxingiin täällä, kiitos Alaan, joka tuntee porukkaa Falcon Centeristä. Pahaksi onnekseni seura ei kuitenkaan hyväksy naisia tällä hetkellä joukkoonsa. Kuulemma oman turvallisuuteni vuoksi miun on parempi jättää nämä nyrkkeilyhaaveet sikseen. Tosin tämä marokkolainen valmentaja sanoi, että kuukauden/parin päästä he yrittävät avata naisille erillisen klubin harjoittelua varten, mutta hän ei ollut varma suostuuko valtio rahoittamaan tämän "projektin". Joka tapauksessa heppu otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi ilmoittaa, jos harjoittelupaikka saadaan järjestettyä. Peukut vaan pystyyn!
Niin ja käväisinpä tosiaan visa-runilla Bahrainissakin! Tosiaan turistiviisumi meni taas vanhaksi ja tällä kertaa miun tuli poistua maasta. Eipä siinä, puoli tuntia Bahrainiin, missä vietin sitten 5 tuntia tehden ei-mitään. Maa kun on samanlainen kuin tämä Qatar. Ainoastaan vapaampi. Taksikuskinkin ensimmäinen kysymys oli, että "do you want to buy some alcohol 'cause i know the store??" :D Lennot sujuivat muutenkin mukavasti, mitä nyt näistä intialaisista hepuista tulevat "tuoksut" sai pääni pyörälle ja silmäni lähes sumenemaan.. uhuh. Mutta muuten ei valittamista. Puolen tunnin pätkällä Gulf Airlines jopa tarjosi välipalaa sämpylän, keksien, hedelmien, muffinssien ja mehun muodossa. Voisi Finnair ottaa vähän oppia ;)
Tämä viikko onkin sitten ollut aivan mielettömän kiireinen. Henrillä oli synttärit ja paikalla oli yli 20 lasta! Koulun sääntö kun on, että jos meinaa kutsua koulusta kavereita on lähetettävä kutsut jokaisella luokkalaiselle, ettei kellekään tulisi paha mieli. Tämä tarkoittaa siis sitä, että juhlat ovat aina järjettömän suuret ja valmisteluihin menee päivä jos parikin. Miehän tietysti sain tehtäväkseni hoitaa ruokapuolen, koristelun yms ja olo oli kyllä huojentunut, kun juhlat lopulta saatiin päätökseen. Tällä viikolla on myös Halloween ja täällä sitä juhlistetaan lähes yhtä railakkaasti kuin jenkeissä. Halloween-koristeita on joka oven pielessä ja kaikenlaisia tapahtumia järjestetään klubeilla ja hotelleissa. Itseltä tosin jää kaikenlaiset naamiaiset väliin, sillä olen nämä seuraavat kaksi päivää lapsenvahtina vuorokaudet läpeensä. En kuitenkaan valita, saanpahan ainakin nukuttua univelkoja pois ;)
Kaikki siis menee oikein mahtavasti täällä, tosin tällä hetkellä olo on haikea, sillä jo hyväksi ystäväkseni tullut Hasso lentää huomenna Saksaan seitsemäksi vuodeksi opiskelemaan johonkin paikalliseen yliopistoon ja aikoopa hän päästä myös Saksan jalkapalloliigaan pelaamaan. "Hyvästit" heitettiin tänään ja luvattiin nähdä sitten ensi kesänä joko Suomen tai Saksan maalla. Saa nyt nähdä kuinka yhteydenpito sitten lopulta onnistuu, itse kun olen varsin huono pitämään yhteyttä, jos välimatka kasvaa suureksi. Mutta toivottavasti näin ei käy :) Freekokin tulee sitten ensi kesänä Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja aloittaa opintonsa jossain Suomen yliopistossa! Koko "seurue" siis seuraa jalanjälkiäni takaisin Pohjolaan ;) Muutenkin olo on surullinen jo etukäteen, sillä nämä läheisimmät itävaltalaiset ystäväni täällä palaavat takaisin Itävaltaan kolmen viikon kuluttua, jos työsopimukset eivät jatku kauempaa.. Tämä tarkoittaa sitä, että on taas aika etsiä uusia naamoja ja solmia uusia kaveruussuhteita. Tiesin kyllä, että täällä ihmiset vain tulevat ja menevät eikä mikään ole pysyvää - lähdenhän itsekin sitten joskus - mutta on nämä tilanteet silti inhottavia. Juuri kun opitaan tuntemaan, niin koittaakin lähtö...
Mutta eteenpäin mennään kaikesta huolimatta. Suomi tuntuu vain kaukaiselta ajatukselta - en voi uskoa, että siellä pamahtaa jo joulumyynnit käyntiin Pyhäinpäivän jälkeen! Aika rientää jo aivan liian nopeaan.
Niin ja tosiaan tällä hetkellä täällä Dohassa on menossa Sony Ericssonin järkkäämä naisten tennisturnaus eli täällä pelaavat niin Williamsin sisarukset kuin muutkin 10 parhaan joukossa olevat pelaajat. Itse olen suuntaamassa ilmeisesti katsomaan finaaleja nyt tulevana viikonloppuna :) Tämän turnauksen jälkeen 14.11 tiedossa onkin sitten jotain astetta hienompaa, kun Kalifa Stadium (naapurissa) isännöi Brasilian ja Englannin välistä jalkapallo-ystävyysottelua. Liput tuonne on jo hankittu, n. 20e kipale ja Brasilian puolellehan sitä on lähdettävä kannustamaan :D "rumat britit" pysykööt omalla puolellaan ;)
Jokin asia miulla vielä oli, mistä piti kertoa, mut en nyt millään saa sitä päähäni. Ehkä sitten myöhemmin! Hauskaa Halloweenia!
Joka tapauksessa pariin viikkoon mahtuu hurjan paljon. Viime kerralla menossa olivat Octoberfestit, jolloin toimin lapsenvahtina illat. Samaisena viikonloppuna kävimme tuolla pohjoisessa Hasson, Alaan ja Freekon kanssa etsimässä "secret lakea", mutta päädyimmekin jo tutuksi tulleelle rannalle, missä törmäsimmekin sitten ihka oikeaan merisiiliin! Onneksi kukaan meistä ei astunut tuon epämääräisen otuksen piikkien päälle; olisi voinut tulla pitkä sairaalareissu :E
Näihin kahteen viikkoon mahtuu myös quad-drivingia taas kerran, hiekkalautailua aavikolla lumilaudan kera, minkä seurauksena mm. Irhad mursi ranteensa ja osa porukasta joutui maksamaan satoja euroja "rikkoessaan" mönkijänsä. Näinhän ei tietenkään oikeasti ollut, tuskin ajajan vika on jos 3 minuutin ajon jälkeen moottori kärtsähtää... Mutta paikallisten "säännöillä" mennään ;) Toisena päivänä maksu on 20 euroa ja seuraavana 200e! ;)
Säiden viilettyä hiukan (enää reilu +30 varjossa päivisin ja öisin jopa alta +25!) olen käynyt urheasti 6 päivänä viikossa juoksemassa läheisellä Aspire stadionin "poluilla" (kuvia löytää picasasta jälleen kerran). Olenpa myös onnistunut ylipuhumaan Alaan näihin juoksuhommiin ja nyt meillä onkin sovitut "tunnit" aina sunnuntai-iltaisin ja perjantai-aamuisin jo kello 5 aikaan rantaboulevardilla. Tuohon aikaan ilma on sopivan "vilpoisa" ja auringonnousu on aivan älyttömän kaunis! Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa viikonloppu :D
Yhtenä päivänä kävimme myös uimassa Al Wakra biitsillä, tai näin oli tarkoitus, kunnes veden noustessa polviin asti huomasimme ympärillämme muutamat meduusat... Äkkiä siis takaisin rantaan toivoen, ettei lonkerot ehtisi polttaa meitä :D
Yritin myös päästä mukaan thaiboxingiin täällä, kiitos Alaan, joka tuntee porukkaa Falcon Centeristä. Pahaksi onnekseni seura ei kuitenkaan hyväksy naisia tällä hetkellä joukkoonsa. Kuulemma oman turvallisuuteni vuoksi miun on parempi jättää nämä nyrkkeilyhaaveet sikseen. Tosin tämä marokkolainen valmentaja sanoi, että kuukauden/parin päästä he yrittävät avata naisille erillisen klubin harjoittelua varten, mutta hän ei ollut varma suostuuko valtio rahoittamaan tämän "projektin". Joka tapauksessa heppu otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi ilmoittaa, jos harjoittelupaikka saadaan järjestettyä. Peukut vaan pystyyn!
Niin ja käväisinpä tosiaan visa-runilla Bahrainissakin! Tosiaan turistiviisumi meni taas vanhaksi ja tällä kertaa miun tuli poistua maasta. Eipä siinä, puoli tuntia Bahrainiin, missä vietin sitten 5 tuntia tehden ei-mitään. Maa kun on samanlainen kuin tämä Qatar. Ainoastaan vapaampi. Taksikuskinkin ensimmäinen kysymys oli, että "do you want to buy some alcohol 'cause i know the store??" :D Lennot sujuivat muutenkin mukavasti, mitä nyt näistä intialaisista hepuista tulevat "tuoksut" sai pääni pyörälle ja silmäni lähes sumenemaan.. uhuh. Mutta muuten ei valittamista. Puolen tunnin pätkällä Gulf Airlines jopa tarjosi välipalaa sämpylän, keksien, hedelmien, muffinssien ja mehun muodossa. Voisi Finnair ottaa vähän oppia ;)
Tämä viikko onkin sitten ollut aivan mielettömän kiireinen. Henrillä oli synttärit ja paikalla oli yli 20 lasta! Koulun sääntö kun on, että jos meinaa kutsua koulusta kavereita on lähetettävä kutsut jokaisella luokkalaiselle, ettei kellekään tulisi paha mieli. Tämä tarkoittaa siis sitä, että juhlat ovat aina järjettömän suuret ja valmisteluihin menee päivä jos parikin. Miehän tietysti sain tehtäväkseni hoitaa ruokapuolen, koristelun yms ja olo oli kyllä huojentunut, kun juhlat lopulta saatiin päätökseen. Tällä viikolla on myös Halloween ja täällä sitä juhlistetaan lähes yhtä railakkaasti kuin jenkeissä. Halloween-koristeita on joka oven pielessä ja kaikenlaisia tapahtumia järjestetään klubeilla ja hotelleissa. Itseltä tosin jää kaikenlaiset naamiaiset väliin, sillä olen nämä seuraavat kaksi päivää lapsenvahtina vuorokaudet läpeensä. En kuitenkaan valita, saanpahan ainakin nukuttua univelkoja pois ;)
Kaikki siis menee oikein mahtavasti täällä, tosin tällä hetkellä olo on haikea, sillä jo hyväksi ystäväkseni tullut Hasso lentää huomenna Saksaan seitsemäksi vuodeksi opiskelemaan johonkin paikalliseen yliopistoon ja aikoopa hän päästä myös Saksan jalkapalloliigaan pelaamaan. "Hyvästit" heitettiin tänään ja luvattiin nähdä sitten ensi kesänä joko Suomen tai Saksan maalla. Saa nyt nähdä kuinka yhteydenpito sitten lopulta onnistuu, itse kun olen varsin huono pitämään yhteyttä, jos välimatka kasvaa suureksi. Mutta toivottavasti näin ei käy :) Freekokin tulee sitten ensi kesänä Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja aloittaa opintonsa jossain Suomen yliopistossa! Koko "seurue" siis seuraa jalanjälkiäni takaisin Pohjolaan ;) Muutenkin olo on surullinen jo etukäteen, sillä nämä läheisimmät itävaltalaiset ystäväni täällä palaavat takaisin Itävaltaan kolmen viikon kuluttua, jos työsopimukset eivät jatku kauempaa.. Tämä tarkoittaa sitä, että on taas aika etsiä uusia naamoja ja solmia uusia kaveruussuhteita. Tiesin kyllä, että täällä ihmiset vain tulevat ja menevät eikä mikään ole pysyvää - lähdenhän itsekin sitten joskus - mutta on nämä tilanteet silti inhottavia. Juuri kun opitaan tuntemaan, niin koittaakin lähtö...
Mutta eteenpäin mennään kaikesta huolimatta. Suomi tuntuu vain kaukaiselta ajatukselta - en voi uskoa, että siellä pamahtaa jo joulumyynnit käyntiin Pyhäinpäivän jälkeen! Aika rientää jo aivan liian nopeaan.
Niin ja tosiaan tällä hetkellä täällä Dohassa on menossa Sony Ericssonin järkkäämä naisten tennisturnaus eli täällä pelaavat niin Williamsin sisarukset kuin muutkin 10 parhaan joukossa olevat pelaajat. Itse olen suuntaamassa ilmeisesti katsomaan finaaleja nyt tulevana viikonloppuna :) Tämän turnauksen jälkeen 14.11 tiedossa onkin sitten jotain astetta hienompaa, kun Kalifa Stadium (naapurissa) isännöi Brasilian ja Englannin välistä jalkapallo-ystävyysottelua. Liput tuonne on jo hankittu, n. 20e kipale ja Brasilian puolellehan sitä on lähdettävä kannustamaan :D "rumat britit" pysykööt omalla puolellaan ;)
Jokin asia miulla vielä oli, mistä piti kertoa, mut en nyt millään saa sitä päähäni. Ehkä sitten myöhemmin! Hauskaa Halloweenia!
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
My home is where you are, in every beat, in every beat we're closer
Noniin on taas mennyt hetki siitä, kun viimeksi päivitin. Satuin vain sairastumaan, kuten koko perhe, ja tästä johtuen olen ollut liian väsynyt kirjoittamaan mitään järkevää. Lauantaina siis aloin tuntea outoa kipua keuhkoissa ja mielessä kävi jo possuflunssan kauhuskenaariot terveiden & nuorten sairastumisista/kuolemista. Sunnuntai menikin sitten yskiessä, samoin maanantai, jolloin miulle nousi vielä 38 asteen kuume! Maanantai-ilta olikin sitten aivan kauhea ja varauduin lähtemään tiistai-aamuna sairaalaan tutkittavaksi, mutta kuinka ollakaan aamulla herätessä (+12h unta!) olo oli yllättävän virkeä, kuume oli tipotiessään ja yskäkin tuntui laantuneen. Niinpä pysyinkin kotosalla poikien kanssa, kun hekin olivat vielä kipeänä. Tänään olo onkin sitten ollut jo suht normaali, enää vain nenää vuotaa hiukan ja vähän yskittää. Pojatkin palasivat jo kouluun eli ehkä tästä nyt selvitään ;)
Sikainfluenssasta on noussut täällä hirveä haloo, tuntuu että virus on saanut osan ihmisistä jopa hysterian partaalle. Vaikka kyseinen influenssahan on vaarattomampi kuin tavalliset influenssat... Koulut ovat aloittaneet jo valtavat rokotusohjelmansa, mutta "meidän perhe" päätti olla ottamatta mitään rokotuksia; tauti ei ole sen kummoisempi ja rokotteista seuranneet sivuoireet ovat olleet todella pahoja (harhoja, kramppeja yms).
Mut tosiaan palataanpa viime viikkoon ja edellisen päivityksen jälkeiseen elämään. Viime torstaina siis (1.10 hui kun aika menee nopeaan!) lähdin illalla Paul van Dykin keikalle Marriott-hotellin biitsille. Aluksi tarkoitukseni oli lähteä täysin yksin, kunnes eräs kavereistani, Hasam, soitti ja kyseli tiedänkö reitin rannalle. Vastatessani, etten ole varma, heppu tarjoitui opastamaan miut paikalle. Mikäs siinä, olisin ainakin ajoissa! Matkalla kuitenkin toiset kaverini Hasso ja Alan soittivat ja kysyivät olinko jo Marriottissa (tarkoituksemme oli nähdä alueella) ja kun vastasin olevani vasta matkalla he pyysivät minua venailemaan The Mall:n parkkiksella; he kun tulisivat sittenkin samaa matkaa kanssani. Eipä siinä, kivempi aina mennä suurella joukolla :) Pojat pyysivät minua odottamaan 5-10 minuuttia, mutta olisihan miun pitänyt tietää, että täällä aika on suhteellista ja niinpä tämä "ten minutes" muuttui 45 minuutiksi... Onneksi pyysin Hasamia tulemaan myös ostarin parkkipaikalle, joten sain seuraa 10 minuutiksi :D Poikien lopulta saapuessa paikalle lähdimme samantien kohti hotellia.
Itse alue oli hieno, paljon paremmin järjestetty kuin edellisellä viikolla Above & Beyondin keikalla. Tällä kertaa alue oli vielä jaettu kahteen osaan; +21 ja "under age" sectioneihin. Pojat ovat kuitenkin "alaikäisiä", Hasso 18 ja Alan 20, joten aluksi menimme sisään eri porteista hakemaan eriväriset rannekkeet. Alueen sisällä sitten kävin pyytämässä järjestyksenvalvojilta mahdollisuutta mennä "under age"-puolelle, koska kaverini olisivat siellä. Tämä "under age" puoli olikin sitten ihan surkea, lavalle näki tuskin ollenkaan ja alueella oli hiekkaa/puita ja hotellin tuoleja yms "roinaa". Jätkät olivat tästä tietenkin kovin riemuissaan, ja lyödessämme "viisaat" päämme yhteen keksimme aivan loistavan suunnitelman, että pojat yrittäisivät mennä +21-sectionin puolelta, vaihtaisivat rannekkeet ja pääsisivät mun kanssa main areenalle! Itse "mission" toteuttiin sitten niin, että menimme kaikki kolme ulos "under age" porteista, suuntasimme kohti +21-portteja, minä kulkisin edellä hymyillen, pojat näyttelisivät ranskalaisia kavereitani, jotka lomailevat täällä, mutta jotka olivat vahingossa menneet väärästä portista sisään ja minä toimisin tulkkina XD Suunnitelma kuulosti uskomattoman typerältä ja olimme täysin varmoja, ettei se menisi läpi, vaikka pojat osasivatkin loistavasti puhua huonoa englantia ranskalaisittain murtaen :D (oli niiiin vaikea pitää pokka ja selittää tilanne vartijoille virnistämättä...). Siinä sitten "jumitimme" koko sisääntulevan ihmisvirran ja poket tuijottivat meitä epäuskoisina, kunnes yhtäkkiä huomasin jonkun leikkaavan keltaiset rannekkeet pois poikien ranteista ja laittavan tilalle pinkit.
Päästyämme kauaksi porteista räjähdimme valtaisaan nauruun ja hypimme ilmaan kuin mitkäkin idiootit :D Tuntui niin uskomattomalta, että tuo järjetön idea toteutui. Olimme ottaneet riskin ja varautuneet siihen, että meidät kaikki häädetään pois tapahtumasta, mutta toisin kävi! Haha!
Seuraavat 4 tuntia menikin sitten tanssiessa ja hyppiessä. Meininki oli aivan loistava, hiki virtasi niin, että nenän päästä tippui pisaroita ja hiukset liimantuivat niskaan kiinni. Itse herra Paul van Dyk kiitteli meitä yleisöä ja ihmetteli sitä, miten meininki voi olla näin upea ja käsinkosketeltava ilman alkoholia :D Hän vitsailikin, ettei edes haluaisi tietää kuinka hullua meno olisi silloin, jos tähän sotkettaisiin humalaa.
Aamukahden maissa sitten homma oli ohitse ja sanottuamme heipat palasimme kukin autoillemme. Suomeen verrattuna tapahtuma oli aivan älyttömän hyvin järjestetty, jonoja ei päässyt syntymään missään vaiheessa. Etenkin alueelta poistuminen sujui täysin kivuttomasti; sen kuin vain käveli autolleen. Toista se on ollut Suomen tapahtumissa, joissa ulos pääsyäkin on saanut jonotella sen puoli tuntia vähintään...
Keikan jälkeen suuntasin kulkuni itävaltalaisten kamujen kämpälle nukkumaan. He kun asuvat ehkä 1,5 km päässä hotellilta toisin kuin omaan kotiini olisi ollut se 15 km automatka. Miulla siis on jo avain heidän asuntoonsa, kun olen jo kuulemma heidän "puolikämppis" :D Vietän siis vissiin aivan liian paljon aikaa siellä :D
Aamulla sitten tarkoituksenamme oli herätä aikaisin ja lähteä kokeilemaan kitesurfingia eli eräänlaista "skeittausta" aaltojen yllä. Googlatkaa kuvia, jos ette tiedä ;) MUTTA jostain syystä kukaan meistä ei herännyt herätyskelloihin ja itsekin havahduin hereille vasta 11 aikaan päivällä! Joten se siitä suunnitelmasta sitten. Sen sijaan kokkailimme järkyttävän ison aamiaisen munakkaineen, hedelmä-pähkinä-pirteilöineen yms ja päätimme lähteä Marriott-hotellin uima-altaille lagailemaan muutamaksi tunniksi ennen kuin klo 17 menisimme pelaamaan paintballia Villaggioon (TAAS).
Pelihän ei sitten ehtinyt kulkea kuin yhden erän verran ja Cristian kaatui pahasti, minkä seurauksena polven alapuolelle tuli lähes 2cm syvä haava, joka pulppusi verta niin pahasti, että heppu olisi vietävä sairaalaan. Ensihoitona kuitenkin paintball-areenalla eräs arabi-herra laittoi jotain mustaa tököttiä suoraan haavaan - samaa tököttiä olen nähnyt valmentajien tunkevan nyrkkeilijöiden haavoihin kesken otteluiden. Joten verenvuodon lakattua hetkeksi ja Cristianin "tajunnan" palattua päätin tarjoutua heittämään miekkosen sairaalaan, jostain syystä olin ainoa joka tiesi reitin päivystävään sairaalaan... Muutenkin olisi ollut ikävää jos pojat olisivat joutuneet keskeyttämään pelinsä, mulle kun pelaaminen ei kuitenkaan niin tärkeää ollut (olin edelleen niin kuollut edellisyön beach partyista).
Niinpä sitten autoin Cristianin jeeppiin ja lähdin ajamaan kohti Hamad Hospitalia n. 10 kilometrin päähän. Matkalla Cristian alkoi valittaa pyörtyvänsä ja mietin jo kauhuissani, mitä sitten teen, jos tyyppi kupsahtaa siihen istuimelle. Noh onneksi vähän vettä juotuaan hän alkoi voida paremmin ja pääsimme turvallisesti sairaalan "emergencyyn". Jätin Cristianin "emergency men" - porttien eteen, täällä siis naisille, miehille ja lapsille eri osastot jopa ensiavussa, ja lähdin viemään autoa parkkipaikalle. Takaisin palattuani minuahan ei tietenkään meinattu päästää tuonne miesten puolelle, vaan sain hetken inttää (huutaa), että kaverini on loukannut itsensä ja olen hänen kanssaan täällä. Epäuskoisena lääkärit kuitenkin päästivät minut etenemään, mutta sisällä eräs lääkäri nosti sitten sellaisen metelin tulostani paikalle, ettei tosikaan. Selitettyäni asian hänelle ja kuvailtuani Cristianin hän kuitenkin leppyi ja ohjasi miut oikeaan paikkaan.
Itse sairaalasta sanon vain sen verran, että sinne en aio mennä kuin ehkä äärimmäisesä hädässä. Tai no ennemmin matkustan Suomeen hoidettavaksi pää kainalossa... Kuten Cristianin kanssakin vitsailtiin "if you're not sick when you come here you'll be for sure after you leave the hospital!" ;) Eli Cristiankin odotteli jossain huoneessa polvi auki 2 tuntia ennen kuin asialle tehtiin jotain, ihmisiä lappasi sisään ja ulos miten sattuu, hygienia tuntui unohtuneen kokonaan ja jos joltakulta ei löytynyt näkyvää vaivaa hänet passitettiin takaisin kotiin jne. X-rayhin oli järkyttävät jonot; ilta-aika ja paljon liikenneonnettomuuksia. Kysyessämme hoitajilta eikö Cristianin haava pitäisi puhdistaa ja ommella umpeen saimme vastaukseksi vain tylyn kommentin "well you're not dying"...
Kolmen tunnin jälkeen pääsimme sitten viimein lähtemään sairaalasta ja kello näytti jo ilta yhdeksää. Cristian sai mukaan 4 pakettia erilaisia lääkkeitä, joista hän sanoi ehkä uskaltavansa syödä vain yhtä - jos sitäkään :D Itselläni oli aivan käsittämätön nälkä; olin syönyt vain sen aamupalan puoli 12 aikaan, minkä jälkeen en ollut syönyt mitään, juonut vain ehkä litran vettä ja olo olikin sen mukainen. Onneksi matkalla kämpille Irhad soitti ja kertoi tilanneensa meille jo kalat paistumaan läheisessä "fish marketissa" (tämä siis se halpa kalaravintola), joten pääsisin heti syömään kuhan heittäisin Cristianin kotia :)
Lauantai ja sunnuntai menikin sitten samoillessa Pohjois-Qatarin rantoja yksinäni. Paha vain, että yskä sekä kuume alkoi ottaa vallan ja retkestä ei oikein saanut mitään irti.
Sunnuntai-iltana sitten palasin lopulta kotiin sairastamaan. Tällä viikolla en siis ole saanut tehtyä mitään. Tilasin tosin ensimmäistä kertaa safkaa himaan, koska olimme kaikki liian sairaita kokkaamaan mitään :D Systeemihän menee niin, että kotiin voi tilata sapuskaa mistä tahansa ravintolasta, annetaan vain osoite ja puhelinnumero jne (sama homma siis kuin Suomessa). Kuljetuksesta ei tosin veloiteta mitään, joten älyttömän kätevää, jos iskee laiskuus ;)
Tänään mulla onkin jo niin hyvä olo, että voipi olla, et lähden uimaan/kävelemään tässä myöhemmin :)
Lauantaina on tarkoitus sitten lähteä etsimään "secret lakea" jonnekin aavikolle Hasson, Alanin ja Freekon kanssa :D Perjantai on vielä täysin auki ja torstai-illan vietän ipanavahtina pojille, kun kaupungin valtaa Oktoberfest ;) Olisin itsekin halunnut mukaan sinne, mutta noh aina ei saa kaikkea... Ehkä välillä on hyvä rauhoittuakin ;)
Tulipa pitkä postaus huh! Uusia kuvia löytyy siis taas ja linkki on se sama;
http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/ThereAndBackAgainAupairinaQatarissaElokuu2009#
Sikainfluenssasta on noussut täällä hirveä haloo, tuntuu että virus on saanut osan ihmisistä jopa hysterian partaalle. Vaikka kyseinen influenssahan on vaarattomampi kuin tavalliset influenssat... Koulut ovat aloittaneet jo valtavat rokotusohjelmansa, mutta "meidän perhe" päätti olla ottamatta mitään rokotuksia; tauti ei ole sen kummoisempi ja rokotteista seuranneet sivuoireet ovat olleet todella pahoja (harhoja, kramppeja yms).
Mut tosiaan palataanpa viime viikkoon ja edellisen päivityksen jälkeiseen elämään. Viime torstaina siis (1.10 hui kun aika menee nopeaan!) lähdin illalla Paul van Dykin keikalle Marriott-hotellin biitsille. Aluksi tarkoitukseni oli lähteä täysin yksin, kunnes eräs kavereistani, Hasam, soitti ja kyseli tiedänkö reitin rannalle. Vastatessani, etten ole varma, heppu tarjoitui opastamaan miut paikalle. Mikäs siinä, olisin ainakin ajoissa! Matkalla kuitenkin toiset kaverini Hasso ja Alan soittivat ja kysyivät olinko jo Marriottissa (tarkoituksemme oli nähdä alueella) ja kun vastasin olevani vasta matkalla he pyysivät minua venailemaan The Mall:n parkkiksella; he kun tulisivat sittenkin samaa matkaa kanssani. Eipä siinä, kivempi aina mennä suurella joukolla :) Pojat pyysivät minua odottamaan 5-10 minuuttia, mutta olisihan miun pitänyt tietää, että täällä aika on suhteellista ja niinpä tämä "ten minutes" muuttui 45 minuutiksi... Onneksi pyysin Hasamia tulemaan myös ostarin parkkipaikalle, joten sain seuraa 10 minuutiksi :D Poikien lopulta saapuessa paikalle lähdimme samantien kohti hotellia.
Itse alue oli hieno, paljon paremmin järjestetty kuin edellisellä viikolla Above & Beyondin keikalla. Tällä kertaa alue oli vielä jaettu kahteen osaan; +21 ja "under age" sectioneihin. Pojat ovat kuitenkin "alaikäisiä", Hasso 18 ja Alan 20, joten aluksi menimme sisään eri porteista hakemaan eriväriset rannekkeet. Alueen sisällä sitten kävin pyytämässä järjestyksenvalvojilta mahdollisuutta mennä "under age"-puolelle, koska kaverini olisivat siellä. Tämä "under age" puoli olikin sitten ihan surkea, lavalle näki tuskin ollenkaan ja alueella oli hiekkaa/puita ja hotellin tuoleja yms "roinaa". Jätkät olivat tästä tietenkin kovin riemuissaan, ja lyödessämme "viisaat" päämme yhteen keksimme aivan loistavan suunnitelman, että pojat yrittäisivät mennä +21-sectionin puolelta, vaihtaisivat rannekkeet ja pääsisivät mun kanssa main areenalle! Itse "mission" toteuttiin sitten niin, että menimme kaikki kolme ulos "under age" porteista, suuntasimme kohti +21-portteja, minä kulkisin edellä hymyillen, pojat näyttelisivät ranskalaisia kavereitani, jotka lomailevat täällä, mutta jotka olivat vahingossa menneet väärästä portista sisään ja minä toimisin tulkkina XD Suunnitelma kuulosti uskomattoman typerältä ja olimme täysin varmoja, ettei se menisi läpi, vaikka pojat osasivatkin loistavasti puhua huonoa englantia ranskalaisittain murtaen :D (oli niiiin vaikea pitää pokka ja selittää tilanne vartijoille virnistämättä...). Siinä sitten "jumitimme" koko sisääntulevan ihmisvirran ja poket tuijottivat meitä epäuskoisina, kunnes yhtäkkiä huomasin jonkun leikkaavan keltaiset rannekkeet pois poikien ranteista ja laittavan tilalle pinkit.
Päästyämme kauaksi porteista räjähdimme valtaisaan nauruun ja hypimme ilmaan kuin mitkäkin idiootit :D Tuntui niin uskomattomalta, että tuo järjetön idea toteutui. Olimme ottaneet riskin ja varautuneet siihen, että meidät kaikki häädetään pois tapahtumasta, mutta toisin kävi! Haha!
Seuraavat 4 tuntia menikin sitten tanssiessa ja hyppiessä. Meininki oli aivan loistava, hiki virtasi niin, että nenän päästä tippui pisaroita ja hiukset liimantuivat niskaan kiinni. Itse herra Paul van Dyk kiitteli meitä yleisöä ja ihmetteli sitä, miten meininki voi olla näin upea ja käsinkosketeltava ilman alkoholia :D Hän vitsailikin, ettei edes haluaisi tietää kuinka hullua meno olisi silloin, jos tähän sotkettaisiin humalaa.
Aamukahden maissa sitten homma oli ohitse ja sanottuamme heipat palasimme kukin autoillemme. Suomeen verrattuna tapahtuma oli aivan älyttömän hyvin järjestetty, jonoja ei päässyt syntymään missään vaiheessa. Etenkin alueelta poistuminen sujui täysin kivuttomasti; sen kuin vain käveli autolleen. Toista se on ollut Suomen tapahtumissa, joissa ulos pääsyäkin on saanut jonotella sen puoli tuntia vähintään...
Keikan jälkeen suuntasin kulkuni itävaltalaisten kamujen kämpälle nukkumaan. He kun asuvat ehkä 1,5 km päässä hotellilta toisin kuin omaan kotiini olisi ollut se 15 km automatka. Miulla siis on jo avain heidän asuntoonsa, kun olen jo kuulemma heidän "puolikämppis" :D Vietän siis vissiin aivan liian paljon aikaa siellä :D
Aamulla sitten tarkoituksenamme oli herätä aikaisin ja lähteä kokeilemaan kitesurfingia eli eräänlaista "skeittausta" aaltojen yllä. Googlatkaa kuvia, jos ette tiedä ;) MUTTA jostain syystä kukaan meistä ei herännyt herätyskelloihin ja itsekin havahduin hereille vasta 11 aikaan päivällä! Joten se siitä suunnitelmasta sitten. Sen sijaan kokkailimme järkyttävän ison aamiaisen munakkaineen, hedelmä-pähkinä-pirteilöineen yms ja päätimme lähteä Marriott-hotellin uima-altaille lagailemaan muutamaksi tunniksi ennen kuin klo 17 menisimme pelaamaan paintballia Villaggioon (TAAS).
Pelihän ei sitten ehtinyt kulkea kuin yhden erän verran ja Cristian kaatui pahasti, minkä seurauksena polven alapuolelle tuli lähes 2cm syvä haava, joka pulppusi verta niin pahasti, että heppu olisi vietävä sairaalaan. Ensihoitona kuitenkin paintball-areenalla eräs arabi-herra laittoi jotain mustaa tököttiä suoraan haavaan - samaa tököttiä olen nähnyt valmentajien tunkevan nyrkkeilijöiden haavoihin kesken otteluiden. Joten verenvuodon lakattua hetkeksi ja Cristianin "tajunnan" palattua päätin tarjoutua heittämään miekkosen sairaalaan, jostain syystä olin ainoa joka tiesi reitin päivystävään sairaalaan... Muutenkin olisi ollut ikävää jos pojat olisivat joutuneet keskeyttämään pelinsä, mulle kun pelaaminen ei kuitenkaan niin tärkeää ollut (olin edelleen niin kuollut edellisyön beach partyista).
Niinpä sitten autoin Cristianin jeeppiin ja lähdin ajamaan kohti Hamad Hospitalia n. 10 kilometrin päähän. Matkalla Cristian alkoi valittaa pyörtyvänsä ja mietin jo kauhuissani, mitä sitten teen, jos tyyppi kupsahtaa siihen istuimelle. Noh onneksi vähän vettä juotuaan hän alkoi voida paremmin ja pääsimme turvallisesti sairaalan "emergencyyn". Jätin Cristianin "emergency men" - porttien eteen, täällä siis naisille, miehille ja lapsille eri osastot jopa ensiavussa, ja lähdin viemään autoa parkkipaikalle. Takaisin palattuani minuahan ei tietenkään meinattu päästää tuonne miesten puolelle, vaan sain hetken inttää (huutaa), että kaverini on loukannut itsensä ja olen hänen kanssaan täällä. Epäuskoisena lääkärit kuitenkin päästivät minut etenemään, mutta sisällä eräs lääkäri nosti sitten sellaisen metelin tulostani paikalle, ettei tosikaan. Selitettyäni asian hänelle ja kuvailtuani Cristianin hän kuitenkin leppyi ja ohjasi miut oikeaan paikkaan.
Itse sairaalasta sanon vain sen verran, että sinne en aio mennä kuin ehkä äärimmäisesä hädässä. Tai no ennemmin matkustan Suomeen hoidettavaksi pää kainalossa... Kuten Cristianin kanssakin vitsailtiin "if you're not sick when you come here you'll be for sure after you leave the hospital!" ;) Eli Cristiankin odotteli jossain huoneessa polvi auki 2 tuntia ennen kuin asialle tehtiin jotain, ihmisiä lappasi sisään ja ulos miten sattuu, hygienia tuntui unohtuneen kokonaan ja jos joltakulta ei löytynyt näkyvää vaivaa hänet passitettiin takaisin kotiin jne. X-rayhin oli järkyttävät jonot; ilta-aika ja paljon liikenneonnettomuuksia. Kysyessämme hoitajilta eikö Cristianin haava pitäisi puhdistaa ja ommella umpeen saimme vastaukseksi vain tylyn kommentin "well you're not dying"...
Kolmen tunnin jälkeen pääsimme sitten viimein lähtemään sairaalasta ja kello näytti jo ilta yhdeksää. Cristian sai mukaan 4 pakettia erilaisia lääkkeitä, joista hän sanoi ehkä uskaltavansa syödä vain yhtä - jos sitäkään :D Itselläni oli aivan käsittämätön nälkä; olin syönyt vain sen aamupalan puoli 12 aikaan, minkä jälkeen en ollut syönyt mitään, juonut vain ehkä litran vettä ja olo olikin sen mukainen. Onneksi matkalla kämpille Irhad soitti ja kertoi tilanneensa meille jo kalat paistumaan läheisessä "fish marketissa" (tämä siis se halpa kalaravintola), joten pääsisin heti syömään kuhan heittäisin Cristianin kotia :)
Lauantai ja sunnuntai menikin sitten samoillessa Pohjois-Qatarin rantoja yksinäni. Paha vain, että yskä sekä kuume alkoi ottaa vallan ja retkestä ei oikein saanut mitään irti.
Sunnuntai-iltana sitten palasin lopulta kotiin sairastamaan. Tällä viikolla en siis ole saanut tehtyä mitään. Tilasin tosin ensimmäistä kertaa safkaa himaan, koska olimme kaikki liian sairaita kokkaamaan mitään :D Systeemihän menee niin, että kotiin voi tilata sapuskaa mistä tahansa ravintolasta, annetaan vain osoite ja puhelinnumero jne (sama homma siis kuin Suomessa). Kuljetuksesta ei tosin veloiteta mitään, joten älyttömän kätevää, jos iskee laiskuus ;)
Tänään mulla onkin jo niin hyvä olo, että voipi olla, et lähden uimaan/kävelemään tässä myöhemmin :)
Lauantaina on tarkoitus sitten lähteä etsimään "secret lakea" jonnekin aavikolle Hasson, Alanin ja Freekon kanssa :D Perjantai on vielä täysin auki ja torstai-illan vietän ipanavahtina pojille, kun kaupungin valtaa Oktoberfest ;) Olisin itsekin halunnut mukaan sinne, mutta noh aina ei saa kaikkea... Ehkä välillä on hyvä rauhoittuakin ;)
Tulipa pitkä postaus huh! Uusia kuvia löytyy siis taas ja linkki on se sama;
http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/ThereAndBackAgainAupairinaQatarissaElokuu2009#
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)