Sometimes you gotta just love your life

Se ois sitten tämän päivän jälkeen eletty jo toinen viikonloppu täällä! Aika menee ihan hurjan nopeaa, etenkin kun joihinkin tiettyihin rutiineihin alkaa tottua. Sää nyt on edelleen mitä on, mutta esimerkiksi eilen illalla kävimme kävelemässä jonkin puoli tuntia kaupungin 7km pituista rantabulevardia eikä olo ollut niin tuskainen kuin aiempina kertoina... en kyllä silti ymmärrä kuinka paikalliset voivat juosta ulkona tässä ilmanalassa! Mut tosiaan yhtenä aamunakin puoli kahdeksan aikaan autolle kävellessä tuli ajateltua, että täällähän on jopa viileää! :D Ensi kesä Suomessa mennään sit villapaidalla ;)

Sään ollessa mitä on pesemme pyykkiä päivittäin. Samaa paitaa on turha käyttää seuraavana päivänä ellei halua tukehtua omiin eritteisiin ;) Täällä hikoaa kaiken aikaa eikä olo ole koskaan "kuiva" ja puhdas. Mutta tähänkin hikoiluun ja paitojen/housujen kosteuteen kuulemma tottuu muutaman viikon jälkeen. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Torstai-iltana tosiaan lähdin seikkailemaan yksinäni ostoskeskukseen tarkoituksenani löytää postikortteja sinne Suomen maalle lähetettäväksi. Harmikseni silmiini ei missään osunut paikkaa, mistä peruskortteja olisi voinut ostaa. Postilaitoskin on täällä hiukan erilainen kuin Suomessa. Kaduilla ei ensinnäkään ole nimiä, paitsi näillä monikaistaisilla pääväylillä. Eikä ihmisillä ole täällä postilaatikoita tai -luukkuja ovissaan. Tietääkseni kaupungissa on 2-3 suurta postia, jonne postit tulevat. Homma menee jotenkin niin, että kerran viikossa/kahdessa posti saapuu postilaitokseen jokaisen ihmisen/perheen "arkistoon", josta se täytyy itse käydä hakemassa. Samalla kertaa lähetetään omat postit eteenpäin jne. Postimerkkejäkään ei myydä muualla eikä kaduilla näy yleisiä postilaatikoita, joihin lähetettävän postin pystyisi viemään.

Korttimission kaatuessa heti alkuunsa päätin kuitenkin kuluttaa aikaani tavaratalossa kierrellen, kun kerran sinne eksyin - huonoin seurauksin, ainakin äidin mielestä ;) (terveiset vain sinne kotiin! :D) Mukaani nimittäin tarttui t-paita ja farkut, mutta nekin sai alta 30 eurolla ;) Suomesta lähtiessä tosiaan pakkasin mukaani vain yhdet farkut, ja noh tämän kosteuden takia ne on aina pesussa, eli tarvitsin toiset, että olisi edes jotain puhdasta. Hihattomia paitoja täällä on siis ihan turha pitää ainakin näin Ramadanin aikaan, saa nähä kuinka sitä kehtaa myöhemminkään, joten miun t-paita pula on tai oli huutava! Mutta nyt on kaikkea taas viikoiksi eteenpäin, joten "tuhlaamisen" voi yrittää jättää syrjään ;)

Eilen kulutin aamupäivästäni pari tuntia kuntosalilla juosten ja altaassa uiden. Törmäsin paikalla taas sattumalta naapuricompoundin Nickiin ja urheilut sujuikin paljon joutuisammin hyvässä seurassa. Todettiinkin, että ollaan varmaan koko maan ainoot hullut, jotka lähtee päivän kuumimpaan aikaan urheilee :D

Iltapäivästä olin sopinut lähteväni Benjamin ja Irhadin kanssa "sightseeingille". Ajeltiin siis autolla ympäri kaupunkia, tehtiin ruokaostokset, chillailtiin poikien kämpällä kuunnellen saksalaista reggaeta ja kertoivatpa pojat itsekin tekevänsä musiikkia! Päivän Iftarin alkaessa (breaking fast, eli paaston loppuminen) suuntasimme kulkumme syrjäisiä katuja pitkin erääseen paikalliseen kalaraflaan kaupungin laitamille, missä eletään yhä elämää ennen tätä ns vaurastumisen aikaa! "Ravintolan" ulkona oli eräänlainen hiillos-grilli -systeemi ja sisällä kalatiskit, josta jokainen sai itse valita kalansa, jonka kokki sitten perkasi ja grillasi takahuoneessa. Ateriaan kuului kasa riisiä, tuo jättimäinen kala, salaattia ja leipää, ja kaiken tämän sai about 4 eurolla hlö. Kuulemma normaalisti ateria maksaa n. 2 euroa, mutta nyt kokki halusi pistää parastaan kun hänellä kerran oli naisvieraita :D Sormilla syöminen oli aluksi suhteellisen haastavaa, etenkin tahmaista riisiä tuntui olevan mahdotonta syödä, kun se taketui sormiin. Samoin kalan vihreät curry kastikkeet sai nuolla käsistään vähän väliä ;) Mutta ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja paikan omistajat (3 hlöä) olivat hirveän ystävällisiä ja tulivat juttelemaan pöytäämme asti. Juuri tällaisia kokemuksia halusinkin tulla tänne keräämään. Aivan mahtavaa siis!

Parin tunnin aterioinnin jälkeen lähdimme seikkailemaan lähi talojen katoille ja katsomaan näkymiä toiselle puolelle kaupunkia, minne yleensä turistit eivät eksy. Hienoja maisemia taas kerran, mutta harmikseni kameran linssi huurustuu edelleen ulkoilmassa niin, että tarkkoja kuvia on täysin mahdoton napata.

Myöhemmin lähdimme vielä "ruoansulatus-kävelylle" tuolle ihmisten suosimalle rantabulevardille. Puolen tunnin hikoilut riittivät minulle ja viimein väsyneenä puolen yön jälkeen pojat heittivät miut kotia.

Täällä menee siis paremmin kuin hyvin, vielä kun tapaisi jossain muitakin tyttöjä, niin olisi kiva! Kaipaisi välistä jo tyttöseuraa :D

Ps. täällä ei pääse eroon edes Salatuista Elämistä, kun tvkaistalta pystyy katsomaan kaikki Suomen tv:ssä pyörivät sarjat päivän jäljessä ;) huh.

Kuvat

Profiista löytyy tämä kuvalinkki kans, mut tässä se myös ;)


http://picasaweb.google.fi/katriovaskainen7/Qatar?authkey=Gv1sRgCNaylqy_38KXMA#

Pilvenpiirtäjiä ja muita idän ihmeitä

Ensimmäinen työviikko alkaa olla paketissa. Enää tämä päivä ja sitten koittaa ansaittu kahden päivän loma! :) Vaikka ei tämä duuni oikein työltä tunnu, vaan lähes normaalilta arjelta :D Pojatkin ovat ottaneet miut "omakseen" ja kaikenlainen "Katrin pinnan testaaminen" yms on jo jääny alkupäivien jälkeen.

Mutta tosiaan. Viikko on hurahtanut hirvittävällä vauhdilla. Päivät menevät suht samoilla rutiineilla; aamiaisen laittoa, kouluunvientiä/- hakua, läksyjä, pelejä, uintia yms. Tiistai-illan olin jopa iltavahtina ja oli niin hauskaa, että vatsalihakset olivat kipeät vielä keskiviikkoaamuna :D Autolla ajokin sujuu jo niin tottuneesti, että olen uskaltanut lähteä tekemään pidempiä reissuja kohti keskustaa. Kovin kauas en oo vielä viitsinyt lähteä, koska joka puolella näyttää lähes samalta eikä täällä ole mitään maamerkkejä (paitsi Aspire-tower eli ns urheilustadionin torni, mut sekin on usein pilvien peitossa). Niinpä eksymisen vaara on suuri, eikä nuo suurimmat 4-5 -kaistaiset liikenneympyrät vielä oikein hotsita ;) Toissapäivänä ajoin jopa harhaan jostain risteyksestä ja sitten siinä tulikin ajeltua muutama kilometri täysin vikasuuntaan, kun vasemmalle ei koskaan pääse kääntymään. Vastaan tuli vielä yksi tällainen iso liikenneympyrä ja voin sanoo, ettei ennen ajaessa ole ollut niin paljoa adrenaliinia veressä :D

Niin ja ihan taas tällaista yleistä, täällä voi periaatteessa tilata kotiin ihan mitä tahansa sapuskaa ja aivan mistä tahansa raflasta aina perus pizzerioista Arnoldsiin jne. Kuskilla saattaa tosin mennä aikaa, mutta kuljetus on täysin ilmaista. Ei ihme että täällä on yllättävän suuri ylipaino-ongelma kuten jenkeissä ;)

Eilen sitten käväisin läheisessä Villaggiossa (jättimäinen ostoskeskus sisäänrakennettuine kanaaleineen) etsimässä "headphoneseja" ja halvat&hyvät löytyi Virginistä, 79rialia eli noin 15euroa! Huvittaava nyt Ramadanin aikaan on se, että kaikki kaupat aukeaa tyyliin ilta kahdeksalta ja ovat auki aamukahteen. Eli shoppailemaankin syöksytään vasta yhdeksän maissa. Miulle tämä rytmi ei sovi ollenkaan ja tuntuu niin käsittämättömän oudolta esimerkiksi mennä ravintolaan safkaamaan puolilta öin... aineenvaihdunta&kroppa huutaa hallelujaa :D

Villaggiosta jatkoin matkaani Irhadin (itävaltalainen poika) kyydissä keskustan City Centerin syömään. Kävimme myös Souqissa, niin sanotussa vanhassa arabialaisessa basaarissa, mikä on kuin yksi kaupunginosa; vanhoja käsityöpajoja, haukkojen kasvattajia, perinteisiä katukeittiöitä, seppiä yms. Harmi vain, että on niin kuuma (yölläkin hiostava +30-35), niin kovin kauaa paikassa ei jaksa vaeltaa. Viileämpiä säitä siis odotellessa! Kivaa oli kuitenkin saada pitkästä aikaa omanikäistä seuraa ja jutella jollekin muulle kuin perheelle :)

Pientä informaatiota; en pysty lataamaan kuvia suoraan tänne, kun on niin hidasta. Joten tästä lähtien kuvat tulee suoraan tuonne miun Picasan verkkoalbumiin, missä niitä voi käydä katsomassa/kommentoimassa. Laitan linkkiä tulemaan.

Viimeisimmistä kuvista eiliseltä pahoittelen kuvanlaatua, linssi ui huurussa ulkona, joten en yhtään pystynyt näkemään, mitä kuvasin ^^' Souqistakin tulee kuvia sitten, kuhan sinne paremmalla ajalla (ilmalla) eksyn!

JES!

Noniin! Nyt toimii blogi jälleen! Lisää tekstiä tulossa siis vielä myöhemmin tänään/huomenna :)

Arjen ensimmäinen päivä

Ensimmäinen virallinen työpäivä on takana, vaikka ei tätä hommaa voi oikein työksi kutsua :D Tosiaan aamulla kello soi 6:20, pojat ylös puoli seiskalta, puuron keittoa ja "lunchboxien" pakkausta ja 7:15 kohti koulua! Henrillä (vanhempi pojista) taisi olla aamulla hiukan jännitystä, kun jouduimme hetken aikaa "väittelemään" siitä, ettei kouluun ihan oikeasti voi mennä yöhousuissa ;)

Koulu on todella suuri, monta sataa oppilasta ja turvallisuuteen on taas panostettu. Esimerkiksi koulun pihalla on liikenteenohjaajia, jopa poliiseja ja vanhempien yms (tässä tapauksessa minun) tulee saattaa lapset luokkahuoneeseen asti. Koulun porteilla on vartijat ja iltapäivällä kun koulu loppuu vartijat avaavat portit vasta tasan 14:30 eikä ketään vanhemmistakaan päästetä sisälle ennen sitä. Näin pyritään pitämään koulu turvallisena ja tässä onkin onnistuttu :) Kummalliseltahan se toki näin suomalaisesta tuntuu, kun on tottunut siihen, että lapset kulkevat yksinäänkin kouluun ja koulujen ovet ovat päiväsaikaan aina avoinna :)

Mutta tosiaan. Veimme Antin (nuorempi pojista) kanssa Henrin koululle, kun Antin koulu alkaa vasta viikon päästä, jonka jälkeen palasimme kotiin. Pyykin pesua, pikkuautoilla leikkimistä, "käsijalkapalloa" ja kävimme jopa uimassa :D Onnistuin myös ekaa kertaa elämässäni tekemään italianpataa, josta tuli yllättävän hyvää, tai ainakin Antti söi sitä onnessaan pari kulhollista ;D

Haettuamme Henrin koulusta iltapäivä menikin aika pitkälti olohuoneessa jutellen ekasta koulupäivästä, Star Warsin henkilöistä ja katsomalla piirrettyjä! Peruspäivä siis, luulisin ;)

Jeepillä ajelukin alkaa sujua ja toisaalta sen on pakko alkaakin jo sujua, kun olen yksin liikenteessä vastuullani kahden pikkupojan henget. Edelleen 3-4-kaistaiset liikenneympyrät kauhistuttavat ruuhka-aikaan, kun mihinkään väliin ei pääse ellei vaan tunge ja huido samanaikaisesti kädellään :D Mutta pelostahan pääsee ylitse vain yrittämällä ja kun ei siihen tien tukoksikaan voi jäädä, kun tööttäykset perässä vihloo korvia, niin eteenpäinhän se on vain mentävä! Ihme kyllä tänään juuri ekaa kertaa täällä ollessa nautin jopa autolla ajamisesta eivätkä hartiatkaan olleet enää jännityksestä jäykkänä! Ja kuten Matildakin minulle toissailtana sanoi, että täällä tämä liikenne perustuu vain ja ainoastaan liikenneympyröihin ja u-käännöksiin, että sen kun sisäistää, niin kaikki helpottaa. Täällä kun siis ei koskaan voi kääntyä vasemmalle, aina vain suoraan tai oikealla :D tästä syystä esimerkiksi liikennevaloissa tehdään u-käännöksiä jne. Ehkä hullua, mutta tässä "kaaoksessakin" on jonkinlainen järki ;)

Ilta menikin pelatessa jalkapalloa takapihalla, ja kun vanhemmat tulivat töistä pakkasin lenkkikamani reppuun ja painuin kuntosalin juoksumatolle rehkimään. Iloinen ylläri oli vielä se, että sain soiton näiltä uusilta itävaltalaisilta tuttavuuksiltani ja ilmeisesti olemme nyt menossa torstai-iltana harrastamaan jotain aktiviteettia keskustan suunnalle! \o/ Tästä se arki siis lähtee! Nauttikaa puiden kellertyvistä lehdistä! ;)

Ramadan kareem!

Eli siunauksellista ramadania sinne koto-Suomeen kans! Tänään puolilta öin alkaa siis tämä kuukauden mittainen paasto, mikä vastaa periaatteessa suomalaista joulun aikaa. Ainoana erona se, että päivät ollaan syömättä & juomatta ja illat sekä yöt jaetaan lahjoja ja syödään pitkän kaavan mukaisesti. Minne meneekin siellä toivotellaan hyvää ramadania ja kaupat ovat pullollaan herkkuja, joita saa vain tänä paaston aikana. Paaston ideanahan on käyttää enemmän aikaa hengellistymiseen ja unohtaa kuukauden ajaksi ns. pinnalliset asiat ja keskittyä elämään itseensä, vähän niin kuin pysähtyä hetkeksi, mikä miusta tekis hyvää itse kullekin välillä! =)

Mutta tosiaan ramadan tuo oman lisänsä elämääni täällä, sillä ravintolat, kahvilat, kaupat yms paikat ovat suljetut päivisin kuukauden ajan - öisin kaupat ovat auki muutaman tunnin. Julkisesti ei saa syödä eikä juoda mitään, eli esimerkiksi vesipulloa on turha kantaa mukanaan, vaikka itse ei paastoa viettäisikään. Tapoja ja kulttuuria pitää kuitenkin aina muistaa kunnioittaa, joten jos jano iskee, niin vessaan vain lukkojen taakse tai kotiin :)

Mutta se siitä, palataan hetkeksi eilisiltaan vielä. Eli tosiaan lähdimme Pauliinan kanssa siinä yhdeksän maissa keskustan suuntaan, tarkoituksenamme oli "käydä yhdellä" jossain baarissa/pubissa tms. Matka keskustaan vain venyi hiukan, kun kohdallemme sattui taksikuski, joka ei oikein osannut löytää perille :D Kyllä ärsytti, kun kuski ei voinut vain sanoa "i don't know", vaan kun kysyimme tietääkö hän paikan sijainnin, niin tämä oli hiljaa kuin muuri! Itseäni hiukan kauhistutti tämä seikkailu pimeillä kaduilla (vain pääkaduilla on katuvalot muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), mutta täällä tämä on kuulemma normaalia :) Mutta muuten nämä intialaiset kuskit ovat todella asiansa osaavia ja rentoja heppuja, ja kun kaikki osaavat hyvää englantia niin kuskien kanssa voi rupatellakin aikansa kuluksi :)

Lopulta pääsimme perille "Doubleyou" -baariin eli siis "W", mistä jatkoimme irkkubaari Sheridaniin. Siellä tutustuinkin sitten muutamaan itävaltalaiseen, jotka sitten kutsuivat minut mukaansa "windsurfing" ensi viikolla, jos vain suunnitelmat pitävät ja itse pääsen matkaan! Ihanaa kun ihmiset on sosiaalisia!

Noista baareista sen verran, että ne on sijoitettu aina hotellien yhteyteen, joko kattokerrokseen tai sitten "kellariin". Hotelleissa on hirveän hieno blingbling -meininki, autot ajetaan hotellien oville, missä ovimiehet tulevat avaamaan ovet ja muutenkin paikoissa kohdellaan kuin kuningatarta :D Turvallisuus on myös kaiken a&o ja käsilaukutkin läpivalaistaan sisälle tultaessa. Myös passit tarkastetaan kaikilta baareihin menijöiltä tai jos passia ei ole täytyy hommata kuvallinen ID ja baarin jäsenyys. Toisin sanoen täällä on aina hyvä kuljettaa mukanaan ylimääräisiä passikuvia, koskaan ei tiedä missä niitä tarvitsee!

Hintatasosta sen verran, että drinkkien yms juomien hinnat vaihtelevat paikan mukaan. Esimerkiksi Heineken -olut tuolla "doubleyoussa" maksaa noin 8e, kun taas irkkupubin perussiiderin saa suurinpiirtein 2 eurolla.

Tänään sitten päätin reippailla ja painuin 11 aikaan compundin radalliselle uima-altaalle rehkimään. Lähes tunnin jaksoin matkaa uida välillä tietenkin taukoa pitäen; ilma on auringossa +50 ja altaan vesi on n. +35-40 asteista linnunmaitoa, joten "hiki" tulee uidessakin ;) Altaalla törmäsin brittiläiseen Nickiin (ainoa ihminen paikalla miun lisäksi) ja sainkin uinnin lomassa hyviä vinkkejä elämiseen täällä. Esimerkiksi joogaa kannattaa täällä harrastaa, kun se maksaa noin 2e tunnilta ja kausikortin kanssa vielä vähemmän! Nick olisi kutsunut minut iltapäiväksi vielä hänen ja hänen kavereidensa kanssa jonnekin läheiseen "lounas-ravintolaan" iltapäivä-brunssille, mutta itselläni oli autolla ajoa, joten jouduin skippaamaan kutsun tältä päivältä. Vaihdettiin kuitenkin numeroita ja sovittiin, että lähdetään joku viikonloppu käymään "soukissa" eli ns vanhassa kaupungissa, missä edelleen toimii vanhat arabialaiset markkinat ja torit, mistä löytää ja saa kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja mikä parasta paikka on kuulemma pullollaan mitä parhaimpia paikallisia ravintoloita, mistä saa edullisesti "best food in the world!". Joten sitäkin retkeä innolla odottaen! :)

Mut jea, iltapäivä menikin auton ratissa ja ajaminen on koko ajan normaalimpaa. Alkuillasta grillailtiin. Liha on täällä hullun halpaa, naudan sisäfilettä saa melkein samoilla hinnoilla kuin Suomen sikanauta-jauhelihaa ;) Kasviksia ja kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä täällä on rutkasti , mutta hinnat vaihtelevat kausittain; kaikki on tuontitavaraa, joten hinnat pysyttelevät aika paljon Suomen hinnoissa. Pähkinät ja kookos yms ovat kuitenkin todella halpoja. Ja mikä parasta, täällä ei tarvitse ostaa ananassäilykkeitä, vaan hedelmätiskeillä myyjät leikkaavat tuoreet ananakset valmiiksi viipaleiksi ja pakkaavat ne ilmatiiviisiin rasioihin! NAM.

Illal kävin sit pyörähtää teellä läheisessä Starbucksissa Matildan kanssa - hän on siis ennen toiminut eräässä toisessa suomalaisessa perheessä aupairina, mutta hänen pestinsä loppui viime elokuussa. Nyt hän oli täällä vain moikkaamassa vanhoja kavereitaan ja Pauliinan kautta hän oli saanut numeroni, ja soitti mulle aamulla, joskos minua kiinnostaisi nähdä :) Että niin, hyvää huolta miusta täällä pidetään ;)

(tuli taas tekstiä :D)

Misaa al khair!

Otsikkona siis "hyvää päivää/iltaa" arabiaksi, ja tätä lausetta olisi kuulemma hyvä aina toitottaa joka puolella, vaikka ihmiset englantia puhuvatkin.. näitä kohteliaisuuksia taas ;)

Emme sitten jaksaneetkaan lähteä eilen uimaan, vaan jäimme pelailemaan jalkapalloa takapihalle. Tästä hirvittävästä kuumuudesta kertoo ehkä jotain se, että sain t-paitani selkämyksen täysin märäksi jo 5minuutin maalilla seisoskelun jälkeen :D Ja tosiaan tällöin aurinko oli jo alkanut laskea! Pimeys tosin hiipii yllättäen, sillä vielä kuuden maissa on valoisaa, mutta jo puoli seitsemältä täällä on säkkipimeää.

Yhdeksältä tosiaan kömmin jo sänkyyn ja nukuin aina aamukahdeksaan asti. Vähän univelkoja pois ;) Nyt tosin heräsin aamu 4-5 aikaan läheisen moskeijan minareettien rukouskutsuun, mikä kyllä toimi hyvin "tuutulauluna" :D

Tänään sitten istuin päivän jeepin ratissa ja ajelimme ympäri kaupunkia, jotta saisin mahdollisimman paljon ajokokemusta ennen sunnuntaita, jolloin miun täytyy yksin selvitä liikenteessä ja viedä pojat kouluun ja takas. Joka tapauksessa liikenne täällä on melko sujuvaa, kunhan sitä oppii vain lukemaan. Täytyy vain pitää silmät selässäkin, sillä joka suunnalta voi joku puskea ohitse, vaikka "säännöt" sen kieltäisivätkin. Punaisia päin täällä ei kuitenkaan ajeta, sillä risteyksissä on peltipoliiseja ja sakot on huimat - jopa n. 1200e :D Erityisen varovainen täällä saa olla liikenneympyröiden jälkeen, jolloin kolmikaistainen ympyrä saattaakin yhtäkkiä muuttua vain kaksikaistaiseksi. Etenkin jos ympärillä ajaa yhtään arabia valkoisella land cruiserillaan on syytä antaa suosiolla tietä - he kun ovat paikan kuninkaita ;) Muuten liikenteessä on ihan mukavaa, kunhan on tarpeeksi rohkea ja tunkee siihen väliin mihin pystyy ja muistaa heilutella kättään, että saa tarpeen tullen tietä. Tosin 3km matkaan menee ruuhkissa jopa 1,5h! (että olkaapa vain hiljaa niistä helsingin "ruuhkista" ;D)

Niin ja tosiaan kauppakeskuksista löytyy mm. kaikki H&M, Zarat ja Mangot... että on tää maailma pieni ;)

Kohta lähdemme viettämään viikonlopun alkua (pe&la on viikonloppu täällä, kun lauantai on pyhä) jonnekin ravintolaan Pauliinan kanssa ja katselemaan muutenkin öistä kaupunkia :) Illanjatkoja sinne!

Kohti "Pearl" -asuinaluetta, mikä on siis rakennettu meren päälle. Hiukan kuin matkien Venetsiaa.

ps. kuvat saa sit suuremmaksi klikkaamalla ;)

Dohassa!

Näkymä huoneestani sumuisen ikkunan takaa


Noniin, tyttö pääsi lopultakin turvallisesti maahan ja ilman mitään suurempia ongelmia! :) Tosin päivä taisi kyllä olla ehdottomasti elämäni pisin päivä tähän mennessä. Toivottavasti siis ei tarvitse ihan heti lähteä reissuamaan tuollaista 16 tunnin putkea uudestaan, sen verran rasittava kokemus huh.

Tosiaan Polsilta lähdettiin Annin & äidin kanssa Joensuuhun 9:45, klo 11 lähti finncomin lento helsinkiin, missä oltiin siinä 12 aikoihin. Siitä sitten pikaiset halit Annin kanssa ja juoksemaan kohti lähtöselvitystä. Helsinki-Vantaahan oli rempassa ja tiskit 403 & 404 olivat tietenkin siellä työmaiden takana aivan peränurkassa. Siitä sitten vain jonoon seiskoskelemaan yhdessä +50 turkkilaisen näköisen hepun kanssa a olo näin ainoana vaaleana naisena oli vähintäänkin mielenkiintoinen :D

Lähtöselvityksessä tulikin sitten pieni ongelma, kun virkailija väitti, etten pääse Qatariin ilman jo ostettua paluulippua. Aikana jankattuani ja soiteltuani tulevan perheeni äidille Pauliinalle Dohaan asia kuitenkin ratkesi ja pääsin matkaan töykeiden "noh olet sitten omalla vastuullasi!" -sanojen saattelemana.

Turkish Airwaysin kone Istanbuliin oli _kuuma_. Ilmastointi puski tunkkaista lämmintä ilmaa ja iho liimantui kiinni mintunvihreisiin nahkapenkkeihin. Matkatoveriksi sattui kuitenkin pari kyproslaista, +60-vuotiasta naista, jotka olivat olleet 10 päivää "reilaamassa" Suomea ja Baltian maita. Juttua riitti, etenkin kun vieressäni ollut rouva alkoi kertoa intohimostaan kirjakauppoja kohtaan! :D Englanti tuntui tökkivän aluksi aivan käsittämättömän paljon, mutta jotenkin sekin alkoi siitä sujua. Lennon lähestyessä loppuaan käytävän toisella puolella istunut jäbä heräsi koomastaan (nukkui koko lennon ajan nätisti kuorsaten :D) ja alkoi kysellä josko tietäisin kannattaako Istanbulissa lähteä seikkailemaan lentokentän ulkopuolelle, kun aikaakin olisi. Miehän en mitään tietenkään tiennyt Turkista tai Istanbulista, mutta päätettiin sitten yhdessä tuumiin liittoutua tappamaan aikaa kentälle, kun +3 tuntia on kuitenkin kivempi viettää jonkun kanssa kuin yksin palloillen.

Koneesta poistuessamme vastaan puski mieletön tukahduttava helle - siis lentokentän sisällä - ja neuletakkini oli aivan liikaa, mutta nähdessäni valko/mustakaapupukuisten enemmistön päätin sinnikkäästi kohteliaisuuden takia pitää neuleen ylläni. Vaikka tosiaan Istanbulin kenttä oli kyllä sellainen kulttuurien yhteentörmäys, etten sellaiseen ole ennen törmännyt. Istanbulin kenttä on muuten aivan järjettömän suuri, kävelyä kertyy helposti useita kilometrejä ja kun viimeinen pääsimme Transit-tiskeille olo oli vähintääkin helpottunut. Tämä uusi ystäväni, virolainen Rasmus, jatkoi suuntansa Thaimaan lentoyhtiöiden tiskejä päin, hänen tarkoituksenaan kun oli lentää vielä myöhemmin illalla Bangokiin, missä hänen olisi tarkoitus opiskella seuraavat 2 vuotta. Itse suuntasiin kulkuni edelleen Turkish Airwaysille ja kävikin niin, että kadotimme Rasmuksen kanssa heti toisemme. Niinpä yksin kohti tuntematonta yläkertaan, missä vastassa oli kymmeniä ravintoloita, kahviloita ja tax-free myymälöitä - ja edelleen se mieletön helle. Tuskan hiki otsalla juoksin lähimpään kahvilaan ostamaan vettä. Jossain vaiheessa seuraani ilmestyi vanha, sanojensa mukaan 71-vuotias papparainen Kuwaitista, joka kysyi heti alkuun satunko olemaan Suomesta... Sen kuulemma pystyi kertomaan minusta päällepäin heti :D (...jostain syystä). Noh pappahan jäi seisoskelemaan viereeni ja kävi ilmi, että hän omistaa kesämökin Punkaharjulta ja että hän oli juuri tullut Savonlinnasta Istanbuliin. Hän ylisti suomalaisten rehellisyyttä ja tokaisi, ettei hän maailmalla matkustaessaan luota kehenkään, mutta jos henkilö sattuu olemaan suomalainen hän on valmis lahjoittamaan tälle vaikka koko omaisuutensa (näköjään meillä suomalaisilla on hyvä kuva maailmalla haha). Joka tapauksessa juttelin papparaisen kanssa varmaan tunnin ja hän antoikin hyviä vinkkejä Qatariin ja missä minun tulisi käydä ja mitä tehdä.

Ukkelin lähdettyä kohti Kuwaitin portteja ja jäin hetkeksi yksinäni kunnes huomasin Rasmuksen turkoosin hippipaidan ja hyökkäsin koputtamaan häneen olkaansa. Siispä iloinen jälleennäkeminen ja menimme istumaan kahville vielä reiluksi tunniksi ennen kuin itse pyyhälsin kohti porttia 217, josta viimeinen lennonosuus olisi lähtevä.

Ylläripylläri kun etelässä ollaan aikataulut eivät aina pysy kohdillaan ja portit aukenivatkin vasta klo 21, kun koneen piti startata 21:15... Lähtö venyi siis ilta kymmeneen, ja jos edellinen kone oli ollut kuuma niin tämän ilmanala oli sitten lähempänä jotain +30 asteen hellerajaa. Ilmastointi ei toiminut oikeastaan ollenkaan ja koneessa tuoksui tomaattinen, parmesan-pasta, jota meille myöhemmin tarjoiltiin. Viereeni istahti 5 henkinen perhe Turkista tai tarkemmin sanottuna perheen 10-vuotiaat kaksoispojat, jotka sitten olivat über-puheliaita ja kiinnostuneita Suomesta, etten saanut hetkeäkään olla rauhassa. Mussutettiin kuumuudessa hubbabubba-purkkaa ja minä kerroin tarinoita talvisesta Suomesta, kun päivälläkin on pimeää ;)

Jossain vaiheessa lentoa -kenties liian vähäisen nesteytyksen takia - päätäni alkoi jomottaa sairaalloisesti ja samalla hetkellä iski järkyttävä pahaolo ja sain rukoilla mielessäni, etten ala laattaamaan koneen lattialle. Ja jotta oksennus-refleksini olisi ollut mahdollisimman voimakas päätettiin tämä ah-niin-ihana pasta-ateria tarjoilla samalla hetkellä. Syödähän en pystynyt kuin haukun tuoretta sämpylää ja pari palaa kurkkua. Ihmettelen vieläkin miten selvisin tuosta pahasta olosta. Jossain vaiheessa tärisin kuin horkassa ja luulin pyörtyväni. Onnekseni poikien puheet pitiviät minut hereillä - samoin heidän turkin taitonsa, joten minun ei tarvinnut edes itse pyytää vettä, kun pojat tekivät sen puolestani kysellen minulta kaiken aikaa "are you ok? you look a bit sick?" ^^

Dohaan kone saapui ihme kyllä aikataulussa 01:30 ja lopun "check outit" sujuivat paljon jouhevammin kuin missään muualla. "Tourist Visan" kanssakaan ei tullut ongelmaa, vaikka sitä niin kovasti jännitettiin. Ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä ja lopulta maksu hoitui käteisellä sen suurempia kyselyitä tai ongelmia. Jos lento olikin ajoissa, niin matkatavarat tulivat sitten yli tunnin myöhässä. Laukkunikin selvisi ehjänä perille ja ilman, että sieltä olisi viety mitään (toisin kuin Annilta pöllittiin Suomen lennolla hiuslakkapullo sen "vaarallisuuden" takia).

Joni (perheen isä) oli vastassa kentällä ja siitä sitten ajoimme nopeasti tänne Beverly Hills compundille ohi pilvenpiirtäjien ja rantaboulevardien.

Viimein neljän aikaan aamuyöstä nukkumaan ja tänään heräsinkin mukavasti ylös jo puoliyhdeksän aikaan, kun perheen pojat aloittivat aamuisen lastenohjelmasessionsa :D Mutta sepäs ei haitannut mitään. Aamupalaksi pari luumua, leipää ja kahvia, jonka jälkeen lähdimme Pauliinan ja poikien kanssa tutustumaan compundiin ja lähiympäristöön. Minnekään täällä ei pääse kävellen eikä julkista liikennettä ole, joten auto on ehdoton välttämättömyys. Niinpä sainkin heti ensimmäiseksi missioniksi istua Jeepin rattiin ja ajaa keskustan ostoskeskukseen, mistä hankittiin paikallinen prepaid-liittymä sekä liuta uusia passikuvia paikallista ajokorttia ja tulevia viisuminvaihdoksia varten. Liikennehän on täällä vähintäänkin extremeä. Nelikaistaiset tiet ja samansuuruiset liikenneympyrät ovat aika vaikuttava näky ratin takaa. Jokainen tiellä liikkuva auto on toistaan suurempi ja meininki sen mukaista. Kaoottisuus ei kuitenkaan ollut niin kaaoottista kuin olisin kuvitellut. Matka taittui suht nopeeta ja ilmastointi "lämmitti mieltä".

Ostoskeskus olikin sitten ihan eri sfääreistä kuin mihin Suomessa on tottunut. Ostoskeskus on pikemmin pieni kaupunki kompaktissa koossa. Keskellä on luistinrataa, joki, jossa voi soutaa, laatoitettuja katuja ja siltoja, liikkeet ovat pieniä taloja vieri vieressä ja onpa kattokin maalattu taivaaksi jne :D

Mut tosiaan ilmasto täällä tällä hetkellä on jotain sanoinkuvaamatonta. Aivan kuin olisi kirjaimellisesti saunassa vaatteet päällä. Päivälämpötila oli esimerkiksi tänään +45 astetta _varjossa_, mereltä puskee kosteeta ilmaa, joka kastelee vaatteet hikisen nihkeiksi ja aurinko paahtaa sellaisella voimalla, ettei energiaa juuri mihinkään tunnu löytyvän. Nälkäkään ei tule millään. Toisin sanoen ulkona ei juuri pysty olemaan kuin pakolliset matkat autoon/kauppaan ja takas. Ja tätä ihanuutta on povattu jatkuvan vielä ainakin pari viikkoa. Saan siis unohtaa suosiolla ne aamuiset tai iltaiset juoksulenkit, sillä lämpötila ja ilmankosteus eivät juuri muutu yöksi. Inhottavinta taitaa kuitenkin olla nämä lämpötilan vaihtelut, ulkona vähintään se +45, auringossa vielä enemmän ja sisällä AC:n pörrätessä täysillä lämpötila jää siihen +20 asteeseen. Niinpä kärsin kivasta kurkkukivusta kaiken aikaa..

Mutta eteenpäin mennään ja kaikkeen tottuu ;) Tänään vielä edessä autolla ajoa ja ehkä uimaan poikien ja heidän naapurin kavereidensa Joshin (8v) ja Jaken (6v) kanssa. Maltan tuskin odottaa sitä meteliä ;D