Arjen ensimmäinen päivä

Ensimmäinen virallinen työpäivä on takana, vaikka ei tätä hommaa voi oikein työksi kutsua :D Tosiaan aamulla kello soi 6:20, pojat ylös puoli seiskalta, puuron keittoa ja "lunchboxien" pakkausta ja 7:15 kohti koulua! Henrillä (vanhempi pojista) taisi olla aamulla hiukan jännitystä, kun jouduimme hetken aikaa "väittelemään" siitä, ettei kouluun ihan oikeasti voi mennä yöhousuissa ;)

Koulu on todella suuri, monta sataa oppilasta ja turvallisuuteen on taas panostettu. Esimerkiksi koulun pihalla on liikenteenohjaajia, jopa poliiseja ja vanhempien yms (tässä tapauksessa minun) tulee saattaa lapset luokkahuoneeseen asti. Koulun porteilla on vartijat ja iltapäivällä kun koulu loppuu vartijat avaavat portit vasta tasan 14:30 eikä ketään vanhemmistakaan päästetä sisälle ennen sitä. Näin pyritään pitämään koulu turvallisena ja tässä onkin onnistuttu :) Kummalliseltahan se toki näin suomalaisesta tuntuu, kun on tottunut siihen, että lapset kulkevat yksinäänkin kouluun ja koulujen ovet ovat päiväsaikaan aina avoinna :)

Mutta tosiaan. Veimme Antin (nuorempi pojista) kanssa Henrin koululle, kun Antin koulu alkaa vasta viikon päästä, jonka jälkeen palasimme kotiin. Pyykin pesua, pikkuautoilla leikkimistä, "käsijalkapalloa" ja kävimme jopa uimassa :D Onnistuin myös ekaa kertaa elämässäni tekemään italianpataa, josta tuli yllättävän hyvää, tai ainakin Antti söi sitä onnessaan pari kulhollista ;D

Haettuamme Henrin koulusta iltapäivä menikin aika pitkälti olohuoneessa jutellen ekasta koulupäivästä, Star Warsin henkilöistä ja katsomalla piirrettyjä! Peruspäivä siis, luulisin ;)

Jeepillä ajelukin alkaa sujua ja toisaalta sen on pakko alkaakin jo sujua, kun olen yksin liikenteessä vastuullani kahden pikkupojan henget. Edelleen 3-4-kaistaiset liikenneympyrät kauhistuttavat ruuhka-aikaan, kun mihinkään väliin ei pääse ellei vaan tunge ja huido samanaikaisesti kädellään :D Mutta pelostahan pääsee ylitse vain yrittämällä ja kun ei siihen tien tukoksikaan voi jäädä, kun tööttäykset perässä vihloo korvia, niin eteenpäinhän se on vain mentävä! Ihme kyllä tänään juuri ekaa kertaa täällä ollessa nautin jopa autolla ajamisesta eivätkä hartiatkaan olleet enää jännityksestä jäykkänä! Ja kuten Matildakin minulle toissailtana sanoi, että täällä tämä liikenne perustuu vain ja ainoastaan liikenneympyröihin ja u-käännöksiin, että sen kun sisäistää, niin kaikki helpottaa. Täällä kun siis ei koskaan voi kääntyä vasemmalle, aina vain suoraan tai oikealla :D tästä syystä esimerkiksi liikennevaloissa tehdään u-käännöksiä jne. Ehkä hullua, mutta tässä "kaaoksessakin" on jonkinlainen järki ;)

Ilta menikin pelatessa jalkapalloa takapihalla, ja kun vanhemmat tulivat töistä pakkasin lenkkikamani reppuun ja painuin kuntosalin juoksumatolle rehkimään. Iloinen ylläri oli vielä se, että sain soiton näiltä uusilta itävaltalaisilta tuttavuuksiltani ja ilmeisesti olemme nyt menossa torstai-iltana harrastamaan jotain aktiviteettia keskustan suunnalle! \o/ Tästä se arki siis lähtee! Nauttikaa puiden kellertyvistä lehdistä! ;)