Kerro uivatko mun luokseni näin lapsuudesta laivat?

Hieman jäljessä, mutta hyvää Juhannusta kaikille! Kuuntelen tässä Junnu Vainion ja Baddingin biisejä (mitä ihmettä... olen joko tullut vanhaksi tai sitten vuosi ilman Pohjois-Karjalan radiota alkaa vaikuttamaan huolesuttavalla tavalla! :D) ja antaisin melkein mitä vain, että saisin saunoa Nostamon lauteilla ja nukkua aitassa raikkaiden peittojen alla. Toki tiedän, että miulla menisi ennen pitkää hermot itikoihin ja aitan takana rääkyviin räksiin, mutta voih kun on tällainen suomi-kesä - haikeus!

Anyways. Viimeiset puolitoista viikkoa käynnistyy huomenna. En voi uskoa, että vuosi on jo lopuillaan. Jouduin myös hankkimaan toisen matkalaukun *klunks*, mutta onneksi tulen matkustamaan poikien kanssa, joten ylimääräistä ei tarvitse maksaa. Jännittää kaikesta huolimatta ja olo on muutenkin hiukan sekava, en tiedä miten päin olisi. Palan halusta palata, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että tässäkö tämä vuosi oli ja olisiko vielä jotain, mitä en olisi tehnyt? Haluaisin myös viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta toisaalta tahtoisin vain erakoitua ja olla näkemättä ketään, ettei lähteminen olisi niin vaikeaa. Outo tunne tämä olla valmis palaamaan, muttei valmis lähtemään. Phuuh.

Juhannus kului täällä ihan normaaleissa merkeissä. Paistoin tosin pizzaa ja nyt onkin sitten ollut vatsa aivan sekaisin ja turvoksissa eilisestä asti. Ilmeisesti miun ei todellakaan pitäisi niitä vehnäjauhoja pistää massuuni ollenkaan. Parempi olisi olla ilman viljoja... Illalla lähdin vielä katsastamaan leffan The Killers, mikä oli ihan tarpeeksi viihdyttävä aivot-narikkaan - pätkä. Jotenkin täällä on niin helppo ja kiva mennä elokuviin. Lippuja kun ei tarvitse hankkia etukäteen, leffaa pääsee katsomaan vielä kesken näytöksen, teatterissa pyörii kaikki uutuudet ja liput liikkuvat 5e tietämillä per elokuva. Tuolla City Centerin elokuvateatterissa on kaiken kaikkiaan 14 salia, joten koskaan ei edes tarvise pelätä, etteikö paikkaa löytyisi... Ja minä jaksoin joskus hehkuttaa kuinka Joensuun Tapiossa on VIISI salia ;)

Juhannusaattona näin pikaisesti myös Alaata. Hän oli lähdössä Etelä-Afrikkaan katsomaan jalkapallon World Cupia voitettuaan musiikki/leffakauppa Virginin kilpailun pääpalkinnon, missä voittajalle kustannetaan 4 päivää Etelä-Afrikassa loistohotellissa ja kisapassilla pääsee katsomaan kaikkia pelejä! Ja miksi mainitsen tästä on se, että Alaa olisi ottanut miut mukaan tuolle reissulle, mutta Qatarin lakien puitteissa järjestäjät eivät olisi sallinut tyttöä ja poikaa matkustavan kahdestaan ilman, että he ovat naimisissa. Alaan selittelyt kaveruudesta olivat kuulemma menneet kuin kuuroille korville ja hän joutui sitten hylkäämään idean. Olisi kyllä ollut huisia päästä! Sai taas huomata, että missä päin maailmaa sitä oikein asutaankaan ;)

Tänään sitten ajelin taas Al Fuwairitin biitsille tokaviimeistä kertaa. Sää oli muuten mitä mainioin, mutta puhaltavan hiekan takia jouduin peittämään pääni huivilla... Suomeen tulee siis kasvoista kalpea kokovartalopapu... Joka tapauksessa tässä parit kuvat rannalta.

Hyvää huomenta anyone?

Tänä aamuna sänkyni jalkopäässä minua oli tervehtimässä tällainen otus:

"GOOOD MORNING!"

Raukka ei päässyt selältään pyörähtämään ympäri, joten raa'asti iskin kimppuun hiuslakan avulla jähmettäen otuksen niin, että sain kuljetettua sen alakertaan ja vetäistyä vessanpöntöstä alas. Omaa kylppäriä en moiseen tarkoitukseen halunnut käyttää - tiedä vaikka öttiäinen mönkisi ensi yönä uudestaan viemäristä...

Kerroinko jo, että inhoan torakoita? Tällä yksilöllä oli pituuttakin kiitettävät 6cm plus tuntosarvet.

Huh hellettä!

Uskomatonta, että tasan kolmen viikon päästä on miun viimeinen päivä täällä! Mihin nämä kuukaudet katosivat? Jollain tapaa tuntuu, etten ole tehnyt täällä ollessani mitään ihmeellistä tai tehnyt & nähnyt niin paljoa kuin "olisi pitänyt", ja kuitenkin valokuvia selaillessa ja menneitä pohtiessa tuntuu välillä siltä kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Maa on nähty jo aikoja sitten, samoin kulttuuri, ihmisten tavat ja arkielämä. Kaikin puolin olen jo valmis palaamaan kotiin hyvillä mielin. Kaiken lisäksi olen kavereistani se, joka lähtee viimeisenä. Joten mitään hirveitä nyyhkimis-jäähyväisiä ei ainakaan ole tiedossa ;) Päin vastoin, mitä lähempänä take off on, sitä malttamattomampana olen palaamassa takaisin. Sääkin on täällä muuttunut tuskastuttavan kuumaksi eikä ulkona huvita olla edes öiseen aikaan. Tänäänkin jeepin sisälämpötila ilmastoinnista huolimatta oli sellaiset "lempeä" +46 astetta!

Nyt kuitenkin olen vielä täällä ja vietän "lomaa" poikien kanssa, mikä tosin tarkoittaa mulle enemmän hommia. Päivärytmini on myös muuttunut kohtuullisesti. Nyt herään 6:45 joka aamu, että ehdin salille vetämään reilun puolen tunnin juoksulenkin ennen kuin miun tulee olla keittämässä puuroa about 8 aikaan. Siitä hetkestä lähtien olen sitten ipanoiden kanssa aina lähemmäs 16:30, jolloin perheen äiti viimeistään saapuu paikalle. Tämän jälkeen mie kaappaankin taas salivaatteet ja painun pyöräilemään/uimaan. Iltakahdeksan maissa olen takaisin sisällä ja tällä viikolla uni on tullut jo heti yhdeksän jälkeen... Eipähän tarvitse hirveästi pohtia päiväksi tekemistä! ;)

Tänään meidän piti lähteä poikien kanssa keilaamaan, mutta paikalle saavuttuamme ystävällinen virkailija totesi paikan olevan yksityiskäytössä seuraavan tunnin ajan. Mehän emme tietenkään jaksaneet jäädä odottamaan, joten suunnistimme sitten City Center - ostarilla olevaan Fun Zone - huvipuistoon, missä pojat viihtyivätkin sitten puolitoista tuntia juosten, hyppien ja pehmopalloilla toisiaan (MINUA) ampuen. Puoli kahden maissa oltiin takas kotosalla ja rupesin vääntämään pinaattilettuja :D Näyttivät uppoavan poikiin vallan mainiosti muhaha.

Täällä päin maailmaa ei muuta. Jännä oli tosin huomata, että paikallislehdessä on ollut ihan isoja uutisia tästä Suomen pääministerin vaihdoksesta jne. Täällä päin kun monet eivät edes tiedä, missä tai mikä FINLAND on. Monesti se sekoitetaan Englantiin, Hollantiin (kuten tänään), johonkin Ruotsin/Saksan kaupunkiin, ja kartalla maamme sijoittuu jonnekin Puolan alapuolelle tai vaihtoehtoisesti Kreikan yläpuolelle... Nokian puhelimet sentään kaikki tietävät ;)

Not afraid to take a step

Minä ja pojat IMAX-teatterissa! (itse perhe ehdotti tämän lisäämistä! terkut vain ;>)

Suomesta tultuani pojat - etenkin vanhempi veljeksistä - ovat käyttäytyneet äärimmäisen mukavasti ja kiltisti. Liekkö poikiin iskenyt jonkin sortin ikävä jo tai sitten he ovat olleet vain niin innoissaan tulevasta kesälomasta. 4 viikkoa Katrin kanssa kolmestaan, voisiko olla hauskempaa! ehehe. Joka tapaukessa tämä viimeinen kouluviikko oli leppoisa ja erittäin helppo. Aamuisin ei tarvinnut väitellä hampaiden pesusta, mitä olemme varmasti tehneet 99% kaikista kouluaamuista viime elokuusta lähtien... Vaatteiden vaihto, puuron syönti ja autoon pakkautuminenkin sujui nassikoilta ennätysvauhdilla!

Eilen, eli viimeisenä koulupäivänä koulu loppui jo 11:30 ja päätin viedä pojat juhlistamaan kesäloman alkua ensin syömään ja siitä leffaan katsomaan Shrek "Forever After" IMAXina. Pakko vielä hehkuttaa tätä "food court" - systeemiä näissä isoissa ostoskeskuksissa. Yleensä alueet ovat isoja, ympäränmuotoisia paikkoja. Alueen keskellä on tuoleja/pöytiä ja niiden ympärillä kymmeniä eri mini-ravintoloita Pizza Huteista KFC:hen, erilaisiin sushi-mestoihin, kiinalaisiin, italialaisiin pastapaikkoihin jne. Eli jokainen ruokailija voi marssia sinne tiskille, mitä haluaakaan syödä ja lopulta kokoontua saman pöydän ääreen mussuttamaan tilaamaansa sapuskaa. Näin ollen ei tule ainakaan kinaa siitä, mitä kukin haluaa syödä ;)

Itse elokuva oli tarpeeksi viihdyttävä miullekin. Jotenkin näissä animaatioissa huumori tehdään myös aikuisille sopivaksi niin sanotusti piilotettuna, ja ainakin miulla oli hauskaa :D Eikä kersoillakaan sen puolin näyttänyt olevan tylsää... Toisaalta heidän mielestään varmaan, mikä tahasa elokuva on mahtava, kuhan vain kädestä löytyy pahvitötteröllinen suolaisaa popcornia.

Muutoin miun vapaa-aika on mennyt aika pitkälti kuntosalilla ja uima-altaalla. Joskin suuressa uima-altaassa on taas jotain häikkää puhdistusmekenismeissa ja kukaan ei osaa sanoa, milloin korjaus on tehty. Inshallah vain ja tätä tyttöä ottaa päähän! Voisin purkautua tähän kaikkien intialaisten/sri lankalaisten/pakistanilaisten ja muiden sieltä päin maailmaa tulleiden ihmisten hitaudesta ja ymmärtämättömyydestä (esim heidän mielestään uintitreenin voi ihan hyvin tehdä lasten pulikointialtaassa... että mitä?!). Samaiseen joukkoon voisin vielä lisätä sudanilaiset, jotka ovat ehkä maailman hitain & laiskin kansa. Unohtamatta tietenkään näitä arabeja, joilla ei myöskään ole aikakäsitystä... (heidän tavoilleen opittuani olen auttamatta joka paikasta myöhässä jo itsekin!) MUTTA säästääkseni teidän ja itseni hermoja jätän nämä ranttaamiset jonnekin sinne viimeiseen päivitykseen, mihin voin rauhassa purkaa vuoden tuntojani ;)

Tällä erää ei muuta. Ihan normi viikonloppu tiedossa, tosin huomenna meinasin mennä ehkä uhmaamaan taas meduusoja. Jos ne vaikka olisivat hävinneet maisemista. Seuraavat viimeiset viikot menevätkin sitten töitä huhkimalla aamusta iltaan. Kaiken lisäksi missio on alkaa herätä jo kuudelta, että ehdin kuntosalille ennen päivän töiden aloittamista. Saas nähdä miten käy!

Niin ja eilen sitten innoistuin ostelemaan maustesäkkejä & teetä Suomeen. Kassista löytyy ainakin punaisia linssejä, kanelia, chilijauhetta, kokonaisia kuivattuja chilejä, currya, biriyani/shawarma -mausteseoksia, zataaria, korianteria, jeeraa, inkivääriä... Sekä tietenkin teetä ja vähän lisää teetä. Pakko myöntää, että olo on kuin hamsterilla ;)

Ja jos ette ole miun hehkutusta vielä kuulleet, niin kuunnelkaa ihmeessä Eminemin uusin single Not Afraid. Aivan ihana! Uutta albumia siis odotellessa, pitäisi tulla kauppohin siinä 20pv. Great!

Rakkautta ilmassa.

Eilen rakastuin. Nimittäin yhteen kauppaan, mitä en ole koskaan ennen bongannut! Mikä kyllä on vain erittäin hyvä asia, sillä muuten voisi tilini olla miinuksella. Kyseinen kauppa löytyi City Center - mall'n pohjakerroksesta. Kyseessä on siis arabialaista/itämaista tavaraa myyvä eräänlainen sisustusputiikki. On mattoja, tyynyjä, peittoja, nojatuoleja, satoja erilaisia kynttilälyhtyjä, koriste-esineitä, kattovalaisimia, peilejä ja kaikenlaista söpöä pikkutavaraa taskupeileistä kukkaroihin ja sellaisiin vanhan aikaisiin hajuvesipulloihin jne. Värimaailma oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista eli minä olin taivaassa :D Pahaksi onnekseni tuolla oli myös alennusmyynnit menossa... Lähes kaikki tavara puoleen hintaan! Hulluhan minä olisin ollut, jos en olisi jotain kivaa muistoksi itselleni ostanut. Tajusin nimittäin, ettei miulla ole mitään konkreettista muistoesinettä tms maasta, ainoastaan kaappi täynnä mausteita lastattavaksi ;)

Niinpä sitten löysin aivan ihania koristetyynynpäällisiä, irtoteen keittoon sopivia "tea balls" - teräshäkkyröitä ja parit suuret kaulaketjut. Olisin halunnut ostaa vielä muutamat kynttilänjalat ja itämaistyyppisen shaalin & verhot, mutta jokin raja.. Tyhjentäisin koko liikkeen kuitenkin :D Että jos joku siellä diggailee sisustustavaroista, niin ei kuin vain viestiä tulemaan ;> Joudun joka tapauksessa hankkimaan toisen matkalaukun, kun ei miun elämä mahdu enää yhteen... HUPS.

Muutenkin viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Perjantaina lähdin yksikseni Al Fuwairitin rannalle uiskentelemaan/nukkumaan. Merivesi oli taas kylpyvettä, mutta onneksi rannalla tuuli eikä ilma näin ollen tuntunut niin hirvittävän kuumalta. Päivän saldona onnistuin kuitenkin jotenkin polttamaan kasvoni ja vatsani kaikesta rasvasta huolimatta. Iltapäivällä ennen kotiinpaluuta käppäillessäni rantahietikolla huomasin kauhukseni rannan olevan täynnä aaltojen huuhtomia meduusoja. Ihmettelin aluksi mitä kumman läpinäkyviä muovi/lasipalloja rantahietikkoon on painunut, kunnes kivellä yhtä kokeillessani huomasin niiden olevankin limaisia palluroita, joiden sisällä oli eläimen "sisäelimet". Toisin sanoen siis meduusoja. Suurin mitä löysin oli kahden kämmenen kokoinen! Eipä hirveästi enää tuon löydön jälkeen huvittanut lähteä uimaan... Mieleeni tuli myös puistattava ajatus, että olin uiskennellut onnesta soikeena noiden otuksien keskellä, mutta jostain syystä vältyin pistoksilta - onneksi. Lähimpään lääkäriinkin olisi ollut tunnin ajomatka!

Illalla kokkailin broilerin tähteistä kanasalaattia ja lähdin moikkaamaan Alaata jääteen merkeissä (kerrankin tarjoilija totteli minua eikä lisännyt juomaan sokeria! mahtavaa!). Olin ostanut hänelle varmaan kaksi kiloa salmiakkia :D Päivitettiin kuulumisia varmaan kolme tuntia kahvilassa istuksien ja kuvia näytellen. Suomi näytti pojan silmiin sokaisevan vihreeltä ja kuvaamani videopätkä Vasaraniemen lenkiltä linnunlauluineen sai Alaan ihmetyksen valtaan! Hän kun ei ollut koskaan kuullut luonnon linnunlaulua.

Eilen sitten vedin super-liikuntapäivän. 3 tuntia meni juosten, pyöräillen ja uiden! Mustahan tulee vielä triathlonisti hah ;) Illalla sitten vielä suuntasin kulkuni City Centeriin tarkoituksenani löytää t-paitoja Ollille (terveiset vaan), mutta alennuksien takia kaupat olivat täynnä populaa enkä sitten jaksanut penkoa hyllyjä... Kunnes sitten vessaa etsiessäni sattumalta ajauduin tuohon alussa mainitsemaani sisustusliikkeeseen.

Ei kait muuta ihmeellistä auringon alla. Tein kana-kookos-riisi - vuokaa uuniin ipanoille, pesin pyykkiä ja nyt meinasin lähteä tekemään juoksulenkin matolla sekä käväistä uimassa. Normipäivä siis. Enää 31 päivää jäljellä!

EDIT//: ainiin unohdin ihan mainita, vaikkei tämä tosiaan mainitsemisen arvoista ole... Mutta tosiaan matkasin silloin Helsingistä Istanbuliin meidän ulkoministeri Stubbin seurassa :DD Mie tosin yritin koomata, joten se siitä juttelusta ;>

Sen vertaista koskaan en mistaan ma saa...

Suomi oli Suomi, ei kai siitä sen enempää. Häät olivat ihastuttavat ja hääpari niin kaunis, että kirkossa laulujen soidessa meikä alkoi kyynelehtimään ;) Kiitos Saara & Jarmo vielä kutsusta, nähdään sitten kesällä! :) Olisin kyllä mielelläni viipynyt Suomessa vielä tämän loppuviikon, mutta no can do, kun työt kutsuu. Enää viisi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen melkein 11 kuukautta on täällä tullut pyörittyä! Hassua oli kyllä silti huomata, että viime yönä Dohan lentokentän passport controllissa huikatessani salam-alay-kum:it vastaanottovirkailijalle tuntui siltä, että tulin kotiin - sama fiilis oli myös Helsinki-Vantaan päässä. JÄNNÄÄ. Mahtavalta tuntui myös tänään se, miten innoissaan pojat olivat siitä, että "Katri on taas kotona". Iltapäivällä katsoessamme erästä luonto-ohjelmaa telkkarista pojat kiipeilivät syliin ja tahtoivat olla mahdollisimman lähellä. Vanhemman pojan mielestä tässä päivässä kivointa oli vielä kuulemma se, että olin häntä koululla vastassa.. En mie ehkä sitten ihan karmea olekaan... ;)