tiistai 1. kesäkuuta 2010

Sen vertaista koskaan en mistaan ma saa...


Suomi oli Suomi, ei kai siitä sen enempää. Häät olivat ihastuttavat ja hääpari niin kaunis, että kirkossa laulujen soidessa meikä alkoi kyynelehtimään ;) Kiitos Saara & Jarmo vielä kutsusta, nähdään sitten kesällä! :) Olisin kyllä mielelläni viipynyt Suomessa vielä tämän loppuviikon, mutta no can do, kun työt kutsuu. Enää viisi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen melkein 11 kuukautta on täällä tullut pyörittyä! Hassua oli kyllä silti huomata, että viime yönä Dohan lentokentän passport controllissa huikatessani salam-alay-kum:it vastaanottovirkailijalle tuntui siltä, että tulin kotiin - sama fiilis oli myös Helsinki-Vantaan päässä. JÄNNÄÄ. Mahtavalta tuntui myös tänään se, miten innoissaan pojat olivat siitä, että "Katri on taas kotona". Iltapäivällä katsoessamme erästä luonto-ohjelmaa telkkarista pojat kiipeilivät syliin ja tahtoivat olla mahdollisimman lähellä. Vanhemman pojan mielestä tässä päivässä kivointa oli vielä kuulemma se, että olin häntä koululla vastassa.. En mie ehkä sitten ihan karmea olekaan... ;)

1 kommentti: