Pitkästä aikaa olisi aivan hirveän paljon kerrottavaa, mutta jostain syystä en saa yhtään otetta tähän kirjoittamiseen. Siispä lyhyestä virsi kaunis. Eli Anni tuli ja meni. 10 päivää kuluivat aivan liian nopeaan ja olisin mielelläni pitänyt hänet täällä pidempään. Koettiin aivan älyttömästi asioita, näin uusia paikkoja ja ihmisiäkin. Sepitimme itsemme sisään irkkupubiin ja tehtiin loman aikana makumatka maailmalle; söimme ainakin paikallista munakas-asiaa Soukissa ja Fish Marketin kalaa, lisäksi mussutimme irakilaista, thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista ja ainakin turkkilaista safkaa. Naurettiin hysteerisesti varmaan päivittäin sekä nautittiin auringosta, kun Anni toi mukanansa helleaallon :D Al Fuwairitin biitsillä pohjoisessa grillailtiin Annin ja Alaan kanssa kanaa ghettomeiningeissä. Vikana iltana löydettiin vielä varmasti paras turkkilainen kebula-mesta ikinä *-* Grillattu kana oli täydellistä ja kuten Anni tokaisikin, ettei enää koskaan suostu syömään mitään suomi-kebulaa ;) Muuta en osaa sanoa kuin, että oli aivan mahtavat päivät ja ikävä jäi. Eiköhän reissusta kerro paljoa se, että pelkästään Anni räpsi lähes 350 kuvaa ;)
Nyt painaa taas arki päälle. Tosin "hotellissamme" on edelleen kuhinaa, sillä samaisena yönä, kun Anni lähti tänne saapui eräs perhe, joka majailee kanssamme kaksi viikkoa! Niinpä meitä on nyt täällä yhteensä 9 henkeä ja volyymitaso sen mukainen... Onneksi kaikkeen tottuu - jopa lasten kiljumiseen :D
Tänään sitten sain tuolta WIC:stä sähköpostia, missä kerrottiin, että miut on valittu työskentelemään noiden MM-kisojen aikaan hotelli Holiday Villassa, minne kaikki huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa majoittuvat... Pääsen siis tekemisiin maailman parhaimpien yleisurheilijoiden kanssa, kun tehtäväni on toivottaa heidät tervetulleeksi ja ojennella läpikulkukortteja sekä tsekata heidän passejaan/ID-korttejaan. Huh! En olisi kyllä hakiessani uskonut, että pääsen näin viralliseen ja hienoon hommaan. Mutta mikäs siinä, kelpaa näyttää taas tuleville työnantajille CV:tä ;)
Niin ja tosiaan ilmat täällä ovat lämmenneet sillä 10 asteella Annin tulon aikana. Tänäänkin meillä oli leppoisat +32 varjossa ja aamukahdeksalta tekemäni juoksulenkki Aspiren maastossa mustassa t-paidassa oli hikisin moneen kuukauteen. Naamakin on sen värinen kuin rapuja olisi keitelty, eikä iltapäivällä aurinkoon nukahtaminen auttanut asiaa... ;) En kuitenkaan valita, kun siellä Suomessa talvi vaan näyttäisi jatkuvan yhä kylmänä.
Pysytelkää terveinä, alle viiden kuukauden päästä nähdään ja miun Suomi-ahdistus tekee sen myötä jo tuloaan!
tiistai 23. helmikuuta 2010
tiistai 2. helmikuuta 2010
WIC here I come!
Tuli sitten käytyä siellä World Indoor Championships volunteer-infossa sunnuntaina. Tietenkin myöhästyin paikalta reilu viisi minuuttia, kun en meinannut millään löytää tätä Olympic Tower-rakennusta, vaikka pilvenpiirtäjä onkin. Jouduin kysymään neuvoa pariinkiin otteeseen, mutta eipä kukaan tuntunut tietävän tornin tarkkaa sijaintia... Mikä nyt oli jokseenkin huvittavaa, kun ei täällä nyt noita pilvenpiirtäjiä niin hirvittävästi ole kuin vertaa esim. naapurimaahan. Joka tapauksessa onnekseni kukaan ei kuitenkaan tuntunut noteeraavan myöhästymistäni millään lailla ja porukkaa valui vielä myöhemminkin sisään. Kai miun pitäisi jo olla tottunut tähän, ettei mikään tässä maassa ala ajallaan, vaan kaikki - niin ihmiset kuin tilaisuudetkin - ovat aina myöhässä. Mutta ei se vaan miun suomalaiseen päähän mahdu, että virallisista tilaisuuksista voi myöhästyä, kun eivät nekään ole ajallaan :D
Salissa sitten meitä odotti penkkirivistöt ja paperilappuset, joihin tuli kirjoittaa päivämäärät, jolloin pystyisi työskentelemään yms. Samalla jokin Accreditation - tiimin puheenjohtaja tms kertoi meille yleistä tulevasta työstämme. Selvisi, että tulen toimimaan jonkinlaisessa tervetulo-komiteassa, jonka päätehtävänä on hymyillä (heh) sekä jakaa kulkulupia ja ns. tervetuliaislahjoja sekä hoitaa kirjautumisia. Tehtäviini kuuluu myös yleinen oppaana toimiminen pisteelläni. Työpaikkani tulee sijaitsemaan joko Aspire Stadionilla, hotelli Holiday Villassa, minne urheilijat majoittuvat (eli työskentelisin urheilijoiden/managerien kanssa :O) tai sitten Hyatt Plaza -hotellissa, minne kaikki korkea-arvoiset herrat ja VIP:t majoittuvat :D
Naikkosen jälkeen meille tuli puhumaan ilmeisesti WIC:n puheenjohtaja. Hän sitten puhui pitkään kilpailujen protokollasta ja muista virallisista asioista näyttäen PowerPoint kaavioita ja ties mitä karttoja. Oli siinä pää pyörällä :D Hän tosin aloitti puheensa fiksusti käyttämällä hyvää icebreakingia (tuli niin Niittylahden Opisto mieleen tästäkin...) ja siellä me tuntemattomat toisillemme sitten leikittiin peikkoja, taikureita ja ties mitä ölliäisiä sihisten ja mölisten hetken aikaa... :D Mutta tosiaan saas nähdä mitä tästä tulee.. Vähän kammottaa, mutta noh. Kokemus se tämäkin! Nyt vain odottelen viestiä koulutuksen alkamispäivästä.
Sitten johonkin ihan muuhun. Olin nimittäin eilen poikien kanssa läheisessä leikkipuistossa ja juttelin sitten eräälle maidille (näitä ns. "kodinhoitajia"). Olen rupatellut hänen kanssaan melko useastikin, hän kun tekee töitä erään poikien kaverin perheelle. Hän sitten kertoi miulle työstään ja kyseli miten "vaikeaa" miun työni tässä perheessä on yms. Hänen siinä puhuessaan alkoi itseäni jo hävettää, kun tajusin miten vähällä oikeasti pääsen. Olen suorastaan vuoden lomalla! Tämä filippiiniläinen nainen siis työskentelee 6 päivänä viikossa, mutta perjantait ovat kokonaan vapaita, mikä on harvinaista. Yleisesti nämä "kotiapulaiset" tekevät töitä seitsemänä päivänä viikossa... Joka tapauksessa nainen kertoi, että hän herää joka aamu 5:15 ja pikaisen suihkun jälkeen hän tekee töitä aina ilta yhdeksään asti. Hänen tehtäviinsä kuuluu ruoanlaitto kahdesti päivässä sekä tietenkin aamupalan ja välipalojen laitto, pyykinpesu/imurointi/siivous yms kotityöt joka päivä sekä lastenhoito/heidän kanssaan leikkiminen jne. Eli hän on se, joka pitää koko talouden pystyssä. Hän naureskelikin aasialaiseen tapaansa, että joka ilta hän ei edes jaksa käydä suihkussa, kun hän on niin "exhausted" ja vapaapäivänsä hän kuulemma käyttää vain nukkumiseen. Joskus hän tosin lähtee miehensä kanssa (joka onnekkaasti asuu myös täällä!) käymään syömässä tai kävelemässä. Mietin sitten itse siinä, että tosiaan minä pesen pyykkiä ja teen ison satsin safkaa kahdesti viikossa. Siivota miun ei tarvitse ollenkaan. Pääasiassa hoidan vain poikien läksyt ja yleisen hengailun heidän kanssaan sekä hoidan kouluun viennin & tuonnin. Töitä teen ehkä sen 4-5 tuntia päivässä ja palkkani kuussa on jopa kolme kertaa suurempi.
Sai taas pistää arvojaan uuteen uskoon ja päätin olla valittamatta jalkakivustani, kun "voi itku, kun en pääse taaskaan juoksemaan!!".. voisi ne asiat olla PALJON huonomminkin :)
Ensi viikon keskiviikkona lähden sitten taas käymään Arabiemiraateissa visa-runilla. Ei kyllä paljoa huvittaisi, kun joutuu taas herämään aamuyöllä, mutta pakkohan se on. Bahrainiin en nyt ainakaan tahdo enää mennä, kun vaikutti niin tylsältä maalta... Katsotaan jos sitten huhtikuussa - jos tarve vaatii taas - lähtisi vaikka käymään Kuwaitin tai Omanin puolella. Näkisi vähän maailmaa ;)
Ps. Annia odotellaan täällä jo ihan hurjana!
Salissa sitten meitä odotti penkkirivistöt ja paperilappuset, joihin tuli kirjoittaa päivämäärät, jolloin pystyisi työskentelemään yms. Samalla jokin Accreditation - tiimin puheenjohtaja tms kertoi meille yleistä tulevasta työstämme. Selvisi, että tulen toimimaan jonkinlaisessa tervetulo-komiteassa, jonka päätehtävänä on hymyillä (heh) sekä jakaa kulkulupia ja ns. tervetuliaislahjoja sekä hoitaa kirjautumisia. Tehtäviini kuuluu myös yleinen oppaana toimiminen pisteelläni. Työpaikkani tulee sijaitsemaan joko Aspire Stadionilla, hotelli Holiday Villassa, minne urheilijat majoittuvat (eli työskentelisin urheilijoiden/managerien kanssa :O) tai sitten Hyatt Plaza -hotellissa, minne kaikki korkea-arvoiset herrat ja VIP:t majoittuvat :D
Naikkosen jälkeen meille tuli puhumaan ilmeisesti WIC:n puheenjohtaja. Hän sitten puhui pitkään kilpailujen protokollasta ja muista virallisista asioista näyttäen PowerPoint kaavioita ja ties mitä karttoja. Oli siinä pää pyörällä :D Hän tosin aloitti puheensa fiksusti käyttämällä hyvää icebreakingia (tuli niin Niittylahden Opisto mieleen tästäkin...) ja siellä me tuntemattomat toisillemme sitten leikittiin peikkoja, taikureita ja ties mitä ölliäisiä sihisten ja mölisten hetken aikaa... :D Mutta tosiaan saas nähdä mitä tästä tulee.. Vähän kammottaa, mutta noh. Kokemus se tämäkin! Nyt vain odottelen viestiä koulutuksen alkamispäivästä.
Sitten johonkin ihan muuhun. Olin nimittäin eilen poikien kanssa läheisessä leikkipuistossa ja juttelin sitten eräälle maidille (näitä ns. "kodinhoitajia"). Olen rupatellut hänen kanssaan melko useastikin, hän kun tekee töitä erään poikien kaverin perheelle. Hän sitten kertoi miulle työstään ja kyseli miten "vaikeaa" miun työni tässä perheessä on yms. Hänen siinä puhuessaan alkoi itseäni jo hävettää, kun tajusin miten vähällä oikeasti pääsen. Olen suorastaan vuoden lomalla! Tämä filippiiniläinen nainen siis työskentelee 6 päivänä viikossa, mutta perjantait ovat kokonaan vapaita, mikä on harvinaista. Yleisesti nämä "kotiapulaiset" tekevät töitä seitsemänä päivänä viikossa... Joka tapauksessa nainen kertoi, että hän herää joka aamu 5:15 ja pikaisen suihkun jälkeen hän tekee töitä aina ilta yhdeksään asti. Hänen tehtäviinsä kuuluu ruoanlaitto kahdesti päivässä sekä tietenkin aamupalan ja välipalojen laitto, pyykinpesu/imurointi/siivous yms kotityöt joka päivä sekä lastenhoito/heidän kanssaan leikkiminen jne. Eli hän on se, joka pitää koko talouden pystyssä. Hän naureskelikin aasialaiseen tapaansa, että joka ilta hän ei edes jaksa käydä suihkussa, kun hän on niin "exhausted" ja vapaapäivänsä hän kuulemma käyttää vain nukkumiseen. Joskus hän tosin lähtee miehensä kanssa (joka onnekkaasti asuu myös täällä!) käymään syömässä tai kävelemässä. Mietin sitten itse siinä, että tosiaan minä pesen pyykkiä ja teen ison satsin safkaa kahdesti viikossa. Siivota miun ei tarvitse ollenkaan. Pääasiassa hoidan vain poikien läksyt ja yleisen hengailun heidän kanssaan sekä hoidan kouluun viennin & tuonnin. Töitä teen ehkä sen 4-5 tuntia päivässä ja palkkani kuussa on jopa kolme kertaa suurempi.
Sai taas pistää arvojaan uuteen uskoon ja päätin olla valittamatta jalkakivustani, kun "voi itku, kun en pääse taaskaan juoksemaan!!".. voisi ne asiat olla PALJON huonomminkin :)
Ensi viikon keskiviikkona lähden sitten taas käymään Arabiemiraateissa visa-runilla. Ei kyllä paljoa huvittaisi, kun joutuu taas herämään aamuyöllä, mutta pakkohan se on. Bahrainiin en nyt ainakaan tahdo enää mennä, kun vaikutti niin tylsältä maalta... Katsotaan jos sitten huhtikuussa - jos tarve vaatii taas - lähtisi vaikka käymään Kuwaitin tai Omanin puolella. Näkisi vähän maailmaa ;)
Ps. Annia odotellaan täällä jo ihan hurjana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)