These are the days of my life

Pitkästä aikaa olisi aivan hirveän paljon kerrottavaa, mutta jostain syystä en saa yhtään otetta tähän kirjoittamiseen. Siispä lyhyestä virsi kaunis. Eli Anni tuli ja meni. 10 päivää kuluivat aivan liian nopeaan ja olisin mielelläni pitänyt hänet täällä pidempään. Koettiin aivan älyttömästi asioita, näin uusia paikkoja ja ihmisiäkin. Sepitimme itsemme sisään irkkupubiin ja tehtiin loman aikana makumatka maailmalle; söimme ainakin paikallista munakas-asiaa Soukissa ja Fish Marketin kalaa, lisäksi mussutimme irakilaista, thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista ja ainakin turkkilaista safkaa. Naurettiin hysteerisesti varmaan päivittäin sekä nautittiin auringosta, kun Anni toi mukanansa helleaallon :D Al Fuwairitin biitsillä pohjoisessa grillailtiin Annin ja Alaan kanssa kanaa ghettomeiningeissä. Vikana iltana löydettiin vielä varmasti paras turkkilainen kebula-mesta ikinä *-* Grillattu kana oli täydellistä ja kuten Anni tokaisikin, ettei enää koskaan suostu syömään mitään suomi-kebulaa ;) Muuta en osaa sanoa kuin, että oli aivan mahtavat päivät ja ikävä jäi. Eiköhän reissusta kerro paljoa se, että pelkästään Anni räpsi lähes 350 kuvaa ;)

Nyt painaa taas arki päälle. Tosin "hotellissamme" on edelleen kuhinaa, sillä samaisena yönä, kun Anni lähti tänne saapui eräs perhe, joka majailee kanssamme kaksi viikkoa! Niinpä meitä on nyt täällä yhteensä 9 henkeä ja volyymitaso sen mukainen... Onneksi kaikkeen tottuu - jopa lasten kiljumiseen :D

Tänään sitten sain tuolta WIC:stä sähköpostia, missä kerrottiin, että miut on valittu työskentelemään noiden MM-kisojen aikaan hotelli Holiday Villassa, minne kaikki huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa majoittuvat... Pääsen siis tekemisiin maailman parhaimpien yleisurheilijoiden kanssa, kun tehtäväni on toivottaa heidät tervetulleeksi ja ojennella läpikulkukortteja sekä tsekata heidän passejaan/ID-korttejaan. Huh! En olisi kyllä hakiessani uskonut, että pääsen näin viralliseen ja hienoon hommaan. Mutta mikäs siinä, kelpaa näyttää taas tuleville työnantajille CV:tä ;)

Niin ja tosiaan ilmat täällä ovat lämmenneet sillä 10 asteella Annin tulon aikana. Tänäänkin meillä oli leppoisat +32 varjossa ja aamukahdeksalta tekemäni juoksulenkki Aspiren maastossa mustassa t-paidassa oli hikisin moneen kuukauteen. Naamakin on sen värinen kuin rapuja olisi keitelty, eikä iltapäivällä aurinkoon nukahtaminen auttanut asiaa... ;) En kuitenkaan valita, kun siellä Suomessa talvi vaan näyttäisi jatkuvan yhä kylmänä.

Pysytelkää terveinä, alle viiden kuukauden päästä nähdään ja miun Suomi-ahdistus tekee sen myötä jo tuloaan!